Syksy ja kesän parhaita lenkkejä

Juuri kun Jämi84 oli taas pikkaisen sytyttänyt välissä hiipunutta treeniliekkiä niin kesäkelien loppu, sadekelien alku, Epicin joutuminen varikolle korjauksiin ja hektisempi jakso töissä iskivät vastakarvaan puolivälissä elokuuta. Hain tuntumaa tunnin setin verran tulevan talven trainerikoomailuun ja siitä toipumiseen menikin sitten puolitoista viikkoa. Ei vaan innostuttanut ja vapautuneelle ajalle oli aivan riittämiin muuta tekemistä kuin jyystäminen kellarissa. Adaptaatio elämään ilman liikuntaa sujui häkellyttävän nopeasti, ilman mitään vieroitusoireita endorfiineista.

Onneksi pelastus soffaelämästä kävi yhtä nopsaan kuin oli kys. elämä alkanutkin. Sateeton ilta ja pieni siivu maantietä Santun ja Samun kanssa höpistessä. Epic huollosta seuraavana päivänä ja haltioitunutta ihastelua brainin toimintaan nyt kun se viimein toimi niinkuin Spessun insinöörit olivat sen suunnitelleet. Pieni koeajo samana iltana ja perään lauantaina neljän kuskin porukalla yksi kauden parhaista lenkeistä. 4 tuntia parhautta Lamminpään poluilla, hienoja laskuja, teräviä ylämäkiä, nopeita kaahauspolkuja, satunnaista pientä jumppapätkää ja moni poluista itselle uusia. Jalat riittivät nippanappa letkan mukana pysymiseen, tosin loppupään ylämäissä ajotoverit ruopivat vastustamattomasti karkuun. Lamminpäässä juurien ja kivien esiintymistiheys vielä tuntuu olevan kuin varta vasten Epicin brainejä varten suunniteltu, riittävästi jotta täpäristä on iloa, mutta ei yhtenäisiä kivikkokenttiä joissa brain tuntuu menevän vähän tukkoon. 

Jalat olivat aika naatit alkuviikon, mutta eloa alkoi löytyä loppuviikosta. Pari vajaan parin tunnin lenkkiä valmisteluna sunnuntain finaaliin. Taas kasassa neljä kuskia, ilman epäselvyyttä siitä kuka saisi hikoilla eniten pysyäkseen rennon reippaassa menossa mukana. Suunta tällä kertaa itään, harjuja pitkin kohti Aapiskukkoa. Aikaisen aamun keli niin kostea että vesi tiivistyi ajolaseihin ja heikentynyt näkyvyys teki tutuistakin poluista flippereitä joissa eturengas poukkoili sinne tänne märistä juurista ja kivistä. Suppalasku jossa kovassa vauhdissa vastaan tullut jättimäinen veden syömä rotko ehti ensin säikäyttää ja sitten ilahduttaa kun kuski pysyikin oikein päin fillarin selässä. Idän polut eivät aivan vedä monipuolisuudessa vertoja Lamminpäälle, mutta kauas ei jääty. Taas löytyi uuttakin polkua, porukalla kun tulee sahattua muutakin kuin niitä omia vakioreittejä. Tällä kertaa tuntui että jalat jaksoivat pitää yllä reipasta retkivauhtia jo hieman paremmin kuin edellisenä viikonloppuna. 

Totisempaa treeniä tuskin tulee enää tässä kohtaa kautta ajettua, mutta kunhan nyt tulee reippaita kilometrejä sen verran että maastovauhti tästä vielä aavistuksen parantuisi ennen lumien tuloa. Hauskuus poluilla kun tuntuu korreloivan aika vahvasti sen kanssa miten jalka jaksaa pyörää viedä.

Jämi84

+40v sarjan ikurikuntoilija on siitä kelpo otus että vaikka kunnon osalta jotain kremppaa olisikin niin dementia on harvemmin vielä yltynyt niin pahaksi etteikö aiemmin kisoissa kantapään kautta opitut asiat olisi palautettavissa mieleen. Tällä kertaa olin Jämillä ajoissa, numerolappujen kiinnittelyt & lämmittelyt tehtynä hyvissä ajoin ja toisena (!) sisällä lähtökarsinassa, röyhkeästi parhaalla paikalla keskellä karsinaa toisessa lähtörivissä heti ihan oikeiden urheilijoiden takana.

