perjantai 31. tammikuuta 2014

Imaamin perässä

Sadan kohdan imaami pisti keskiviikkona odotetun lankkuboostin tiskiin. Lupasin viime viikon merkinnöissä lankuttaa tuon mukaan. Aiempi uhoomiseni on ollut pistää aina minsalla paremmaksi. Tänä aamuna sitten ryhdyin taistoon. Vedin syvät hengitykset sisään ja asetuin makuukammarin karvamatolle hover -asentoon. Ei lähtenyt homma ihan kevyesti liikkeelle, kun nelosen paikkeilla oli jo aika polte ja päätin tsempata minuutti kerrallaan. Seiskan kohdalla tuntui jo niin polttavan pahan kivalta, että päätin tutista vielä minsan lisää ja uudeksi enkaksi tuli kellotettua 8 minuuttia. Aloitin 3 sekkaa etuajassa ja lopetin sekan yli, kun kerran imaamikin oli tehnyt varosekunnit omaan pitoonsa. Kyllä oli olo kuin uudesti syntyneellä ja maha olikin aamupäivän ihan krampissa. Tässä liikkeessä tai lähinnä liikkumattomuudessa on tärkeää jalkojen pito, josta imaami tuskaili omassa raportissa. Siitä syystä siis teen ennätysyritykset aina ko maton päällä.

Melkein tekisi mieli laittaa 10min haaste tiskiin, mutta PJH:n tuntien en kuitenkaan uskalla. Hän kun tuppaa tekemään asioita niihin ryhtyessään aika huolellisella pieteetillä ja lopulta tämänkin kiusoittelun oikea tarkoitus on saada PJH:n 400m-800m juoksut kulkemaan kovempaa parantuvan keskivartalohallinnan ansiosta. Samalla toki toteutuu itselle vielä tärkeämpää eli parannusta ihan samaisessa keskivartalon hallinnassa. Minulla ajallisesti trainerilla jauhetut harjoitusmäärät ovat olleet jonkin verran maltillisempia viime talveen verrattuna, mutta tehot itsessään ovat 5-7% parempia vuoden takaiseen. Ja siitä huolimatta, että tarkoitus olisi rakentaa nousevaa kehitystä kesään asti eikä perinteistä huhtikuun huippua. Varsinkin tämän viikon treenit ovat olleet lukujen valossa aika rohkaisevia. Siis ainoastaan omaan aikaisempaan tasooni verrattuna, ei mihinkään muuhun. Ja uskallan väittää, että nimenomaan keskivartalon lihaksisto on ihan eri luokkaa vuoden takaiseen verrattuna ja on antanut oman lisäpotkun kovempien kärsimysnäytelmien vääntelehtimiseen trainerin päällä.

Odottelen innokkaana imaamin seuraavaa lankkusiirtoa.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Väliviikko takana

Viime viikko oli väliviikko, kun viikonloppu meni toisissa merkeissä koulutuksessa. Jotain tuli sentään tehtyä.

Ma Werstas Henkan kanssa kevyttä pyörittelyä 1.20h - 194W

Ti Aamusta 6*tonnit Pirkkahallissa PJH:n ja Markon kanssa. Itse olin tyytyväinen omaan hyvään kulkuun, kun PJH samaan aikaan puhisi että ei irtoa. Johtopäätelmänä meillä on ihan eri tyytyväisyysskaalat käytössä juoksun suhteen. Erityisen tyytyväinen olin palautuksiin, kun eivät lipsuneet edellisen kerran lailla yli kaksi minuuttisiksi. Veto/ palautus: 4.00/ 1.40, 3.53/ 2.02, 3.48/ 1.46, 3.44/ 1.57, 3.31/ 2.03 ja 3.44 Treeni yhteensä verryineen päivineen 1h

Ke Lepo

To Kiihtyvä Werstaalla 15min verra + 40min kiihtyvä 271W + 5min verra Yht 1h

Pe-La lepo ja koulutuksessa. Vatsalankkuja tein, että saa kärvistellä uudet minuuttiluvut tulevalla viikolla. Riippuu PJH:n panoksesta asiaan.

Su Hannu S-kortti Saarijärven kanssa mukava iltahölkkä 1.24h - 16km

Viikon saldo 4.44h

Alkaneella viikolla on jo eiliseltä Werstaan tehosetti takana ja meni muuten jälkimmäisessä 20min vedossa 300 watin yli keskiteho. Tavoite olisi ajaa lauantaina ulkosalla ja sunnuntaina palata juosten järvenkiertomoodiin nyt kun Pirkkahallissa ei ole hesselivuoroja helmikuussa.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ulko- JA sisäliiksaa

