Talvikelit

Onneksi marraskuun lopun reissulla rapakon taakse pääsi ajelemaan useampana päivänä maantielenkkiä hienoissa maisemissa. Kotimaan kelit kun on paluun jälkeen olleet vähemmän hehkeitä ja ajorupeamat ovat olleet käytännössä yksinomaan arkista puurtamista kunnon kasvattamiseksi. Harvemmin on onneksi tainnut näin käydäkään että menee useampi viikko ilman ensimmäistäkään lenkkiä joka olisi itsessään yksittäisenä lenkkinä jollakin tavalla palkitseva kokemus. Lähes kaikki arkiajo on ollut iltaisin noin tunnin trainerisettejä. Puolireipasta, mutta ei vielä mitään raastoa. Jos nyt tällä kertaa välttäisi kuntohuipun ilmaantumisen tammikuussa jo. Digiboksilla on ollut onneksi sen verran ohjelmaa tallennettuna, että nuo tunnin setit on menneet pitkänkin työpäivän jälkeen sujuvasti. Viikonlopun cyclo- ja maasturilenkeillä kelit ovat olleet sen verran liukkaita ja perheen aikataulut tiukkoja, että ne ovat jääneet keskimäärin alimittaisiksi alle 2 tuntisiksi ja liukkaiden kelien takia kevyesti ajetuiksi. Onneksi Kanuunoiden sunnuntain Pirkkahallivuorot ovat pyörineet koko joulukuun, siellä on päässyt ajamaan vähän reippaampaa settiä vajaa 2 tuntia ja perään sitten tullut hölköteltyä hyvässä seurassa noin tunti juoksutossuilla.

Tälläisinä viikkoina on carpe diemin hokemisen sijaan osoittautunut usein toimivammaksi pitää katse tulevassa kaudessa. Joillekin tämä tulee luonnostaan, mutta tälle harrastajalle ei ole haitaksi jos ajelua on tukemassa muitakin asioita kun spekulointi tulevan kauden wattilukemista. Yksi perinteinen motivaatiotuki on ajokaluston uudistaminen. Rationaalinen selitys uuden fillarin tarpeelle on tietenkin, että uusi on nopeampi, mukavampi, aerodynaamisempi tai jotain muuta sellaista selvästi mitattavaa. Käytännössä isoin vaikutus taitaa tulla muuta kautta: Uusi fillari tuo ajamiseen uutta intoa ja iloa ihan vain olemalla “uusi”. Etenkin jos se tuoksuu tuoreelle hiilikuidulle ja siinä on riittävästi esteettistä silmää kutkuttavia hienosti työstettyjä komponentteja. Lisäksi jos hankinta on kolkutellut hieman järjen ja tolkullisen rahankulutuksen rajoja niin harjoitusintoa tukee myös ajatus siitä, että aivan kelvottomassa kunnossa ei uuden fillarin seurassa kesällä kehtaa edes näyttäytyä. Kohtuullisen ikävä ajatus olisi myös jos uudella fillarilla muutama aiempina vuosina usein kellotettu vakioreitti ei kulkisikaan aiempaa ripeämmin. Nämä kaikki tekijät taas auttavat siinä että ajotunteja karttuu hieman enemmän, uuden pyörän kulku kesällä täyttää odotukset ja rationaalinen puolisko aivoista saa kaipaamansa todisteet siitä että hankinta oli perusteltu ja eurot eivät menneet hukkaan.

Jo pari kuukautta kestänyt pyöräkuumeen oirehtiminen ja moneen suuntaan sinkoillut ankara speksailu sai päätöksen viimein vain muutamaa päivää ennen Jouluaattoa. Silloinen tieto oli, että jos ennen Joulua tilaapi niin paketti saattaa tulla helmikuun loppuun mennessä. Ei muuta kuin visiitti Nekalan pajalle ja tilaus sisään. Vain tovi tilauksen jättämisen jälkeen tulikin iloinen uutinen, että jostain tehtaan varaston perukoilta olikin löytynyt ylimääräinen kappale ja toimitus saattaa onnistua jo ennen vuodenvaihdetta! Nyt vain tuuria kelien suhteen jotta pääsisi heti myös testaamaan uutta vekotinta.

Jotain tälläistä on pian tulossa keskisen Euroopan Santa Clausilta

Päivä tilauksen jättämisen jälkeen oli aika jättää kotimaan pimeys ja sateet taakse ja suunnata ensimmäistä kertaa viettämään joulua lämpimämpiin olosuhteisiin. Vaikka kyse olikin perhelomasta, yhdyssanan ekaa osaa painottaen, niin etukäteen sovittu suunnitelma oli kuitenkin vuokrata pyörä 2-3 päiväksi ja heittaa parit lyhkäsemmät lenkit lähimaastoissa. Teneriffa oli pyöräkohteena tuttu ainoastaan parin tutun jutuista ja jostain mieleen jääneestä tiedonmurusesta että Protour-talleistakin osa kävisi siellä synkimmän talven aikaan treenaamassa. Reiteistä ei juuri ollut havaintoa, eikä työkiireiden takia tällä kertaa ehättänyt edes kunnolla Googlen streetview:n yms. työkalujen avulla tehdä kunnon taustatöitä reittisuunnittelua varten.

Pyörät käytiin vuokraamassa Playa de la Americaksen keskustasta Bike Point Tenerifestä, josta löytyi perus-amuliini pyöriä siedettävään hintaan. Ekan päivän reitiksi tuli vinkkinä saatu pätkä luoteeseen Costa Adejesta. Vilkkaasti liikennöityjä teitä, yksi napsun vajaa 400 vertikaalimetrin nousu jossa onneksi liikennettä ei ollut ja jonkinsorttisia maisemia Atlantin aallokkojen suuntaan maiseman ollessa muuten varsin kuivaa ja karua. Tuosta sitten vähän varianssia seuraavina päivinä, mutta peruskaava pysyi samana nousumetrien ja lenkkien pituuden vähän kasvaessa. Aikaa ei ollut lähteä mihinkään Teiden huiputukseen tai muutenkaan kauemmaksi. Huikeasti parempaa settiä kuin mitä kotimaassa tarjolla tähän vuodenaikaan, mutta toisaalta ei lähellekään samassa sarjassa sitä mitä Mallorcalla tai Amerikan länsirannikolla pääsi kokemaan tänä vuonna. Ei voi kuitenkaan olla muuta kuin tyytyväinen että tälläinen mahdollisuus tuli vielä vuoden loppuun, etenkin kun seurasi kotimaan säitä jouluviikolla. Olkoonkin, että hieman pahalta tuntui seurata ajotoverien huimien tuntimäärien nakuttelua jouluviikolla.

Vuoden aikana tulikin yhteensä 16 ajopäivää kotimaan ulkopuolella, taso joka olisi erittäin mukava pitää jatkossakin, mutta voipi osoittautua valitettavan haasteelliseksi. Ulkomailla ajelut ovat kuitenkin olleet erittäin hieno lisä harrastukseen ja pitempiä mäkiä reissuilla kinnatessa on myös aina konkretisoitunut miksi runsaat vk-vedot ja vastaavasti vähemmän runsas ruokahalu on ihmiselle hyväksi.

Tämän kaltaista maisemaa parhaimmillaan Teneriffalla, tosin ihan tarkalleen tuosta ei kyllä tullut fillarilla ajettua

Jouluviikon aikaansaannoksia

ma - 1:30 perusajoa trainerilla TT-fillarilla. Kadenssi- ja tehoportaita ajan tappamiseksi.

ti - lepo ja suklaatankkaus

ke - 3:43 joulusuklaan sulattelu-cycloilua Samun kanssa. Pientä teknistä säätöä loppupuolella, minkä seurauksena tuli niitattua vajaa parikymmentä minuuttia vähän reippaammin. Yllättävän helposti pyöri, vaikka en ollut syönyt koko päivänä mitään ja lenkkijuomassakaan ei ollut hiilareita.

to - 1:24 halli special edition TT-pyörällä. Vähän nuutuneen tuntuista. Osittain varmaan edellisen päivän jäljiltä palautumattomuutta ja osittain Shivin tankoa pitää kyllä fiksata ylöspäin, että saisi vähän helpommin tehoa pihalle. Piti alunalkaen käyttää tämä setti aerotestailuun, mutta laiskuus voitti ja meni vain ajeluksi.

pe - 1:02 2x15min 30/40sek trainerilla. Tehoteaseri: ON 30sek@440-450w; OFF 40sek@260-270w ja toistetaan siis vartin verran. Kertakaikkiaan mahtava treeni trainerille. Aika kuluu ihan toisella tavalla, kuin tasaisessa jyystössä.

pe2 - 2:04 asennekasvatusta cyclolla (kaatosateessa) Samun ja Ollilan kanssa.

la - 2:34 kevyttä cycloilua Samun kanssa.

su - 1:50 Pirkkahalli, jossa 1x45min. Lähdin ajamaan verraa ajatuksella, että juon välissä ja ajan sitten vedon, mutta Hannu pölähti pitämään vauhtia edelle ja totesin vähän ajan kuluttua, että kait sitten samantein ajan 45 minuuttia kasaan suoraan lähdöstä. Aika reipas alkuverra siis. Loppuajan laskettelin kevyttä perusajoa.
su2 - 2:20 kerta kiellon päälle cycloilua Henkan, Samun ja Ollilan kanssa. Tähän olisi pitänyt muistaa syödä muutakin, kuin aamupala tai jättää ihan väliin, eikä olisi yhtään huonompi lopputulema ollut. Mutta viime vuoden jouluviikolla näytti olevan 14t, joten pitihän se pistää paremmaksi.

16.5t tekemistä siis jouluviikkoon, 826TSS ja suklaata sulattavat 12076kJ työtä watti-viisaille. Meikäläiselle jo tosi iso viikko, enkä kyllä näe juuri mieltä tätä isommissa tai edes tämän kokoisissa harjoitusmäärissä jatkuvalla syötöllä.

Mutta suurin saavutus tällä saralla kuitenkin blogin päivitys ensimmäisen kerran sitten lokakuun. Jos jotain highlightteja tai tiivistystä koittaa kaivaa surkean bloggausaktiivisuuden pelastukseksi, niin aivan mahtava reissu Pietarin uudelleenpinnoitetulle velolla jokunen viikko takaperin ja blokki-periodisointi lähestyminen 2014-kauden harjoitteluun, hieman Rönnestadia muunnellen, on osoittautunut tosi mielekkääksi ja myös toimivaksi malliksi.

Vetoloisia

Viikko meni vähän vähemmillä määrillä, kun oli työesteitä ja toisaalta Teivo Cup oli lauantaina. Vastavuoroisesti tuli kuitenkin ihan hyvää raastoa. Viikon saldot olivat:

Ma Trainerilla peruspyörittelyä palauttavasti 1h ja päälle 6min lankku.

Ti Pirkkahallissa juoksua 6*1000m. Treenissä oli mukana pyöräilijöitä pelkästään. Laitoin kyllä messua juokseville tutuille, mutta ei tuntunut nappaavan tällä kertaa. Vedot kulkivat 4.15, 3.52, 3.40, 3.37, 3.37 ja 3.35. Alkuun ja loppuun verryt. Yhteensä 1.06h

Ke ja To Lepo

Pe Trainerilla taas peruspalauttavaa 1h

La Teivo Cup 19min. Tavoitteena oli 18 alkava aika. Jotenkin olin kuvitellut että vähän ripeämpää olisi meno ollut, mutta ei tuo juoksu vaan oikein lähde kulkemaan. Paluumatka sentään tuli 9 sekkaa nopeammin kuin meno, mikä oli varsin positiivista. Yht 1h

Su Pirkkahallin pyörävuoro ja päälle 1h kevyttä hölkkää. Pyörävedot 5min/ 4.40min pal, 20min, 302W/ 8.20min pal ja 20min 309W. Ekasta 5min vedosta ei tullut luotettavaa tehon mittausta ja kalibroin laitteen ennen pitkiä vetoja. Yht 1.47h + 1h

Viikko yhteensä 6.53h

Tulevan viikon perjantaina on juoksukauden huipennus, kun juoksemme Viimeisten pirkkalaisten perinteisen joululenkin. Alkuviikosta olisi tarkoitus ajella mahdollisesti jo huomenna iltapitkä cyclolla ja tiistaina Werstaalla vetoa trainerin päällä.

Marinointia

Viikosta kehkeytyi varsinainen jalkojen marinointi, vaikkei sen mitenkään alunperin pitänyt niin mennä. Into kasvoi viikon mittaan harjoitusten myötä. Olen koko alkutalven tehnyt vatsalankkuja, kun alaselkä alkoi juoksemisen myötä vihoitella. Tapana on ollut tehdä useampana päivänä viikossa 3min lankku ja se on riittänyt pitämään selän ihan hyvässä kunnossa alkukipujen voittamisen jälkeen. No PJH on aloittanut omat Burberryt vai mitkä lie burbee harjoitteet ne nyt on. Samalla hän on alkanut jonkun lankkuohjelman ja sen seurauksena minun oli pakko tehdä viikolla tavoista poiketen 5min lankku. Onpahan yksi laji missä voi kilvoitella sillä että viipyy tekemisessä pidempään.