Lähtökäskyn tullessa (eikä muuten ole starttipistooli, ei kanuuna tms., vain vaimea kuuluttajan käsky "aja" - pienimuotoinen tunnelman notkauttaja muuten hienossa tapahtumassa) en kolaroinut, enkä pahemmin edes säätänyt klossin kiinni saamisessa. Jälkikäteen kuulin että selän takana oli jonkinsortin isompi kasa saatu aikaiseksi ja muutama kuski heittänyt ukemit etukautta jo karsinan jälkeisessä ruohikossa. Toistaiseksi siis kaikki oli hyvin, mutta sitten päähän hiipi jokin epäilys omasta jalasta, watit polkimiin vähenivät "tälläkin ehtii" tasolle ja erinomaisen lähtöpaikan täysi potentiaali jäi hyödyntämättä.

Lentokentän pään jälkeen siirryttiin nopealle, mutkittelevalle ja pehmeäpohjaiselle metsäautotielle ja juuri kun olin onnittelemassa itseäni maltillisesta lähdöstä ja miten siitä olisi suht helppo palautua vaikka ajo jatkuisikin ylikovana vielä hetken niin kärjessä ajavat isot pojat alkoivat taktikoimaan. Kun kukaan ei ilmeisesti halunnut kärjessä vetää niin vauhti tippui kruisailuksi n. 34-36 kmh tasolle ja n. 40 nuppia kärjen takana meno muuttui levottomaksi kun heikomman lähdön saaneet huomasivat tilaisuuden tulleen petrata asemiansa ja yrittivät päästä rinnalle jokaisesta pienestä välistä. Jämin maineikas uppohiekka ja häröilevä letka ei ole ihan paras yhdistelmä mutta tuurilla kasat vältettiin.

Kapeammalla uralla letka taas sitten venyi, menetin näköyhteyden kärkeen ja jarrujakin sai hiplata vähän turhan usein. Toohotus piti kuitenkin sykkeet yllä vaikka tosiasiallisesti rasitus laski jonkin verran. Tämän seurauksena sitten keskittyminen herpaantui ja 15km kohdilla alkavalla nopealla hiekkatiellä tuli tehtyä tuttu pieni taktinen virhe eli letkan veturiksi eksyminen vaikka letkassa oli mukana erinomaisen vahvajalkaisen näköisiä kuskeja. Jalka tuntui normaalia rauhallisemman alun jäljiltä vahvalta ja unohtui se pieni seikka että 84km kisassa sen kuuluukin tuntua vahvalta 15km kohdalla. No damage ei ollut iso 4km pätkällä mutta hölmöilyä kuitenkin.

Kisa eteni mukavalla rytmillä eteenpäin vaikka iso porukka jossa olin katkesikin jossain välissä jonkun tekemän pienen ajovirheen takia ja huonon sijoittumisen takia jäin jälkimmäiseen ryhmään. 42km kohdilla yksi letkamme kiinni poimimista oli sitten nousevaa nuorempaa ajajakaartia edustava Team Medilaserin Jasmin Kansikas. Viime vuoden Jämin voittaja, mutta tänä vuonna ei ole kampi kääntynyt viime vuoden malliin. Jasmin näytti olevan hieman tiltissä jo mutta onnistui sinnikkäästi roikkumaan letkassa mukana. Ja kun 54km kohdilla Jämin reitin pitkä isomman hiekkatien osuus alkoi, niin loppumatkan kuvio valkeni nopeasti: Väkivahva Jasminin isä, pojat 50-sarjan kärkikuski Ari toimi super domestiquena ja veti letkaa juuri sellaisella temmolla ja vauhdinjaolla että Jasmin pysyi turvallisesti mukana kyydissä. Eli ylämäissä rauhallisemmin, mutta tasaisella ja etenkin alamäet ketjut kireänä. Siitä junasta ei sitten enää karkuun päässytkään kukaan vaikka muutamia yrityksiä oli jotka eivät kauas päässeet kunnes ne kelattiin sisään.