Viime talvikausi meni varsin innostuneesti uuden trainerin, wattimittarin ja Valkun valmennusviisauksien siivittämänä. Monta uutta juttua & ahaa-elämystä, lähes joka viikko uusia wattihattinumeroita 2x20min vedoissa ja fiilikset kohdillansa. Heti tammikuun alussa eka kuntopiikki FTP:n osalta ( FTP = ~teho anaer kynnyksellä) ja vatsataudin & lenssun jälkeen maaliskuun loppupuolella vielä paremmat lukemat. Ja silloin vielä myös usko että kehitys siitä jatkuisi samankaltaisena kesällä kun pääsisi oikeasti ajamaan. Vaan näin ei käynytkään, nuo maaliskuun lukemat jäivät koko vuoden parhaiksi. Tämän pohjalta nyt pelisuunnitelma on ollut tälle talvikaudelle hieman erilainen. Pohjaa on edelleen rakennettu perusajon lisäksi pitkillä 2-3x20min - 1x50min vk-vedoilla, mutta rauhallisemmalla asenteella eli ennätyksiä ei ole tavoiteltu ja yläkynnykseen jätetty vähän turvamarginaalia vk-vedoissa. Tältä pohjalta viime sunnuntaina pienellä kutittelulla Pirkkahallissa irtosi 3x20min @260-265w haarukkaan, joka palautteli uskoa siihen että tämä maltillisempikin sweetspottailu on tuottanut tuloksia. Ja että ei ole kenties ihan lopullisesti tipahdettu seuratoverien tahdista, vaikka varsinkin Tappi onkin varsin armottomia lukemia takonut wattiviisariinsa.

Tällä viikkoa oli sitten tarkoitus aloittaa 2 viikon siirtymä kohti Valkun suunnittelemaa pientä raastokautta eli maksimihapenoton kutittelua. Ohjeet oli ajella kevyttä, siis oikeasti kevyttä (150-170w), viikon ajot ja hallissa sitten ajaa sunnuntaina tuoreena raskaampi setti lyhkäsempiä vetoja. Ohjeistus ja perustelut siihen oli varsin selkeät Valkulta, mutta rupulin toteutus taas vähän pätki. Eeppinen poltteli pahasti tallissa huolimatta kovista pakkasista ja kun töiden osalta hieman poikkeuksellinen tilaisuus tuli niin viikon saldo rakentui sitten parista kevyestä trainerisessiosta ja 3x n.2h maastoajosta talvipoluilla. Lunta vaan on vielä niin vähän, että talvipoluilla vielä kivet ja juurakot tarjolla ja kun joka maastolenkki suuntautui paikalliselle Tampereen nähtävyydelle, Ikean spoorille, niin rasitus ei tainnut ihan pysyä handulissa. Ikean spoori on sellainen vajaa 4km jumppalenkura jossa kapealla ajouralla riittää murkuloita ja polku kiemurtelee niin sivu- kuin ylös-alas suunnassa aivan koko ajan. Ei siis pääse nukahtamaan, eikä varsinkaan tule vilu -17 pakkasellakaan, ja kun Eeppisen kanssa vielä yhteinen sävel on hieman hakusassa niin eipä tuolla pk-sykkeillä päässyt eteenpäin mitenkään päin.

Maastoajo Eeppisellä oli harrastusta parhaimmillaan ja Ikean spoorilla säädöt alkoivat pikkuhiljaa löytyä niin jousitukseen kuin ajoasentoonkin. Stemmi vaihtui -17ast 100mm:een jotta isopyörän stongan sai pikkunapsun satulaa alemmas ja ylämäet spoorilla alkoi nousta ilman tahattomia keulimisia. Eteen tuli myös Nekalasta vähän järeämpi gummes, mutta Renegade sai jatkaa takana. Pikkasen häkellyttävää miten tommosilla naurettavan kokoisilla nappuloilla varustetun renkaan vetopito voi olla noinkin hyvä ja vaikka veto välillä hukkuisikin ylämäissä niin se lähes aina palaa. Vanhan ratsun 26” RaceKingeillä kun vetopito katos niin harvemmin se enää palasi.


Eeppinen nyt sellasessa kuosissa että vaikea sillä malttaa pk-lenkuraa ajella



Pettävä ulkonäkö Renegadella vs. vetopito pakkasen pakkaamalla lumella 



Ois ehkä kannattanut niistää kunnolla ennen lenkille lähtöä


Kaikki hauskanpito loppuu aikanaan ja kun sunnuntaiaamuna Pirkkahallissa ajovuoro alkoi 6:30 niin jalat olivat kaikkea muuta kuin suunnitelman mukaisesti tuoreet. Verkka alkuun kesti peräti 30min, sitkeätä yritystä taikoa jalkoihin eloa ja toisaalta yksinkertaisesti vain lykätä vetojen alkua eteenpäin. Vetosarjaksi muodostui lopulta 3x8min + 5min (4min. palautuksilla, vikassa välissä 6min). Watit ei kummosia olleet, mutta ei onneksi aivan umpisurkeitakaan. Henkinen puoli kanttasi kuitenkin selvästi ennen jalkoja. No tästä ei ole kuin yksi tie eteenpäin ensi viikolla. Seuraavien vauhdikkaampien viikkojen aikana varmaan saa vähän osviittaa myös siitä, että onko kesän pohjatavoite eli FTP +4w/kg kuinka kaukana.