Dieettihommat olen nyt siirtänyt kevyempään ylläpitomoodiin ja sen kanssa onkin ollut taas omat kikkailut. Tänään meni homma ihan kaseikkoon, kun lähdin hallivuorolle klo 7 kahvikupin voimalla. Pyörävuoron jälkeen laahustettiin vielä lenkkareilla 1h. Juomana oli mukana zeroa ja laukun pohjalla ollutta patukkaa en tietenkään sortunut syömään. Kolmas pidempi harjoitus viikonlopun aikana oli tyhjennellyt ilmeisesti energiavarastot aika hyvin, kun kotona iski hirveä horkka. Mikään ei tahtonut mennä suusta alas ja maha oli ihan sekaisin sekä olo sen mukainen. Sain kuitenkin lopulta ahdettua energiaa. Puolentoistatunnin nokosten jälkeen hain vielä pizzaa kotiin ja söin sitten oman ja suuirmmaksi osaksi muidenkin annoksista. Olo palautui aika hyvin :-).

Viikon mittaan tehdyt treenit:

Ma Puhiksen kanssa kevyttä hölkkää 1.16h - 14km

Ti Werstaalla trainerilla 4*10min/ 3min palautus. Vetojen watit: 283, 284, 289 ja 296. Piti pyöritellä rennosti kovaa, mutta kaksi viimeistä intouduin kuitenkin lyömään löylyä. Santtu oli pyörittelemässä kanssa. 1.20h

Ke Olin Naantalissa työreissulla, mutta kävin juoksemassa hotlan matolla 30min + päälle tärisin hotellihuoneessa 5min lankun.

To Hallissa isolla porukalla (PJH, Vetsku, Patse, Eku ja Henkka) tonnin juoksuvetoja. Oli mukavaa, kun letkassa oli riittävän monta. Myöhästyin alkuverrasta ja sain alle 200m juoksua ja siitä ekaan vetoon. Harjoitus oli 6*1000m/ n. 2min palautus. Vetojen ajat: 4.00min, 3.50, 3.41, 3.40, 3.38 ja 3.38. Päälle verkat. Yht 0.55h

Pe Juostiin järvinen porukalla: PJH, KaskisHoo, Vetsku ja Patse. Kulkupoliittisesti oli varsin positiivinen reissu. Ajattelin, että edellisen ehtoon tonnit verottaisivat menoa, mutta tällä kertaa eivät. Juoksuaika pari pientä pysähdystä poistettuna 2.25h Kilsat 26,36km

La Uuden cyclon ulkoilutusta. Mittarista loppui akku lopussa, mutta lenkin pituudeksi tuli n.2.50h. Olihan huikea ero vanhaan kulkimeen, enpä olisi etukäteen uskonut kuinka maantiemäinen tuntuma tuossa 'desigualissa' on.

Su Hallivuoro. Verkka 20min, veto 5min 315W, pal 1.30min, veto 20min 288W, pal 7min ja veto 20min 299W. Loppuverkka 33min. Päälle hallissa kevyttä hölkkää porukassa 1h. Yht 1.47h + 1h.

Viikon summa: 12.8h

Ensi viikon lauantaina on Teivo Cup ja sinne olisi taas tarkoitus mennä rassaamaan keuhkoja. Tiistaina hallissa tonnit. Eka veto klo 19:30. Muuten pyörittelyä.

Painon pudotusta

Painon pudotus otti tänään ison harppauksen, kun kotoutin uuden desigualiksi nimetyn kulkimen tänään Samulta ja vanha meni vaihdossa. Taisi tulla kalustopuolella saman verran kevennystä kuin olen saanut syksyn dieetillä aikaan.

Kahta en vaihtaisi - ketjua pienelle eturiävälle ja Spessujani...

Tehoja

Viikon teemaksi kehkeytyi tehopainotus, kun tuli tehtyä peräti kolme vetoharjoitusta. Pari pyörällä ja yksi juosten. Pirkkahallikausi saatiin avata tänään, kun jo kertaalleen peruutettu pyörävuoro sitten toteutuikin. Lauantain lenkki oli aikas livokkaalla alustalla ja jäi kyllä melko kevyeksi, kun ei uskaltanut kovin paljoa tuupata. Muistoksi lenkistä jäi muhkura reiteen ja henkinen kolaus, kun otin pannut. Avorenkaat eivät tainneet olla ihan paras valinta siihen keliin, mutta kun tuubikiekko vaatii pientä oikomishoitoa ennen kuin mahtuu taas pyörimään jarrupalojen välissä.

Viikon treenit:

Ma Lepo

Ti Werstaalla treinerivedot 2*20min/ 5min + verrat. Vetojen tehot 275 ja 289. Yht 1.10h

Ke 6*1000m juoksuvedot Sarankulman suoralla PJH:n ja Patsen kanssa. Tai siis lähdettiin aina vetoon yhtä aikaa ja nilkutin perästä.Veto/ palautus: 3.57/ 1.33, 3.56/ 1.34, 3.51/ 1.40, 3.57/ 1.24, 3.53/ 1.45 ja 3.51/ verra. Yht 1h

To Trainerilla 1h palauttavaa pyörittelyä

Pe Työmaan pikkujoulut

La 3.13h cycloilua

Su Pirkkahalli pyörällä 1.38h + hölkkää 1h. Pyöräilyssä 2*20min/ 10min tehot 288W ja 292W.

Viikko yhteensä 9h

Ensi viikosta sovittiin Leppäsen kanssa, että torstaina juostaan Pirkkahallissa tonneja. Eka veto olisi tarkoitus aloittaa klo19:30.

Tonnit ja Teivo Cup I raastettu, talvi suunniteltu

Viime viikko meni pääosin lepäillessä ja kun vatsan sisältö oli puolesta viikosta eteenpäin liikkeessä, niin tekemiseen käytetty aika jäi lyhyeksi ja ponnettomaksi. Saldona oli kaksi tehokasta juoksutreeniä ja molemmat kovia. Tarnia on tällä kertaa aika juoksupainotteista, vaikka pyörittely pääsääntöisesti pääosissa onkin.

Tiistaina avasin tonnin vetojen osalta juoksukauden ja lauantaina starttasi ensimmäinen varsinainen Teivo Cup.Olen molempiin harjoitteisiin ihan tyytyävinen. Tonnit raastettiin Henkan, Leppäsen ja Veteranon kanssa perinteisellä Sarankulman sulalla. Olin vähän ajatellut, että tonnien kausi alkaa omalta osalta vasta Pirkkahallissa, mutta lähestyvä Teivo ja urheilulta kiinni pysyvä halli pakottivat juoksemaan yhden tehotreenin ulkona.

Lauantaina oli vuorossa varsinanen Teivo Cupin avaus ja PJH olikin nuotittanut kulun jo etukäteen omassa blogissaan. Ja niinhän se sitten menikin, paitsi että olin kääntöpaikalle mennessä jo antanut aika paljon siimaa, kun ei kovempaa päässyt. Alusta oli tosi liukas ja haaveilemani 19 min alitus ei toteutunut. Tavoite on talvelle, että tuo raja alittuisi vähän heikommassakin kelissä eli 'rutiinilla'. Kova pakkanen on sitten toinen juttu. Olen kuitenkin lauantain vetoon ihan tyytyväinen, kun paluumatkan keskisyke oli 188 (mennessä 178). Tarkoittaa, että pystyin pistämään kaikki peliin ja siltä se tuntuikin. Lensun aiemmin loitonnutta selkää yritin tavoittaa lopussa, mutta ei se tullut kiinni.Maalissa oli kova kramppi vatsassa ja se taisi johtua vatsavaivoista.

Nyt on saldona on kahden kovan juoksuvedon jäljiltä pahasti jumittava alaselkä. Jätin sunnuntaina suunnittelemani pyörittelyt tekemättä ja nyt on vatsalankkkujen tekeminen käynnissä. Aloitin aamun 3 min vapinalla ja samoja tein tuossa viikon mittaan jo alle.

Keväälle on tavoitteena saada juostua puolimaraton. Tavoite ei ole mikään oma ennätys, mutta sellaisella juoksukunnolla että sitä voi itselleen juoksuna pitää. Ajankohta on ennen Mallorcaa, koska sen jälkeen on keskittyminen pyörittelyyn. Kevättavoite taas tarkoittaa sitä, että Teivo Cupit ovat talven ohjelmassa, tonnin vedot Pirkkahallissa ja ei Teivo viikonloppuina pitkä juoksulenkki sunnuntaisin. Jos saisi taas vakiletkan käyntiin tyyliin klo 9 Puljulta, niin hommmaan tulisi rutiini. Muutoin on tarkoitus pyöritellä cyclolla ja trainerilla. Tuo pitkä juoksulenkki tulee enemmänkin kotijoukkojen toiveesta, kun sunnuntaisin jäisi enemmän yhteistä aikaa. Pyörälenkit tuppaavat olemaan kuitenkin aina vähän pidempiä ja pakkaseen ei jotenkin viitsi ihan ysiltä lähteä pyörällä puskemaan. Näillä mietteillä eteenpäin ja alla vielä listaus viikon tekosista:

Ma Lepo

Ti Vedot 1h yhteensä. 6*1000m veto/ palautus: 4.07min/ 1.44min, 3.50/ 1.58, 3.57/ 2.10, 3.46/ 2.42, 3.47/ 2.36, 3.50/ loppuverra.

Ke 1.45 cycloilua Santun ja Samun kanssa

To Lepo

Pe Trainerilla 0.30h Välissä muutama 30sek veto +500W

La Teivo cup + verrat n. 1h. TC aika 19.13min

Su Lepo

Tulevalla viikolla on tarkoitus treenata lisää ja enemmän kuin menneellä...

Tilannekatsaus

Lokakuun puolivälissä vielä tuli ihmeteltyä radiohiljaisuutta seuratoverien blogipäivityksien osalta, mutta nyt kun oma tauko on kestänyt lähes 1,5 kk niin enää ei tarvitse asiaa kummastella. Eihän tuota jutun juurta määräänsä enempää löydy tähän vuodenaikaan kun kiihkein ajokausi on takana. Vikan cx-kisan jälkeen meni muutama viikko keskimääräistä vähemmillä ajoilla, mutta lokakuun lopusta lähtien on taas tullut normaalia omaa tasoa cycloilua ja jonkin verran traineriakin eli noin 8-10 tuntia / vko. Alunperin aikomus oli kyllä tässä kohtia kautta tehdä vaihtelun nimissä jotain muutakin kuin fillarointia eli vähän juoksennella, kokeilla sauvamäkeä ja heilutella kahvakuulia, mutta kummasti pyöräkengät on lähes aina jalkaan ilmestyneet kun on ollut mahdollisuus reippailuun. Riittäisiköhän oman vuotuisen ajomäärän tuplaaminen siihen että talvikuukausina tulisi päädyttyä tuollaiseen ratkaisuun?

Menneestä kaudesta jäi mukava maku suuhun vaikka kaikki mielessä pyörineet tavoitteet eivät toteutuneetkaan. Jos putsataan puutelista ensin niin siellä päällimmäisinä on kaksi asiaa: xcm-kisat ja kisakunto kesällä. Erityisesti aerobinen kestävyys kehittyi huomattavan hyvin alkaen loppuvuodesta 2012, pitkälti trainerin & wattiviisarin & Valkun hyvän ohjauksen siivittämänä. Vahinko vain että kuntohuippu tuli jo maaliskuun puolella ja syystä tai toisesta huhtikuusta eteenpäin joko poljettiin paikallaan ja keskikesällä jopa mentiin takapakkia. Siis klassinen "January hero, June zero". Spekulointia on tullut kyllä harrastettua ihan riittämiin, mutta edelleenkin syyt ovat hieman hämärän peitossa. Vanhoja turha toki muistella, mutta jotain niistä mielellään oppisi että ei tulisi toisintoa ensi kesänä. Kalenteriin kesälle ruksatut xcm-kisat jäivät ajamatta kun ei motivaatio riittänyt lähteä “vajaakuntoisena” niitä ajamaan.

Onneksi plussapuolelle tuli merkintöjä sen verran enemmän että vaaka ilman muuta kallistuu kokonaisuudenkin puolesta voiton puolelle. Vaikka kesällä ei kampeen odotettuja watteja saanutkaan väännettyä niin kyllä ajaminen taas meni selvästi eteenpäin viime kaudesta ja se on ikääntyvälle kuskille iso juttu, kun ei ajomäärät kuitenkaan kovin merkittävästi aiemmasta kasvaneet. Isoin kiitos kuuluu ilman muuta Valkulle eli Santulle joka kärsivällisesti jaksoi opastaa mitä ja miksi pitäisi tehdä. Toinen kaudesta mieleen jäänyt juttu oli useamman kisalajin kokeilu, osassa riitti paikallisen aluecupin leikkimieliset kisat ja osassa virallisempiakin koitoksia: tempo, xco, xcm ja cx kaikkia tuli ajettua useampi lähtö ja kaikki hienoja kokemuksia, vain xcm oli vanha tuttu. Mukaan olisi vielä hyvin mahtunut maantiekisa yhteislähdöllä, mutta se jää nyt tulevan kauden työlistalle.