Meno oli junassa tasaista kuin Kanuunoiden rivakammalla viikkolenkillä. Muuta ei mieleen jäänytkään seuraavasta vajaasta 20km:sta kuin eräs ylämäki missä yksinäinen keskellä mäkeä jalkautunut kuski huusi suoraa huutoa pyöränsä päällä hajareisin seisten, ilmeisesti vähän terhakkaampi kramppi oli iskenyt eikä kaveri uskaltanut liikahtaa mihinkään suuntaan jotta olotila ei olisi siitä vielä pahentunut.

Kuivia sorateitä? Jämillä? Peesikärpäsen palkinto

Kilometrien kertyessä jalat alkoivat pikkuhiljaa hiipua ja kun muu letka näytti suht vahvalta niin odotus oli että lopun polku- ja ylämäkiosuudella jäisin nielemään muiden pölyä. Kansikkaat ja mukana ollut toinen Kanuuna iskivätkin lopun polulla vähän irti, mutta ylämäessä takaa hiljaisesti katosi muu porukka ja viimeiset 4km yritinkin jahdata edellä ajavaa kolmikkoa, mutta ei riittänyt yksinäisen miehen jalka kolmikon yhteisvetoon ja puolisen minuuttia eroa repesi ennen maaliviivaa.

Aika 3:14:33. Sijoitus ynnämuut, mutta balsamia viime vuoden haavoihin lähes 22 minuutin edestä ja oikeansuuntaista kehitystä myös 2012 ajoon 9 minuuttia. Kerrankin tuli ajettua suht fiksusti ja se paikkasi jalkoja jotka eivät vielä ihan parhaassa iskussa vieläkään ole.

WBR:stä mukana oli myös Tappi ja Alli. Tapin kanssa ehdin pari sanaa vaihtaakin maalissa, oli valitettavasti ottanut kontaktia soratiehen ja mies siten veritahrojen ja pölyn peitossa. Toivottavasti tuosta kuitenkin tokenee nopeasti.

Videota viime vuoden Jämistä ml. näyttävä lähtökaahaus kiitorataa pitkin: Youtube
Tämän vuoden tulokset: Tulospalvelu
Normaalisti kotimaisia kisoja suvereenisti hallitseva Vastaranta jäi kolmanneksi: Kestävyysurheilu.fi

Loma-ajot

Toiset nakuttelevat kesän lomakuukautena kauden pisimmät lenkit & isoimmat ajomäärät ja toisille taas se on vain yksi kuukausi muiden joukossa, joskus jopa heikompi kuin muut kesäkauden kuukaudet. Itse olen kuulunut viimeiset vuodet jälkimmäiseen joukkoon. Useimpina vuosina on lomaviikot jääneet vajaiksi ja silloinkin hyödynnetty perheen yhteiseen lomailuun ja matkailuun, kuvioihin joihin fillari ei ole sopinut mukaan.

Tänä vuonna ajokausi on kulkenut uusia latuja monessakin mielessä. Alkuvuoden kiireiden takia wbr-yhteislenkkeily jäi omalta osaltani lähes kokonaan väliin, yhdessä ehdittiin ajaa vain talvikaudella Pirkkahallissa. Kauden ensimmäinen yhteislenkki ulkona täydellä wbr-miehityksellä antoi odottaa itseään heinäkuun puoliväliin! Kiireiden lisäksi tosin toinen iso syy oli että lenkille tarttui useimmiten mukaan tallin tuorein jäsen os. Eeppinen ja wbr:n yhteiset maasturilenkit taitavat jäädä tapahtumatta niin tänä kuin tulevinakin kausina. Ei taida tuota asiaa auttaa vaikka laittaa tähän pari provoa usein maaliin osuvalta kielenkäyttäjältä K Eskolalta: Maantiepyöräilystä ja Maantiekisoista ;=)

Harrastamisen suhteen ennuste heinäkuulle ei hyvää luvannut. Edessä oli ensimmäinen lomakausi joka vietettäisiin paremman puoliskon kanssa vuorotellen lomaillen jotta kahdelle tenavalle olisi seuraa koko lomakauden ajan eikä ketään syytettäisi alaikäisten heitteillejätöstä. Oma huki oli viikko kesä-heinäkuun vaihteessa ja kaksi heinäkuun lopussa. Lomailu on sujunut lähinnä lasten touhujen ehdoilla, mutta vastoin ennakko-odotuksia aika hyvin on onnistunut nipistää aikaa myös lyhyemmille ajeluille ja niistä kertyi ihan kohtuullisesti ajotunteja neljälle ekalle viikolle: 16h30min - 2h - 10h - 14h30min. Tokalla viikolla tuli sairastettua pakollinen kesäflunssa ja perheen lyhyt lomareissu nielaisi loput viikon tunnit.

