Mennyt viikko jatkui samoissa merkeissä kun edellinen eli viikko käyntiin katastrofilla ja siitä sitten vähän päivien edetessä skarppausta. Tällä viikkoa lisäbonuksena työkuvioita loppuviikosta sotkemassa rutiineja ja jotain taudintapaista hidastamassa miestä. Yleisilme edelleen harmaa eli nousujohteisen menon haku jatkuu.
Alunperin leirin jälkeen piti tehdä vähän happivetoja, mutta kun viime viikko meni penkin alle niin Valkku vaihtoi suunnitelman 5sek kireiksi ja 30sek anaer-kapasiteetti höykytykseksi. Tiistaina sitten trainerilla kokeilemaan 30 sekkasia vaikka kuskin olotila oli kaikkea muuta kuin ideaali. Traineri ei tietysti ollut se aivan osuvin väline noihin, mutta ei se ois tulosta muuttanut. 3 vetoa meni surkeasti ja 4. olikin sitten jo el grande catastrophe. Loppulämppä 2 min ja "harjoitus" oli pulkassa 35 minuutissa. Hommassa oli jo selvää rutiinia viime viikolta.
Keskiviikko onneksi valkeni aurinkoisempana, olo aavistuksen iskevämpi ja illalla rapea tunti maantiefillarilla jossa 19x5-10sek kirejä. Max 1110w ja 10sek 960w, kaikki meni enemmän tai vähemmän putkeen ja käänne oli melkoinen edellisestä päivästä.
Lauantaina kaverit oli ihan oikeasti ajamassa eli kisoissa. Itse päätin valita paremmin omaan iskuun sopivaa seuraa eli Kanuunoiden lauantailetkan kyydin. Kanuunatermein PK-VK:ta eli leppoisaa kyytiä oli luvassa. Keli oli vilakka ja kylmä meinasi tulla kun olin pukeutunut kuin WBR-lenkille ja päivän porukalla ei ihan vastaavia watteja tarvinnutkaan puristella. Loppua kohden vähän sentään tuli lämpöä kun kylmiltään pieni pujahdus Sappeen laelle hiihtosentteriin 3:45 @ 344w ja vika tunti tultiin kaverin kanssa paritempoa kun ei huvittanut aikataulun optimoimiseksi jäädä muun porukan kanssa kaffeelle Pälkäneelle. 108km, 3h35min @170w.
Sunnuntaina sitten kaiken muun lisäksi kurkkukröhä otti miehestä mittaa. Ois vaan pitänyt olla vaatetta enemmän lauantaina...Arpomisen lopputuloksena sitten parhaaksi ratkaisuksi päätin parisuhdelenkin vaimon kanssa. Alun jälkeen pari kokeilevaa kiriä ja tunne että tästähän voisikin tulla jotain. Toteutuksena 8x30sek, paras @720w ja muutkin suht onnistuneita ottaen huomioon että hommassa aika vahva harjoittelun maku. Hyvä mieli kun loppuun saakka lähti yllättävän ketterästi. Toki lenkin yleisvauhti tarjosi palautumiselle varsin otolliset olosuhteet. 60km 2h30min @NP 237w (on tuo Normalized Power kaava kyllä mielenkiintoinen, tiedä mitä siihen pitäisi tässä suhtautua...).
Koko viikko n.8h. Ensi viikon alussa vähän pakkolepiä kun tohtori tekee vikalistaa kuskista ja toivottavasti taas vapusta lyhyempää vetoa koneeseen (enkä puhu pelkästään tölkkien tyhjentämisestä).
maanantai 29. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
MehuPOJAN starttiviikonloppu
Viikko meni valmistautuessa Hikiän AHH ajoihin. Olihan oikea starttien startti tälle kaudelle. Saavuttiin Captain Paten kanssa ajoissa mestoille. Santtu oli hakenut numerot valmiiksi ja kun olin pukenut ajosetinkin päälle kotona, piti aikaa olla vähintäänkin riittävästi verroihin. Pyörä kasaan ja menoksi. No hattiwatit näytti viivaa ja yritin hakea mittaria uudelleen Garminiin, mutta ei vaan löytynyt. Sitä siinä sitten noiduin ja säätelin, josko värkki alkaisi loihtia lukemia Ei se alkanut. Verryttelyksi jäi pelkkä mittarin raplaus ja pyörän polkaisut sen aktivoimiseksi. Sitten havahduin, että omaan starttiin on kaksi minuuttia. Ei muuta kuin lähtöpaikalle, jossa jo kyseltiin onko kukaan nähnyt allekirjoittanutta. Aloin repiä talvihousuja jalasta ja sekään ei meinnannut onnistua. Joku vanhempi herrasmies auttoi kiskomaan ne jaloista. Siitä sitten lähtökarsinaan ja kysyin että onko paljon aikaa lähtöön. Vastaus kuului, että voit kuule mennä heti kun vaan ehdit. Että semmoista. Sitten vielä orpopoikana ilman watteja tuuppasin Trabantin täyteen loistoon ensimmäiseen töppäreeseen ja siinähän se sitten oli. Loppu oli aika hapanta. Lähdön jälkeen löysin Samun, joka antoi oman powertapin patterin tyhejntyneeni tilalle ja sain taas watit tulemaan mittariin. Opetus: ota varapatteri kiekkopussiin mukaan. Ja jos härpäkkeet ei toimi, älä laiminlyö verroja vaan aja ilman viisareita tahi muita värivaloja.
Yhteislähtö ei ollut omalta osalta muuta kuin sopiva jatkokertomus prologin sähläämiseen. Ei voi näillä aamuilla ihan noin rehvakkaasti ajella. Tai voi mutta sitten saa tulla ihan omassa rauhassa loppumatkan. Tuli vedettyä pari typerää nykäisyä alussa ja kun eka isompi mäki tuli vastaan, oli ajelut paketissa. Mäessä ajattelin, kun oli hapot jaloissa jo valmiina ennen nousua, että homma menee perinteisesti eli mäen päällä tempasen eron kiinni ja otan nousun vähän säästeliäämmin. No mäen päällä pääjoukko oli pistänyt heti tohinaksi ja sitä sitten jahdattiin yksi kiekka kiinni, jonka jälkeen jäin jahtiporukasta kun tajusin että ei mene sillä porukalla kiinni. Siinä vaiheessa kiinniottoa hoiteli Santtu, kun muilla ei tuntunut olevan yhtään paukkuja. Omat eväät meni muutamaan vuoronvaihtoon. Oli kyllä aika turhautunut olo, kun oma ajo oli taktisesti mitä typerimmästä päästä. Kun on wanna be, niin eihän oma kunto riitä katkaisemaan letkaa. Lopun tulin vuorovedolla jonkun spessukaverin kanssa ja se oli hyvä juttu. Tuli ajettua loppuun asti, enkä heittänyt jalkaa oikoiseksi. Sitten tuli vielä Elite muutama kilsa ennen maalia ja jäätiin letkan perään peesiin. Siinä olikin sopivan mukavaa imussa, kun ei tarvinnut enää ajella vetovuoroja. Maalipaikalla Captain otti sitten puhutteluun, että et oo poika juonut edes mehujasi. Ei olekaan muuten urheilutouhuissa kukaan pojaksi huudellut sitten vesijuoksuharjoittelun Kalevassa neljä vuotta takaperin (silloin kyseessä oli +70 v mummo :-)). Ja tietysti kapu käänsi puukkoa vielä perään, että odotteli lopussa koko ajan missä kansipojat viipyy. Ei pystytty jeesaan ei. Joskohan tuolla Ulvilassa ensi viikonloppuna sitten vähän rauhallisemmalla aloituksella yrittäisi ja kiristelisi vasta myöhemmässä puoliskossa lähtöä. Oma kone kun tunnetusti vaatii tunnin ajoa, ennen kuin alkaa vauhdit löytymään, jos silloinkaan. Sunnuntain lähtöön en osallistunut, kun nuorempi perillinen oli tanssiesityksessä mukana Pakkahuoneella ja en olisi ehtinyt ajoissa paikalle.
Kyllä täytyy ikäväkseen todeta, että ei ole kilpasarjan touhu yhtään sen rauhallisempaa kuin viime suvena. Nytkin kaksi kasaa samassa lähdössä ja näillä aamuilla ei vaan enää huvita ihan hirveitä riskejä ottaa näissä vapaa-ajanvietepuuhissa. Toivottavasti homma rauhoittuu seuraavissa starteissa. Oli aika rumaa jälkeä Maissilla, josta on foorumilla hänen oma kertomus. Saateltiin kaveri Paten kanssa kotiin ja toivottavasti ei mennyt into pyöräilyyn nuorelta lupaavalta kuskilta tuon takia! Tsemppiä toipumiseen.
Tässä viikon kokonaisuus:
Ma& Ti lepoa. Tiistaina oli lepsu olo, kun oli vielä Hesapäiväkin alla.
Ke Leukun testicenterissä 5*4min/ palautus lasketteluna alas lähtöpaikkaan n. 4min. Watit: 322, 334, 343, 356 ja 374. Verrat meno-paluuna. Yht 1.19h
To Työmatkacycloilua: meno mutkan kautta 50min ja paluu 42min
Pe Trainerilla pyörittelyä 1h 150W
La AHH ajot 2.2km prologi + yhteislähtö 54km Noin 2h ajelua lämmittelyineen.
Su Palauttavahenkinen pidempi lenkki. Tottijärvi-Lempäälä-V:koski-Kaarina-Saarenmaa-Pirkkala. 129km, 4.13h ja 203W. Rane oli alkumatkasta hetken matkaa mukana, muuten tuuppasin yksikseen enkä malttanut edes kahveella poiketa.
Viikko yht. 10.04h
Ensi viikolla olisi ajatus ottaa alkuviikosta vähän tehoa. Ma aika-ajopyörällä kevyet VK:t 2*20min ja ke lyhyitä nykäisyjä, jos vappujuhlistaminen ei tykytä liikaa rinnassa. Ulvilassa yritän parantaa suoritusta olemalla Prologin startissa ihan ajallaan ja verrytelleenä.
Yhteislähtö ei ollut omalta osalta muuta kuin sopiva jatkokertomus prologin sähläämiseen. Ei voi näillä aamuilla ihan noin rehvakkaasti ajella. Tai voi mutta sitten saa tulla ihan omassa rauhassa loppumatkan. Tuli vedettyä pari typerää nykäisyä alussa ja kun eka isompi mäki tuli vastaan, oli ajelut paketissa. Mäessä ajattelin, kun oli hapot jaloissa jo valmiina ennen nousua, että homma menee perinteisesti eli mäen päällä tempasen eron kiinni ja otan nousun vähän säästeliäämmin. No mäen päällä pääjoukko oli pistänyt heti tohinaksi ja sitä sitten jahdattiin yksi kiekka kiinni, jonka jälkeen jäin jahtiporukasta kun tajusin että ei mene sillä porukalla kiinni. Siinä vaiheessa kiinniottoa hoiteli Santtu, kun muilla ei tuntunut olevan yhtään paukkuja. Omat eväät meni muutamaan vuoronvaihtoon. Oli kyllä aika turhautunut olo, kun oma ajo oli taktisesti mitä typerimmästä päästä. Kun on wanna be, niin eihän oma kunto riitä katkaisemaan letkaa. Lopun tulin vuorovedolla jonkun spessukaverin kanssa ja se oli hyvä juttu. Tuli ajettua loppuun asti, enkä heittänyt jalkaa oikoiseksi. Sitten tuli vielä Elite muutama kilsa ennen maalia ja jäätiin letkan perään peesiin. Siinä olikin sopivan mukavaa imussa, kun ei tarvinnut enää ajella vetovuoroja. Maalipaikalla Captain otti sitten puhutteluun, että et oo poika juonut edes mehujasi. Ei olekaan muuten urheilutouhuissa kukaan pojaksi huudellut sitten vesijuoksuharjoittelun Kalevassa neljä vuotta takaperin (silloin kyseessä oli +70 v mummo :-)). Ja tietysti kapu käänsi puukkoa vielä perään, että odotteli lopussa koko ajan missä kansipojat viipyy. Ei pystytty jeesaan ei. Joskohan tuolla Ulvilassa ensi viikonloppuna sitten vähän rauhallisemmalla aloituksella yrittäisi ja kiristelisi vasta myöhemmässä puoliskossa lähtöä. Oma kone kun tunnetusti vaatii tunnin ajoa, ennen kuin alkaa vauhdit löytymään, jos silloinkaan. Sunnuntain lähtöön en osallistunut, kun nuorempi perillinen oli tanssiesityksessä mukana Pakkahuoneella ja en olisi ehtinyt ajoissa paikalle.