Edelleen sisäliiksaa

Tämäkin viikko meni sisäliiksan merkeissä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja se taas vie innon ajaa ulkona. Eli Werstas ja Pirkkahalli ovat toimineet suoristuspaikkoina. Tulevasta viikosta tulee palauttava ja tällä viikolla oli tarkoitus tehdä kehittävää. Enemmän olisi pitänyt saada määrää, mutta kun aika oli aika lailla kortilla ja päivät venyivät töissä aika pitkiksi.

Tässä viikon saldo:

Ma Werstaalla Henkan kanssa trainerointia. 1.31h 2*13*30/40s in/out tyyppinen rento rypistys ja välissä 10min palautusta.

Ti Pikkahallissa tonnin vedot porukalla. Kaapo julkaisikin omassa blogissaan harjoituksen nimen... Vedot olivat 6*1000m 3.52min/ 2.21, 3.50/ 3.05, 3.41/ 2.38, 3.40/ 3.07, 3.36/ 3.09 ja 3.49 + verrat. Yht 1.15h

Ke- To ei ehtinyt, ei pystynyt

Pe Illan päätteeksi Werstaalla kevyt pyörittely 1h

La Santun kanssa pitkä siivu Werstaalla. Tosin jouduin lähtemään asioille ja jäi vähän torsoksi. 2.30h. 10min välein kadenssin nosto samalla vastuksella 150-200 ja sillä n 20 pyöritystä.

Su Pirkkahalli. Verra 14min + 5min avausveto 314W/ pal 4.35min + 43min kiihtyvä veto 295W + verra. Yht 1.12h + hölkkää 1h päälle. Eku pisti minulle hyvän harkan pystyyn, kun huikkasi oman pitkän vedon alkupuolella että otetaan rytmin vaihtoa mukaan. Ajettiin Santun kanssa osan aikaa samassa letkassa. Olihan hienoa. Olin lopussa kyllä viimeiset 15min tosi kovilla. Eku pisti välillä vetohommiin ja olin ihan limiiteillä enkä kyllä pystynyt kovin pitkiä siivuja vetämään saatika samoilla vauhdeilla. Aivan loistava harjoitus.

Viikko yhteensä: 8.28h Enemmän saisi tulla volyymia, mutta kun työtkin on hoidettava ja perhe huomioitava...

Ensi viikolla menee viikonloppu muissa kuin urheilumerkeissä, toki juoksuvermeet otan matkaan ja yritän pienet hölkät tehdä. Tiistaina menee ehtoo työkuvioissa ja aamusta olisi tarkoitus käydä Pirkkahallissa tonneja kiskomassa. Jos saisi alkuviikkoon rakennettua pientä tehostettua. Ja tipaton on pitänyt tänäkin vuonna - onneksi ilman isompia mielitekoja.


Pakkasviikon sisätilajumitusta

ma - lepo

ti - 0:50 tosi kevyttä pyörittelyä trainerilla

ke - 1:18  2x15min 30/40sek
Tiukan työviikon takia yöunet jäivät heikoiksi ja v-käyrä aika korkealla ja eikö se puhelin pirissyt ekan intervallisetin aikanakin. Mutta ajo oli kyllä hyvän tuntuista ja tuulettelin jälkimmäisessä setissä vähän päänuppia; ei jäänyt kuin pari ensimmäistä vetoa alle 500w ja viimeiset neljä "perinteisesti" vähän reippaammin.

to - lepo

pe - 2:03 traineriajelua. Lämpökuorma iskee aika pahasti pidemässä suorituksessa trainerin päällä ja tuuletinta ei oikein uskalla pitää päällä, kun tuntuu, että siitä saa flunssan herkästi.

la - 3:01 trainerimaratoni Tappin kanssa Werstaalla. Oli merkittävästi paremman tuntuista ajo, kuin perjantaina. Syöminen edellisenä päivänä tekee näköjään ihmeitä.
Henkka lintsasi jollain leiriverukkeella.

su - 2:21 Pirkkahalli, jossa 1x55min. Tappi ja P. Leppäsen iskivät reilun puolen tunnin kohdalla kantaan, mistä seurannut vuoroveto lähti, ei niin kovin yllättäen, lapasesta ja treenistä tuli vähän turhankin kova, mikä oli vähän hölmöä etenkin, kun ajo tuntui jo valmiiksi nihkeältä. Pyörittelin loppuun tunnin kevyesti trainerilla, kun ulkona ajelu ei onnistu ja ajelu jäi muuten lyhyeksi kasilta alkaneen jalkapalloturneen takia.