Ajot ovat olleet etupäässä kevyitä, osan tunneista tullessa parisuhdelenkkeilystä ja vanhemman tyttären kanssa ajetuista cx-henkisistä lenkuroista. Monia hienoja lenkkejä useimmiten myös huippukeleillä. Nyt on siten ajettu ainakin pk:ta riittävästi, mutta samalla kuukauden parilla kovemmalla lenkillä on tullut todettua että ilman riittävän säännöllisiä terhakkaampia lenkkejä ei kyllä fillari kovin kummoisesti liiku. Koville wbr-yhteislenkeille olisi ollut siten tilausta ja osa lenkeistä olisi pitänyt muutenkin ajaa vetoina maantiellä sensijaan että tuli kruisailtua vain maastossa. Jämi84 odottelee huomenna ja kunto on aika iso kysymysmerkki. Voi olla että räväkämmällä alulla kuski hyytyy reilusti ennen maaliviivaa, mutta eipä tuonne oikein muutakaan järkevää taktiikkaa tule mieleen kun pitkillä hiekkatieosuuksilla yksin vastatuuleen ajelu ei oikein maistu.

Juoksukuntoa odotellessa

Kolmas lomaviikko on takana ja kesän rogaining -kausi avattu Vatulassa tiistain kesäillan tapahtumassa. Kovin oli helteinen reissu. Paukusta mentiin minun varvukko-suojuoksukunnolle ihan limiiteillä. Palkintona oli kuudes sija ja ihan sekaisin mennyt pakki sekä loistava harjoitus. Loppuviikko menikin sitten enemmän palautuessa tai sitä odottaessa. Lisäksi tuli kokeiltua viikon mittaan wake boardingia ja SUP laitailua. Sellainen lauta tarttui kaupasta mukaan eilen.

Viikon tekemiset:

Ma Henkan kanssa Pinsiön lenkki rauhallisesti 71km 2.25h

Ti Kesäillan rogaining 2.52h 22,4km.

Ke Koko WBR porukalla Viitapohjan lenkki 93km 3.14h. Muut tykitti mäkiä ja minä yritin selviytyä. Oli jalat aivan tyhjillään edellisen ehtoon tarpomisesta ja päivällä olin vielä käynyt kokeilemassa wake boardingia. Hauskaa oli silti porukalla ajelu, vaikka vähän tuskaista omille jaloille.

To Lomareissua Tallinnaan

Pe Illalla pieni verryttely henkinen lenkki 0.38h 7km

La VK yrittelyä. Ei vaan oikein vielä tuntunut olo palautuneelta. Survoin paukusta kiihdyttäen 28min 6,13km. Perään verryttelyä Rosendahlin rantaan ja kohti SUP alkeiskurssia. Yht 0.48h 9,6km. Päälle 2½h (ei lasketa treeniksi) SUPpailua vanhemman tyttären kanssa. Oli aika rentouttavaa touhua ja hyvää keskivartalon hallintaa sekä tasapainoilua jaloille.

Su Järvinen iso Hoon ja Veteranon kanssa. Oli taas kerran kova reissu ja kanttasin pahasti lopussa. Milloinkahan juoksu alkaa kulkemaan edes jotenkin juoksunomaisesti. Berliini ja Wihan satku lähestyvät, eikä kulku ole mitenkään helppoa. 2.33h 26,5km.

Yhteensä 12.30h

Viikon päästä lauantaina on Jämi MTB ohjelmassa. Saattaa olla taas tulla aika haastava järvinen sunnuntaille. Muuten otan tämän viikon palauttavasti kuulostellen jalkojen tilaa. Tiistai-keskiviikolle pitäisi jotain kuormittavaa kehitellä.