Kyllä täytyy ikäväkseen todeta, että ei ole kilpasarjan touhu yhtään sen rauhallisempaa kuin viime suvena. Nytkin kaksi kasaa samassa lähdössä ja näillä aamuilla ei vaan enää huvita ihan hirveitä riskejä ottaa näissä vapaa-ajanvietepuuhissa. Toivottavasti homma rauhoittuu seuraavissa starteissa. Oli aika rumaa jälkeä Maissilla, josta on foorumilla hänen oma kertomus. Saateltiin kaveri Paten kanssa kotiin ja toivottavasti ei mennyt into pyöräilyyn nuorelta lupaavalta kuskilta tuon takia! Tsemppiä toipumiseen.
Tässä viikon kokonaisuus:
Ma& Ti lepoa. Tiistaina oli lepsu olo, kun oli vielä Hesapäiväkin alla.
Ke Leukun testicenterissä 5*4min/ palautus lasketteluna alas lähtöpaikkaan n. 4min. Watit: 322, 334, 343, 356 ja 374. Verrat meno-paluuna. Yht 1.19h
To Työmatkacycloilua: meno mutkan kautta 50min ja paluu 42min
Pe Trainerilla pyörittelyä 1h 150W
La AHH ajot 2.2km prologi + yhteislähtö 54km Noin 2h ajelua lämmittelyineen.
Su Palauttavahenkinen pidempi lenkki. Tottijärvi-Lempäälä-V:koski-Kaarina-Saarenmaa-Pirkkala. 129km, 4.13h ja 203W. Rane oli alkumatkasta hetken matkaa mukana, muuten tuuppasin yksikseen enkä malttanut edes kahveella poiketa.
Viikko yht. 10.04h
Ensi viikolla olisi ajatus ottaa alkuviikosta vähän tehoa. Ma aika-ajopyörällä kevyet VK:t 2*20min ja ke lyhyitä nykäisyjä, jos vappujuhlistaminen ei tykytä liikaa rinnassa. Ulvilassa yritän parantaa suoritusta olemalla Prologin startissa ihan ajallaan ja verrytelleenä.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Leirin jälkeistä krapulaa
Edelleen on vähän hakusassa juuri ennen Mallukan leiriä taskussa olleet wattiloiset. Tai sitten ne oli sellaisia tasaisen traineri+hallimallin wattiloisia joilla ei kesällä ole käyttöä. Niin tai näin, niin sellaisia +275w lukemia olisi kuitenkin taas mukava nähdä pidemmissä vedoissakin.
Mallorcan paluun loppuviikko (eli ed. viikko) meni puolikevyitä ajellen, ehkä olisi pitänyt suosista ajaa vaan vielä kevyempää. Mutta jalat kun tuntuivat rullaavan niin ei osannut.
Tällä viikkoa alkuviikon "kohokohta" oli trainerilla tehty kohtuu katastrofaalinen ramppitesti. Kun jo yläkynnyksen alla tuntui suorittamiselta niin ei ihme jos sen yläpuolella puuhat loppui aika lyhyeen. Numeroista ei edes kehtaa tänne mitään naputella. Muut arkipäivät meni sitten kevyttä trainerilla.
Lauantaina oli vaihteeksi Tappi ottanut valmentajan viitan harteilleen ja Säijässä oli aikomus suorittaa 60min palvontamenot joukkue-vk:n muodossa. Alunperin kai ajatus oli pariveto Tappi+Junnu, mutta suostuivat sitten ottamaan juomapojankin ja kisa-seuran Hannunkin mukaan letkaan kun luvattiin että ei pyöritä jaloissa liikaa. Alkulämppä alkoi lupaavasti kun Junnu sai houkuteltua pieneen vastamäkeen allekirjoittaneen jaloista pitkästä aikaa selvästi yli 1000w lukemat. Itse veto lähti lutjakasti liikenteeseen ja onneksi suht myötäiseen eka legi. Jalat tuntuivat sen verran olevan ok, että omat vetovuorotkin tuli etupäässä hoidettua, tosin vain niin pitkään keulassa pysyen kun jalat antoi selvästi yli 300w lukemia jotta ei junan vauhti kärsinyt.
Porukkaa oli paljon liikenteessä Säijän teillä ja vierailevana tähtenä WBR-ajoletkassa nähtiin hallitseva Suomen maantieajon mestarikin joka ajoi tovin mukana kunnes kaikkosi omaa harjoitustaan jatkamaan. Over-underit tuntuivat mukavalta ja etenkin tuota over-kamaa jalat kaipaavatkin. NP watit oli 251w, AP jäi selvästi alemmaksi. Eläkeläisten jutut oli taas ilmeisesti sitä itseään kun nuoremmat ajoseuralaiset kaikkosivat omille teilleen kesken vedon. Eka juniori hukkui jo parin kilometrin sisällä lähdöstä ja Junnullekin riitti lopun vastaisella osuudella seura, vaikka onkin aika paljon jo saanut siedätyshoitoa eläkeläisten höpinöistä.
Sunnuntaina sitten vielä hienompi keli ja ennenkaikkea vähemmän puhuria. "PK-lenkkiä" oli huudeltu ja ajo olikin suht säädyllistä vain pienellä höntyilyllä. Matkassa WBR + Junnu. Muutamia jalkojen avauksia, mutta muuten sellaista välimallin ajoa. Lauantai taisi vähän tuntua ainakin omissa jaloissa. Onneksi lopun soolo-osuuden Lempäälän Nesteeltä kotiin sai posottaa osin myötäiseen, tulisikin aina 32kmh keskari noin "ilmaiseksi". Koko lenkura 109km / 3h30min.
Viikon saldo rapiat 8h ja treenikuviot vähän hakusassa. Josko ensi viikolla saisi taas paremmin otetta.
Mallorcan paluun loppuviikko (eli ed. viikko) meni puolikevyitä ajellen, ehkä olisi pitänyt suosista ajaa vaan vielä kevyempää. Mutta jalat kun tuntuivat rullaavan niin ei osannut.
Tällä viikkoa alkuviikon "kohokohta" oli trainerilla tehty kohtuu katastrofaalinen ramppitesti. Kun jo yläkynnyksen alla tuntui suorittamiselta niin ei ihme jos sen yläpuolella puuhat loppui aika lyhyeen. Numeroista ei edes kehtaa tänne mitään naputella. Muut arkipäivät meni sitten kevyttä trainerilla.
Lauantaina oli vaihteeksi Tappi ottanut valmentajan viitan harteilleen ja Säijässä oli aikomus suorittaa 60min palvontamenot joukkue-vk:n muodossa. Alunperin kai ajatus oli pariveto Tappi+Junnu, mutta suostuivat sitten ottamaan juomapojankin ja kisa-seuran Hannunkin mukaan letkaan kun luvattiin että ei pyöritä jaloissa liikaa. Alkulämppä alkoi lupaavasti kun Junnu sai houkuteltua pieneen vastamäkeen allekirjoittaneen jaloista pitkästä aikaa selvästi yli 1000w lukemat. Itse veto lähti lutjakasti liikenteeseen ja onneksi suht myötäiseen eka legi. Jalat tuntuivat sen verran olevan ok, että omat vetovuorotkin tuli etupäässä hoidettua, tosin vain niin pitkään keulassa pysyen kun jalat antoi selvästi yli 300w lukemia jotta ei junan vauhti kärsinyt.
Porukkaa oli paljon liikenteessä Säijän teillä ja vierailevana tähtenä WBR-ajoletkassa nähtiin hallitseva Suomen maantieajon mestarikin joka ajoi tovin mukana kunnes kaikkosi omaa harjoitustaan jatkamaan. Over-underit tuntuivat mukavalta ja etenkin tuota over-kamaa jalat kaipaavatkin. NP watit oli 251w, AP jäi selvästi alemmaksi. Eläkeläisten jutut oli taas ilmeisesti sitä itseään kun nuoremmat ajoseuralaiset kaikkosivat omille teilleen kesken vedon. Eka juniori hukkui jo parin kilometrin sisällä lähdöstä ja Junnullekin riitti lopun vastaisella osuudella seura, vaikka onkin aika paljon jo saanut siedätyshoitoa eläkeläisten höpinöistä.
Sunnuntaina sitten vielä hienompi keli ja ennenkaikkea vähemmän puhuria. "PK-lenkkiä" oli huudeltu ja ajo olikin suht säädyllistä vain pienellä höntyilyllä. Matkassa WBR + Junnu. Muutamia jalkojen avauksia, mutta muuten sellaista välimallin ajoa. Lauantai taisi vähän tuntua ainakin omissa jaloissa. Onneksi lopun soolo-osuuden Lempäälän Nesteeltä kotiin sai posottaa osin myötäiseen, tulisikin aina 32kmh keskari noin "ilmaiseksi". Koko lenkura 109km / 3h30min.
Viikon saldo rapiat 8h ja treenikuviot vähän hakusassa. Josko ensi viikolla saisi taas paremmin otetta.
Kohti starttia
Viikon sapluuna oli valmistelua kohti viikon päästä siintävää kauden ekaa starttia. Tosin joudun tekemään 'hanskat' eli kisa tulee jäämään kesken viimeistään lauantain jälkeen. Se taasen johtuu asioiden priorisoinnista ja priorisoitumisesta. Nuoremmalla perillisellä on balettiesitys (ryhmänsä mukana) Tullikamarilla sunnuntaina. En ole vieläkään saanut anteeksi viime kevään kevätnäytöksen väliinjättämistä syystä ,että olin polkemassa Ulvilassa juurikin samaan aikaan. Homma päättyi silloin kasaan ja siitä selvisin aineellisilla vahingoilla sekä verellä ja mustelmilla. Kevätnäytöksen väliinjättämisestä en sitten mitenkään. Viimeksi tänään muistutettiin asiasta koko perheen toimesta!
Tässä viikon harjoitukset:
Ma Äärikevyttä Werstas hönkää 1h 174W
Ti Työmatkapyöräilyt ap ja ip P-Union kokouksen kautta. Yht 1.30h
Ke Lepo
To Werstasraasto verrat+ 5*4min/ 4min pal. hapenottohärnäys. Vetojen Watit: 321, 314, 329, 351 ja 394. Santtu oli polkemassa omaa harkkaa ja se oli hyvä, niin ei vikassa ainakaan tullut mieleen suoristaa jalkaa kun olis ollut todistaja näkemässä. Harjoituksellisesti setti oli vähän huono, kun kunto alkaa olemaan nousussa ja en uskaltanut avata hanoja riittävästi ekoissa vedoissa. Viimeinen oli kaikki pelissä tyyppinen ratkaisu, mutta jos ekat olisivat olleet kunnollisia niin vika ei olisi noin korkeilla wateilla tullut. Ja nyt se on numeerisesti osoitettu, että Trabantti ei ole kierroskone. Parhaat tehot lähtee alta 90 kadenssilla mieluummin lähempänä 80. Yht 1.21h
Pe Työmatkajurnutukset Yht 1.22h
La 1h VK treeni Paten ja Markuksen kanssa Säijän temporeitillä kahtena kierroksena. Hyvä oli setti ja pysy homma aika nätisti lapasessa, kun ei lopussa tullut mitään grande kilpajyystöä. Työmiehen keli oli sivutuulen takia. Vedon watit 298, keskisyke 171, matka 36,99km ja aika 1.01,37h. Koko lenkki yht: 2.25h ja 74km
Su WBR tiimillä + Pate Pälkäneen perinteinen kevätavaus. 4.09h ja 123km. Santtu veti loppupuolella VK:ta ja sen aikaa tsupsuttelin omaa poljentoa. Hieno lenkki ja kyllä porukassa tekemisessä on voimaa, se tuli todistettua la ja su lenkeillä. Näitä lisää. Päälle vaihdoin kahteen sitruunaan kesägummit. Nyt on selkä ihan jumissa, mutta silti en venyttele siis en varmasti!
Viikon survonta yhteensä: 11.47h
Ensi viikolla alkaa sitten kauan odotettu kisailu ja viikolla on ohjelmassa lähinnä ylärekisterin kutittelua ja muuten leppoisaa pyörittelyä. Saatanpa käydä hölkälläkin. Viikkotempoilua en pääse vieläkään aloittamaan, kun on Hesapäivä tiistaina. Jospa jonain tiistaina pääsisi noihin karkeloihin mukaan.