Vähän liikaa intoa tehoilussa tällä viikolla. Jotenkin sisätiloihin rajoittuminen ja aiempia lyhyempi treeniviikko puskee turhan herkästi adrenaliinia pintaan treenissä. Toivottavasti kelit palaisivat ulkoajelua suosivaksi pikapuoliin, mutta jos sääennusteeseen on uskominen, niin trainerillä mennään edelleen. Toisin kuin pakkasukko Onnelan ja kuuraparta Suomen, meikäläisen pakkasenkesto on sitä luokkaa, että fillarin vienti autoon ja takaisin, on aivan toleranssin maksimirajoilla.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Sisäliiksaa

Viikko alkoi aika väsyillä jaloilla ja päätinkin sitten heivata ihan kunnolla, kun lihaksistossa oli pakotusta ja yleisesti väsyä. Loman jälkeinen kovatehoinen treeni iski rekyylillä takaisin ja sen tunsi maanantain halliajelussa. Olisi pitänyt ottaa palauttava niin kuin monesti aiemminkin. Wanna BE tekee mitä oikeat kuskit - tulos on vaan aina wanted be. Pienellä heivauksella tilanne koheni aika paljon ja tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon. Kuluneen viikon kaikki treenit tuli tehtyä sisällä, kun hipiä ei kestä lomareissun jälkeen pakkasta saatika nollakeliä.

Tässä harjat:

Ma Pirkkahallissa verta + 45min kiihtyvä 279W + verta Yht 1.50h. Piti juosta päälle, mutta pakarassa oli niin kovaa rasitus kipu ettei kerta kaikkiaan pystynyt.

Ti ja ke lepo

To Werstas -trainerointia Henkan ja Santun kanssa. Piti ajaa pitkä kiihtyvä vaan jalat olivat edelleen alatoopia ja 20min - 258W jälkeen pyörittelin palauttava sekä muutaman 40/30s kiihdyttelyn 400W/200W. Yht 1.28h

Pe Werstaalla Santun kanssa. Uudella hyökkäyksellä pitkään kiihtyvään. Verta + 45min kiihtyvä 262W + verta Yht 1.17h

La Werstaalla Henkan ja Santun kanssa pitkä 3h trainerointi. Pikkasen soijaa pukkas... Tallissa ihmeteltiin tänään lattiaa ja mitä yhdessä kohtaa on tapahtunut. Selitin että Järvinen oli siinä ja siihen tuli vastaus että siinähän on edelleen ihan selvästi järvinen!

Su Pirkkahallissa 1.45h ajelu ja päälle 0.45h hölkkäilyä. Ajo 5min 347W/ 5min palautus + 20min 285W/ 10min pal + 20min 298W. Patse El Purito Laikolakin oli mukana koohkaamassa tokan vedon lopussa.

Yht 10.05h

Ensi viikolla on Teivo cup lauantai ja se taasen vaatii tiistaille raastavat Pirkkahallitonnit. Maanantai alkaa Wersaalta, joten sisäliiksalla jatketaan.

Talvea pakosalla Werstaalla ja muita viikon aikaansaannoksia

ma - 1:46t pirkkahalli, jossa 1x55min
ti - lepo
ke - lepo
to - 1:20t jossa 2x15min 30/40sek. Ei ihan niin leppoisan helppoa, kuin olin toivonut parin lepopäivän jälkeen. Mutta ei toki mitään raastoa. Jälkimmäisen setin neljä viimeistä intervallia nykäisin vähän reilummin 600w tuntumassa.
pe - 1:30t TT-pyörällä, jossa 32min 30/40sek. Ei varsinainen intervallitreeni,vaan ajon rytmitystä ja vähän toisenlaisen ärsykkeen hakua TT-pyörän päällekin. Mutta siis tosi maltillisilla tehoilla. 

la - 3:00t trainerimaratoni Tapin ja Henkan kanssa Werstaalla. Oli sen verran viileä aamulla, että Tapin ehdotus trainerimaratonista oli houkutteleva ja täytyy sanoa, että yllättävän kivuttomasti kului aika kolmeen pekkaan. Korvaukseksi autotallin lämmittämisestä Tappi tarjosi bretseliä ja kahvia Airamista, ihan luksusta!

Illalla sain Eevan houkuttelemana aikaiseksi käydä pitkästä aikaa salilla! Hirveää raudanpumppausta, josta seurauksena hienoinen lihaskipus ja jäykkyys, kun kerran kvartaalissa salille eksyy.
su - 1:48t pirkkahalli, ilman sen kummempaa teemaa. Vähän reippaampaa perusajoa, kun viikon tunnit jäivät vajaaksi. Tapin, Markuksen ja Junnun keskenäistä, veljellistä kannustusta oli tietenkin ilo seurata ; ).
Viikon tunnit jäivät hieman vajaaksi suunnitellusta, kun pakkanen iski. Kun en kertakaikkiaan ole kovin pakkasenkestävä ja muutenkin tässä viime viikot tottunut ajankohtaan nähden tosi leutoon säähän, niin todella iso kynnys lähteä tästä ulos pitkää siivua jauhamaan.  Pitää tiivistää äkkilähtöjen seurailua, josko tähän löytyisi jokin hyvä hetkellinen ratkaisu!


lauantai 11. tammikuuta 2014

Ensipuraisu

200g suklaalevystä se ensimmäinen puraisu on aina paras ja siitä eteenpäin on tiedossa vain tason laskua. Uudella fillarilla se tuppaa olemaan usein vähän toistepäin, etenkin jos kyseessä molemmista päistänsä notkuva maasturi. Ekoilla lenkeillä säädöt on harvoin kohdillansa ja uusi jopo ei siten anna vielä rahalle täyttä vastinetta. Tuore hankinta saapui viime viikon perjantaina ja onneksi ehätin työpäivän lopussa heittää lyhyen säätölenkin lähijuurakoihin. Vain 20 minuuttia, mutta juuri sen verran että satula, rengaspaineet ja molempien iskarien säädöt sai edes vähän sopivampaan kuosiin kuin mitä ne olivat paketista ottaessa. Näin oli vähän parempi mahdollisuus siihen että ensipuraisu seuraavan päivän kunnon lenkillä olisi ollut heti maukas.