Tehoilla jatsiin

Toka lomaviikko alkaa olemaan takana ja treeniviikko taputeltu. Viikon saldoksi kertyi varsin hyvä määrän ja tehon yhdistelmä. Ainakin jos vertaa alkukesän muuhun tekemiseen. Viikon kovin reissu ei ollut lauantain Pori jazz vaan sitä seurannut sunnuntain järvinen. Pyöräilyä on ollut ohjelmassa mukana, että pystyisi säilyttämään tuntuman. Alkuviikosta joutui ottamaan rauhallisemmin, kun Birgitan reissu painoi jaloissa. Tein sen takia loppuviikkoon kunnon tehopläjäyksen.

Tässä aikaansaannokset:

Ma Lepo

Ti Veteranon ja U6:lta kotiutuneen Järvisen kanssa 19,5km PK hölkkä pääsosin Pirkkalan hiekkateillä. Hyvin läpytteli Henkka, vaikka oli kova viikko takana. 1.43h

Ke Allin kanssa Jämi mtb kenraaliharjoitus ja samalla kauden eka maastopyörälenkki. Reitti kulki Kyötikkälä-Aapiskukko-Kyötikkälä maastoissa. Vettä tuli lähteissä kuin aisaa. Onneksi lähdettiin kuitenkin polkemaan. Saatiin hyvä lenkki ja päätös osallistumisesta Jämille. Ajoaika n 3h.

To Aamupäivällä Pirkkalan YU pyhätössä 6*1000m veto/ 2min palautuksella. Nihkee oli keli ja eihän toi vauhtikaan vielä ihan lentoa ole. Vedot 4.03min, 4.00, 4.00, 4.02, 4.03 ja
3.45. Verroineen 1h

To Iltapäivällä Henkan kanssa Säijän tiristely. 20.07min/ 311W ja 10min/ 294W. Verroineen 1.42h. Jaloissa painoi päivällä tehdyt juoksuvedot, mutta kummasti pyörällä pystyy/ uskaltaa juntata kipeeseen lihakseen.

Pe Aamulenkki 0.32h - 5,9km

Pe Iltapäivällä Kimmon kanssa Säijässä 1min vuorovedolla tiristelyä: meno 20.29min/ 298W ja paluu 20.07min/ 303W. Hyvä treeni ja kruunasi viikon tehopläjäyksen. Jalat tutisi koko ehtoon. Yhteensä verroineen 1.37h

La Aamusta pieni hölkkäily 0.38h - 7km ennen Poriin lähtöä.

Su Porin reissun pahimmasta väsymyksestä selvittyä lähdettiin klo 14 Veteranon kanssa uhmaamaan hellettä järviselle. Oma olo ei ollut ihan loistokas, kun kotiutuminen oli tapahtunut n. klo 4 aamusta. Onneksi lähdettiin. Läpyteltiin rauhassa ja 1,5l vettä oli vähän turhan nirkonen annos. Aikaa meni 2.31h ja matkaa tuli 26,5km. Keskari ei ihan päätä huimannut, mutta kun sydäntäkin piti säästää edellisen päivän riekkumisen jäljiltä.

Viikko yhteensä 12.43h

Tulevalla viikolla harjoitukset jatkuvat. Tiistaina on ohjelmassa kesäillan 3h rogaining Jämillä Vimppojen 1,67 joukkueella. Kakkosjoukkueen vakikulkijat saavat kovan vahvistuksen Vimppojen ykkösporukasta Tsaarin tullessa mukaan. Tästä syystä siis joukkue on matemaattisesti 1,67 joukkue:  (2*2joukkueosallistuja+1*1ykkösjoukkueosallistuja)/3osallistujalla. Torstai menee muissa kuin liikuntamerkeissä, joten tonnit tullee ohjelmistoon mitä todennäköisimmin pe ehtoosta tai sitten keskiviikkona.

Kesäloma hönkää ja virtuaalimerkintä

Kesäloma alkoi helteiden kanssa samaan aikaan eli ei voi valittaa. Kelit pisti lisämotivaatiot kohdilleen ja kuluneen viikon tunnit on pitkästä aikaa ihan kunnolliset. Fokus on juoksussa, mutta edelleen elokuun puoliväliin asti pidän ohjelmassa hesselöinnit kerran pari viikossa mukana. Ja tarvittaessa lisään määrää, jos jalat eivät kestä juoksemista. Tässä parin viikon tekosia:

Viikko 30.6.-6.7.