Tässä viikon harjoitukset:
Ma Äärikevyttä Werstas hönkää 1h 174W
Ti Työmatkapyöräilyt ap ja ip P-Union kokouksen kautta. Yht 1.30h
Ke Lepo
To Werstasraasto verrat+ 5*4min/ 4min pal. hapenottohärnäys. Vetojen Watit: 321, 314, 329, 351 ja 394. Santtu oli polkemassa omaa harkkaa ja se oli hyvä, niin ei vikassa ainakaan tullut mieleen suoristaa jalkaa kun olis ollut todistaja näkemässä. Harjoituksellisesti setti oli vähän huono, kun kunto alkaa olemaan nousussa ja en uskaltanut avata hanoja riittävästi ekoissa vedoissa. Viimeinen oli kaikki pelissä tyyppinen ratkaisu, mutta jos ekat olisivat olleet kunnollisia niin vika ei olisi noin korkeilla wateilla tullut. Ja nyt se on numeerisesti osoitettu, että Trabantti ei ole kierroskone. Parhaat tehot lähtee alta 90 kadenssilla mieluummin lähempänä 80. Yht 1.21h
Pe Työmatkajurnutukset Yht 1.22h
La 1h VK treeni Paten ja Markuksen kanssa Säijän temporeitillä kahtena kierroksena. Hyvä oli setti ja pysy homma aika nätisti lapasessa, kun ei lopussa tullut mitään grande kilpajyystöä. Työmiehen keli oli sivutuulen takia. Vedon watit 298, keskisyke 171, matka 36,99km ja aika 1.01,37h. Koko lenkki yht: 2.25h ja 74km
Su WBR tiimillä + Pate Pälkäneen perinteinen kevätavaus. 4.09h ja 123km. Santtu veti loppupuolella VK:ta ja sen aikaa tsupsuttelin omaa poljentoa. Hieno lenkki ja kyllä porukassa tekemisessä on voimaa, se tuli todistettua la ja su lenkeillä. Näitä lisää. Päälle vaihdoin kahteen sitruunaan kesägummit. Nyt on selkä ihan jumissa, mutta silti en venyttele siis en varmasti!
Viikon survonta yhteensä: 11.47h
Ensi viikolla alkaa sitten kauan odotettu kisailu ja viikolla on ohjelmassa lähinnä ylärekisterin kutittelua ja muuten leppoisaa pyörittelyä. Saatanpa käydä hölkälläkin. Viikkotempoilua en pääse vieläkään aloittamaan, kun on Hesapäivä tiistaina. Jospa jonain tiistaina pääsisi noihin karkeloihin mukaan.
Kadonneiden jalkojen metsästys, eli kunto palailee pätkittäin
Huh, aika tiukka treeniviikko takana. Näin puoli tuntia päivän, reilun 4 tunnin lenkin jälkeen tuntuu, että ihan hirveästi enempää ei olisi ollut annettavaa. Mutta positiivista, että keväisen kelin lisäksi, palautuminen Mallorcan leiristä on sujunut hyvin ja vähän kadoksissa ollut kunto alkaa pikkuhiljaa löytymään.
Viikon viritykset:
ma - 2:23t 90+45min+9x10sek trainerilla
Yyllättävän helpon ja mukavan tuntuista ajo aiempiin verrattuna, vaikka kirit mehut hetkeksi nappaakin. Eka puoli tuntia oli suorastaan leppoisaa.
http://www.trainingpeaks.com/av/CHSEYRLAD6RS3OESNHBXEKX6TQ
su -4:11t WBR+junnu porukkalenkki Pälkäneen ympäri, jossa 45min veto ja sitä ennen pieniä rajakiri- ja mäkikihnauksia. Ajoin vedon ihan fiiliksellä,
mittaria juuri katsomatta. Ei tuntunut erityisen nihkeältä tai
limiitillä ajamiselta, ihan hyvin olisi voinut vielä jatkaa vetoa, mutta
sen verran viikon treenit ja alkulenkki painoivat, että todennäkösesti
juuri enempää ei olisi loppupeleissä saanut irti.
http://www.trainingpeaks.com/av/HORRMO27GG3C2FIXRXXPNR25XY
Ensi viikonloppuna olisi Riihimäellä jotain kilpakarkeloa, johon olisi maanantaina viimeinen ilmoittautuminen. Keli on vähän pitänyt suurinta intoa aisoissa ja Samun kanssa oli puhetta, että maanantaina kollektiivinen päätös, jaksaako lähteä. Just nyt ulos katsomalla näyttää siltä, että kait sitä pitäisi ryhdistäytyä, ottaa itseään niskasta kiinni ja suoriutua lisenssikaupan kautta viivalle muun tiimin kanssa.
Viikon viritykset:
ma - 2:23t 90+45min+9x10sek trainerilla
Yyllättävän helpon ja mukavan tuntuista ajo aiempiin verrattuna, vaikka kirit mehut hetkeksi nappaakin. Eka puoli tuntia oli suorastaan leppoisaa.
http://www.trainingpeaks.com/av/CHSEYRLAD6RS3OESNHBXEKX6TQ
ti - 1h spinningpyörällä palauttelua ilman vastusta. Muutama maksimipyöritys
ke - 1:12t, jossa 2x20min
344-372w
"Kadonneet jalat" alkavat löytymään pikkuhiljaa...
Eka veto lähti vähän nihkeästi liikkeelle, mutta en lähtenyt rykimään ja puolessa välissä ajo alkoi sujumaan. Lämmittely kylmässä kelissä taisi jäädä vajavaiseksi.
Sen, mitä huomasi Mallorcallakin, palautuminen on hämmästyttävän nopeaa, siis, että ihan sama, olisiko vetojen välissä ollut viisi minuuttia, minuutti tai ei laisinkaan taukoa. Toista lähdin ajamaan ihan fiiliksellä ja koitin pitää hyvää tempoa yllä, rentoa ajoa. Sen verran katsoin mittaria, ettei neula päässyt putoamaan juuri alle 350w, ettei ihan turhan mukavan tuntuiseksi päässyt. Vartin kohdalla kiristin vähän ruuvia, josko viimeinen 5 minuuttia tulisi 4-alkuisena. Ihan viimeisiä ei viitsinyt tiristää vanhasta savuttavasta häkäpöntöstä (jos Tapilla on Trabantti, niin mulla sitten häkäpönttö, välillä vähän yskähtää ja loikkaa muutaman metrin hurjasti eteenpäin, sitten piiputtaa tiensivuun savuamaan), joten muutaman voltin jäi alle, mutta sen verran kuitenkin, että keskiteho nousi päälle 370.
Pari minuuttia ennen autolle pääsyä tuli eka pisara taivaalta ja kun pääsin auton viereen, Suomen kevät antoi parastaan täydeltä laidalta. Suunnittelin ajavani loppuverran trainerilla, mutta kalenterissa luki klo 18:00 siivousta ja siinä kohtaa ei harjoitusohjelmat ihan hirveästi paina.
"Kadonneet jalat" alkavat löytymään pikkuhiljaa...
Eka veto lähti vähän nihkeästi liikkeelle, mutta en lähtenyt rykimään ja puolessa välissä ajo alkoi sujumaan. Lämmittely kylmässä kelissä taisi jäädä vajavaiseksi.
Sen, mitä huomasi Mallorcallakin, palautuminen on hämmästyttävän nopeaa, siis, että ihan sama, olisiko vetojen välissä ollut viisi minuuttia, minuutti tai ei laisinkaan taukoa. Toista lähdin ajamaan ihan fiiliksellä ja koitin pitää hyvää tempoa yllä, rentoa ajoa. Sen verran katsoin mittaria, ettei neula päässyt putoamaan juuri alle 350w, ettei ihan turhan mukavan tuntuiseksi päässyt. Vartin kohdalla kiristin vähän ruuvia, josko viimeinen 5 minuuttia tulisi 4-alkuisena. Ihan viimeisiä ei viitsinyt tiristää vanhasta savuttavasta häkäpöntöstä (jos Tapilla on Trabantti, niin mulla sitten häkäpönttö, välillä vähän yskähtää ja loikkaa muutaman metrin hurjasti eteenpäin, sitten piiputtaa tiensivuun savuamaan), joten muutaman voltin jäi alle, mutta sen verran kuitenkin, että keskiteho nousi päälle 370.
Pari minuuttia ennen autolle pääsyä tuli eka pisara taivaalta ja kun pääsin auton viereen, Suomen kevät antoi parastaan täydeltä laidalta. Suunnittelin ajavani loppuverran trainerilla, mutta kalenterissa luki klo 18:00 siivousta ja siinä kohtaa ei harjoitusohjelmat ihan hirveästi paina.
to - 1:10t tosi kevyttä palauttelua trainerilla, pitkästä aikaa Werstaalla. Palauttelua piristi erityisesti katsella Tappin vääntelehtimistä ja irvistelyä hapenottovetojen parissa ; ).
pe - 2:30t, jossa 3x10x10sek
Vielä pahempi treeni, kuin miltä näytti paperilla. Ehkä kovimpia rääkkejä ikinä. Ekan setin loppuvaihessa olin melko varma, etten jaksa koko treeniä, mutta kyllä se sieltä sitten tuli ja positiivista, että vaikka vielä varsin vaatimattomia numeroita, niin kuitenkin kauden parhaat tehot toiseksi viimeisessä. Muutama kiritreeni ja TSB positiiviseksi, niin 200w tulisi lisää.
Vielä pahempi treeni, kuin miltä näytti paperilla. Ehkä kovimpia rääkkejä ikinä. Ekan setin loppuvaihessa olin melko varma, etten jaksa koko treeniä, mutta kyllä se sieltä sitten tuli ja positiivista, että vaikka vielä varsin vaatimattomia numeroita, niin kuitenkin kauden parhaat tehot toiseksi viimeisessä. Muutama kiritreeni ja TSB positiiviseksi, niin 200w tulisi lisää.
Onneksi kovan lenkin vastapainona oli perinteistä Teiskolaista saunailtaa palautteluksi. Omanlaisensa vetotreeni sekin ; )
la - lepo
http://www.trainingpeaks.com/av/HORRMO27GG3C2FIXRXXPNR25XY
Ensi viikonloppuna olisi Riihimäellä jotain kilpakarkeloa, johon olisi maanantaina viimeinen ilmoittautuminen. Keli on vähän pitänyt suurinta intoa aisoissa ja Samun kanssa oli puhetta, että maanantaina kollektiivinen päätös, jaksaako lähteä. Just nyt ulos katsomalla näyttää siltä, että kait sitä pitäisi ryhdistäytyä, ottaa itseään niskasta kiinni ja suoriutua lisenssikaupan kautta viivalle muun tiimin kanssa.
maanantai 15. huhtikuuta 2013
Mallokala toisen pullokuskin näkökulmasta: lenkkidatat lisätty
Blogin lukijat ovat jo alkaneet huomautella puuttuvasta leiriraportista, joten kait se on otettava niskasta kiinni ja kynäiltävä oma versio Markuksen, sinänsä jo tyhjentävän ja ansiokkaan raportin, lisäksi.
Pääsiäisen tiukan "työviikon" jälkeen oli hienoista nuutumusta ilmassa, eikä viimeinen treeni keskiviikkona sujunut tälläkään saralla mitenkään hehkuvasti. Pakkauksen sentään tajusin suorittaa lähtöä edeltävänä iltana, kun torstaina oli vielä työreissua ohjelmassa niin, että ihan liikoja ylimääräistä aikaa ei jäänyt ennen kuin Markus kurvasi tilataksin kanssa pihaan poimimaan matkaan. Kentälle kuitenkin ehdittiin hyvissä ajoin ja matkakohteeseen suorastaan etuajassa, intoa ja jännitystä puhkuen koko tiimi.
Perjantaina heräsin aikaisin, enkä oikein enää saanut nukuttua, joten aloin samantein kasaamaan fillaria. Pienoinen shokki iski, kun huomasin jakkaratolppaa sovittaessa, että kiristintä ei näkynyt missään. S5:ssa on pieni irrallinen palikka, jolla aerotolppa kiilataan rungon väliin, ei siis perinteinen panta. Paniikinomainen etsintä laatikosta ja matkatavaroista, rungon ravistelu ja kauhukuva mielessä siitä, että tässä se leiri sitten oli. Noh, tolppa sattuu olemaan sen mittainen, että se laskeutuu juuri oikealle korkeudelle rungon sisään ilman kiristystäkin, joten auttavasti pystyisi ajamaan. Aamupalalla kiroilin asiaa, mutta kaivettiin internetin syövereistä, että maakunnasta löytyy Cervelo-dealeri, joten ehkäpä sieltä löytyisi apua asiaan. Onneksi apua ei tarvinnut lähteä hakemaan sen kauempaa, kun kotomainen Cervelo-kauppias ilmestyi hotellille pumppua tuomaan ja päätettiin suorittaa vielä yksi rivakka ravistus rungolle, josko kiristin olisi sittenkin jäänyt sinne sisään. Oi sitä onnentunnetta, kun kolahdus rungossa ja kilahdus lattialla kertoivat kadonneen lampaan löytyneen. Ilmaa renkaisiin ja baanalle.