Kolmas plussalistan iso juttu oli fillarointi muualla kuin tutuilla kotiseudun väylillä. Vuoteen mahtui peräti kaksi Mallorcan ajoreissua, kaksi työmatkaa Piilaaksoon jotka mahdollistivat viikonlopun ajorupeamat ja vielä tulossa on joulukuun perheloma Kanarialle jossa pitäisi onnistua ainakin lenkki tai pari ajella. Tätä kirjoitusta raapustetaan sunnuntai-iltana San Josen kulmilta Campbellista. Takana pitkä työviikko, mutta myös kaksi hienoa ajopäivää. Kelit oli tosin hieman sääennusteita kylmempiä ja en ole varmaan koskaan ollut lenkillä aiemmin niin kylmissäni kuin tänään alamäkiä alas tiputellessa. Jotenkin oli mukaan valikoitunut liian heppoiset ajovarusteet ja tasamaan asukkina aina tuppaa unohtumaan miten käy kun ensin ylämäessä kelaa hien päälle, pääsee jonkin töppäreen laelle jossa on aavistus vilpoisampaa kuin laaksossa ja lähtee sieltä sitten laskemaan alas. Tämän päivän retki suuntautui vanhoja punapuita katsomaan Big Basin Redwood luonnonpuistoon. Tämän jälkeen kotimaan mäntymetsät ei valitettavasti taida ihan niin tunnelmallisilta enää tuntua kuin aiemmin…

Pari kertaa tuli arkipäivinä juoksemassakin käytyä, rantapolun maisemissa ei mitään vikaa mutta kyllä tuo juokseminen pitkän tauon jälkeen on vain aika tönkköä puuhaa

Seuraavat raapustelut blogiin sitten tulevaan kauteen liittyen. Kalustoa tullaan ainakin virittämään sen verran että kuskinkin olisi syytä virittää myös itseään jotta kehtaa uuden pyörän kanssa missään näyttäytyä.

Säännöllistä kohti

Kulunut viikko on paketissa ja jonkinlaisia treenejä tuli tehtyä. Julkkisosastolla oli 5:2 moodi päällä ma ja pe. Säännöllisyyttä tuli aikaiseksi, kun tänäkin viikonloppuna tuli kierrettyä järvi jalan. Meni jo naksun helpommin kuin viikko sitten.

Tässä viikon saldo:

Ma cyclolla rauhaksiin 2.12h

Ti Werstaalla Santun kanssa pientä traineritotuttelua 1.15h. Ajoin välissä pienet vetoloiset 2min palautuksilla. 1min 322W, 2min 333W, 3min 336W, 4min 321W, 3min 322W, 2min 323W, 1min 423W. Ei mitään ihmeellistä, mutta kirjasin kuitenkin tehot ylös että voi verrata myöhemmin.

Ke-To lepo, työesteitä

Pe cycloilua 2.16h. Oli velttoa menoa ja olin ihan varma, että tulen kipeäksi. Perjantai oli paastopäivä. Paastoa seuraava päivä on yleensä ollut rankka energian puutteen takia, mutta nyt sakkasi jo samana päivänä.

La teboilin letkassa cycloilua 3.13h. Edellisen päivän tahma oli ohi ja tulipa sellainenkin ison eturiävän periaatteesta kiinni pitäminen tehtyä kuin Lamminpään horhan nousu. Nyt voi kait keventää pyörää ja heittää pikkuriävän ja etuvaihtajan Werstaan nurkkaan. Sydän oli vähän kovilla lopussa, ainakin 189 sykkeestä päätellen. Kivaahan tuo oli, kun oltiin porukalla liikkeellä. Tosin kuusen runkojen yli nostaessani pyörää oli huumori koetuksella. Henkan kanssa jo hetki luultiin, että oltiin eksytty talvi TdT:hen :-).

Su järvinen 2.23h hölkötellen Veteranon, Kaskis Handen ja osa matkaa myös Puhiksen kanssa. Olihan mukavaa juntata vanhalla vakikaartilla kierros. Sai Vetskukin aimo annoksen maantiepyörähorinaa lenkin mittaan, kun Hande on löytänyt kuninkuuslajin ja jaettiin asiaan kuuluvia kokemuksia menneeltä suvelta. Sinänsä porukka vanhenee, kun ikärasismi on tullut juttuihin mukaan. Ennen puhuttiin vaan jalan seudun vaivoista ja puutostiloista, nyt arvaillaan eri ihmisten ikiä ja kyaeenalaistetaan nuorempien jäsenien nuoruutta. Kehonrakennukseen siirtynyt sadan asian imaami oli blogistaan päätellen aiemmin liikkeellä samalla reitillä ja samansuuntaisesti kiertäen. Kun aikataulut saadaan vielä kohdilleen, on vanha letka lähes kasassa.

Ensi viikolla on la Teivo Cup ja siihen valmistavana alkuviikosta pitää ottaa jalalla pientä rykäisyä, muutoin on ohjelmistossa peruspyörittelyä.

Järven kiertoa

Viikon liikuntoja tuli tehtyä puolesta viikosta lähtien. Ma-ti meni töiden ansiosta harakoille ja senkin jälkeen oli viikon mittaan vähän lyhkäisiä sloteja. Julkkisdieetti on nyt 4:3 moodissa eli kolme paastopäivää per viikko. Viikon huipennus oli isänpäivän järven kierto juosten Veteranon kanssa. Tuli taas pitkän juoksulenkin karuus koettua ihan konkreettisesti. Pari tuntia meni ihan nätisti pintakaasulla, mutta sen jälkeen alkoivat iskut sattumaan reisissä ja loppulenkki ja -päivä olikin sitten aika kivuliasta. Mikä tärkeintä, tuli klaarattua tuo lenkki läpi asti. Ensi kerralla lienee jo helpompaa. Se, mikä on käsin kosketeltavaa ja jaloin tunnettavaa juoksussa, on kesälomasta reilun 10kg keventyneen elopainon tuoma helpotus - toki ei asia ei ole kovin yllättävää.

Tässä viikon touhut suurin piirtein:

Ma-Ti Lepo

Ke 0.45h trainerilla. Pari lyhyen ytimekästä vetoa välissä. Ensin 5min 350W ja sitten hyvä palautuksen jälkeen nosto 400W ja jatkamista, kunnes tippuu 370W alle. Klaarasin kokonaisen 1.30min. Ehtoosta kulttuuria harrastamassa Tampereen Teatterissa - Les Miserables musikaalin merkeissä

To Ajelua 1.50h ja kävin Pyynikillä sätkimässä hetken Santun ja Paten kanssa. Jätin kaverit tekemään harjoitusta ja jatkoin omaa rauhallista lenkkiä. Oli loppuakohden aika tummaa. Keskiviikkona pidin tavallistakin tiukemman paaston (n. 350kcal energiaa) ja lenkillä sai kyllä tuntea tyhjän kuminan jaloissa

 Pe Aikaikkuna kutistui aika lyhyeksi ja tein 0.30h trainerilla. Välissä 10min veto 328W

La Markuksen kanssa rauhallista cycloajelua. Siis rauhallista, kun oma kulku oli kyllä huonointa ikinä. Ajelua taisi tulle 2.20h ja ajettiin Kalliojärvi ja Hakkari. Tulin vielä Suolijärvi-Nirva kautta kotiin. 

Su Järven kierto 2.27h. Mentiin ns. sienestäjien reitti eli rantaväyliä pitkin.

Alkaneella viikolla olisi tarkoitus vähän kokeilla juoksuvetoja ajelun lomassa.

Ajeltua

Edellisestä raportista on jo neljä viikkoa, mutta kyllä tässä kuluneet viikot on suhteellisen aktiivisesti tullut liikuttua. Tahti on ollut viisi treeniä per viikko ja viikonloppuisin vähän pidemmästi. Julkkisdieetti on edelleen päällä. Tuloksena -10kg kesälomasta. On taas palannut aika, että voi ajaa alaotteella ilman vaakaputken hakkaavaa iskutusta mahaan. Se taas tekee sellaista pitkittäistä rantua. Käytän siitä lenkillä toista nimeä, mutta en toista sitä tässä julkisessa tekstissä.

Cyclokulkimen uusimiskuumeen vasta pikkuhiljaa noustessa huippulukemiin ja toisaalta pyöräkauppiaan ajellessa Espanjan lämmössä, on ollut tyytyminen pääosin vanhan uskollisen Eddien ulkoiluttamiseen. Toki on tullut myös nilkkoja ojenneltua kerran viikossa. Mikä parasta, niin esi Teivo tuli korkattua toissa viikonloppuna. Siitä, että juoksin ko tapahtumassa, on oikein todiste Mogulin blogissa. Ja mieltä lämmittää erityisesti, että pääsin hienon blogin kuvakavalkaadiin, vaikka juoksuvauhdit ja tyyli ovat nykyisellään mitä ovat. Samaisen viikonlopun perjantaina juhlistettiin seuran 50v merkkipaalua Tampereen raatihuoneella ja päälle nautittiin illallinen Tammerissa. Oli hieno kuulla ja nähdä kuvista aikaa, jolloin pyörät ja kuskit olivat metallia! Meillä oli erittäin juhlava tilaisuus hienon ja perinteikkään asian äärellä.

Edelleen on harjoituksellisesti tullut tahkottua aika rauhaksiin harjoituksia viikolla. Viikonloppuna on ollut pientä tiristelyä pidempien siivujen lomassa - se mitä nyt vallitsevalla energiatasapainolla ylipäätään pystyy. Haastetta on sovittaa 5:2 dieetti ja kehtittävä harjoittelu yhteen. Tällä viikolla otin edellisen viikon kurittoman elämän perään 4:3 kurinpalautuksen ja painon suhteen tuloksia tuli heti. Välipäivinä pystyy syömään paljon maltillisemmin ja silti saa kulinaariset nautinnot täytettyä syömäpäivinä ilman pohjatonta mässäämistä.

Tänä viikonloppuna tuli ajeltua lauantaina 3h ja tänään 3,5h. Molempina päivinä perinteisesti Viinikan TB:n kautta. Eilen meni ajoitus ristiin, kun kuultiin tänään aamulla että osa porukkaa oli tullut paikalle juuri kun olimme 6 minuuttia yli sovitun ajan lähteneet Henkan kanssa liikkeelle. Kesällä kisakalenterien takia tuppaa lenkit olemaan enempi vähempi WBR porukalla, mikä on äärimmäisen kivaa, mutta kyllä näissä cyclo lenkeissä ilman muuta kiehtoo tuo isolla porukalla touhuaminen. Se on oikeastaan koko homman sydän. Ja ilman muuta näitä syys-talvi-iltojen synkkää ja kylmää jyystöä jaksaa paremmin, kun miettii kevään Mallorcan leiriä. Olisi se taas niin hienoa. Toivottavasti homma saadaan jiirattua kohdilleen taas ensi keväänä!

Näillä mietteillä mennään seuraavan neljän viikon kimppuun ja toivottavasti painokuuri on sen jälkeen saavuttanut tavoitteen. Sitten alkaa tavoitteellisempi ja aiempaa nousujohteisempi Werstas -jyystö kohti ensi kesän karkeloita.

  

Kohti uutta kautta 2

Vierähtänyt taas luvattoman kauan edellisestä blogi-kirjoituksesta, että vähän vaikea saada kiinni, mistä pitäisi aloittaa. Omassa ajossa ei ikurien jälkeen ole ollut vain kertakaikkiaan mitään raportoitavaa. Onneksi Markuksen pitkälle jatkunut kisakausi ja ahkera kirjoittelu sen tiimoilta, on pitänyt blogia elossa.

Sen verran sain itse aikaiseksi media-aktiviteettia kuitenkin, että suoritin haastattelun ja näpsittiin muutama kuvakin vanhan ajokaverin lehteen: http://huippufreeride.fi/2013/09/17/vauhdin-hurmaa/
(vaikka kuvien mallissa ei ole paljon kehumista, niin Mikko on kyllä ihan kansainvälisen tason sport/action-kuvaaja ja ihan uskomattoman hienoja kuvia lopputuloksena)

Yhteenveto menneestä kaudesta. Reilu vuosi sitten "valmennuspalaverissa" määrittelin menneelle kaudelle seuraavat tavoitteet:
- ajaa muutamia maantiekisoja - check, ei hääppöistä tekemistä, mutta ei ollut tavoitekaan, kuin ajaa harjoitusmielessä ja tehdä kisasta mahdollisimman kova ja selvitä ehjänä maaliin. Riihimäellä tämä toteutui sitä kautta, että vedin ekan 20min niin kuutamolle, että nyykkäsin ekan kierroksen mäessä ja päästin vahingossa pääjoukon karkuun, jota sitten koitin jahdata pari seuraavaa kierrosta. Ulvilassa irtiotto viimeisen kierroksen alussa, joka ajettiin vartin päästä kiinni ja sen jälkeen harkittu jalan suoristaminen ja rauhallinen nilkuttaminen yksin maaliin, holtittomat kirikarkelot välttäen.
- ajaa Pyynikki GP - onnistuin ketkuttelemaan tästä työmatkaverukkeella. Verukkeella todellakin, koska lähtö reissuun oli vasta kisapäivän iltana ja aikaa ilmoittautumiseenkin olisi ollut, mutta kun tekosyitä olla osallistumatta kaivattiin, niin kyllä niitä sitten keksi.
- ajaa SM-tempo, ei tavoitetta sijoituksesta - check, kunto oli vielä aika keskentekoinen kesäkuussa, mutta siihen nähden ihan 100%:nen suoritus
- TOP5 sijoitus ISM-tempossa  - check, pronssinen mitali kaulaan Säkylän ikureista lähes nappisuorituksella. Ihan paras kuntopiikki oli 2-3vk aiemmin, mutta tasainen reitti suosi ylipainoista suorittajaa sen verran, että kompensoi.