Ma Lepo

Ti Vetoja Pirkkalan yleisurheilupyhätössä 8*800m 5min lähtöväleillä. Liikuntaa yht. 1h

Ke Lepo

To Henkan ja Stefun matkassa Säijässä 2*20min. Kaverit veteli vuorovedolla ja minä kävin välillä rinnalla toivoen että en tipahda. Tuli hyvä treeni 297W ja 300W Yht 1.50h

Pe Lepo

La WBR lenkkiä huippu hyvässä säässä hyvällä porukalla. 4.53h - 151km

Su Järvinen Veteranon kanssa. Edellisen päivän pyöräily oli viistänyt kimmoisimman terän koivista ja oli kyllä työmiehen lenkki. Sisulla koko rundi juosten. Onneksi en ollut yksin, koska muuten olisi sisu loppunut. 2.25h - 26,6km

Viikko yhteensä 10.08h

Viikko 7.7.-13.7.

Ma Polkulenkki 1.30h Veteranon kanssa. Kesken lenkin pikkurillin jänteen katkaisseen kannon sahauksen tarkkailua. Ihmettelin lenkille lähteissä, miksi Vetskulla on reppu selässä. Asia selvisi, kun kohtasimme hänelle kohtalokkaan kannon, tällä kertaa kaatumatta. Repusta löytyi saha, jolla senior juoksija katkaisi kannon. Kymmenen vuoden kuluessä lenkeillä on varmaan raivaussaha mukana tai sitten rogaining kapun ikänäkö kokee käänteisen ihmeen.

Ti Uhkasin mennä hesselöimään, jos ei löydy juoksuseuraa. Tämä tepsii aina ja niinpä käytiin Veteranon kanssa juoksemassa Keskisentie-Peltolammi lenkki. 1.04h

Ke Kesälomaperinne nro 82 eli Hämyslavan iltasienestys Rogaining kapun kanssa. Rastit löytyivät, vaikka yritinkin kapun keskittymistä häiritä kuluneilla alaosastojutuilla (tämä on Rogaining joukkueen pääharjoitus #1). 1.05h liikuntoa.

To Vetoja Pirkkalan yleisurheilupyhätössä 1*1000m+6*800m+1*1000m. Kovaa oli homma. Proffa veteli taas omissa svääreissä vauhtien osalta. Mukana myös PJH ja Veterano. Yht 1.10h

Pe Lepo. Fiksipyöräilyä rouvan kanssa. Matka kulki Allin terassin kautta uittotunnelille ja sieltä Ratinan laivakahvilan kautta kotiin.

La Kauan haaveena olleen juoksureissun toteutus - Birgitan polun kierto. Tämä on ollut ehdottomasti omalla sadan kohdan virtuaalilistallani jo vuosia ja mikä sen kunniakkaampaa kuin suoriutua tavoitteesta imaamin itsensä johdolla. 5.59h - 47km. Oli aivan upea reissu, vaikka nyt onkin selkä juoksurepun hinkaamalla vereslihalla. Lopussa Siiskukkulalla kehotin PJH:ta menemään menojaan, kun Hakkari-Sääksjärvi on itselle tuttu väli ja askel jo painoi pahasti. Aika moista kivestä ja juuresta oli osalla matkaa alustana. Henkisesti ja fyysisesti pahin kohta oli kuitenkin Lempäälän asfalttiosuus. Siinä kohtaa tunsi ihan konkreettisesti köpöttämisen tason ja kivun lihaksissa. Päätin että Hakkariin asti taistelen kunniakkaasti ja sitten vaikka ryömien loppu n 12 km. PJH:n blogissa on hyvä tarina todistuskuvien kera reissustamme.

Su Santun kanssa mukava palauttava Tottijärven kierto pyörillä. 95km 3.07h. Lisäksi sain tänään myytyä lähes käyttämättömäksi jääeen aika-ajokulkimeni (toivottavasti kovaan ajoon).