Heti kohta rantakatua Cervelo-perheen hotellille suunnatessa selvisi, että pyöräiljöitä on täällä muutama muukin. Kadulla pörräsi vastaan joukkue toisensa perään. Aurinkokin pilkisti ja hieman koleasta kelistä huolimatta fiilis katossa. Cervelo-perhe oli suunnitellut meille kohteet valmiiksi päänmenoksi ja Joukon vahvistama lähdettiin taivaltamaan kohti vuoristoa. Pienten mutkien ja kartanluvun jälkeen tie alkoi pikkuhiljaa kohota ylöspäin ja Tappi siirtyi uskollisena tavoilleen keulille pitämään tasaisen tappavaa vauhtia, jota ei meinannut saada hillittyä koko leirin aikana. Coll de Sollerin nousuun päästessä keli oli hivuttautunut aika uhkaavan näköiseksi ja ensimmäiset pisarat putoilivat jo ennen serppojen alkua. Olin kuullut ja lukenut, että paikallinen asfaltti on liukasta, mutta konkreettinen näyttö siitä, kuinka todella liukasta, tuli, kun etunen meinasi lähteä alta serpentiinimutkassa - ylöspäin mennessä. Ja nyt kyse ei ollut mistään Ulrich storming Andorra kyydistä, vaan meikäläisen vaatimattomasta kävelyvauhtisesta etenemisestä. Nousun loppu tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja kun olin matkassa "travel light" meiningillä ilman sadetakkia, niin melkoisessa horkassa sai lasketella alaspäin. Alkuperäinen suunnitelma lasketella alas Port de Solleriin ja kinnata siitä Puig Major pistettiin uudelleenarviointiin ja suunnattiin takaisin Sollerin yli Bunyolaan lounaalle, jossa muiden mutustellessa sämpylöitä, söin omille tavoilleni uskollisesti ihan reippaan lasagne-lounaan.
Honorin nousussa, kohti Orientin kylää, meinasi tulla jo ensimmäisen kerran kunnolla lämmin, kun aurinko helotti rinnettä mukavasti. Pienten teknisten säätötoimenpiteiden jälkeen kylässä, lähdettiin laskettelemaan Orientin puolta, kumpuilevaa reittiä pitkin, jossa muiden jäädessä paistattelemaan päivää, päädyttiin Pian kanssa nykäisemään reippaammin pariin töppäreeseen ja laskettamaan teknisesti helppo laskuosuus reipasta kyytiä. Jostain syystä noi simuloidut "irtiotot" (kukaan tuskin tosissaan yritti ajaa kiinni, mutta sellaisen illuusion sai kuitenkin synnytettyä) kumpuilevassa maastossa olivat fiilikseltään ehkä hienoimpia pätkiä koko leirillä. Samanlainen toistui maanantaina, kun jostain hetken mielijohteesta luukutettiin Tapin kanssa Lluc:n ja Calobran välinen kumpuileva pätkä ihan tosissaan.
Ekan päivän 137km ja jokusen nousumetrin jäljiltä olin aivan kuitti ja mielessä kävi, että mitenköhän tästä koko leirin jaksaa, kun "veryttelypäiväkin" oli näin tiukka. Mutta hämmästyttävästi ekasta päivästä toipui ja sen jälkeen, edes maanantaina, jolloin ajoaikaa kertyi yli 7t, ei missään vaiheessa tullut bonkkausta tai epätoivoista "ei jaksa enää" fiilistä (vaikka leiriseurue mun loppuverrat niin taisivat tulkitakin. Team Sky on kehittänyt uuden käänteentekevän innovaation, marginal gains sarjaansa, loppuverran, joten ajettelin kokeilla, josko sillä saisi Wigansin jalat. Ei saanut ), vaan ihan joka kerta olisi ollut tarvittaessa virtaa jatkaa pari tuntia pidempäänkin.
Koska tarkoitus ei ole kirjoittaa tästä romaania, vaan lähinnä muistella omia fiiliksiä ja lenkkien sisällöt ja statistiikatkin on jo aika seikkaperäisesti kuvattu (hehkutukset vielä Tappin eeppiselle vedolle Calobrassa ja samoin Markuksen aikaparannukselle), niin yleisenä kommenttina sama, kuin muiltakin, eli leiri oli aivan mielettömän hieno. Mainittu reilu 20 tuntia ja vajaa 600 kilsaa ajoa, joka wattitermeillä muuntuu 1275 TSS ja 18000 kJ "työtä", eli ihan vähän sulateltavaa.
Kaikki onnistui likimain 100%:sti ja oli harjoituksellinen lopputulema sitten sitä tai tätä, niin pyrin jatkossakin kaikin mahdollisin keinoin samanlaiselle reissulle.
Ja tästä linkit lenkkidatoihin TrainingPeaksissa:
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
Loppuun vielä oma do's ja don't do's lista tulevia reissuja silmälläpitäen:
Do:
- keli on keväällä arvaamaton ja vuorille/laskuissa voi tulla tosi kylmä. Ota mukaan lämmintä vaatetta. Sadetakki on välttämätön varuste
- varaa kunnolla aikaa fillarin pakkaamiselle, etenkin, jos siitä ei ole ikiaikaista rutiinia. Kun purat fillaria, pane merkille mahdolliset irto-osat ja kerää ne erilliseen pussiin tai teippaa kiinni paikalleen
- renkaista olisi hyvä päästää ilmat ennen lentoa (tosin testattiin Markuksen kanssa paluussa, että hyvin ne Tufot kestivät 8-9bar lähtöpaineellakin)
- sapuskaa ei voi varata matkaan liikaa. Paikanpäältä toki löytyy kauppoja, joista saa ajoevästä, mutta yleensä paras kauppojen aukioloaika ollaan fillarin selässä. Ihan kisavauhtiahan ja kulutusta tuo ei toki vastaa, mutta referenssinä ohje etappiajojen ravitsemukseen on 8-10g hiilaria ja 1-1,5g proteiinia per painokilo per päivä, eli ihan taukoamatta pitäisi olla mättämässä sapuskaa naamaansa.
Don't:
- älä mene kiireellä syömään ennen lennon lähtöä. Paikallinen 5 minuuttia ei ole kellonaika, vaan tarjoilijan kohtelias ilmaisu, että ei ole valmista vielä/ei ole aloitettu edes tekemään vielä. Etkö näe, että minulla on tässä siesta/kahvitauko/keskustelu ystävän kanssa/tms kesken, voisitko olla häiritsemättä.
- älä rakenna liiallisia/epärealistisia kuvitelmia kunnosta ja wateista. Pitkät päivät syövät jalkaa nousu-watit saattavat jäädä odotettua vaatimattomammaksi. Tulee, mitä tulee ja treeni on kuitenkin hauskaa
Pääsiäisen tiukan "työviikon" jälkeen oli hienoista nuutumusta ilmassa, eikä viimeinen treeni keskiviikkona sujunut tälläkään saralla mitenkään hehkuvasti. Pakkauksen sentään tajusin suorittaa lähtöä edeltävänä iltana, kun torstaina oli vielä työreissua ohjelmassa niin, että ihan liikoja ylimääräistä aikaa ei jäänyt ennen kuin Markus kurvasi tilataksin kanssa pihaan poimimaan matkaan. Kentälle kuitenkin ehdittiin hyvissä ajoin ja matkakohteeseen suorastaan etuajassa, intoa ja jännitystä puhkuen koko tiimi.
Perjantaina heräsin aikaisin, enkä oikein enää saanut nukuttua, joten aloin samantein kasaamaan fillaria. Pienoinen shokki iski, kun huomasin jakkaratolppaa sovittaessa, että kiristintä ei näkynyt missään. S5:ssa on pieni irrallinen palikka, jolla aerotolppa kiilataan rungon väliin, ei siis perinteinen panta. Paniikinomainen etsintä laatikosta ja matkatavaroista, rungon ravistelu ja kauhukuva mielessä siitä, että tässä se leiri sitten oli. Noh, tolppa sattuu olemaan sen mittainen, että se laskeutuu juuri oikealle korkeudelle rungon sisään ilman kiristystäkin, joten auttavasti pystyisi ajamaan. Aamupalalla kiroilin asiaa, mutta kaivettiin internetin syövereistä, että maakunnasta löytyy Cervelo-dealeri, joten ehkäpä sieltä löytyisi apua asiaan. Onneksi apua ei tarvinnut lähteä hakemaan sen kauempaa, kun kotomainen Cervelo-kauppias ilmestyi hotellille pumppua tuomaan ja päätettiin suorittaa vielä yksi rivakka ravistus rungolle, josko kiristin olisi sittenkin jäänyt sinne sisään. Oi sitä onnentunnetta, kun kolahdus rungossa ja kilahdus lattialla kertoivat kadonneen lampaan löytyneen. Ilmaa renkaisiin ja baanalle.
Heti kohta rantakatua Cervelo-perheen hotellille suunnatessa selvisi, että pyöräiljöitä on täällä muutama muukin. Kadulla pörräsi vastaan joukkue toisensa perään. Aurinkokin pilkisti ja hieman koleasta kelistä huolimatta fiilis katossa. Cervelo-perhe oli suunnitellut meille kohteet valmiiksi päänmenoksi ja Joukon vahvistama lähdettiin taivaltamaan kohti vuoristoa. Pienten mutkien ja kartanluvun jälkeen tie alkoi pikkuhiljaa kohota ylöspäin ja Tappi siirtyi uskollisena tavoilleen keulille pitämään tasaisen tappavaa vauhtia, jota ei meinannut saada hillittyä koko leirin aikana. Coll de Sollerin nousuun päästessä keli oli hivuttautunut aika uhkaavan näköiseksi ja ensimmäiset pisarat putoilivat jo ennen serppojen alkua. Olin kuullut ja lukenut, että paikallinen asfaltti on liukasta, mutta konkreettinen näyttö siitä, kuinka todella liukasta, tuli, kun etunen meinasi lähteä alta serpentiinimutkassa - ylöspäin mennessä. Ja nyt kyse ei ollut mistään Ulrich storming Andorra kyydistä, vaan meikäläisen vaatimattomasta kävelyvauhtisesta etenemisestä. Nousun loppu tuli kuitenkin yllättävän nopeasti ja kun olin matkassa "travel light" meiningillä ilman sadetakkia, niin melkoisessa horkassa sai lasketella alaspäin. Alkuperäinen suunnitelma lasketella alas Port de Solleriin ja kinnata siitä Puig Major pistettiin uudelleenarviointiin ja suunnattiin takaisin Sollerin yli Bunyolaan lounaalle, jossa muiden mutustellessa sämpylöitä, söin omille tavoilleni uskollisesti ihan reippaan lasagne-lounaan.
Honorin nousussa, kohti Orientin kylää, meinasi tulla jo ensimmäisen kerran kunnolla lämmin, kun aurinko helotti rinnettä mukavasti. Pienten teknisten säätötoimenpiteiden jälkeen kylässä, lähdettiin laskettelemaan Orientin puolta, kumpuilevaa reittiä pitkin, jossa muiden jäädessä paistattelemaan päivää, päädyttiin Pian kanssa nykäisemään reippaammin pariin töppäreeseen ja laskettamaan teknisesti helppo laskuosuus reipasta kyytiä. Jostain syystä noi simuloidut "irtiotot" (kukaan tuskin tosissaan yritti ajaa kiinni, mutta sellaisen illuusion sai kuitenkin synnytettyä) kumpuilevassa maastossa olivat fiilikseltään ehkä hienoimpia pätkiä koko leirillä. Samanlainen toistui maanantaina, kun jostain hetken mielijohteesta luukutettiin Tapin kanssa Lluc:n ja Calobran välinen kumpuileva pätkä ihan tosissaan.