Muita mainittavia suorituksia:
- Satakymppi 10km viikkotempossa 13min haamurajan alitus (olkoonkin, että hitusen alimittainen reitti)
- Tienoon tempo M40 epävirallinen reittiennätys

Ja jos ei sinänsä suorituksia kategoriaan, niin Mallukan ajoleiri huhtikuussa, kuului aivan ehdottomiin kauden kohokohtiin.

Ajokausi siis aika nappiin ja tavoitteiden mukaisesti. Lukuunottamatta kevään Noro-epidemiaa ja Keniasta hankittua mahanraastajaa, kiitettävästi terveen kirjoissa, mikä on iso juttu kelle tahansa (kestävyys)kuntourheilijalle.
Harjoitustunteja kertyi aika tarkalleen keskimäärin 10h/vk painottuen luonnollisestikin leiriin ja kesälle.

Ulkopuolisen valmentajan käyttäminen on hitusen kaksipiippuinen juttu: toisaalta, vaikka kommunikaatio on niin hyvää, kuin se voi olla, niin ohjelman seuraamisessa fiilispohjainen oma-arviointi ja hienosäätö ei onnistu. Toisaalta, vaikka oma valmennustietämys riittäisi ja olisi vielä täysin samoilla linjoilla valmentajan kanssa, ulkopuolisen objektiivinen näkemys ulkopuolelta on ihan ehdottoman tärkeää isomman kokonaisuuden hanskaamiseksi, eikä tsemppausta ja uskonluomista ns. heikkoina hetkinä voi aliarvioida. Ts. mikäli onnistuu löytämään valmentajan, joka on valmennusnäkemyksesti ja metodologisesti riittävän samoilla linjoilla ja kommunikointi toimii, niin suosittelen vahvasti.

Ikurimitali oli jonkinlainen utuinen haave kaukaisuudessa ja kun se toteutui, niin tavoitteiden asettaminen tulevalle kaudelle onkin hieman hämmentävää ja huomattavasti vaikeampaa. Toki mitalin värin parantaminen voisi olla, mutta toisaalta, ei jotenkin tunnu niin isolta jutulta ja koska Säkylän kaltaista tasaista reittiä ei taida olla tarjolla, niin aika epärealisistakin. Sijoituksen parantaminen SM-tempossa (taitaa olla siinäkin vähän reittiongelmaa) on sitä kautta ehkä isommalla prioriteetilla. Toki siinä kohtaa pitää ottaa realiteetit käteen. Vaikken suostu vielä ikälopuksi tunnustautumaan, niin ehkä ihan hitusen kuitenkin sen suhteen antaa tasoitusta 10v+ nuoremmille. Ja toki tietty vanhan sanonnan mukaisesti "kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia", niin vaikka se ehkä omalla kohdalla saattaa olla ruokalusikka, eikä ihan kaikkein pienin kahviotin, niin sellaista ihmetreeniä ei ole, millä terävin kärki otettaisiin kiinni.

Mutta jos ei varsinaisesti eksakteja tulostavoitteita, niin muutoksia ja sitä kautta uusia kokemuksia kuitenkin tiedossa. Ensinnäkin, seura vaihtuu Tampereen esikaupunkialueen menestyneimpään porukkaan, Koiviston Iskuun. Toinen iso muutos on aikomus ajaa maantiekisoja ensi kesänä Elite-luokassa, mihin seuravaihdoskin kiinteästi liittyy. Kokemus, kun on omalla kohdalla vähintäänkin ohutta, niin mahdollisuus ajaa isossa, erittäin kokeneessa joukkueessa, on iso houkutin. Tarkoittaa myös, että maantiekisoja on lähestyssävä vähän vähemmän takkiaukimeiningillä ja harjoittelua myös mukautettava vähän sen suuntaisesti.

Yllämainittujen lisäksi jonkinlainen ajatus osallistua ensi kesän ratakarkeloihin, mutta pitää tietenkin katsoa vähän sen mukaan, mitä ja miten paljon ehtii ja mikä kiinnostaa.

Lyhyesti virsi kaunis ei nyt toteutunut, kun viime päivityksen jälkeen oli loppujenlopuksi jotain mielenpäällä, mutta jos joku jaksoi lukea jaaritteluani aina tänne asti, niin vihdoin päästään itse olennaiseen: Tapin kanssa tuli viikonlopun lenkeillä puheeksi taas tulevan kevään Mallukan leiri ja itseasiassa molemmille varmaan konkretisoitui siinä, että se on ehkä koko tulevan kauden tärkein "tavoite". Ei niinkään suoritusmielessä, vaan kokemusmielessä. Viime kevään leiri oli aivan kertakaikkiaan mahtava ja juuri nimenomaan koko harrastuksen parasta antia aikuisurheilijalle!

Lisää rossia

Hyvät krossilenkit on oivaa lääkettä kesän loppumisen aiheuttamaan lievään harmitukseen, niitä kun saa muutaman alle niin kohta ei edes liiemmin enää muista kesäkautta, lämmintä auringonpaistetta, kuivia kelejä ja lyhyillä ajohepenillä ajelua. Kun itselle maantiefillari ei muutenkaan ole mikään päälaji / ainut fillaridisipliini niin välineen vaihtuminenkaan ei aiheuta otsan rypistymistä vaan pikemminkin päinvastoin. Näin kauden lopussa on muutenkin mukava ajella kun ei tarvi miettiä mitään suunnitelmallista / tavoitteellista viikko-ohjelmaa vaan senkun ulkoilee sen mukaan miten maistuu. Viime viikon aluecupin ekasta cx-kisasta jäi oikein hyvä fiilis joten sittemmin kaikki lenkit on olleet cyclolla vaikka maastossakin piti alunperin käydä kuivempien kelien sattuessa kohdalla.

Viime viikon LA: Tapin kanssa rentoa rullailua, vähän ylämäkiin tiristäen. Yksi näistä pienistä runttauksista oli sitten kohtalokas kun edelleen selvittämättömällä tavalla takavaihtajan korvake päätti irtautua rungosta. Todennäköisemmin jokin ketjun jumitus kuin että takavaihtaja olisi seurustellut takapinnojen kanssa. Kummallakaan ei ollut ketjutyökalua mukana joten sinkulakonvertointi jäi vain haaveeksi ja alamäet rullaillen piti hankkiutua pois latureitiltä tien varteen josta sitten raatoautolla pois.

Sellasta...Onneksi vaihtoon meni vain korvake, ketju ja takavaihtaja.

Viime viikon SU: Kuuden hengen porukalla pari tuntia latupohjia, hiekkateitä ja parit polutkin. Kun oma cyclo oli lauantain jäljiltä telakalla niin piti ottaa maasturi alle. Ajatus trail-täpäristä cyclojen seurana vauhdikkaammalla lenkillä ei alkuun kuulostanut ihan leppoisinta kyytiä tarjoavalta idealta, mutta eihän siinä loppujen lopuksi ottanut takkiin kuin muutaman kilon painossa ja vähän takajousituksen heijaamisessa, ja mukana oli helppo pysyä. Isot maasturin muhkukumit rullasivat eri pinnoilla joko lähes yhtä hyvin tai röykkyisämmällä paremmin kuin cyclojen kumit. Etenkin nykyisillä UCI-säännöillä (erit. renkaan max-leveys) cyclosta on tehty fillari joka ei pärjää esim. 29" jäykkäperälle juuri muualla kun asfaltilla ja kovapohjaisilla hiekkateillä, mutta toki cyclo on edelleen hauska ajovälpe siinä missä vaikka täysjäykät sinkulamaasturit on joidenkin toisten mieleen.

TI: Keli oli jo aamusta harmaa & sateinen, eikä se siitä juuri parantunut iltaa kohti. Aluecupin toinen cx-kisa oli tarjolla Lamminpäässä ja hetken pohdinnan jälkeen päätin pakata pyörän autoon ja suunnistaa sinne kelistä huolimatta. Tarjosihan kunnon sadekeli ja siitä Lamminpään kisaradalle seurannut hiekka- / mutavelli erinomaisen lajinomaiset olosuhteet jotka oli pakko ainakin kertaalleen päästä kokemaan. Viivalla oli vain 5 kuskia, tosin sentään yksi kauniimmankin sukupuolen edustaja (Rossin Maija, 2x cyclo-SM kulta kahdelta viime kaudelta). Rapa roiskui ja vaatteet olivat läpimärät jo muutama minuutti lähdöstä mutta vilpittömästi voi sanoa että hauskaa oli ainakin näin kertakokeiluna. Ainoastaan vaate- & kalustohuolto illalla kesti sen verran kauan että sitä ei kyllä alvariinsa jaksaisi. Ihmeellisesti hienoa kangasharjun hiekkaa oli mennyt ihan joka paikkaan, mm. sukat olivat aivan kyllästetty hiekalla.

TO: Cyclolla katsomaan Tapin koitosta Pirkkalan yleisurheilukentälle, taisi olla joku Viimeisten Pirkkalalaisten vuosittainen touhukisa. Menomatkasta 20 minuuttia näytti menneen "vahingossa" yläkynnyksellä, harvemmin on tullut vk-vetoa vedettyä vahingossa mutta kaikki on näköjään mahdollista kun on kiire, myöhässä ja kova halu päästä näkemään WBR-toveri kituuttamassa itseään.

LA: Aamusta jo katsastamaan vajaan kilometrin päähän Kaukajärven rantaan joko Velo8:n järkkäämän cyclokisan reitti olisi merkitty, olihan se melkein kokonaan joten ilmoittautumisen ohella ajamaan pari harjoituskierrosta. Rata oli taas varsin erilainen kuin kaksi aluecupin cx-kisaa, jotka puolestaan taas olivat keskenään erityyppisiä. Kaukajärven rata oli hyvin tasainen, vain yksi pieni ylämäki kun Lamminpäässä oli taas nousumetrejä per kierros ihan mukavasti. Rataan toi kuitenkin haastetta hidas alusta, alkuun rantaraitin upottavaa mutaväylää, sitten epätasaista nurmikenttää, tekninen polkuosio ja loppuun vielä hiekkarannalla veden rajassa taiteilua irtohiekassa. Jokamiesluokassa viivalla oli 7 kuskia ja huonon lähdön seurauksena jäin 4:ksi. Vain pari mutkaa lähdöstä kärkimies kaatui näyttävästi kyljelleen tiukassa mutkassa ja jäin hetkeksi pussiin, pari edellä ollutta kaveria siinä pääsi karkaamaan ja tekivät nopeasti eroa 20-30m. Näissä asetelmissa sitten kisaa käytiin pitkä pätkä ja aina kun tuntui että sain vähän edellä olevaa kaveria kiinni niin onnistuin innoissani sähläämään jotain, yleensä jalkautumisesteiden luona. Vähän ennen viimeistä kiekkaa tuntui kuitenkin ero kutistuvan taas ja viimeisellä kierroksella se alkoi yhtäkkiä supistumaan todella nopeasti. Viimeiseen ylämäkeen sain hyvän lennon ja pääsin aivan hopeamiehen kantaan, se ei kuitenkaan riittänyt kun lopun teknisellä osuudella ei vaan mitenkään mahtunut rutistamaan mistään ohitse. Yksi kierros lisää kun olisi ollut, tai sitten olisi pitänyt ajaa vaan terävämmin jo aiemmin. Vanha vika, liian helppoa on ottaa inaus tuskasta pois ja ajella vähän enemmän mukavuusalueella jos näyttää siltä että takaa ei uhkaa kukaan ja edessä oleva selkä ei tule lähemmäksi. Tässä oli hyvä opetus siitä että aina pitäisi vaan jaksaa itseään kiusata niin paljon kuin voi.

Jokkisluokan top3, allekirjoittaneella kypärä vielä päässä jos 

vaikka sattuisi liukastumaan penkiltä laskeutuessaan

SU: Aamusta peräti kymmenen hengen porukalla entisiä ja nykyisiä kisakuskeja ajamaan tuttua Taivalpirtin - Lempäälän - Pirkkalan cycloreittiä n.79km ja 3h15min. Keli oli syksyisen erinomaisen hieno, joskin vähän kalsa heti aamusta. Edellisen lauantain insidentti toistui lievemmässä muodossa, ketju meni kaksin kerroin etuvaihtajan häkkiin jumiin (syy epäselvä...) ja tällä kertaa se tiesi etuvaihtajan menoa, tosin sitä nyt ei cyclolla niin kaipaakaan. Jaloissa tuntui alussa painavan eilinen rääkki, mutta eipä se oikeasti näyttänyt vaikuttavan vaan kun tarmokkaammin paikoin ajettiin niin tuntui oma kulku olevan kauden parhaasta päästä. Pari vuotta takaperin syksyn cyclolenkeillä juuri tällä samalla reitillä WBR-toverit tarjosivat armotonta muilutusta ja varsinkin Lempäälän-Pirkkalan "rollercoaster" pätkän ajelin yleensä pari sataa metriä perässä, kavereiden aina välillä pysähtyessä oottelemaan ja sitten taas tiputtivat kyydistä. Tällä kertaa suhteellinen kulku oli aika eri planeetalta noihin aikoihin, hienolta tuntui että jotakin vastinetta on tullut kaikille näille tunneille pyörän päällä. Vaikka oma kehitys on ollut välillä harmistuttavan hidasta (sen lisäksi että alkoi varsin vaatimattomalta tasolta) niin ehkä pitäisi olla vain tyytyväinen siihen että kehitystä on kuitenkin koko ajan viimeiset pari vuotta tapahtunut ja hartaasti toivoa että sama jatkuisi yli seuraavankin kauden. Lenkin loppupuolella tuli vielä löydettyä itselle optimoitu rataprofiili: Pirkkalan Lastenojanvuoren latupohjan suht jyrkät seinänousut nousivat kaikki cyclolla varsin mukavaan tahtiin.

