Tänään oli wanna be race riderilla oikeata kilvanajoa Kauhajoella. Jotenkin oli raskaan (iltahupailu)viikon jälkeen mollivoittoinen sävyte valmisteluissa. Toki eilen 'ihan vaan rutiiniksi' tein normaalit tankkaukset, mutta ei silti tullut illalla mitään fiboja kilvanajoon. Suurin alakulo omalta osalta noihin startteihin taitaa johtua tämän kesän kasoista, niitä kun on ollut kilpasarjassa yhtä lähtöä lukuunottamatta jokaisessa polkemassani kisassa mukaanlukien tänään. Toisaalta aamulla huomasin, että ilmassa oli kyllä ihan oikeata jänskätystäkin pelkkään kilvanajoon ja sen jaksamiseen. Sen verran on tullut tehtyä VK:ta ja kaikkea paitsi pitkiä rauhallisia pyörittelyjä :-).
Kisa lähti käyntiin ja ihan siistiä ajoa se oli. Normaalia hässäkkää, mitä aina on mutta ei ihan niin yltiöpäistä kohellusta kuin joskus. Reitti ajettiin yhtenä lenkkinä, josta menopuoli oli vastaista ja puolenvälin jälkeen pääosin myötätuulta. Ajelin ekat 20km takaosastossa, että sain meridieselin kierrokset nousemaan ja lohkot lämpöiseksi. Sitten kävinkin häröilemässä kärjessä ja kärjen tuntumassa jonkun aikaa. Sen jälkeen oli jalat vähän väsyt ja tyydyin peesailemaan aika pitkät tovit. Siis yllättävän väsyt ja loppuviikosta nosettu satula sai alennuksen takaisin matalammalle. Polviin ja reiden alaosiin ei tullut kipuja, mutta ei ollut kyllä ehkä irtovoimaakaan saatavilla.
Lopussa oli karkulaisia ja niitä metsästäen ja välillä 30km/h huilaillen eteni kilpailu pääjoukossa. Lähdin loppupuolella vajaassa kympissä vielä muutaman kaverin perään, kun ottivat irti. Sitten tuli pääjoukko aika pian kiinni ja päätin ajella tien reunassa turvallisesti maaliin. Näin onnistuinkin ja onnistuin vielä väistämään maalisuoran kolarin, kun olin vasemmassa sivussa ja en ämpyillyt sumppuun vaikka jalkaa olisi ehkä ollutkin.
Saattaa kuulostaa turvalliset maaliinajot selittelyltä, mutta sen verran on vielä asfaltin pinta tuoreessa muistissa Ulvilan jäljiltä, ettei kiinnosta ihan kummoisia sankaritekoja yritellä kun jalka ei kuitenkaan riittäisi eturiviin lopussa. Kyllähän tuo jatkuva kasahomma vähän meinaa wanna be motivaatiota kilvanajoa kohtaan nujertaa, mutta silti noissa kisoissa joku adrenaliinin ja itsensä rääkkämisen yhdistelmä laittaa enemmän viehättämään kuin hirvittämään.
Kaiken kaikkiaan jäi reissusta ihan hyvä fiilis, vaikka se välillä muistutti enemmän sunnuntain lenkkeilyä kuin kilvanajoa. Tosin enpä mennyt itse vauhtia kärkeen nostamaankaan eli ei valittamista. Keskari tuolla 103km matkalla oli jossain 38,4 paikkeilla, mikäli katsoin mittaria oikein ennen loppurullailuja. Tulin pääjoukossa ehjänä maaliin eli tavoitteen mukaisesti.
Seuraavaksi täytynee ajella pitkiä vähän rauhallisempia lenkkejä sekaan enemmän, jottei ala liika teho ja häröily viemään pohjaa. Lisäksi otan heinäkuussa ainakin kerran viikkoon pitenevän juoksulenkin ohjelmistoon. Oli nimittäin Rogaining kapteeni sen verran kysyvällä tuulella juoksuinnostani, kun istuskelin vatsa pönäkkänä vimppain puheenjohtajan saunan lauteilla. Tarttis varmaan tehdä jotain muutakin kuin syödä ja pyöräillä jos mielii 8h Rogainingista selvitä edes puolikunnialla läpi tämän kuun lopussa.
Kisa lähti käyntiin ja ihan siistiä ajoa se oli. Normaalia hässäkkää, mitä aina on mutta ei ihan niin yltiöpäistä kohellusta kuin joskus. Reitti ajettiin yhtenä lenkkinä, josta menopuoli oli vastaista ja puolenvälin jälkeen pääosin myötätuulta. Ajelin ekat 20km takaosastossa, että sain meridieselin kierrokset nousemaan ja lohkot lämpöiseksi. Sitten kävinkin häröilemässä kärjessä ja kärjen tuntumassa jonkun aikaa. Sen jälkeen oli jalat vähän väsyt ja tyydyin peesailemaan aika pitkät tovit. Siis yllättävän väsyt ja loppuviikosta nosettu satula sai alennuksen takaisin matalammalle. Polviin ja reiden alaosiin ei tullut kipuja, mutta ei ollut kyllä ehkä irtovoimaakaan saatavilla.