Ekan päivän 137km ja jokusen nousumetrin jäljiltä olin aivan kuitti ja mielessä kävi, että mitenköhän tästä koko leirin jaksaa, kun "veryttelypäiväkin" oli näin tiukka. Mutta hämmästyttävästi ekasta päivästä toipui ja sen jälkeen, edes maanantaina, jolloin ajoaikaa kertyi yli 7t, ei missään vaiheessa tullut bonkkausta tai epätoivoista "ei jaksa enää" fiilistä (vaikka leiriseurue mun loppuverrat niin taisivat tulkitakin. Team Sky on kehittänyt uuden käänteentekevän innovaation, marginal gains sarjaansa, loppuverran, joten ajettelin kokeilla, josko sillä saisi Wigansin jalat. Ei saanut ), vaan ihan joka kerta olisi ollut tarvittaessa virtaa jatkaa pari tuntia pidempäänkin.
Koska tarkoitus ei ole kirjoittaa tästä romaania, vaan lähinnä muistella omia fiiliksiä ja lenkkien sisällöt ja statistiikatkin on jo aika seikkaperäisesti kuvattu (hehkutukset vielä Tappin eeppiselle vedolle Calobrassa ja samoin Markuksen aikaparannukselle), niin yleisenä kommenttina sama, kuin muiltakin, eli leiri oli aivan mielettömän hieno. Mainittu reilu 20 tuntia ja vajaa 600 kilsaa ajoa, joka wattitermeillä muuntuu 1275 TSS ja 18000 kJ "työtä", eli ihan vähän sulateltavaa.
Kaikki onnistui likimain 100%:sti ja oli harjoituksellinen lopputulema sitten sitä tai tätä, niin pyrin jatkossakin kaikin mahdollisin keinoin samanlaiselle reissulle.
Ja tästä linkit lenkkidatoihin TrainingPeaksissa:
1. päivä, alkuintoa - Coll De Soller x 2 - Honor
2. päivä - palelua ja palautteluahttp://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
http://www.trainingpeaks.com/
Loppuun vielä oma do's ja don't do's lista tulevia reissuja silmälläpitäen:
Do:
- keli on keväällä arvaamaton ja vuorille/laskuissa voi tulla tosi kylmä. Ota mukaan lämmintä vaatetta. Sadetakki on välttämätön varuste
- varaa kunnolla aikaa fillarin pakkaamiselle, etenkin, jos siitä ei ole ikiaikaista rutiinia. Kun purat fillaria, pane merkille mahdolliset irto-osat ja kerää ne erilliseen pussiin tai teippaa kiinni paikalleen
- renkaista olisi hyvä päästää ilmat ennen lentoa (tosin testattiin Markuksen kanssa paluussa, että hyvin ne Tufot kestivät 8-9bar lähtöpaineellakin)
- sapuskaa ei voi varata matkaan liikaa. Paikanpäältä toki löytyy kauppoja, joista saa ajoevästä, mutta yleensä paras kauppojen aukioloaika ollaan fillarin selässä. Ihan kisavauhtiahan ja kulutusta tuo ei toki vastaa, mutta referenssinä ohje etappiajojen ravitsemukseen on 8-10g hiilaria ja 1-1,5g proteiinia per painokilo per päivä, eli ihan taukoamatta pitäisi olla mättämässä sapuskaa naamaansa.
Don't:
- älä mene kiireellä syömään ennen lennon lähtöä. Paikallinen 5 minuuttia ei ole kellonaika, vaan tarjoilijan kohtelias ilmaisu, että ei ole valmista vielä/ei ole aloitettu edes tekemään vielä. Etkö näe, että minulla on tässä siesta/kahvitauko/keskustelu ystävän kanssa/tms kesken, voisitko olla häiritsemättä.
- älä rakenna liiallisia/epärealistisia kuvitelmia kunnosta ja wateista. Pitkät päivät syövät jalkaa nousu-watit saattavat jäädä odotettua vaatimattomammaksi. Tulee, mitä tulee ja treeni on kuitenkin hauskaa
Mallorcan leiri osa Tappi ja parin viikon saldot
Markus kirjoitti hyvän yhteenvedon Mallorcan leiristä ja täydennän tähän omia lukemia sekä parin viikon treenimuistiinpanot.
Kokonaisuutena leiri oli loistava juttu ja kun paikalla olivat 'oppaat' valmiina, joiden letkaan päästiin, niin ei tarvinnut reittejä ihmetellä vaan päästiin suoraan asiaan. Harjoituksellisesti tästä tuli juuri sellainen volyymin nosto kuin etukäteen uskalsi toivoa. Edeltävä pääsiäinen toimi hyvänä alustuksena. Kyllö tällaisella porukalla saa leiristä kunnolla irti. Omalta osalta kunto on talven jälkeen kohdillaan ja treeni tuntuu purreen. Eihän tästä Trabantista ihmeitä saa irti, kun aikaakaan ei ole rajatta käytössä, mutta kyllä vaan oli kivaa käydä väliin lämpimässä ja mäkisessä ympäristössä pyörittämässä.
1.4. alkanut (2. pääsiäispäivän) viikko:
Ma kevyttä palauttavaa cyclolla 2.10h
Ti trainerilla lähinnä vaan ylläpitoharjoitus 0.20h
Ke ap. ja ip. työmatka pyöräilyä 0.45&0.45h
To kuljin ja kuski Ryynäseen ja kohti leiriä
Pe Eka leiripäivä ja mittari hukkasi datat eli nousuwatit jäi saamatta. Otin ekan päivän kuulostellen hivenen säästellen. Kolme nousua tuupattiin niin kuin Markuksen rapskasta näkyy. Yhteensä 5h ja 137km
La keli ei suosinut ja aamusta 1h 29km sadetta peläten. Suunnattiin tuliaisten ostoon ja odottamaan parempaa keliä ehtoolle. Illemmasta 1.58h ja 48km palauttavaa.
Su 6.05h ja 150km. Pikku Soller 15:09min ja 337W, tuli otettua vähän turhan rivakasti mutta kun tuli muutama norski sopivasti samaan aikaan ja saatiin hyvää kisaa aikaiseksi. Yhtä jantteria en saanut kiinni, mutta muuten tuli poimittua porukka. Yksi kaveri laittoi kampoihin ihan kunnolla ohituksen jälkeen, mutta sekös vaan lisää wanna been intoa lisätä löylyä. Tunnelin nousu eli Puig Major 50:42min ja 301W. Tavoite oli alle 50min, mutta tyhjensin ekassa vedossa pajatson sen verran hyvin että ei ollut terävää ei! Ja matkan pituuskin unohtui kesken kaiken, niin ei osannut edes yrittää pinniä loppuun.
Ma 6.59h ja 179km. Llucin nousu rauhallisemmin jalkoja herätellen 26:07min ja 296W. Välipätkä Santun kanssa intensiivistä vauhdin pitoa ja suuntana Calobra. Letka kokoon ja Calobraan. Päätin, vaikka jaloissa painoi kuin olisi lyijyä, että tässä otetaan Trabantista kaikki irti, vaikka silläkin riskillä että kansipahvi irtoaisi. 36:58min ja 326W. En tajunnut että homma muuttuu lopussa ihan nousuksi ja viimeiset 2min tulikin sitten 370W. Päällä olin kyllä ihan nakit ja sen tuntee jaloissa vielä nytkin (viikkoa myöhemmin).
Ti 1.55h ja 48km. Curan nousu 19:13min ja 302W. Tässä vaiheessa oli jo eväät syöty eikä ollut kyllä intoakaan enempään reuhtomiseen.
Juotiin luostarilla kahveet tahi cola ja otettiin tiimikuva.
Ke-La työmatkalla. Pyörä lähti Pirkkalaan ti-ke yönä ja kuski parin tunnin yöunien siivittämänä Intiaan työreissulle. Ei ihan parasta tekemistä leirin päälle, mutta eipä noiden nousuaikojen pohjilta ainakaan pyöräilemällä itseään elättäisi vaikka saisi harjoitella 24h vuorokaudessa...
Su Teboilin lenkille cyclolla Paten, Samun ja Pian kanssa. Ajoa 2.44h ja 70km. Onhan tämä vähän karua, kun pääsi jo maantiekulkimen makuun. Hyvä lenkki, välillä pieniä rykäsyjä mutta muuten aika rauhaksiin. Leiri painaa jaloissa aika mukavasti vielä ja tulevan viikon alku pitää mennä päivä kerrallaan kuntoa kuulostellen.
Eka viikko yhteensä 18.03h
Toka viikko 11.38h
Leiri pe-ti 23h ja +590km
Kokonaisuutena leiri oli loistava juttu ja kun paikalla olivat 'oppaat' valmiina, joiden letkaan päästiin, niin ei tarvinnut reittejä ihmetellä vaan päästiin suoraan asiaan. Harjoituksellisesti tästä tuli juuri sellainen volyymin nosto kuin etukäteen uskalsi toivoa. Edeltävä pääsiäinen toimi hyvänä alustuksena. Kyllö tällaisella porukalla saa leiristä kunnolla irti. Omalta osalta kunto on talven jälkeen kohdillaan ja treeni tuntuu purreen. Eihän tästä Trabantista ihmeitä saa irti, kun aikaakaan ei ole rajatta käytössä, mutta kyllä vaan oli kivaa käydä väliin lämpimässä ja mäkisessä ympäristössä pyörittämässä.
1.4. alkanut (2. pääsiäispäivän) viikko:
Ma kevyttä palauttavaa cyclolla 2.10h
Ti trainerilla lähinnä vaan ylläpitoharjoitus 0.20h
Ke ap. ja ip. työmatka pyöräilyä 0.45&0.45h
To kuljin ja kuski Ryynäseen ja kohti leiriä
Pe Eka leiripäivä ja mittari hukkasi datat eli nousuwatit jäi saamatta. Otin ekan päivän kuulostellen hivenen säästellen. Kolme nousua tuupattiin niin kuin Markuksen rapskasta näkyy. Yhteensä 5h ja 137km
La keli ei suosinut ja aamusta 1h 29km sadetta peläten. Suunnattiin tuliaisten ostoon ja odottamaan parempaa keliä ehtoolle. Illemmasta 1.58h ja 48km palauttavaa.
Su 6.05h ja 150km. Pikku Soller 15:09min ja 337W, tuli otettua vähän turhan rivakasti mutta kun tuli muutama norski sopivasti samaan aikaan ja saatiin hyvää kisaa aikaiseksi. Yhtä jantteria en saanut kiinni, mutta muuten tuli poimittua porukka. Yksi kaveri laittoi kampoihin ihan kunnolla ohituksen jälkeen, mutta sekös vaan lisää wanna been intoa lisätä löylyä. Tunnelin nousu eli Puig Major 50:42min ja 301W. Tavoite oli alle 50min, mutta tyhjensin ekassa vedossa pajatson sen verran hyvin että ei ollut terävää ei! Ja matkan pituuskin unohtui kesken kaiken, niin ei osannut edes yrittää pinniä loppuun.
Ma 6.59h ja 179km. Llucin nousu rauhallisemmin jalkoja herätellen 26:07min ja 296W. Välipätkä Santun kanssa intensiivistä vauhdin pitoa ja suuntana Calobra. Letka kokoon ja Calobraan. Päätin, vaikka jaloissa painoi kuin olisi lyijyä, että tässä otetaan Trabantista kaikki irti, vaikka silläkin riskillä että kansipahvi irtoaisi. 36:58min ja 326W. En tajunnut että homma muuttuu lopussa ihan nousuksi ja viimeiset 2min tulikin sitten 370W. Päällä olin kyllä ihan nakit ja sen tuntee jaloissa vielä nytkin (viikkoa myöhemmin).
Ti 1.55h ja 48km. Curan nousu 19:13min ja 302W. Tässä vaiheessa oli jo eväät syöty eikä ollut kyllä intoakaan enempään reuhtomiseen.
Juotiin luostarilla kahveet tahi cola ja otettiin tiimikuva.
Ke-La työmatkalla. Pyörä lähti Pirkkalaan ti-ke yönä ja kuski parin tunnin yöunien siivittämänä Intiaan työreissulle. Ei ihan parasta tekemistä leirin päälle, mutta eipä noiden nousuaikojen pohjilta ainakaan pyöräilemällä itseään elättäisi vaikka saisi harjoitella 24h vuorokaudessa...