Uutta kautta kohden

Bloggailu jäi väliin syyskuussa, kun oli aika vetää happea ja jättää kampien pyöritys vähemmälle. Viime kaudesta ei paljon ole analysoitavaa. Hienoja tapahtumia ja hetkiä tuli paljon vietettyä pyörän päällä. Kunnon osalta ehdottomasti paras piikki osui Mallorcan leirille ja siitä ei sitten kauden mittaan noussut kuin paino. Nyt on taas kerran dieetti päällä ja harjoittelu energiavajeen ansiosta aika tuhnua. Tätä kärvistelyä jatkuu marraskuun loppuun ja sitten voi alkaa taas kovemmat treenit. Nyt mennään verensokeri ja energiat alhaalla enemmän fiilispohjilta. Kuluneella viikolta kertyi 6 treeniä ja sitä voi sitten pitää uuden alkuna. Tässä saldot:

Ma cycloilua 1.09h ja 600kcal energiaa

Ti cycloilua 1.24h

Ke lepo

To cycloilua 1.11h ja 600kcal

Pe kevyttä hölkkää 1h

La cycloilua 2.50h

Su cycloilua 2.45h. Oltiin pitkästä aikaa isommalla letkalla liikenteessä ja olihan se superkivaa.

Tarkkaavaiset lukijat huomannevat, että painoa tiputetaan tällä kertaa julkkis menetelmällä eli 5:2 dieetillä. Sen vertaan oli n edistymistä tullut, että pystyy taas ajamaan alaotteelta ilman että maha hakkaa Reimsiin ja vaakaputkeen.

Viikon saldo 10.19h. Kyllä se tästä taas.

Rossia!

WBR:n tiedotusvastaava jatkaa edelleen yksinäisten kirjoitusten sarjaa muun joukkueen nauttiessa off-seasonista, tulevan kauden hankintojen speksauksesta ja sen sellaisesta…Joku tarkkaavainen lukija jo saattoi ehtiäkin ihmetellä miksi ei tässä tullut mitään kisarapsaa viime viikonlopun XCM-cupin finaaliskabasta Hämeenkyröstä. Eipä ollut tarinoitavaa kun viikonloppu ja osin sitä edeltävä viikko tuli vietettyä kröhiessä ja keltaista limaa nokasta kaivellessa. Oli ilmeisesti liian suuri shokki elimistölle palata Mallukan hellekeleistä arktiseen kotomaahan. Kröhä oli juuri sellainen välitapaus jonka kanssa ei viitsinyt lähteä kolmen tunnin kisaan, mutta toisaalta ei ollut niin pahakaan jotta ei olisi tullut vähän kevyehköä ajeltua viikonloppuna. Oli oikeastaan suorastaan pakkokin kun tuli kauppiaalta haettua koeajoon potentiaalista ensi kauden uutta kalustoa. Siitä lisää mahdollisesti lähiaikoina…

Viikonlopun vähän vajaan 6 tunnin ajot ei ehkä sittenkään olleet sitä parasta täsmälääkettä lenssuun koska nenä jatkoi vuotamista koko alkuviikon. Koska ei kuitenkaan ollut pahempia oireita niin keskiviikkona reinerillä pientä herkistelyä torstaita varten. Torstaina kun oli tarjolla aluecupin eka crossikisa Kyötikkälässä ja sitä ei millään viitsinyt jättää väliin kun ei koskaan aiemmin ollut tullut tuota kisamuotona kokeiltua. Tähän hengenvetoon pakko todeta miten hienoa on, että näitä aluecupin viikkokisoja ja mm. viikkotempoja jaksaa muutama uuttera seura-aktiivi järjestää! Hienoja tilaisuuksia, ei vaan hyvän reenin, vaan myös uusiin lajeihin tutustumisen kannalta. Tuskin olisin ihan äkkiä esim. lähtenyt kesällä jonnekin tempokisaa ajamaan, mutta viikkotempoon oli matala kynnys osallistua. Harmittavan vähän noissa kuitenkin käy porukkaa, osa ehkä menee vähän heikon markkinoinnin piikkiin, mutta ehkä osa harrastajista kuvittelee että siellä käy vaan lisenssikuskit.

Se alustuksesta ja itse päivän krossailuun. Tutulla kaavalla töistä kesken päivää karkuun ja kotoa lämmittelyajo kohti Kyötikkälää. Ehätin just perille sen verran ajoissa jotta pääsin kiertämään kerran 1,3km radan ympäri. Rata oli teknisesti varsin simppeli eli latupohjan kaltaista uraa, nurmikkoa ja irtosantaa kauttaaltaan + muutama kurvi & jarrutus jossa avuksi oli jos oli ajanut pyörällä jotain muutakin kuin suoraa maantietä. Aika lailla siis teknisesti helpompi kuin vaikka ilmeisesti tuleva SM-rata. Radan kierron jälkeen "muistui" muutama asia mieleen. Eli nurtsilla ajon takia vähän paineita pois tuubeista, jotta ne rullaisikin siellä johonkin ja muutama pikainen "dismount" eli jalkautumisharjoitus. Alunperin tarkoitus oli kai ajaa 30min + 1 kierros, mutta joku taisi naljailla järjestäjille jotain vähän ennen lähtöä jonka seurauksena tuli ilmoitus että kaikki ajaa 40min + 1 kierros.

Lähtöviivalla säyseästi takariviin ja siitä sitten puolireipas kiihdytys lähtösuoraa pitkin joka johtikin ihan ok lähtöön. Aina ekaan jyrkkään mäkeen asti jossa oli nauhoilla merkattu jalkautuminen alaosassa. Selkärangasta tuli jaloille ohjeet unclipata polkimista, molemmista niistä siis ja laittaa jalat tukevasti maahan, kumpikin omalle puolelleen vaakaputkea. Meni sitten niin kuten tulee normaalisti pysähdyttyä pyörällä, eikä niin kuin krossikisassa on tapana. Muu porukka suoritti paremmin ja lappasi ohitse kun seisoskelin hölmönä keskellä rinnettä. Perään vaan loikkimaan pienen sadattelun kera ja ajamaan häntää kiinni. Ei olleet ajolinjat radan ainoalla laskuosuudella ihan kuosissa ekalla kierroksella vielä mutta pitkällä suoralla pääsi jo hännän perään ja kun seuraavan nousun jalkautuminen meni jo sujuvammin niin sijoitukset lähtivät paranemaan. Jyrkkien mäkien juoksu ylös pyörän kanssa pisti puuskuttamaan, mutta yhdessä nousussa sekin pieni vaiva unohtui kun "remountissa" satulan ja persuksen väliin jäi toinen kulkusista, kun satulaan vauhdilla loikkasin. Sen jälkeinen eka polkaisu oli vähän adrenaliinilla boostattu....

Alun tohelluksen jälkeen kun pääsi rytmiin niin touhu oli varsin hauskaa eikä siinä ehtinyt liikaa murehtia kisakelloa tai muuta kun lyhyellä touhukkaalla radalla ei ehättänyt nuppi muuhun keskittyä kuin ajamiseen. Selän takana oli häntä ja edessä paahtoi parempijalkaiset, itse yksin siinä välissä. Kunnes sitten yksi aiemmin ohitettu ajoi peesiin kiinni. Ja sinne jäi. Siitä alkoi sitten kisuttelun kakkosvaihe eli hetken harkinta että jatkaako vaan omaa tahtia ja pitää tätä hyvänä vk-harkkana vai hyödyntääkö tilaisuuden leikkimieliseen kisutteluun. Jälkimmäinen optio voitti, joten hölläsin suorilla vauhtia ja siirsin tarmoa muualle jotta ei peesissä ollut toveri pääsisi liian helpolla. Parin kiekan jälkeen ylämäessä juostessa puuskutukseni ja hidas vauhti suorilla motivoi kaverin ohitukseen, ei muuta kuin sitten itse liimautumaan peesiin kiinni. Osat vaihtuivat vielä kertaalleen eestaas, mutta kongin soidessa viimeisen kierroksen merkiksi kaveri oli edessä. Hänellä oli selvästi ollut vaikeuksia kierroksen lopun nurmiosuudella joten siellä sitten spurtti peesistä ohitse ennen vikaa ylämäkeä ja näin helposti sitten maaliviivalle muutaman metrin etumatkalla. Hassua miten tuollainen mahdollisuus leikkimieliseen kisutteluun vain vetoaa ihmisluonteeseen, aivan sama siis kisataanko sijoista ynnämuut, kun vain on mahdollisuus reiluun mies miestä vastaan kamppailuun. Kisatoveri sitten maalissa tunnusti että renkuloissa oli lähes n. 4 baria ilmaa vs. minun n. 2,5 bar, ei siis ihme että hän pysähtyi kuin seinään aina epätasaisella nurmiosuudella.

Alla vielä kisan sykekäyrä. Tehokäyrä olisi ollut kivempi nähdä, tosin siitä taas olisi jäänyt uupumaan nuo jaloissa mukavasti tuntuvat jyrkät ylämäet. Numeroista toki viis, aivan loistavaa reeniä sekä kunnon & ajotekniikan osalta ja todella hauskaa toohotusta muutenkin. Nyt täytyy vaan järjestellä että pääsisi osallistumaan seuraaviin muutamaan aluecupin cx-kisaan myös.

  

Retkioppaana Mallukalla

Kaksi aikaisempaa kevätreissua Mallukalle jättivät erittäin hyvät fiilikset joten oli helppo innostua mahdollisuudesta lähteä sinne uudestaan vielä näin kotimaan kauden päätteeksi. Etenkin kun kotimaan intiaanikesästä alkoi pikkuhiljaa veto uupua. Tällä kertaa kyseessä ei ollut "leiri" vaan pyöräilyn jalon harrastuksen tartuttaminen uusiin ihmisiin. Retkelle mukaan lähti oman, jo parilta kaudelta ajokokemusta omaavan, paremman puoliskon lisäksi pariskunta joiden maantie (tarkemmin cyclo) harrastus oli virkaiältään hieman nuorempaa sorttia: toisella pyörä oli ollut n. 3 viikkoa ja toisella kahden ajokerran verran. Ilmeisesti olin onnistunut kuitenkin hehkuttamaan Mallukkaa sen verran, että sinne kuitenkin haluttiin lähteä ja nimenomaan pyöräilemään. Ja mikäs onkaan hienompi tapa saada uusi harrastus heti vauhtiin ja kunnon addiktioksi.

Ajankohta ei ollut yhtään hullumpi, eikä vain Suomen kelien puolesta. Mallukalla oli vielä luvassa +25 astetta kelit, lämmintä siis, mutta ei kesäisen sietämättömän kuumaa ja lisäksi pahin turistikausi oli ohi joten hinnat olivat kohtuulliset. Olisi voinut ehkä odottaa lokakuun puolelle, mutta silloin näytti jo kelit epävakaammilta ja työkuviot jne. hankalammilta. Ankaran lentojen arpomisen jälkeen matkan pituudeksi tuli 3 ajopäivää eli "pitkä viikonloppu". Kohteeksi valikoitui Can Pastilla Palman lentokentän kupeessa ja näppärästi Lexbergin Runen vuokraamo oli naapurihotellissa.

Reittisuunnittelu vastuu tipahti "kokeneelle" Mallukan kävijälle ja siinä sitten tuntuikin etenkin alussa riittävän pähkäiltävää. Omat muistikuvat harrastuksen aloituksesta oli kovin kaukaisia, eikä siten oikein ollut selvää kuvaa että minkälaisia reittejä uskaltaisi tälläisellä porukalla ajattaa. Toisaalta vaakakupissa painoivat myös omatkin intressit reittien suhteen, ihan ei viitsisi pelkkää rantabulevardia tai 30km lenkkiä Can Pastillan läheisyydessä pyöriä. Onneksi mieleen muistui vanha sanonta matkasta ja vauhdista.

Näin sitten ensimmäisen päivän reitiksi muodostui n. 80km edestä Mallukan maalaisteitä ja pikku-kyliä välttäen isompia korkeuseroja, ja siten suunniteltuna että olisi mahdollisuus lyhentää reittiä kesken matkan tarvittaessa. Usko oli vahva että tämän reitin avulla saisi kalibroitua seuraavien päivien ohjelman. Vanha sanonta osoittautui todeksi, kun vauhti oli kohdillaan niin matkasta ei tullut mitään ongelmaa retkueelle. Tahti oli toki varsin kevyttä omille jaloille, mutta tulipahan kerrankin ajettua kevyttä pk:tä ja oli mahtavan hienoa fiilistellä Mallukan maalais- & kylämaisemia kun tällä kertaa oli aikaa rauhassa katsella ympärilleen. Tälläinen "kaffee-lenkkeily" on ehkä turhaan jäänyt liian vähille aiemmin.