Lopussa oli karkulaisia ja niitä metsästäen ja välillä 30km/h huilaillen eteni kilpailu pääjoukossa. Lähdin loppupuolella vajaassa kympissä vielä muutaman kaverin perään, kun ottivat irti. Sitten tuli pääjoukko aika pian kiinni ja päätin ajella tien reunassa turvallisesti maaliin. Näin onnistuinkin ja onnistuin vielä väistämään maalisuoran kolarin, kun olin vasemmassa sivussa ja en ämpyillyt sumppuun vaikka jalkaa olisi ehkä ollutkin.
Saattaa kuulostaa turvalliset maaliinajot selittelyltä, mutta sen verran on vielä asfaltin pinta tuoreessa muistissa Ulvilan jäljiltä, ettei kiinnosta ihan kummoisia sankaritekoja yritellä kun jalka ei kuitenkaan riittäisi eturiviin lopussa. Kyllähän tuo jatkuva kasahomma vähän meinaa wanna be motivaatiota kilvanajoa kohtaan nujertaa, mutta silti noissa kisoissa joku adrenaliinin ja itsensä rääkkämisen yhdistelmä laittaa enemmän viehättämään kuin hirvittämään.
Kaiken kaikkiaan jäi reissusta ihan hyvä fiilis, vaikka se välillä muistutti enemmän sunnuntain lenkkeilyä kuin kilvanajoa. Tosin enpä mennyt itse vauhtia kärkeen nostamaankaan eli ei valittamista. Keskari tuolla 103km matkalla oli jossain 38,4 paikkeilla, mikäli katsoin mittaria oikein ennen loppurullailuja. Tulin pääjoukossa ehjänä maaliin eli tavoitteen mukaisesti.
Seuraavaksi täytynee ajella pitkiä vähän rauhallisempia lenkkejä sekaan enemmän, jottei ala liika teho ja häröily viemään pohjaa. Lisäksi otan heinäkuussa ainakin kerran viikkoon pitenevän juoksulenkin ohjelmistoon. Oli nimittäin Rogaining kapteeni sen verran kysyvällä tuulella juoksuinnostani, kun istuskelin vatsa pönäkkänä vimppain puheenjohtajan saunan lauteilla. Tarttis varmaan tehdä jotain muutakin kuin syödä ja pyöräillä jos mielii 8h Rogainingista selvitä edes puolikunnialla läpi tämän kuun lopussa.
Ei taida reitit tai meininki edelleenkään suosia tuolla irtiottoja? Jos vauhti suht rauhallista niin kai aika pahaa lupaa järjestään loppusuoralle kun on tuoretta jalkaa joka toisella ja usko Cavendisheihin ja tulos sitten sen mukaista. Järkimiehen ratkaisuhan se on silloin ajella jossain muualla kun niillä nurkilla missä 90% varmuudella rytisee.
VastaaPoistaOma päivä meni sukulaisen rippijuhlissa, just sitä kaivattua tuuria kun näin hieno keli tuli...Onneksi pääsin tässä illalla sen verran ulkoileen ennen vaimon lenkkiä, että tuli tuttu reipas +40km nopeasti kietaistua. Jos ei muuta niin saahan näilläkin nyt jotain treenikuormaa aikaiseksi.
Miten Tapin lomakuviot, oisko ensi viikolla koko porukalla jotain lenkintapaista ehkä useampanakin päivänä. Mulla menee ma ja to Hesassa, mutta silloinkin voisin taipua illalla. Pe kutsuu Italia, mutta ti ja ke voisi yrittää luovasti vaikka jopa keskellä päivää.
Onnittelut näin virallisia kanaviakin pitkin onnistuneesta suorituksesta! Tosiaan, kun mitään poikasia ei enää olla, (vaikka niin toivotaan ja välillä kuvitellaankin) EHJÄNÄ maaliin ajaminen on sopiva tavoite ja osallistuminen on (itsensä) voittamista.
VastaaPoistaMitenkään painostamatta Tappi, sinne Ahvenistolle osallistuminen ois tosi isoa itsensä voittamista, koska me päästäisiin Markuksen kanssa hurraamaan radan laidalle ja naaman väänteitä katsellessa, kokemaan lähes konkreettisesti itsekin, miten pahalta se tuntuu.
Treenin suhteen sä oot Tappi nyt ymmärtänyt vähän väärin: kesäloma, kun alkaa sullakin, niin nyt aletaan treenaamaan oikeasti kovaa ; ).
Tiistaina pystyisin iltapäivällä työpäivän päälle poljennolle, kun olen maisemissa. Vauhti vaan on aika verkkaista kisan jäljiltä.
VastaaPoistaKattelin kuvat läpi kisoista ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka itse olen maailman onnettomimpia pyöränkäsittelyjöitä, niin hitusen tuossa jo täytyy ihmetellä, että suoralla ja noin leveällä tiellä saa kourallisella kuskeja kasan aikaiseksi!
VastaaPoista