Su Teboilin lenkille cyclolla Paten, Samun ja Pian kanssa. Ajoa 2.44h ja 70km. Onhan tämä vähän karua, kun pääsi jo maantiekulkimen makuun. Hyvä lenkki, välillä pieniä rykäsyjä mutta muuten aika rauhaksiin. Leiri painaa jaloissa aika mukavasti vielä ja tulevan viikon alku pitää mennä päivä kerrallaan kuntoa kuulostellen.
Eka viikko yhteensä 18.03h
Toka viikko 11.38h
Leiri pe-ti 23h ja +590km
torstai 11. huhtikuuta 2013
Juomapoika Mallorcalla
Avataan tässä pajatso eli ensimmäinen muistelo leirielämästä Mallorcalla 5. - 9.4. Muut WBR-toverit varmaan täydentelee omat näkökulmansa myöhemmin. Leirielämä oli sen verran raskasta että siellä ei paljoa rapsaa jaksanut vääntää iltaisin, saatikka aamuisin.
Valmistautuminen leiriin oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta pääsiäisen sessiot menivät ihan mallikkaasti ja muutenkin sitä edeltävät ajot olivat kulkeneet hyvin, mutta viimeinen pieni setti trainerilla keskiviikkona ennen lentoa leirille oli herkistelyn sijaan melkoista tahmailua.
Lento Mallorcalle sujui ok Rynkyllä, vaikka hieman hikeä valui otsalta lähdössä kun tilataksi kurvasi kodin eteen pakkaamisen ollessa vielä hieman "vaiheessa". Yllättävän kauan fillarin pakkaaminen laatikkoon otti aikaa ensikertalaiselta. Mallorcalla ennen nukkumaan menoa hieman keskiyön jälkeen vedettiin porukalla vielä kebabit naamaan valmistautuen seuraavan päivän koitoksiin.
PE: Aamulla pyörät kasaan ja ilmaa kumeihin. Kelin kehittymistä odoteltiin aina puoleen päivään asti, sitten haettiin mukaan läheiseltä Hotel Hispanialta matkaoppaat eli Cervelo-family Samu & Pia, lisävahvistuksena mukaan myös Velo8:n Jouko. Kuuden hengen porukalla olikin ilo höökiä kohti Tramuntana-vuoriston rinteitä. Ekaksi nousuksi valikoitui "pikku-Soller". Keli oli päässyt pikkaisen harmaantumaan ja kun nousun aikana alkoi ensin tihkuttaa ja sitten kypärään ropista ihan miehekkään kokoisia rakeita niin hetken jo käväisi mielessä epäilys koko touhun mielekkyydestä. Onneksi nousuissa lämmöt pysyy aina kohtuu hyvin yllä...Vaikka laiskaa oli kyllä oma meno, 250w hujakoilla ja seuratoverit katosivat horisonttiin jo heti nousun alussa intoa puhkuen. Ylhäältä laskettiin alas Sollerin puolelle jossa suoritettiin pikainen arvio tilanteesta: edessä tummia pilviä ja sieltä tulevilla kuskeilla lähes kaikilla takit päällä ylämäessä. Hmmm, tonne ei varmaan kannata pitemmälle lasketella. Eli ei muuta kuin pikku-Sollerin pohjoispuolen nousu takaisin ylös ja alas toista puolta. Kahvitauon jälkeen sitten Honorin nousu jossa pieni askel epämukavuusalueelle eli vähän vajaa 20min @ 265w. Ei auttanut, seuratoverien kanssa ei paljoa tarvinnut kisata. Cervelo-oppaat sentään solidaarisuussyistä suostuivat kihnuttamaan samaa tahtia ylös. Takaisin S'Arenaliin päästiin taas ihan suht ok säässä. Päivän saldo 5h, 137km ja n. 1600 nousumetriä ajoa. Päivän aikana valkeni että omat traineriwatit oli aivan paperia oikeassa ajossa kun taas powerTappi näytti että Tacxin trainerilla tehty suopyöräilyharjoitus oli tehnyt tehtävänsä ja miehen watit nousuissa oli aivan toiselta planeetalta kuin mitä aiemmat treenirapsat antoivat olettaa. Oiskohan ollut jopa hienoista psykologista peliä seuratoverien harhauttamiseksi? Oma status tipahti kerralla siis potentiaalisesta mäkikauriista juomapojaksi. No niillä mennään mitä on itsekukin saanut jalkoihinsa kerättyä talven aikana.
LA: Tihkua aamulla ja vähän enemmän vettä niskaan aamun pikaisella tunnin tasamaan pyrähdyksellä. Ei muuta kuin päiväksi Palmaan tuliaisia ostamaan ja muuten vaan notkumaan. Iltapäivän päätteeksi sitten parituntinen WBR-voimin tasamaata ja kevyttä. Jollakin muulla porukalla tälläinen palautteleva tarkoittaa sitä että ajetaan rennosti rupatellen, mutta WBR-letkalla ei tälläsiä olla pahemmin harjoiteltu ja meno oli sen mukaista: kolme kuskia 150m välein tiellä kun kaikki ajeli omia wattimittareitaan tuijotellen hieman eri käsityksellä siitä mitä palauttava tarkoittaa. No kyllä se yhteinen sävel sitten paremmin löytyi paluuseen kun valkun ohjeet "palauttavasta" paremmin painui kahden muun rupulin otsalohkoon. Päivän saldo 3h, 77km.
SU: Aamu valkeni tuulisena ja vilakkana, mutta ei sentään rakeita satanut niskaan. Ei muuta kuin matkaan kohti vuoria. Alkuun pikku-Soller ja lasku aina alas Port de Solleriin kahveetauolle. Sitten saaren pisintä nousua valloittamaan, iso-Solleria tai Puig Majoria, n. 14km @6%. Toverit meni taas menojaan ja juomapoika raahusti tasaista nitkuttelua mäkeä ylös. Nitkuttelua auttoi kummasti se, että aamulla tuli vaihdettua 11-28 kasetti taakse alkuun siellä olleen 11-25 tilalle, edessä oli pienempi läpykkä 36. Maisemat oli varsin mainiot ja fiilis hieno, alkoi tuntua ihan lomailulta reissu. 55min myöhemmin näköalapaikalla tunnelin vieressä sitten paita märkänä hyytävässä tuulessa meinas taas tulla enemmänkin äiteetä ikävä. Onneksi oli takkia vetää päälle. Tästä sitten eteenpäin hienoja vuoristomaisemia ihaillen Sa Calobran ja Sollerin teiden risteykseen, jossa tehtiin järkipäätös jättää Sa Calobra toiselle päivälle, sen verran oli tummaa taivaalla. Vuorilta kun päästiin alas niin keli lämpeni ja ajo tasamaata takaisin hotskulle silkkaa parhautta. Saldo 6h, 150km ja n. 2000nm.
MA: Tuttu kuvio eli kuudella henkeä kohti vuoria. Sen verran parempi keli että legendaarinen Sa Calobra välkkyi mielessä. Alkuun kuitenkin Llucin nousu niin kevyesti pyöritellen että ajotoverit epäilivät säästelystä Calobraa varten. Mikä toki ei aivan perätön epäilys ollutkaan. Harmittavasti vähän ennen Sa Calobran-Sollerin risteystä Pialta paukkui pinna takavanteesta, joka ei enää mitenkään mahtunut pyörimään takahaarukassa. Tovi ihmettelyä, mutta eihän siinä muu auttanut kuin taksilla paluu kotiin. Muu porukka siitä kihnutti sitten Sa Calobran harjanteelle josta lasku alas kylään rantaan. Lasku ei ollutkaan ihan niin miellyttävä kuin viime vuonna kun tuulenpuuskat riepoivat etukiekkoa. Valkeni kerrasta miksi hieno isoprofiilinen kiekko ei välttämättä ole se kivoin kaikissa olosuhteissa. Onneksi oma oli vaan 40mm kun toverit ajeli 60mm:llä. Alhaalla pisutauko, ristin merkit ja henkinen valmistautuminen nousuun. Vankka tavoite oli pistää pataan edellisen vuoden kellotus ihan kunnolla. Aiempien nousujen himmailu jeesasi ja nousu sujui varsin mallikkaasti vaikka traineriwatit ei edelleenkään ihan mäkiwatteja vastanneet ja kova vastainen tuuli 9%:in kohdissa nousua meinasi hieman kuskia lannistaa. Kello pysähtyi ylhäällä aikaan 39:21, keskiwattihatit 268w. Viime vuoden aikaan n. 4:30 parannusta! Nousun jälkeen oli tovin jalat hukassa mutta pikkuhiljaa elpyivät. Päivästä tuli ihan mallikas kokonaisuudessakin: 7h, 180km ja n. 2300nm.
TI: Aikainen lähtö WBR-voimin kun lento odotti alkuiltapäivästä. Ehätettiin kuitenkin käydä Curan nousu tuikkaamassa. Nousussa oli kovin hiljaista, mutta kun ajettiin alas niin porukkaa pukkasi kun pipoa ylös töppärettä! Olisi ollut aika hienoa ajaa siinä porukassa kun olisi ollut ympärille vähän enemmän tohinaa ja puhinaa. 2h koko setti ja 48km.
Melkoisen hieno leiri kokonaisuudessaan ja Mallorca paikkana aivan ehtaa tavaraa maantiekonkeleille! Ajoa 4,5 päivään n.23h. Koivet eivät antaneet ulos ihan tilattuja watteja mitä olisi olettanut edeltävien ajojen perusteella, mutta toisaalta kestivät hyvin pitkät päivät tummumatta.
Vielä kun olisi kotimaan kelit jotain muuta kuin lumihankea...Sään lisäksi on taas totuttelemista siihenkin että ei saa syödä 3000kcal ylimääräistä päivässä ;=)
Valmistautuminen leiriin oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta pääsiäisen sessiot menivät ihan mallikkaasti ja muutenkin sitä edeltävät ajot olivat kulkeneet hyvin, mutta viimeinen pieni setti trainerilla keskiviikkona ennen lentoa leirille oli herkistelyn sijaan melkoista tahmailua.
Lento Mallorcalle sujui ok Rynkyllä, vaikka hieman hikeä valui otsalta lähdössä kun tilataksi kurvasi kodin eteen pakkaamisen ollessa vielä hieman "vaiheessa". Yllättävän kauan fillarin pakkaaminen laatikkoon otti aikaa ensikertalaiselta. Mallorcalla ennen nukkumaan menoa hieman keskiyön jälkeen vedettiin porukalla vielä kebabit naamaan valmistautuen seuraavan päivän koitoksiin.
PE: Aamulla pyörät kasaan ja ilmaa kumeihin. Kelin kehittymistä odoteltiin aina puoleen päivään asti, sitten haettiin mukaan läheiseltä Hotel Hispanialta matkaoppaat eli Cervelo-family Samu & Pia, lisävahvistuksena mukaan myös Velo8:n Jouko. Kuuden hengen porukalla olikin ilo höökiä kohti Tramuntana-vuoriston rinteitä. Ekaksi nousuksi valikoitui "pikku-Soller". Keli oli päässyt pikkaisen harmaantumaan ja kun nousun aikana alkoi ensin tihkuttaa ja sitten kypärään ropista ihan miehekkään kokoisia rakeita niin hetken jo käväisi mielessä epäilys koko touhun mielekkyydestä. Onneksi nousuissa lämmöt pysyy aina kohtuu hyvin yllä...Vaikka laiskaa oli kyllä oma meno, 250w hujakoilla ja seuratoverit katosivat horisonttiin jo heti nousun alussa intoa puhkuen. Ylhäältä laskettiin alas Sollerin puolelle jossa suoritettiin pikainen arvio tilanteesta: edessä tummia pilviä ja sieltä tulevilla kuskeilla lähes kaikilla takit päällä ylämäessä. Hmmm, tonne ei varmaan kannata pitemmälle lasketella. Eli ei muuta kuin pikku-Sollerin pohjoispuolen nousu takaisin ylös ja alas toista puolta. Kahvitauon jälkeen sitten Honorin nousu jossa pieni askel epämukavuusalueelle eli vähän vajaa 20min @ 265w. Ei auttanut, seuratoverien kanssa ei paljoa tarvinnut kisata. Cervelo-oppaat sentään solidaarisuussyistä suostuivat kihnuttamaan samaa tahtia ylös. Takaisin S'Arenaliin päästiin taas ihan suht ok säässä. Päivän saldo 5h, 137km ja n. 1600 nousumetriä ajoa. Päivän aikana valkeni että omat traineriwatit oli aivan paperia oikeassa ajossa kun taas powerTappi näytti että Tacxin trainerilla tehty suopyöräilyharjoitus oli tehnyt tehtävänsä ja miehen watit nousuissa oli aivan toiselta planeetalta kuin mitä aiemmat treenirapsat antoivat olettaa. Oiskohan ollut jopa hienoista psykologista peliä seuratoverien harhauttamiseksi? Oma status tipahti kerralla siis potentiaalisesta mäkikauriista juomapojaksi. No niillä mennään mitä on itsekukin saanut jalkoihinsa kerättyä talven aikana.