Näihin teihin ei ihan äkkiä kyllästy

Näytti kaukaa lyhytkarvaselta siililtä, mutta olikin kovempaa tekoa

Toiseksi päiväksi oli sitten ajatus päästä ihailemaan vuoristomaisemia kuitenkin ilman yletöntä ajomatkaa ja nousumetrejä. Tästä syntyi peräti kolme suunnitelmaa: Plan A oli bussilla Port de Solleriin josta taksilla Puig Majorin päälle ja Llucin kautta alas. Plan B oli sama bussi mutta ylös Deia:an omin voimin jos taksia ei saisi ja Valdemossan kautta takaisin. Plan C sitten Palman bussiasemalta Valdemossaan ja Deia:aan josta takaisin. Taisi reittiopas ottaa vähän liian tosissaan hommansa, mutta ei mennyt hukkaan vaivannäkö ;=) Aamulla aikaisin pika-aamiaisen jälkeen korttelirallia Palman bussiasemalle jonne ehdittiin kyllä nipinnapin ajoissa, mutta kumpikaan suunnittelluista busseista Solleriin eivät kelpuuttaneet pyöriä kyytiin. Interwebin tarinoiden mukaan olisi kyllä pitänyt onnistua…Plan C sitten vain käyttöön ja kohti Valdemossaa itse polkien.

Opas oli etupäässä kartalla, paitti silloin kun ei ollut

Ihan en ole varma kuka oli eniten kauhuissaan kun Valdemossan mäkeä lähestyttiin: ensikertalaiset vai retkiopas. Hienosti kuitenkin mäki lähti nousemaan ja kun homma näytti olevan opastettavilla hanskassa niin opas uskalsi ajaa oman vedon ylös kylään ja kurvata sieltä sitten takaisin alas opastettavien luoksi. Vähän oli totisia ilmeitä vastassa, mutta hienosti koko porukka runttasi ylös kylään. Patongin mittainen tauko ja kohti Deia:aa. Oppaan suunnitelman mukaan Deia:aan piti olla nousu joten sieltä olisi sitten kiva lasku takaisin samaa reittiä. Vähän ihmetytti kyllä kun olikin laskua joka tuntui vaan kestävän ja kestävän. Oli sitten tullut luettua vanhoja ajodatoja väärin päin…Deia:ssa pitikin sitten pistää lyhytsanomat viuhumaan kotosuomeen Santulle jotta saisi selvyyden miten raskas olisi ad hoc suunnitelma jatkaa Solleriin ja tulla sieltä pikku-Sollerin solan kautta pois. Sitten vain myymään ideaa opastettaville. Tovin kesti ja ehkä piti vähän sekavasti kertoa vaihtoehtojen eri puolet jotta syntyi oppaan vahvasti preferoima päätös jatkaa kohti Solleria.

Onhan Leukun mäestä Pirkkalassa melkein samanmoiset näkymät, mutta jotenkin tuolla Mallukalla meri on vähän sinisempää sävyltään?

Sollerissa ruokaa tankkiin ja taas hirvitti opasta: miten paljon tulisi sanomista kun jaloissa alkaisi painamaan ne lähes 500 nousumetriä mitä vaadittaisiin Sollerista poispääsyyn. Sopivasti aurinkokin hehkutti avoimelta taivaalta +26 asteen teholla. Taas oli opas heikko uskossaan ja noviiseilla kampi pyöri sutjakkaasti. Näin opas sai vetää omaan tahtiin Sollerin solan serpanousun ja vähän kisutellakin töppäreeseen osuneen sakemannilauman kanssa. Vuorilta ehdittiin juuri sopivasti alas kun taivaat aukenivat, onneksi näin, koska serpalaskut vähän hirvittivät noviiseja ja rankkasateessa niistä olisi tullut todella liposia.

Asfalttia rullalle pikku-Sollerissa. Huom. vain kuvausta varten toikkarointia väärällä kaistalla.

Kolmantena päivänä sitten napsun kevyempää kruisailua jonka kohokohtina mm. erityisen hieno, oppaallekin uusi, maalaistie Algaidan itäpuolella ja kohokohtana Curan luostarimäen huiputus. Cura nousi jo porukalta rutiinilla kuin vanhoilta tekijöiltä.

Curan huipun nurkilla...Kuvakulma ei sitä kerro mutta toi rinne oli melkosen jyrkkä tossa ja irtokivee. Hirvitti kattella kun ohjastivat pollen alas siitä. 

Valitettavan nopsaan hienot kolme päivää oli ohitse ja edessä oli paluu hyisiin keleihin kotimaahan. Vähän vaatii taas adaptaatiota…Porukan puheista jäi kuva että tästä ei tullut viimeinen reissu Mallukalle fillaroimaan. Ja sopisihan se itsellekin siellä vaikka pari kertaakin vuodessa poiketa jatkossakin. Ja ei voi kuin hattua nostaa ensikertalaisille jotka kaikki kirjaimellisesti voittivat itsensä!

Tänne uudestaan viimeistään ensi keväänä...

Lamminpään SM XCM

"Huhhuh" taisi olla päällimmäinen ajatus kun kolme kiekkaa Lamminpään SM XCM radalla tuli täyteen ja jarruttelin maalihäkkyrän ohitettuani. Maastopyöräilyä tuli hyvinkin 40 euron osallistumismaksun edestä: 83km, noin 2000 nousumetriä ja ajoaikaa 4h39min. Järjestävä taho, Tampereen Yritys, oli ottanut vaariinsa aikaisemmasta palautteesta ja tällä kertaa rata oli ehtaa polkuajelua eikä kuntopolkua kuten 2 vuoden takainen rata, saatikka sitten "gravel grindingia" Jämi84:n tapaan. En tiedä kuka oli sitten valittanut kisan pituudesta tai nousumetrien puutteesta mutta molempia oli lisätty ihan riittävästi, itselle olisi vähän vähempikin riittänyt noin kisuttelun kannalta, mutta kokemuksena tämä oli aivan ehtaa A-luokkaa.

Reitti kulki tosiaan huomattavan paljon poluilla, vaikka pakollisia pätkiä kuntopolkuakin oli mukana. Polut oli hyvällä maulla valittu, ei mitään trial-henkistä kiveksien ja juureksien yli pompottelua vaan reippaan nopeita mara-polkuja. Onneksi keli suosi ja siten polut oli kuivia, märällä kelillä olisi himpan enemmän väsyneiltä kuskeilta vaadittu keskittymistä. Nousumetritkään eivät pääosin tulleet itsetarkoituksellisesti vaan mäkiä noustiin jotta toisaalla voitiin lasketella vauhdikkaita alamäkiä. Tuttua aiemmista oli toki kierroksen lopun Horhan tuplanousu jolla nyt ei muuta funktiota ole kuin ajajien jalkojen happamoittaminen.

Kisataktiikka oli vähän hakusassa koska näin pitkää ja raskasta rupeamaa ei koskaan maastofillarilla ole tullut ajettua. Mäkisyyden ja polkujen takia ei myöskään viitsinyt lähteä matkaan ihan niin omilla rajoilla kuin Jämillä koska mahdollisen sammumisen seuraukset olisivat olleet pahemmat. Päädyin sitten hakeutumaan Kanuunoiden muiden harrastekuskien seuraan ja lähtö siten kaukaa eturivin takaa. Eipä siinä pahasti takkiin tullut kun pääsin kuitenkin alun nousun harjulle ajamaan jalkautumatta tai muuten tarpeettomasti hidastellen. Alun poluilla letka toki vähän tökki, mutta kun radan pururataosuudet sijoittuivat juuri radan alkuun niin ohitusmahdollisuuksia oli riittävästi. Syke pomppasi heti alussa ylös ja pysyi siellä (keskisyke 159 koko kisalle!), ei näissä maastokahinoissa kyllä syketiedolla oikein mitään tee, ei sen enempää itte ajon aikana kuin jälkikäteenkään ihmetellen.

Eka kiekka meni letkassa ja rataan tutustuen. Ajo tuntui kevyeltä ja hyvä niin koska matkaa oli edessä. Kierroskello pysähtyi aikaan 1:27 ja kun yhden kierroksen kiertäjät katosivat ympäriltä niin toiselle kierrokselle jouduinkin lähtemään yksin, tosin muutama selkä välkkyi kauempana edessä, takana ei välittömästi ollut ketään. Ilman letkaa ajaessa kisalataus pikkaisen tipahti ja vähän sai houkutella jalkoja pitämään vauhtia. Tätä ei mitenkään edistänyt se että kuntopolkuosuudella näki edessä olevan kolmen porukan vetävän vuorovedolla välimatkaa koko ajan lisää. Polkujen alkaessa letkan puute kuitenkin kääntyi eduksi, kun pääsi itse ajamaan rennosti omaa vauhtia. Ekalla kiekkaa oli ajo poluilla ollut vähän tökkivää ja aivan turhaa energiaa hukkaavaa kun ei ole aivan näköjään hallinnassa tuo jonoajo poluilla.

Poluilla kuvaajankin reaktioita nopiampi (Kuvaaja: Lassi Hinkkanen)

Näin sainkin sitten edellä ajaneen kolmikon kiinni ennen radan puoliväliä ja jäin ajelemaan letkaan mukaan. Jälkiviisaana voi todeta että jos olin rennosti ajamalla saanut heidät kiinni niin olisi pitänyt vain heti nykäistä irti ja jatkaa omaa rentoa ajelua eikä jäädä jonoon nykimään. Radan loppupuolella kuitenkin puolivahingossa irtosin ylämäessä ja sain peesiini vain yhden kuskin. Toisen kierroksen täyttyessä vertailukelpoinen kierrosaika oli 1:32 joten vauhti oli tippunut, enemmän kuitenkin laiskan ajon kuin ahistuksen takia. Toisaalta ehkä hyvä niin koska kolmannen kierroksen alkumäet jo painoivat jaloissa aikaista enemmän ja jonkinsortin vahvempaa yleistä heikkoutta alkoi tuntua kuskissa. Pistin tämän energiavajeen piikkiin, mutta saattaapi olla että oli vain hengen heikkoutta. Joka tapauksessa sen verran oli huolta nitkahtamisesta ja siten vauhdin totaalisesta romahtamisesta että hidastin vauhtia varmuuden vuoksi. Jalat olivat kuitenkin edelleen varsin vahvat joten nyt jo himpan harmittaa että ei tullut riskiä otettua. Olisi vaan pitänyt ottaa mallia kisan voittajasta Vastarannan Jukasta joka ajoi vastaan kunnon vauhdilla ja reippaasti hymyillen Puusillan nurkilla missä meno- ja paluureitti kulki samaa kuntopolkua.

Ei näytä ihan maksimum attakilta? (Kuvaaja: Petra Talvitie)

Vauhdin romahdus tuli sitten kuitenkin eri tavalla kuin oletin, oikea takareisi osoittautui taas heikoimmaksi lenkiksi ja kramppasi kun taluttelin kivikkomäkeä ylös. Polkeminen onnistui suht ok mutta mikä tahansa äkkinäinen liike sai takareiden innostumaan heti. Maaliin kuitenkin selvittiin ja verrannollinen kierrosaika taisi olla 1:38.

Toisin kuin Jämillä niin tällä kertaa kalusto toimi vimpan päälle ja kuntopuolikaan ei täysin pettänyt kuskia. Elämyksenä rupeama oli harrastelu-uran hienoimpia. Ainut mikä jäi pikkasen hampaankoloon oli ajanottokellon arvosana suorituksesta, tuloksien tultua pieni vertailu listan muihin nimiin antoi aihetta spekuloida että ei tämä nyt ehkä ihan paras mahdollinen kuviteltavissa ollut suoritus ollut. Pieni itseruoskinta piristäköön sitten seuraavaa kisastarttia, mahdollisesti kuun lopussa ajettavaa XCM-cupin finaalia Hämeenkyrössä. Mikä tärkeintä niin näistä kisastarteista on taas syttynyt uusi liekki maastoajoon ja sitä myöten myös tulevan talven perusreenin puurtamiseen. Tuskin näillä lahjoilla nyt palkintovitriiniä tarvitsee Ikeasta ostella, mutta maastoajo nyt vaan sattuu olemaan pirun paljon hauskempaa kun kunto venyy jonkinsortin kaahaamiseen poluilla ja ylämäkiä jaksaa nousta sen verran että pääsee vauhdikkaista laskuistakin naatiskelemaan.

Seuraavan bloggauksen voisi tehdä sitten joku muu jäsenistöstä jotta tässä ei kukaan vedä johtopäätöksiä seuran toiminnan hiipumisesta ;=)

Strava

Ensin suomalaiset keksivät älypuhelimen ja sitten amerikan poika kopioi perässä vielä vähän suositumman. Polar innovoi ensimmäisenä urheilukellojen kanssa ja silti nykyään taitaa ainakin lähes jokaisella pyöräilijällä ja triathlonistilla olla rapakon takana suunniteltu Garmin. Samaa kaavaa noudattaen suomi-poika oivalsi jo tovi sitten älypuhelimen & suoritusten jakamisen voiman ja syntyi Sportstracker, kunnes Piilaakson kekkeruusit ehättivät taas kopioimaan ja vähän parantelemaan ja tekaisivat Stravan joka nyt valloittaa maailmaa.

Jos nyt sinänsä ajankohtaiset kansallistunteet siirretään hetkeksi taka-alalle ja ihmetellään asiaa objektiivisesti niin kyllähän Stravassa on jotain uniikkia oivallettu millä se on lunastanut paikkansa melko ruuhkaisilla urheilusuoritusten arkistointiin, analysointiin ja jakamiseen keskittyneiden applikaatioiden ja palveluiden pelikentällä. Pohjalla samat perusjutut kuin kaikilla muilla mutta sen päällä Stravassa on KOM / QOM eli King / Queen of Mountain fiitseri. Piilaaksossa (ja varmaan monella muullakin mäkisemmällä seudulla) oli jo ennen Stravaa ollut webbisiteja jonne oli kirjailtu ennätystuloksia paikallisiin mäkiin, joten Stravan kehitystiimin tehtäväksi jäi vain ottaa koppi ideasta ja tehdä siitä koko kansan huvia. Ja värvätä palveluun nippu ammattilaisia tuomaan katu-uskottavuutta.