Lauantaiksi sattui onneksi ok keli, pikkaisen plussalla lämpötila, märkä maasto mutta vain aivan kevyttä tihkua taivaalta. Toisinto keskiviikosta eli heti auringon noustessa nokka kohti Aapiskukkoa, nopeita polkuja pitkin. Jos oli odotukset korkealla niin onneksi ei Eeppinen (os. Specialized Epic World Cup) tuottanut pettymystä. Loikka 3” isompaan rengaskokoon oli kivuton ja edes alkumatkan kapeilla zigzag poluilla ei tuntunut siltä että olisi härkävankkuria ohjastanut. Nenän edessä rullaava isopyörä tuntui nielevän poluilla olevat esteet eleettömän kevyesti. Osa varmaan sitä paljon puhuttua todellista isomman pyörän etua, mutta osa mennee henkimaailman puolelle: on se jännää miten tuollainen isompi renkula vaan suhteessa pienentää murkuloita ja ilmajuuria. Ei mennyt kovinkaan montaa minuuttia kun olin jo 29-uskonlahkon vannoutunut jäsen. Ensimmäisissä alamäissä usko senkuin vahvistui, ei tarvinnut paljoa roikkua satulan takana tai yrittää kevennellä keulaa. Huolimatta suht jyrkästä vanhaa Anthemia vastaavasta keulakulmasta, ei ollut mitään indikaatiota OTB:n edes etäisestä mahdollisuudesta. Pitoa tuntui myös riittävän niin ala- kuin ylämäkeen mennessä ja ylipäätään fillari eteni vakaasti huolimatta kuskin ajoittaisesta säätämisestä juurakoissa vaikka rengastus oli XC-kisahenkinen (Spessun Fast Trak + Renegade). Enää ei tarvitse kummastella miksi suurin osa muista aktiivikuskeista on jo vaihtanut 29”:iin tai vähintäänkin tähän uuteen välikokoon 27,5” / 650b (olkoonkin että se todellisuudessa on lähempänä 27”).

Eeppisessä oli aiempaa leveämpi stonga, “peräti” 700mm. Nykyaikaa taitaa olla vielä tuotakin leveämmät tangot ihan normaalissa polkuajelussakin, mutta itse olin jo tarttua rautasahaan ennen ensimmäistä lenkkiä, niin leveältä tanko näytti ensi silmäyksellä. Epäilys oli suuri mahtaisiko sillä kaikille lähiseudun poluille edes mahtua. Onneksi ei kuitenkaan tullut hölmöiltyä. Leveä tanko toimi hienosti ja antoi jo muuten varmajalkaiselle jopolle vielä lisätukea kivikoissa ja muissa teknisissä paikoissa jossa maasto yrittää kammeta etupyörää eri suuntaan kuin mihin kuski yrittää ohjastaa. Giantissa oli 670mm ja sen edeltäjässä olikin kunnon vanhan ajan 560mm flättitanko. Näin ne näkemykset on muuttuneet vuosien varrella ja tässä tapauksessa voi sanoa että hyvään suuntaan.  

Osa Aapiskukon reitistä tälläistä sileätä cyclopolkua ja osa sitten sellaista missä Eeppisen ominaisuuksista on jo jotain hyötyäkin

Eeppisen hankinnan suunnittelu oli kestänyt useamman kuukauden. Alussa pähkäilyä eri merkkien & mallien välillä, kisan supistuessa lopuksi Canyonin 29” Luxin ja Eeppisen väliseksi. Canyonin etuna oli selvästi halvempi hinta ja vaikka onkin “postimyyntipyörä” niin toisaalta niin on Specialized:kin suurien voluumien "Volkswagen" joka ei itseäni ainakaan puhuttele merkkinä samalla tapaa kuin vaikka Cervelo. Valinta kallistui sitten lopullisesti Epic:iin kun pääsin lähikauppiaan kellarissa hiplaamaan 2014 mallin kuitu-Epicciä ja sitä ennen koeajamaan 2013 mallin alumiini-runkoista versiota. Uuden mallin design puhutteli heti, koeajo oli kertonut fillarin toimivan mainospuheiden mukaisesti, arvostelut Epic:stä ovat olleet yleisesti hyvin positiivisia ja tutun kauppiaan kanssa hommat aina toimivat ihan toiseen malliin kuin soittelemalla Güntterien tehtaalle jonnekin Saksaan.