Tälläisiä maaseututeitä on kohtuu ilo päästellä
LA: Tihkua aamulla ja vähän enemmän vettä niskaan aamun pikaisella tunnin tasamaan pyrähdyksellä. Ei muuta kuin päiväksi Palmaan tuliaisia ostamaan ja muuten vaan notkumaan. Iltapäivän päätteeksi sitten parituntinen WBR-voimin tasamaata ja kevyttä. Jollakin muulla porukalla tälläinen palautteleva tarkoittaa sitä että ajetaan rennosti rupatellen, mutta WBR-letkalla ei tälläsiä olla pahemmin harjoiteltu ja meno oli sen mukaista: kolme kuskia 150m välein tiellä kun kaikki ajeli omia wattimittareitaan tuijotellen hieman eri käsityksellä siitä mitä palauttava tarkoittaa. No kyllä se yhteinen sävel sitten paremmin löytyi paluuseen kun valkun ohjeet "palauttavasta" paremmin painui kahden muun rupulin otsalohkoon. Päivän saldo 3h, 77km.
SU: Aamu valkeni tuulisena ja vilakkana, mutta ei sentään rakeita satanut niskaan. Ei muuta kuin matkaan kohti vuoria. Alkuun pikku-Soller ja lasku aina alas Port de Solleriin kahveetauolle. Sitten saaren pisintä nousua valloittamaan, iso-Solleria tai Puig Majoria, n. 14km @6%. Toverit meni taas menojaan ja juomapoika raahusti tasaista nitkuttelua mäkeä ylös. Nitkuttelua auttoi kummasti se, että aamulla tuli vaihdettua 11-28 kasetti taakse alkuun siellä olleen 11-25 tilalle, edessä oli pienempi läpykkä 36. Maisemat oli varsin mainiot ja fiilis hieno, alkoi tuntua ihan lomailulta reissu. 55min myöhemmin näköalapaikalla tunnelin vieressä sitten paita märkänä hyytävässä tuulessa meinas taas tulla enemmänkin äiteetä ikävä. Onneksi oli takkia vetää päälle. Tästä sitten eteenpäin hienoja vuoristomaisemia ihaillen Sa Calobran ja Sollerin teiden risteykseen, jossa tehtiin järkipäätös jättää Sa Calobra toiselle päivälle, sen verran oli tummaa taivaalla. Vuorilta kun päästiin alas niin keli lämpeni ja ajo tasamaata takaisin hotskulle silkkaa parhautta. Saldo 6h, 150km ja n. 2000nm.
Port de Soller, tästä sitten nousua pitempi rupeama...
PowerTappia ei paljon Puigin noussu rassannut vaikka hieman höyryä kypärästä nouseekin
TI: Aikainen lähtö WBR-voimin kun lento odotti alkuiltapäivästä. Ehätettiin kuitenkin käydä Curan nousu tuikkaamassa. Nousussa oli kovin hiljaista, mutta kun ajettiin alas niin porukkaa pukkasi kun pipoa ylös töppärettä! Olisi ollut aika hienoa ajaa siinä porukassa kun olisi ollut ympärille vähän enemmän tohinaa ja puhinaa. 2h koko setti ja 48km.
Melkoisen hieno leiri kokonaisuudessaan ja Mallorca paikkana aivan ehtaa tavaraa maantiekonkeleille! Ajoa 4,5 päivään n.23h. Koivet eivät antaneet ulos ihan tilattuja watteja mitä olisi olettanut edeltävien ajojen perusteella, mutta toisaalta kestivät hyvin pitkät päivät tummumatta.
Vielä kun olisi kotimaan kelit jotain muuta kuin lumihankea...Sään lisäksi on taas totuttelemista siihenkin että ei saa syödä 3000kcal ylimääräistä päivässä ;=)
tiistai 2. huhtikuuta 2013
"Työviikko"
ma - 1:10 Palauttavaa Werstaalla Tappin kanssa. Jostain syystä tällainen palauttava ei toimi mulla tai pitäisi ottaa yli tarpeiden hiilaria matkaan ja uskoa fiiliksiä paremmin ja jättää väliin, jos siltä tuntuu. Vaikka efortti oli ihan olematon, loppuvaiheessa huomasi pientä väsymystä jaloissa viikonlopun jäljiltä ja hitusen alhaisen verensokerin. Voi olla, että laiharikin aiheuttaa oman osansa.
ti - 2:30t Esiväsytys 1:30 cyclolla ja päälle vetoa trainerilla. Piti ajaa 40min, mutta jouduin pätkimään osiin. Jos joskus on päiviä, jolloin tietää heti aamusta, että tänään ei kulje, niin tämä oli sellainen. Eikä fiilis siitä yhtään muuttunut, kun hyppäsin cyclottimen päälle ja lähdin poljeskelemaan pidennettyä "alkuverraa". Joskushan voisi olla ihan fiksua antaa periksi ja todeta, että ei onnistunut tänään, koitetaan toisena päivänä, mutta jotenkin, kun sitä on päässään fiksannut viikon valmiiksi etukäteen, niin sillä mennään, satoi tai paistoi.
ke - 1x90min TT
Aika myrkynjuontia, mikä ei toki eilisen valossa ollut kovin yllättävää. Päivä lepoa ja katsotaan, alkaisiko ajo taas tuntumaan ihmismoiselta.
to - lepi
pe - 3t Tappin kanssa cyclottimilla, jossa ensin esiväsytys 1:30t + 45min vähän alle kynnyksen.
Veto-osuus ulkona trainerin sijaan, kun keli oli niin mahtava. Ajo tuntui jo ihan ihmismoiselta.
la - 1:53 cyclottimilla Tappin kanssa. Tiimin kovakuntoisten tulkinnan mukaan palauttavaa, meikäläisen asteikolla vaihtelevaa/reipasta pk-ajelua.
su - 3:20 Reipas porukkalenkki Valkeakosken ympäri Tappin ja Markuksen kanssa. Pari viikkoa sitten telotun selän/kyljen paraneminen alkaa olla voiton puolella, joten uskalsin lähteä varovaisesti jakkarasta mukaan rajakireihin. Varsin vaatimattomilla numeroilla, mutta positiivista, että selkä näyttää tosiaan toipuvan lähes täysin ennen Mallukkaa.
Ajo oli alusta asti hitusen nihkeää, eikä Tappin yritykset haastaa kisutteluun Kaarina Maununtyttärellä sytyttäneet laisinkaan ja Lempäälän kohdalla sahti sitten loppui ihan tyystin. Seinä nousi vastaan ja hissuttelin yksikseni kotiin muun tiimin jatkaessa "palauttelevaa" vauhtia Säijän suuntaan.
Aika kova viikko. Vaikka ajaminen oli parikin kertaa aika työlästä, niin fiilis kuitenkin varsin positiivinen. Tavoitepaino Mallukalle oli 82kg. Puntari on edellisen viikon näytellyt 82-alkuisia, mutta viimeisten satojen grammojen viilaaminen on aika työlästä, kun yrittää samalla pitää edes jonkinlaista tehoa yllä treenissä. Varmasti tavoitteen mukaisen painon saisi vielä tässä hierottua, mutta ei liene tarkoituksenmukaista, vaan ennemminkin järkevää palautua ja latailla leiriä varten, että sieltä saa kaiken mahdollisen irti. Etenkin, kun kilo sinne tai tänne ei vaikuta meikäläisen ajoihin näissä maastoissa millään tavalla, vaan enemmäkin kyse on mielikuvallisesta ja mielivaltaisesta numerotavoitteesta + tietty jos saisi yläkropasta niistettyä lihasta pois, niin pienentäisi huomattavasti riskiä sekoittua triatlonisteihin ; ).
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Viimeinen ehtoollinen
Pääsiäisen seutu on / oli viimeinen mahdollisuus hieroa watteja jalkoihin ennen kun Ryanairin kone suuntaa kohti Mallorcaa WBR:n retkue mukanansa. Viikko alkoi omalta osalta pienellä pakkolevolla kun pari matkapäivää veivät mahdollisuuden normikuvioihin. Toisaalta taas pääsiäisen pyhät lupasivat mahdollisuuden kiriä takaisin menetettyä alkuviikkoa. Pientä jännitystä viikkoon tuli myös kun perheen nuorimmainen sairastui flunssaan ja en varmaan koskaan aiemmin ole niin ahkerasti pessyt käsiä alvariinsa ja yrittänyt välttää tilanteita missä pöpö voisi tarttua. Pian nähtäneen riittivätkö varotoimet.
MA: Lentokenttähotellin kuntosalilla painojen kanssa touhuamista. Kahvakuulia lukuunottamatta tämä taisikin olla eka kerta n. vuoteen ja toisin kun kahvakuulilla tuli tehtyä vähän lyhyempiä sarjoja. Ja siitä lihakset jaksoivatkin muistuttaa seuraavina päivinä.
TI: Pastaa ja olutta Lontoossa.
KE: Perusjauhamista trainerilla 1h @200w, tällä kertaa reippaasti alemmilla kadensseilla kuin normaalisti, aina 70 kadenssin kieppeille asti, ihan vaan vaihtelun vuoksi.
TO: VK 2x20min trainerilla, eka veto 263w ja toka 273w nousujohteisena (vikat 7min 290w). Epäilyttävän lepposan tuntuista, ei mitään raastofiilistä.
PE: En ennättänyt seuratoverien matkaan, joten suuntasin sitten kuntoilun sijaan nautiskelemaan. 2h15min Kaupin parhaita talvipolkuja maasturilla ja kun polut oli moottoriteitä & ajo aavistuksen yritteliästä niin keskari oli yli 17kmh, mikä mutkaisten polkujen ajelussa ihan suht ok. Tuntu kyllä jo jaloissakin, maasturointi polulla on aikaste erilaista kun trainerin tasainen jyystäminen.
LA: Aikatauluhaasteita edelleen perheen muiden velvotteiden kanssa ja Kaupin polkujen seireeninlaulu veti taas puoleensa vastustamattomasti. Tällä kertaa ehätti vaan 1h40min ja tempo naksun rauhallisempi.
SU: Syklot alle, tuubia ja nastaa sen mukaan mitä kukakin omisti ja WBR-letka tien päälle. Tappi ja Santtu tuli Kaukajärven kautta ja siitä Saarenmaantietä pitkin K'alan kautta kohti Valkeakoskea. Siellä lyhyt tauko Shellin pihalla ja Lempäälän kautta kohti Pirkkalaa. Makosta oli ajaa asfaltilla ja vauhtiakin oli mukavasti kun höyryjyrät päästeli. Peesissä kun ajeli välillä niin kävi lenkki paremmin jalkojen palauttelusta. Anian Rantatiellä sitten vähän meni jalkojen venyttelyksi powerTapin kanssa. Lenkki olis ollut liki täydellinen jollei s***nan tappajasepeli olisi 2km matkalla Nekalan kulmilla tehnyt ammottavaa aukkoa takatuubiin. Litku ei sitä heti paikannut joten soittelin taksin kun vaimolla muita kiireitä. No tuubi alkoi jo vähän pitää paineita kun taksi kurvasi paikalle...Mutta lopullisesti sain sen vasta paikattua 4:llä yrittämällä iltasella Stanin litkulla. 94km / 3h09min @29,9kmh tuli sentään plakkariin.
MA: Pääsin lenkille vasta myöhään iltapäivällä, onneksi aurinkoa riittää taas vähän klo 16 pitemmällekin. Syklo paikatulla tuubilla alle ja kohti Valkeakoskea tien reunaa. Piti rauhallisempaa ajaa, mutta jotenkin yksin ajaessa hommat lipsuu ja alkulämpän jälkeen tempo kiihtyi Kaarina-Maununtyttärentiellä. 51km @30,1kmh. Sykkeet väitti ala-vk:ksi mutta kyllä tuntui vähän vaikeammalta: Trainerikauden jälkeen on vaikea ajaa ulkona, etenkin silloin kun vauhdit alempia eikä pääse ajamaan samalla "vauhtipyörä"-fiiliksellä kun trainerillä tai tuulettomassa & tasaisella hallissa. No kai se tästä. Päiväkirja kertoo: Viime vuonna sama reitti Cervelolla maantiekumeilla samana viikonloppuna ja tismalleen samalla keskarilla about samoilla puristuksilla. Kunto parempi kun nyt meni syklolla ja nappularenkailla?