Täällä kotomaassa ei kovin kummoisia mäennyppylöitä ole, eikä Strava siten ole vastaavaa huumaa saanut aikaiseksi. Voihan noita Stravan segmenttejä toki läiskiä tasamaallekin maantielle, mutta kyllä siinä vähän hukkuu idea kun tuuliolosuhteiden ja pyörien (TT vs. maantie) erot tekevät tulosten vertailusta aika arpapeliä. Näin ollen omakin Stravan käyttö oli pitkään rajoittunut siihen, että Mallorcan ja USAn pyöräreissuilla pääsi ihmettelemään miten nopsaan oikeat ajomiehet olivat jonkin mäentöppäreen ajaneet ja katsomaan amerikan tuttujen lähettämiä Strava-linkkejä omista suorituksistaan. Kunnes sitten paikallinen kova maastokuski Pärssisen Perttu keksi syöttää Kyötikkälän XCO-radan kokonaisena ja osioihin (nousut, vauhdikas polkuosuus & laskuosuus) jaettuna Stravaan. 

Tuota Kyötikkälän rataa on tullut itsekin nyt kesän aikana jonkin verran sahattua, sekä aluecupin harkkakilpailujen muodossa että myös maastointervallien tekemiseen. Dataa oli syntynyt jo yksittäisten kierroksien osalta, mutta nyt Pertun työn pohjalta pääsi todella helposti myös vertaamaan eri osuuksien kellotuksia, eikä vain omiin suorituksiin vaan myös Pertun ajoon. Pertun nopein kellotus on vaatimattomasti lähes 2min nopeampi kuin nopein oma intervalliveto ja Stravan avulla pääsi vertaamaan lähes metri metriltä että miten tuo ero rakentuu kierroksen aikana: ylämäissä tietysti, mutta myös paikoissa jossa itse kuvitteli olevansa jo nopea. Toisaalta taas oli pätkiä missä luulin eroa syntyvän mutta totuus oli toinen. Aikaisemmin olin ajanut radan lävitse yrittäen hosua vähän kaikkialla, mutta Stravan avulla valkeni että ehkä efforttia kannattaa säännöstellä vähän eri logiikalla.

Nyt on vuorossa keventelyä kohti ensi sunnuntain Ylöjärven maastoskabaa, mutta taitaa sen jälkeen taas Kyötikkälä ja Stravan voima vetää puoleensa, pitää myös ehättää testata Pertun Kauppiin virittelemä vähän rankempi XCO-rata (joka toki myös "Stravatisoitu"). Loppuun pitää vielä tunnustaa että tämä uusi addiktio tuotti myös vähän kuluja: vanha Garminin 500 oli pakko päivittää 510:iin koska jälkimmäisen glonass+gps antaa niin paljon tarkemman ja luotettavamman paikannustiedon joka taas edellytys Stravan luotettavalla toiminnalle maastoreiteillä. Kiitos Samun sain 510:n hankittua tiistaina myöhään työpäivän päätteeksi jotta sen illan maastovedot Kyötikkälässä ei mennyt haaskuuseen vaan Stravaan ;=) 

Kelit jatkuu

Ei tullut manailusta huolimatta syksyn sadekelejä vielä vaan intiaanikesä. Ajotoverit tosin taisi etupäässä ehättää jo off-seasonia viettämään ja huhu kertoo että pyörät ois nostettu tallin seinälle ja ulkoilut hoidetaan lenkkarit jalassa. Toivottavasti saadaan kuitenkin tutut syksyn cyclokoohotukset pyörimään pian taas. Taisi oma innostus reenailun tapaiseen lähteä pari vuotta takaperin juuri noilta syksyn lenkeiltä kun ajotoverit nöyryytti oikein olan takaa Lempäälän kuntopoluilla.

Omassa ohjelmassa on vielä ainakin kotikulmilla ajettava Ylöjärven XCM 15.9. ja mahdollisesti myös Hämeenkyrön XCM 29.9. Niitä silmälläpitäen on ollut vielä tarmokkaampaa lenkkeilyä ohjelmassa josko kesällä jonnekin kadonnutta kuntoa saisi vielä elvytettyä.

MA: 1,5h kevyttä krossarilla uudella reitillä

TI: 2x18min Pyntsän GP:n reitillä maantiefilolla, ok watit mutta olis koneesta voinut yläpäätä vähän enemmänkin irrota

KE: 1,5h kevyttä krossarilla, maanantain reitin versiointia

PE: Maasturilla Kyötikkälässä 6x mäkivetoja yht. 18min. Vähän lyhkäsiä tahtoo mäet olla tuolla(kin) kun tavoitteena oli alunperin 4min happivedot, mutta 3min oli toteutus ja siinäkin joutui tyytymään jo liikaa tasamaalla ajoon. Täytyy seuraavaksi käydä testaamassa Lukonmäkeä tähän tarkoitukseen.

LA: Erittäin kevyttä perheen kanssa Pinsiön maataideinstallaatioita ihmettelemässä. Tyttären Frogiin alle vanhat Spessun täpärin kiekot & kunnon maastorenkaat ja tyttären koulutus maasturikuskiksi lähti sujuvasti käyntiin. Harmi että tuollaisia Lamminpään helppoja neulaspolkuja ei ole aivan tässä omilla nurkilla, voisi tyttären innostus lopahtaa turhan nopsaan jos veisi paikallisille kivikko-juurakko poluille. 

SU: 3h tasaisen kovaa maasturilla Aapiskukolle ja takaisin. Keskari kovin koskaan ja huiman hienoa oli polkuja päästellä. Tullut näköjään liikaa ajettua vain maantiellä kun ajelu tuotti pienet kovettumat kämmeniin ja alaselkäkin vähän valitteli.

Yhteensä rapeat 10h. Ensi viikolla sitten keventelyä ja arpomista mitä matkaa lähtee ajamaan Ylöjärvelle, n.90km tuntuu napsun pitkälle ja toinen vaihtoehto 30km taas lyhkäselle.

Syksy?

Eri tunnusmerkit viittaavat vahvasti siihen että kesä olisi loppu ja syksy olisi taas tullut. Aina se kesän yht'äkkinen loppu näemmä yllättää. Vähän kuin ekat talviliukkaat autoilijat.

Yksi syksyn fillaroinnin oheisharrastuksista on uusien cycloreittien suunnittelu. Säilyy harrastus mielekkäänä kun ei tarvitse syksyn arjen peruslenkeillä samoja reittejä sahata päivästä toiseen. Google Mapsin ja Retkikartta.fi:n avustuksella on helppo pähkäillä uusia reittejä ja tarvittaessa piirtää ne MapMyRide.com:n avulla .gpx fileksi Garminiin ladattaviksi jos reitti menee sen verran vieraille seuduille että navigointiin tarvitaan apua. Eilisen uuden reitin teema oli urbaanicycloilu eli kaupunkialueen sisällä paljon touhua sisältävää ajoa: mutkaa ja pikkumäkeä, leveämpää ja kapeampaa uraa, myös pieniä polunpätkiä poimien sieltä täältä. Näitä tulee etupäässä ajettua yksin koska WBR-ajotoverit jostain syystä hieman vierastavat näiden reittien teknisempiä osuuksia. Jopa päivänvalossa, saatikka sitten pimeällä valoilla kuten eilen. Niinpä, siinä varma syksyn merkki kun on taas pakko kiinanlamppu ruuvata tankoon kiinni jos meinaa työpäivän jälkeen jopoa ulkoiluttaa. Toisaalta olipahan taas hauskaa pitkästä aikaa kurvailla pimeillä poluilla vain tankolampun varassa, ei ole mitään vaaraa että silmät lumpsisi tai että ajelu tuntuisi tylsältä.

Sunnuntaina ajeltiin rapeat 3 tuntia maantietä WBR pl. Tappi ja vahvistettuna Cervelo-perheellä. Pia jo ansiokkaasti kirjoittikin lenkistä blogiinsa. Vaikka tarinointi hetkeksi hiljeni kun vettä alkoi tulla kunnolla ja kuskit kastuivat läpimäriksi niin pulina palasi nopsaan kun pahin sade hellitti. Yksin ajettuna tuo olisi ollut kai jonkinsortin asennelenkki, mutta noin hienolla porukalla sitä ei voi sellaiseksi mitenkään luonnehtia. Kun oma jalkakin oli varsin ok ja salli pitkästä aikaa osallistumisen perinteiseen WBR-henkiseen ilotteluun niin tuota voisi jopa luonnehtia yhdeksi kauden parhaista lenkeistä. Raskas ja aavistuksen vilakka sade kyllä antoi aihetta olettaa kesän menneen ja syksyn tulleen.

Perjantaina oli sen sijaan vielä täysi kesä kun kävin Kyötikkälän XCO radalla tekemässä 3x12min vetoa. Rata oli rutikuiva ja siten nopea, myös kuski selvästi nopeampi kuin tuota edeltäneellä viikolla jolloin kiekat radalla oli n. 30sek hitaampia ja 2 vetoa riitti annokseksi. Saisi vauhtia lisääkin kyllä olla roimasti, edelleen tuntuu että joku rajoitin leikkaa nousuosuuksilla vauhdin pahasti, lieneekö sitten onkelma maksimihapenoton kanssa vai aerobisen vauhtikestävyyskunnon vai molempien kanssa? Kuskin paino on sentään pysynyt kesän grillikauden yli kuosissa, tosin jopo painaa ihan liikaa ja on muutenkin 26-tuumaisena eilisen teknologiaa. Spessun, Canyonin, Giantin jne. tarjontaa 29-tuumaisissa on tullut jo alustavasti tutkailtua…

Torstaina tuli ajeltua puolihöpöä Tapin ja Joukon kanssa. Mukavaa oli päästä Joukoa onnittelemaan pojat-40 sarjan maantieyhteislähdön SM-kullasta! Kun Tappi oli laihiksella ja Joukolla kisakausi pulkassa niin ajelu oli leppoisaa näiden poikien mittareilla. Vähän tuli lenkuran loppuun ohjelmaa kun Leukun pitkän alamäen jälkeen nousin putkelle pikkutöppyrässä. Takaa kuului kolahdus ja Fizikkihän se siellä kieriskeli asfaltilla. Takaruuvi & kynsi oli irronnut ja etummainen oli riittänyt pitämään sen paikoillaan niin pitkään kun paino oli satulan päällä. Ruuvia ei tietenkään enää mistään ojanpenkasta löytynyt vaikka Tappi ja Jouko sitä tarmokkaasti auttoivat etsimään joten lenkin vikat 5km sai ajaa putkelta. Ihan sopiva loppu satulansäätäjälle joka ei ollut muistanut tarkistaa ruuvien kireyttä.

Edellistä edeltävältä viikolta voisi nostaa tähän vielä torstailenkin WBR-porukalla Säijässä. Valkku istui tällä kertaa keulilla ökybemarissaan ja me muut kolme olimme jopoilla liikenteessä. Motorpacing taitaa olla oikea termi tuolle touhulle ja itsellä oli eka kerta kyseessä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Hauskaa oli, vaikkakin aika happamaa ajoittain. Ensi kerralla voisi ehkä alkuverran tehdä eri kaavalla, nyt ekat 8min suoraan startista kylmiltään tönättiin Leukun mäkeen 260w keskitehoilla. Valkku voisi myös aerodynaamisen sedaninsa vaihtaa vaikka 90-luvun kartano-Volvoon.

Kalenteria kun katsoo niin syyskuun puolella ollaan. Tässä se viimeinen ja varma merkki siitä että kesä on ohitse. Tovi ehkä vielä Cervelolla ulkona kunnes siirtyy trainerin päälle sisälle ja cyclo saa ajoa senkin edestä, ehkä myös maasturikin viime vuotta enemmän jos ei kosteat juuret ja kivet ala liikaa ahistamaan.

ISM-Tempo 2013, Säkylä (edit: video lisätty)

Säkylässä ajettiin menneenä viikonloppuna Ikäluokkien suomenmestaruuskilpailut tai tuttavallisemmin vain koukkis-SM:tä tai rollaattorisarja. Järjestäjät olivat pystyttäneet kotomaisessa mittakaavassa ihan hienot puitteet maaliportteineen ja "ultimo kilometro" pylväineen ja kun keli oli kutakuinkin hienointa (pyöräilyn näkökulmasta) koko kesänä, niin mikäpä oli ajaessa.

Kuokkistempo oli omalla kohdalla ihan selkeä päätavoite kaudelle ja melkein vuosi treeniä ja valmistautumista takana. Mestari Martikaisen avittamana kunnonajoitus oli onnistunut melkolailla nappiin ja kun edellisenä viikonloppuna Hannun, Samun ja Pian kanssa koeponnistettu reitti oli melkein Pohjanmaan tasainen ja lajiin liittyvä matematiikka on jokseenkin syöpynyt mieliin vastustamattomasti, niin tiesin aika hyvin, minkälaiset mahdollisuudet onnistuessa olivat. Joten ihan hitusen oli jopa havaittavissa jännitystä ilmassa.