Rinnalla oli kypsynyt valmiiksi toinen iso valinta, siirtyminen SRAM 1x11 systeemiin. “Less is more” henkisesti Giantin 3x9 vaihdetta väheni kertaheitolla alle puoleen. Ja kun tilausnappia kauppiaan luona painettiin niin kommitmentti oli lopullinen, tilattuun Epic World Cup malliin kun ei ole mahdollista asentaa etuvaihtajaa ollenkaan. Hieman oli huolta ilmassa ja hieman on vieläkin miten tuo riittää kesän ajoihin. Näin ensilenkeillä kuitenkin on kokemus ollut hieno, systeemi on simppeli ja varsinkin tuntemattomilla poluilla helppo aina saada oikea pykälä silmään ilman pelkoa että edessä sattuu olemaan päällä tilanteeseen “väärä” ratas. Takavaihtaja vaihtaa nopsaan, eleettömästi ja toimii äänettömästi. Tämän perusteella ei ole takaisin paluuta etuvaihtajaan. Ainut poikkeus voisi olla jos kesän kisoissa ongelmaksi tulisi jomman kumman pään välitysten riittämättömyys, oma wattituotanto kun tahtoo olla aika sidoksissa tiettyyn kadenssiin silloin kuin pitäisi saada kaikki irti. Toisaalta kummasti sitä on cyclollakin mäkiä kiivetty ja siinä ei kovin kevyitä välityksiä ole tarjolla.

Jousituksen osalta on vielä vähän ennenaikaista sanoa mitään lopullista. Eeppisessä on molemmissä päissä automaattisesti lukittuva Spessun keksimä brain-teknologia. Sitä on vuosien varrella paljon hierottu ja joka vuosi on kuulemma aina paljon parantunut. Siitä on tietysti herännyt kysymys, että mitähän ongelmaa siinä on sitten aina riittänyt fiksattavaksi. No 2014 vuodellekin oli taas parannuksia tehty isosti. Takapään osalta tuntuma on ensilenkkien perusteella jo aika hyvä, se toimii omaan makuun ihan riittävän herkästi vaikka brain onkin päällä. Ei mikään soffa, mutta ei jäykkäperäkään. Joskus brainin vapautuminen tuntuu selvästi ja fiilis on saman kaltainen kuin jokin terävä möykky polulla löisi läpi takavanteelle. Hieman hermostusta herättävän oloinen siis oli aluksi, mutta nopeasti siihen tottui. Keulan kanssa olen mennyt vielä ilman brainia ja siltikin on ollut hakusassa riittävä herkkyys pikkupateille. Tuttu kaveri tosin sanoi, että on yleisemminkin Rockshoxin keulojen osalta haaste talvisaikaan kylmillä keleillä. Ekan lenkin loppupuolella 3h ajon jälkeen alkoi jo käsissä tuntua tärinä vähän ikävästi. Tämän päivän lenkille laskin paineita vähän ja vähensin paluuvaimennusta, selvä parannus.

Tämän aamun parin tunnin lenkki ja siis Eeppisen toinen kerta ulkona, oli kyllä vaihteeksi vähän mielenkiintoisempi. Pakkasta viimein muutama aste ja vähän uutta lunta satanut. Päätin hyödyntää muutaman innokkaan harrastajan hienosti kasaamaa Tampereen mtb-karttaa ja etsiä uutta ajoreittiä pohjoisen suuntaan kotoa Kaukajärveltä. Ei ollut ehkä ihan optimi vuodenaika löytöretkeilyyn, useampikin polku oli epämääräistä puoliksi jäätynyttä mutalillunkia ja yksi uusista poluista oli kohtuullisen eksoottinen sängelle ajettuun heinikkoon ja risukkoon vedetty ajokelpoista maasturipolkua vain etäisesti muistuttava ura. No myöhemmin karttaa katsomalla selvisi että latu-urahan se olikin. Jos kuskilla vähän naama nykikin niin Eeppinen ei valittanut, isoissa pyörissä oli jonkinlaista fat bike meininkiä havaittavissa ja huolimatta takana olevan Renegaden erittäin vaatimattomasta kuviosta pyörä kulki eteenpäin lähes kaikkialla just niin kauan kun kuski vain muisti polkea.

Hienot on fiilikset uudesta lenkkikamusta! Voi olla että tallin muut asukit tulee jäämään useammin seinäruusuiksi jatkossa.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vähän reilun viikon satoa

ma - ei ehtinyt (töitä)
ti - ei ehtinyt (töitä ja vähän raketinammuntaa, tms)
ke - ei kyennyt
to - 1:16, jossa 2x15min mikrointervallit 30/40sek
Pakkolevänneenä motivaatio kohdillaan ja muutenkin kyllä aika mukavan tuntuista, jälkimmäisen setin viimeisessä vedossa nykäsin mittarin neulan 600w tuntumaan.
to2 - 2:32 todella rauhallista cycloilua, meinasi jo suorastaan tulla vilu...