Alkaneella viikolla pientä viimeistelyä ja palauttelua, keskiviikkona illalla pyörä pahvilootaan. Here we come Mallorca!
MA: Lentokenttähotellin kuntosalilla painojen kanssa touhuamista. Kahvakuulia lukuunottamatta tämä taisikin olla eka kerta n. vuoteen ja toisin kun kahvakuulilla tuli tehtyä vähän lyhyempiä sarjoja. Ja siitä lihakset jaksoivatkin muistuttaa seuraavina päivinä.
TI: Pastaa ja olutta Lontoossa.
KE: Perusjauhamista trainerilla 1h @200w, tällä kertaa reippaasti alemmilla kadensseilla kuin normaalisti, aina 70 kadenssin kieppeille asti, ihan vaan vaihtelun vuoksi.
TO: VK 2x20min trainerilla, eka veto 263w ja toka 273w nousujohteisena (vikat 7min 290w). Epäilyttävän lepposan tuntuista, ei mitään raastofiilistä.
PE: En ennättänyt seuratoverien matkaan, joten suuntasin sitten kuntoilun sijaan nautiskelemaan. 2h15min Kaupin parhaita talvipolkuja maasturilla ja kun polut oli moottoriteitä & ajo aavistuksen yritteliästä niin keskari oli yli 17kmh, mikä mutkaisten polkujen ajelussa ihan suht ok. Tuntu kyllä jo jaloissakin, maasturointi polulla on aikaste erilaista kun trainerin tasainen jyystäminen.
LA: Aikatauluhaasteita edelleen perheen muiden velvotteiden kanssa ja Kaupin polkujen seireeninlaulu veti taas puoleensa vastustamattomasti. Tällä kertaa ehätti vaan 1h40min ja tempo naksun rauhallisempi.
SU: Syklot alle, tuubia ja nastaa sen mukaan mitä kukakin omisti ja WBR-letka tien päälle. Tappi ja Santtu tuli Kaukajärven kautta ja siitä Saarenmaantietä pitkin K'alan kautta kohti Valkeakoskea. Siellä lyhyt tauko Shellin pihalla ja Lempäälän kautta kohti Pirkkalaa. Makosta oli ajaa asfaltilla ja vauhtiakin oli mukavasti kun höyryjyrät päästeli. Peesissä kun ajeli välillä niin kävi lenkki paremmin jalkojen palauttelusta. Anian Rantatiellä sitten vähän meni jalkojen venyttelyksi powerTapin kanssa. Lenkki olis ollut liki täydellinen jollei s***nan tappajasepeli olisi 2km matkalla Nekalan kulmilla tehnyt ammottavaa aukkoa takatuubiin. Litku ei sitä heti paikannut joten soittelin taksin kun vaimolla muita kiireitä. No tuubi alkoi jo vähän pitää paineita kun taksi kurvasi paikalle...Mutta lopullisesti sain sen vasta paikattua 4:llä yrittämällä iltasella Stanin litkulla. 94km / 3h09min @29,9kmh tuli sentään plakkariin.
MA: Pääsin lenkille vasta myöhään iltapäivällä, onneksi aurinkoa riittää taas vähän klo 16 pitemmällekin. Syklo paikatulla tuubilla alle ja kohti Valkeakoskea tien reunaa. Piti rauhallisempaa ajaa, mutta jotenkin yksin ajaessa hommat lipsuu ja alkulämpän jälkeen tempo kiihtyi Kaarina-Maununtyttärentiellä. 51km @30,1kmh. Sykkeet väitti ala-vk:ksi mutta kyllä tuntui vähän vaikeammalta: Trainerikauden jälkeen on vaikea ajaa ulkona, etenkin silloin kun vauhdit alempia eikä pääse ajamaan samalla "vauhtipyörä"-fiiliksellä kun trainerillä tai tuulettomassa & tasaisella hallissa. No kai se tästä. Päiväkirja kertoo: Viime vuonna sama reitti Cervelolla maantiekumeilla samana viikonloppuna ja tismalleen samalla keskarilla about samoilla puristuksilla. Kunto parempi kun nyt meni syklolla ja nappularenkailla?
Alkaneella viikolla pientä viimeistelyä ja palauttelua, keskiviikkona illalla pyörä pahvilootaan. Here we come Mallorca!
Superviikonloppu
No ei ihan sentään otsikon mukaan menty supertreenillä, mutta verrattuna aiempiin viikkoihin tuli tehtyä kohtalaisen intensiivinen viikonloppu. Toteutukseen olen tyytyväinen ja tämä toimii hyvänä aiemmin peräänkuulutetun harjoitusvolyymin nostona tulevan Mallorcan superjyystön alla. Huomenna pitäisi vielä kurittaa treinerilla ylärekisteriä ja tyhjentää pajatsosta loput pennoset. Sitten palautusta pari päivää ja ollaan Mallorcan letkassa mukana.
Tällaisia harjoituksia kertyi viikon mittaan:
Ma Werstaalla aikakulkimen säätelyä ja samalla palauttavaa 1h 186w
Ti Sohva ja uni veivät osansa
Ke Väsy jatkuu sohvalla
To Hapenoton kuritusta. Verrat + nousevasti 5*4min/ 3min palautus + verrat. Vedot lähtivät tosi nihkeesti liikkeelle. Watit olivat per veto 305, 311, 316 ja 320. Neljännellä meni jo usko koko touhuun, kun sai tosissaan vääntää että sai niukin naukin 320 tehoksi. Tunne ei kuitenkaan jaloissa ollut normaali chilimarinadi vaan voima oli vaan jotenkin poissa. Siinä vaiheessa tajusin, että Bonttien pohja on vanhoihin Shimanoihin verrattuna matalampi. Alensin vedon jälkeen jakkaran korkeutta puoli senttiä ja parin minsan palauttava pyöritys päälle. Viides veto olikin sitten taas oikean tuntuista voimassa ja tuskassa mitattuna. Watit olivat 363 ja viimeisellä minuutilla nostin keskaria viidellä pykälällä. Annoin kyllä tuohon vetoon kaikki irti. Hurmio oli ihan mieletön, kun tunne oli kuin olisi irrottanut Sitikasta ruosteisen käsijarrun vaijerin. Yhteensä 1.10h.
Pe Santun kanssa cycloilua. Alle PK:ta 1.23h, jonka perään VK:ta 45min + loppuverra 35min. VK kulki tuntemuksiltaan varsin hyvin, vaikka edellinen päivä tuntui jaloissa. Santtu häipyi nastoilla ropistellen horisonttiin, vaikka itsellä oli cyclon tuubit ja oma kunto tuntuu olevan kolme napsua kovempi vuoden takaiseen verrattuna. Huh huh...
La Homma oli eka polkasusta selvää. Jaloissa oli tonnin stiflat - painolla mitattuna. Ajeltiin Santun kanssa palautellen. Yht 2.13h Päälle vielä pari tuntia ulkoilua.
Su Lähdettiin WBR tiimillä pidemmälle rapsakalle siivulle. Keli oli kohdallaan ja meno tuttua WBR laatua turhia säästelemättä. Reitti Saarenmaa-Kaarina-Valksu-Metsäkansa-Säijä. Tuntuu että talvikalustolla mennään samaa vauhtia kuin viime keväänä maantiepeleillä. Yhteensä 3.32h ja +100km. Keskari pyöri 30 paremmalla puolella. Kulku oli pitkästä aikaa helpon tuntuista, vaikka välillä pyöriteltiin vauhdikkaampia +38km/h pätkiä. Lenkin jälkeen oli tosi vaikeata hengittää ja en pystynyt kunnolla edes puhumaan ilman hengenahdistuksen aiheuttamaa yskimistä, sellaista joka ei meinaa loppua ollenkaan. Onneksi yksi kohtelias autoilija ohitti meidät tööttäillen ja ohitettuaan ajeli tovin pientareella kunnon pölypilven nostattamiseksi. Sai varmaan kunnon pääsiäiskiksit tuosta ja näin astmaan taipuvaiselle vielä lisäbonuksen. Taisi tulla hengiteltyä maantiepölyä koko kevään edestä. Pari tuntia Pyhäjärven jäällä koiran kanssa teki ihmeitä hengitykseen ja jaloillekin.
Viikon saldo: 10.40h ja koiran kusetuksia ei lasketa mukaan
Uusi viikko on jo käynnistetty ja tänään pyörittelin pikkuriävällä parituntisen palauttavan. Nyt vaan maantiepölyt pois keuhkoista ja kohti kevään treenikohokohtaa. Täältä tullaan elämä ei kun Mallorca!
Tällaisia harjoituksia kertyi viikon mittaan:
Ma Werstaalla aikakulkimen säätelyä ja samalla palauttavaa 1h 186w
Ti Sohva ja uni veivät osansa
Ke Väsy jatkuu sohvalla
To Hapenoton kuritusta. Verrat + nousevasti 5*4min/ 3min palautus + verrat. Vedot lähtivät tosi nihkeesti liikkeelle. Watit olivat per veto 305, 311, 316 ja 320. Neljännellä meni jo usko koko touhuun, kun sai tosissaan vääntää että sai niukin naukin 320 tehoksi. Tunne ei kuitenkaan jaloissa ollut normaali chilimarinadi vaan voima oli vaan jotenkin poissa. Siinä vaiheessa tajusin, että Bonttien pohja on vanhoihin Shimanoihin verrattuna matalampi. Alensin vedon jälkeen jakkaran korkeutta puoli senttiä ja parin minsan palauttava pyöritys päälle. Viides veto olikin sitten taas oikean tuntuista voimassa ja tuskassa mitattuna. Watit olivat 363 ja viimeisellä minuutilla nostin keskaria viidellä pykälällä. Annoin kyllä tuohon vetoon kaikki irti. Hurmio oli ihan mieletön, kun tunne oli kuin olisi irrottanut Sitikasta ruosteisen käsijarrun vaijerin. Yhteensä 1.10h.
Pe Santun kanssa cycloilua. Alle PK:ta 1.23h, jonka perään VK:ta 45min + loppuverra 35min. VK kulki tuntemuksiltaan varsin hyvin, vaikka edellinen päivä tuntui jaloissa. Santtu häipyi nastoilla ropistellen horisonttiin, vaikka itsellä oli cyclon tuubit ja oma kunto tuntuu olevan kolme napsua kovempi vuoden takaiseen verrattuna. Huh huh...
La Homma oli eka polkasusta selvää. Jaloissa oli tonnin stiflat - painolla mitattuna. Ajeltiin Santun kanssa palautellen. Yht 2.13h Päälle vielä pari tuntia ulkoilua.
Su Lähdettiin WBR tiimillä pidemmälle rapsakalle siivulle. Keli oli kohdallaan ja meno tuttua WBR laatua turhia säästelemättä. Reitti Saarenmaa-Kaarina-Valksu-Metsäkansa-Säijä. Tuntuu että talvikalustolla mennään samaa vauhtia kuin viime keväänä maantiepeleillä. Yhteensä 3.32h ja +100km. Keskari pyöri 30 paremmalla puolella. Kulku oli pitkästä aikaa helpon tuntuista, vaikka välillä pyöriteltiin vauhdikkaampia +38km/h pätkiä. Lenkin jälkeen oli tosi vaikeata hengittää ja en pystynyt kunnolla edes puhumaan ilman hengenahdistuksen aiheuttamaa yskimistä, sellaista joka ei meinaa loppua ollenkaan. Onneksi yksi kohtelias autoilija ohitti meidät tööttäillen ja ohitettuaan ajeli tovin pientareella kunnon pölypilven nostattamiseksi. Sai varmaan kunnon pääsiäiskiksit tuosta ja näin astmaan taipuvaiselle vielä lisäbonuksen. Taisi tulla hengiteltyä maantiepölyä koko kevään edestä. Pari tuntia Pyhäjärven jäällä koiran kanssa teki ihmeitä hengitykseen ja jaloillekin.
Viikon saldo: 10.40h ja koiran kusetuksia ei lasketa mukaan
Uusi viikko on jo käynnistetty ja tänään pyörittelin pikkuriävällä parituntisen palauttavan. Nyt vaan maantiepölyt pois keuhkoista ja kohti kevään treenikohokohtaa. Täältä tullaan elämä ei kun Mallorca!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)