SM-temposta lähtien oli taottu melkoisen kovaa treeniä ja kovaa määrää (kaikki on tietenkin suhteellista, toim.huom.), joka huipentui pari viikkoa ennen kisoja, josta eteenpäin otettiin amerikankielellä taper, en häpeäkseni tiedä suomennosta, mutta kyseessä on hallittu (progressiivinen) treenivolyymin lasku ennen tapahtumaa. Oisko se sitten "keventely", joka sinällään on harjaanjohtava termi, koska menestyksekkäissä tapereissa pidetään intensiteetti varsin kovana, mutta vähennetään tunteja. Jokatapauksessa, pisin ja korkeimpaan "tuoreuteen" (watti-termeillä TSB) koko pyöräuralla johtanut. Olin hitusen hermostuksissani asiasta, koska en ole välttämättä suorittaunut kovin hyvin tuoreella jalalla, mutta paljon levänneenä viimeiset avaavat treenit nousevat isoon merkitykseen.

Perjantaina uudet tuubit alle, perinteinen fillarin kiillotus ja kamojen pakkaus valmiiksi autoon.
Olin hakenut johtavan triatleetti Litmasen Smart Enve 8.9 "treenikiekkoparin" etusen lainaksi, mutta viime hetken palaverissa Hannun kanssa todettiin, että lähes tyyneksi ennustetussa kelissä ero omaan FFWD F9:iin on mitätön tai voi jopa kääntyä kapeamman F9:n eduksi, joten uusi tuubi meni siihen ja Enve lähti varakiekoksi.

Seuraavana aamuna manageri Hartman ja tekninen asiantuntija Onnela matkaan mukaan ja nokka kohti Säkylää. Paikanpäällä perinteiset säädöt ja verraamaan, jonne Sain Jani mukaan pohdiskelemaan tulevaa kisaa.

Lähtöjärjestys oli arvottu kutakuinkin viime vuoden maaliintulon käänteiseen järjestykseen, mutta lähtökarsinaan valmistautuessa kävi hienoiseksi harmiksi ilmi, että minuuttimies oli jäänyt pois, joten en saisi eteen selkää, jota ajaa kiinni. No, tempo on yksinäistä puurtamista ja sillä hyvä. Alusta suunnitelman mukaisesti aika maltilla liikkeelle. Malttia riitti parin, kolmen ensimmäisen minuutin ajan, jonka jälkeen lähdin puskemaan ehkä hitusen turhan kovaa ja kun edessä oli reitin "nousu" 40m 4km matkalla, niin eipä siinä auttanut himmaileminen. Kympin kohdalla ajo tuntui jo kohtuullisen pahalta ja käännössä lähes sietämättömältä, enkä kyllä vielä tähän mennessä käsitä, mistä kaivoin sen jempin, jolla puskin paluun wattia kovemmilla tehoilla, kuin menon. Ehkä päätavoite pisti yrittämään, eikä perässä huoltoa ajaneen Hannun ja vaimokkeen osuutta periksiantamattomaan yrittämiseen voi väheksyä siinä, kohdassa, kun tuntui erityisen pahalta, eli about koko paluumatkan : ).

 Ei ainoastaan näytä hitaalta, vaan on myös sitä, reitin ainoassa "nousussa". 

Paluun alamäen tiesin olevan omaa vahvaa aluetta, joten painoin menemään ihan säälittä ja kun 5km kyltti ilmestyi näkyviin, niin muistelin valmennusjohdon ohjetta, että alku ennätystehoilla ja viimeinen 5km kovinta kärsimystä ikinä. Selkeä ohje. Noin kilometri ennen maalia sain 2min edellä lähteneen kuskin kiinni josta vielä pieni lisäponsi ja huitaisin samantein kyselemättä ohi. Mutta 500m kohdalla otin tiessä olevan korokkeen sen verran varovasti, että kaveri kiri takaisin keulille ja siitä sitten sinniteltiin rintarinnan maalilinjan yli.

Ei hajuakaan sijoituksesta, enkä jäänyt ihmettelemään muiden maaliintuloja, vaan lähdin samantein ajamaan verraa vähän perässäni maaliin tulleen Janin kanssa. Jätin tarkoituksella sijoituksen spekuloinnin sikseen, koska erot kärjessä ovat pieniä ja pienet asiat voivat kääntää suuntaan tai toiseen. Mulla, kun ei ole Garminiin viritetty matkoja tai keskinopeuksia, vaan taulussa on ajon aikana vain teho, keskiteho ja aika ja luotin reitin olevan järjestäjien kartassa merkattu 29km, joten jonnekin, hieman alle 40min tullut aika tuntui melkoisen vaatimattomalta.

Verralta palatessa törmäsin epäonniseen seurakaveriin J-P:hen, jolta oli mennyt kumi viitisen kilsaa ennen maalia ja oli taluttanut fillarin sieltä lähtöalueelle saakka! Aikamme asiaa puitui J-P totesi, että onnittelut muuten mitalista, johon totesin, että ai jaha, että sellaista. Hitusen sydän pamppaillen lähdin kohti huoltokomppaniaa, joka voivotteli ensimmäisenä, että jäin neljänneksi, että tosi tiukoille meni. Hitusen epäuskoisena ja ristiriitaisin tuntein kysyin, kuka tuli eteen ja Hannu sai kaivettua, että öö Mattilalle jäit 10 sekuntia. Porukka oli ihan naksun liian väkisin vakavan näköistä, jotta vedätys olisi mennyt läpi : ). Samantein itse tarkistamaan tuloksia ja seinällä oli lappu, joka vakuutti kolmatta sijaa.

Jokseenkin innoissani palkintojenjakoa odotellessa päivittelin vielä huonoksi jäänyttä aikaa ja Maisniemen Kreu ihmetteli samaa, että miten on keskarit voineet jäädä noin huonoksi, kunnes joku tiesi vierestä kertoa, että kyllä reitti ihan täysimittainen 30km oli.

Tästä uhkaa taas venähtää pienoisromaanin mittainen tarina, joten jätän tarkemmat detaljit podiumseremoniasta kuvan kerrottavaksi ja paluumatkan sikseen.

Mutta päivä meni pulkkaan ja fiilis vielä seuraavanakin päivänä ihan mainio. Kiitokset vaimokkeelle tuesta ja kannustuksesta ja kaikesta muusta, Tommille valmennuksesta, Hannulle teknisestä sparrauksesta ja muuten vain jemppaamisesta, tiimikavereille treeniseurasta ja ihan muuten vain ja Samulle/Signaturelle Suomen nopeimmasta kalustosta.


Tulokset (Tommi ja Pia kuittasivat omat sarjansa ehkä jokseenkin yllätyksettä): http://www.tulospalvelu.profiili.fi/SIRA_Files/downloads/SAAPUNEET/2013/sakyla_24.8.htm

 1. Pasi Ahlroos 39:18,5

2. Kreu Maisniemi 39:29,8

3. Allekirjoittanut 39:47,1

Kylmää ja erityisesti märkää kyytiä Turun seudulla

Viikon teutaroinnit tapahtuivat aika lailla lauantaina, kun osallistuin toisen kerran peräkkäin Route300 tapahtumaan. Piti jotenkin kait alunperin tankkaillakin tapahtumaan, mutta se jäi kaikessa arjen hössäämisessä tekemättä. Toisaalta vararavintoa on kertynyt pitkin kesää ihan riittämiin, mutta pötsirasva ei tietenkään ihan samaa efektiä tuo pitkään suoritukseen kuin kunnon hiilari-nestetankkaus. Alku- ja myös loppuviikosta oli työkiireitä ja aika lailla väsyä, joka johtuu pääosin lomalla vierottumisesta arjen tiukkoihin aikatauluihin lisättynä arkiviikon lyhyillä yöunilla. Jäi sitten treenit ja palauttavat pyörittelyt vähiin ja toisaalta MTB rogaining painoi jaloissa vielä alkuviikosta. 

Lauantain Route300:ssa oli tänä vuonna tarjolla uusi 34kmh keskinopeusryhmä ja menin siihen, kun ajattelin että reilu 300 kilometrin matka tuolla vauhdilla pituudestaan huolimatta olisi suht leppoisaa isolla porukalla ajettaessa. Siis säästely oli mielessä viikon päästä häämöttävien koukkupolvimaantiekisojen takia. Sääennuste näytti koko viikon ajan lauantaille pisaroita ja meinasin jo heivata osallistumisen, kun en ihan niin ihastunut ole maantiepyöräilyyn, että läpimärkänä sitä vapaaehtoisesti viitsisin tehdä. Päätin kuitenkin lähteä la aamuna klo 4:30 ajelemaan autolla kohti Turkua. Oli aika rapea aamuherätys 3:50, kun viikon yöunet olivat olleet viiden ja kuuden tunnin väleillä ja vielä parina yönä koiran kusetus lyhentämässä unosia. Onneksi sain to-pe yölle unta kunnon siivun ja perjantain olin Tampereella. Muuten oli pitkin viikkoa kulkemista Hesaan ja yhden kerran Turkuunkin. Voisipa todeta, että arki on koittanut.

Itse pyöräily lähti kuivassa säässä liikkeelle ja sitä saatiinkin nauttia aina ensimmäiselle huoltopisteelle asti n.75km kohdalle. Juuri ennen taukoa alkoivat ekat pisarat tippumaan ja heti tauon alettua tuli sade, joka ei sitten loppunut oikeastaan koko matkan aikana. Tuultakin oli sen verran sopivasti, että matkassa oli mukana varmasti riittävästi henkistä ja kyllä ihan fyysistäkin haastetta. Varsinkin yläkroppa ja niskat jäykistyivät matkan edetessä, kun sai ajaa ihan läpimärkänä useamman tunnin. Onneksi älysin pukea paidan taskussa kulkeneen sadetakin jo 200km taukopaikalla. Fiksummat kaverit vetelivät niitä päälle paljon aikaisemmin. Se nimittäin muutti olotilan ihan siedettäväksi ja ja antoi lämpimän lihasopan (n. 200km taukotarjoilu) ohella alkumatkan hyvät fibat takaisin. Niillä mentiin sitten maaliin asti ja oli kyllä avoittajan olo, kun matka oli takana.

Jotenkin tuo tapahtuman järjestely osuu omaan mieltymykseen kuin nenä päähän. Ihan hirveää hengen paloa minulla ei ole ajella +300km matkoja, mutta Routessa on sopivan leppoisa meininki ja huolto pelaa viimeisen päälle. Meillä oli koko ajan etuauto matkassa ja huoltoja oli matkalla viisi. Ekat kolme parilla eri paloasemalla ja kaksi muuta huoltoa etu- ja taka-auton peräloosterista tajoiltuna. Takana kulkevaan autoon sai laittaa oman huoltokassin, josta olisi voinut vaihtaa vaikka kuivia ajovaatteita. En vaihtanut, mutta sentään eturattaan vaihdoin kerran pienelle ihan alkumatkasta pienessä kinkamassa. Porukka oli tänä vuonna selkeästi kokenutta ryhmäajokaartia ja parijonossa ajo toimi varsin mallikkaasti leppoisalla fiilikselle niin kuin tuollaisella matkalla minun mielestä pitääkin. Taidan olla liian vanha noihin kilpastartteihin, kun tulee näin paljon ylisanoja pirkkalaiselta (ent. tamperelainen) turkulaisten järjestämälle tapahtumalle, mutta kyllä se vaan toimi loistavasti ja ryhmän kaput hoitivat hommansa viimeisen päälle mallikkaasti. Riippuen minkälainen Gärmääni oli matkassa tuli vähän variaatiota saavutettuun keskariin. Pääsääntöisesti mittarit näyttivät tavoitetta eli 34kmh.Alussa ja lopussa oli keskustan hitaat pätkät eli varsinainen ajo oli ihan taatusti tavoitevauhdissa. Omalta osalta reissu oli henkisiä sadekylmyyskärsimyksiä ja nivusten verihiertymiä lukuunottamatta suht helppo. Silti ovat tänään jalat olleet aivan tyhjät. Pikkasen jänskättää, että toipuvatko ensi sunnuntaille. No sen tuntee loppuviikosta eli nyt vaan relaa ja loppuviikosta pieniä nypyjä. Isoin haaste tällä hetkellä on saada takakiekossa loiskuva vesi poistettua. Tiistai ja keskiviikko menee ehtoiden puolesta työjtutuissa, joten torstai perjantai on herkkien tekojen päivä.

Tässä viikon tekoset tulevia tilastotarkasteluja varten:

Ma&Ti lepo

Ke Vesisadetta ja trainerillä 1h napakka harjoitus. Suurin voitto oli raahautua Werstaalle ja voittaa sohvan vetovoima, kun väsy oli päivän päälle aika turruttava. 10min verkka + 10min VK 326W + 10min palauttava 151W + 20min VK 278W jossa 2min välein 20sek tehon nosto 400W haminoille + verra 10min

To Juoksulenkki ensin koiraa vetäen 35min + koiran vetämänä 5min kun tajusi että ollaan kohta kotona + 15min reipasta omin päin. Yht 55min

Pe Auton pakkaus 

La Route300 9.14h ja 313km. Minun Gärmääni näyttää alle 34 keskaria. Keskiteho 174W, normalisoitu teho 212W ja keskisyke 135.

Su Koiran kanssa metsässä kävelyllä - ei muuta.

Viikko yhteensä 11.09h

Maantiekausi alkaa olemaan yhtä tapahtumaa lukuunottamatta pulkassa. Toki hyvien kelien jatkuessa ehtii vielä monta hyvää lenkkiä ajamaan ennen kuin maa jäätyy.