pe - 1:30 TT-trainerointia. Kokeilin mikrointervalleja maltillisella teholla ja toimii kyllä todella hyvin tähänkin ja itseasiassa juuri nimenomaan muutoin tosi takkuiseen traineri-TT ajamiseen tuntuisi toimivan ihan loistavasti. Kannattanee harkita jatkuvaan käyttöön ottamista.

la - 3:30 Mutavellissä cycloilua. Ei mennyt ihan speksien mukaan. Oli tarkoitus ajaa leppoisa pitkä lenkki Hannun ja Samun kanssa, mutta jotenkin päädyttiin "hiekkatielle", joka oli muuttunut upottavaksi mudaksi. Yhdistettynä Ellivuoren mäkiin ja siihen ja että olin pari edellistä päivää sulatellut vähän joulusuklaita aika minimaalisella kalomäärällä, teki lenkistä ihan ennätysraskaan. Matalainertiainen kampeaminen vie kaikki voimat meikäläisestä, ihan sama, paljonko tehomittari näyttää. Nyykähdin lopussa ihan totaalisesti, kun Samu ja Hannu leikittelivät Sorvankylän (jep, ihan oikeasti) mutamäkitiellä, onneksi J.Lilja ilmestyi jostain tyhjästä henkiseksi tueksi, että selvisin asfaltoidulle pätkälle asti.

su - 1:49 Pirkkahalli 1x50min
Ihan tolkuttoman tukkoisen tuntuista lauantain jäljiltä. Takareidet huusivat hoosiannaa, eikä vain kertakaikkiaan pyörinyt mihinkään. Oli pakko ajella vähän "kirejä", että saisi jalkoja auki.
su2 - 1:52 cycloilua

ma - 1:49 Pirkkahalli 1x55min
Huomasi edellisten päivien ajamisen jaloissa, vaikka nämä pitkät hallivedot onkin, pieniä herätteleviä kirinypäyksiä lukuunottamatta, tullut tehtyä melko maltillisilla tehoilla, kotomaisilla termeillä jossain  aerobisen kynnyksen tuntumassa.


ma-ti-ke oli siis pakkolepiä, mutta loppuviikko ja loppiainen paikkasi aika mainiosti: vähän rontti 14t ja 770TSS. CTL pongahti keskiviikon 81:stä maanantain 89.5:een.


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Loman jälkeen ja vähän ennenkin

Edellinen merkintä on 15.12. Sen jälkeen on tullut jotain tehtyä ja toisaalta oli pitkä jakso, ettei tullut tehtyä mitään. Joulu tuli vietettyä Thaimaan lämmössä ja lenkkarit eivät olleet kuin kerran jalassa. Silloinkin ihan muusta syystä kuin urheilu.

Tässä harjoitusmerkinnät

Ma 16.12. Peruspyörittely 1h trainerilla

Ti 1h trainerilla. Napsun kovempaa kuin ma

Ke 1.30h trainerilla Werstaalla ryhmä spinning Santun ja  Henkan kanssa. 15min verr + 1h VK nousevalla teholla 276W + 15min verr

To Cycloilua 1.55h

Pe Viimeisten pirkkalaisten perinteinen joululenkki 26,9km - 2.59h. Oli paikoin niin liukasta, että ei kävellen meinannut pysyä pystyssä.

La Lepo

Su Matkustus lomakohteeseen. Kotiovelta hotelliin 31h

Viikko yhteensä 8.24h


Seuraava viikko meni täysin lomaillessa ja kaikki karistetut kilot tuli hankittu takaisin.

Ma 23.12. - Su 29.12. lomailua, rannalla loikoilua, syömistä ja oluen siemailua

Viikko yhteensä 0h


Ma 30.12. lomailua

Ti 31.12. matkustus kotiin, perillä 1.1. klo 2:30

Ke Cycloilua Ekun ja Henkan kanssa 2.18h. Meni totutellessa leutoon talvikeliin.

To Cycloilua samalla kokoonpanolla ja törmättiin loppumatkasta Samuun ja Santtuun. 2.30h

Pe Vetoja hallissa 6*1000m + verrat. Yht 1.03h  Oli aika tiukkaa vääntöä laiskottelun jäljiltä. Porukan voima oli taas tosi tärkeä eli sain tehtyä kuusi vetoa. Ajat: 3.50min, 3.47, 3.48, 3.52, 3.53 ja 3.50

La Cycloilua Taivalpirtti-Hakkari-Kalliojärvi reitillä. Yht 3.07h

Su Hallissa pyörävuorolla 1.51h + hölkkä 1h. Pyörällä vedot: 5min - 323W/ 5min pal + 20min - 310W/ 8min + 20min. Viimeisessä vedossa wattimittari näytti muutaman kerran nollaa ja keskiteholukema laski. Luvuksi jäi 297W, joka on alempi kuin todellisuus.

Viikko yhteensä 11.49h

Viikko oli aikamoista totuttelua säännölliseen harjoitteluun, mutta siitä kehkeytyi lopulta ihan hyvä viikko. En kuitenkaan suosittele yli 10 päivän totaalilepoa. On se vaan karua aloittaa taas alkupisteestä. Toisaalta yllättävän hyviä tehoja irtosi sunnuntaina.