Viikko yhteensä 13.55h

Tästä jatkuu harjoitteet kohti 24h rogainingia elokuun alussa. Välipaloina on kesäillan rogaining Jämillä ja toivottavasti monta muuta pitkää juoksulenkkiä. Alli sai lähes ylipuhuttua minut Jämi MTB:hen ja ehtona asialle on tulevalla viikolla ensimmäisen maastopyörälenkin toteutus. Katselin myös kalentereita ja huomasin, että muistin Route300 ajankohdan väärin. Se saattaa sittenkin luonata aikatauluihin, kun on viikko rogainingin jälkeen. Ei oikein malttaisi jättää väliinkään. Ensi lauantaina on vuorossa kesälomaperinne nro 7. Piknik -matka Porin Kirjurinluodolle. Eipä tästä lomailu voisi paljon mukavammaksi muuttua. Painokin on tippunut juoksun seurauksena ainakin parin irronneen varpaankynnen verran.

Reeniä / ajelua

Reeniä vai ajelua? Pitkäjänteistä, ajoin puuduttavaakin, puurtamista odottaen että jotakin löytyy tien päästä. Ehkä. Vai nautiskelua yksittäisistä lenkeistä, sivuuttaen mahdollisuuden kehittyä nopeammaksi, kestävämmäksi, paremmaksi, ja nauttia vielä isommin. Talvella vastaus oli vielä selkeä ja reenimoodi päällä kunnes kevät ja duunin vaihdos katkaisi rytmin, toi tauon ja teki arkikuvioista haastavampia ja vaikeammin ennakoitavia. Sen jälkeen kysymys reenistä vs. ajelusta on leijunut ilmassa ja vastaus vaihtunut useamman kerran. Rajallinen tarmo on monasti valunut muualle ja harrastaminen on vetänyt lyhyimmän korren.

Reenaaminen, siis tarkoittaen lenkkejä joiden päätavoite on kunnon kehittyminen ja kaukana muilla sijoilla muut arvot, on mielekästä silloin kun se näyttää vievän jonnekin. Jos evidenssiä tästä ei tule tai usko muuten suotuisaan lopputulokseen horjuu niin intokin alkaa hiipumaan kun otsalohkossa prosessori tekee risk vs. reward kalkyylejaan. Pyöräily kun eroaa vaikkapa juoksusta siinä että vaihtoehto reenaamiselle on varsin houkutteleva. Ajelua lenkki kerrallaan, valiten välineen, tyylin ja tempon päivän fiiliksen mukaan. Leppoisaa cycloilua Espoon rantaraittia pitkin, kurvailua kiemurtelevilla neulaspoluilla, perhelenkki maisemia katsellen. Virne naamalla, jota 20w lisää FTP:tä tuskin juurikaan leventäisi.

Onneksi homeostaasia järkyttää toisenlaisetkin ajelut. PK-lenkki Tapin kanssa 25.5. jossain kohtaa, liian varhain, 130km matkaa pitää nöyrtyä ajamaan peesissä. Korso XCM 8.6. hyvä flow, mutta mielessä kolkuttaa ajatus miltä tuntuisi jos kintut antaisivat myöden ajaa koko ajan talla pohjassa hienoilla poluilla, eikä töppäreiden jälkeen tarvisi hengitystä tasailla. Varjo-yöpirkka 27.6. maantieajoa parhaimmillaan, vauhdikkaassa telaketjussa mutkaista Kapeentietä kohti Terälahtea. Kunnes jalat sanovat sopimuksen irti 5km myöhemmin ja hupi loppuu. Yhtäkkiä wateilla onkin taas merkitystä ja ilman niitä hauskanpito ei onnistu, tai ainakin maku on väljähtäneempää. 

Josko ajelusta siis piiru takaisin reenaamisen suuntaan. PK-watteja tuskin tarvitaan enää tässä vaiheessa kautta, mutta olisiko eniten iloa vk- vai mk-wateista vai vieläkin lyhyemmistä paukuista? Tiistaina Kyötikkälässä ruuti oli vielä kosteaa ja raaston sijaan saldoksi tuli jyystämistä. Huomenna uusi yritys. Viikonloppuna kenties vanhojen aikojen tyylinen takuuvarma WBR:n pk-lenkki?