Ensi viikolla himottaisi perjantain Kunto Pirkkojen halli 3000metriä. Ei sillä, että siihen olisi mitenkään hyvät lähtökohdat, mutta matkana se olisi vaan sopivan karmea juostavaksi. Täytyy tehdä asian suhteen päätöksiä viikon mittaan tuntemusten mukaan.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

In Memoriam

Ei ehättänyt sittenkään uusi maasturi toimitukseen enää 2013 puolella. Näin vuoden 2014 avauslenkki, heti aurinkon sarastaessa 1.1., tehtiin vanhalla sotaratsulla, Giant Anthem 26”:lla. Polut olivat suorastaan häkellyttävän hyvässä kunnossa, vain kosteikoissa oli isoja lätäkköjä ja mutaa kuin kevätkeleillä, mutta harjut olivat kuin kesäisen sateen jäljiltä. Vaikka juurekset ja kivet olivatkin paikoin liukkaita niin kevyemmälläkin rengastuksella olisi pärjännyt hyvin kuin nyt alla olleilla talvea varten vaihdetuilla raskaammilla gummeilla. Normaalisti tähän aikaan onkin Tampereen seudun talvipolut olleet jo aivan käyttökelpoisessa kunnossa. Ja niin hienoa kuin kapeita lumisia rännejä onkin talvella päästellä niin en kyllä hirveästi keksi valittamista tälläisestäkään talvikelistä.

2014 avauslenkki kulki tuttuja Kangasalan harjupolkuja Pälkäneen Aapiskukkoa kohden. Paljon neulaspolkua, mutta ajoittain kiviä ja juuriakin riittää. Juuri tälläisillä nopeilla poluilla pitäisi kohta saapuvan uuden vekottimen olla kuin kotonaan ja ainakin Anthemia nopeampi ja varmajalkaisempi josko ei nyt välttämättä mukavampi. Anthemin kulku sai kyllä tänäänkin taas kuskin naamatauluun niin leveän virneen että odotukset ovat nyt aika korkealla. Lähes sillä tasolla, että ajoittain ajon aikana jopa tuli epäiltyä koko uuden hankinnan järkevyyttä. Eihän tämä nykyinen mikään täydellinen ole, mutta yllättävän moneen käyttöön taipuva ja erityisesti ilman erityisiä heikkouksia. Nyt ei auta muuta kuin pitää sormet ristissä, että seuraaja täyttää nämä isot saappaat. Tai että siitä on ainakin viriteltävissä kohtuullisin ponnistuksin se odotettu unelmavempain.

Tänään 3,5h parhautta lempipoluilla

Anthem tuli hankittua keväällä 2009. Silloiset testiraportit ja vertailut ylistivät sitä kategoriansa eli xc-täysjoustojen parhaaksi. Isopyöriä eli 29”:ia hypetettiin silloin jo vahvasti jenkeissä, mutta Euroopassa niistä ei vielä silloin liiemmin puhuttu. Jo ennen hankintaa oli tiedossa, että Anthemin “old skool” henkinen jyrkkä 71-asteen keulakulma (“head tube angle”) saattaisi olla hieman ikävä piirre ja tämä tuli todennettua heti ekoilla lenkeillä joilla kivikoissa OTB (“Over The Bars”) oli alati uhkana. Näin 100mm Foxin keula vaihtui sitten ripeästi alennuksesta pongattuun 120mm Foxiin joka lisäjouston lisäksi loivensi hieman keulakulmaa ja nosti keskiötä. Lisäbonuksena tuli tankoon etälukitus josta olisikin vaikea luopua kun siihen on kerran tottunut. Kiekot vaihtuivat kevyempiin ja mukana tulleet Michelinit Contin X-King ja RaceKing möhkökumeihin jotka toivat pitoa ja mukavuutta menoon kuin myös edelleen nostivat hieman keskiötä. Näiden viritysten jälkeen Anthemista tuli erinomaisen hyvä yleiskulkine Tampereen poluille, vaikka kisahenkisyydestä osa katosikin. Toisaalta pahemmilla röllipoluilla loivakulmaisemmat uuden aallon trail-tyyliset maasturit menivät edelleen menojaan kun Anthem takerteli juurakkokentillä. Tosin saattaa tietysti olla että kuskillakin oli tähän joku osuus.

Seuraaja on siis selvästi enemmän spesialisti kuin yleiskone, vastaten omaa viime vuosien aikana kehittynyttä makua joka on vahvasti kallellaan suht nopeilla, korkeintaan semiteknisillä, poluilla kaahailuun. Hidas trial-henkinen “ryömiminen” (eli jalkaisin liikkuisi nopeammin) vaikeassa maastossa ei juuri kiinnosta eikä motoriikka siihen taipuisikaan, tai henkinen kantti alamäki-luukutukseen. Tiedä sitten onko viime vuosina huimasti lisääntynyt maantien reunan kihnuttaminen tähän syy vai seuraus…