Kuten arvata saattoi niin jalat eivät olleet ihan niin tuoreen tuntuiset kuin eilen. Santun ohjeet tuntemusten epäluotettavuudesta muistaen valmistelin reittisuunnitelman, jossa ekassa mäessä arvioitaisiin tilanne ja valittaisiin jatko sen mukaan: joko HWY9 taas ylös Skylinelle tai sitten mäen alkuosasta kurvi sivulle ja rinnettä pitkin koukkien setti pienempiä nousuja tasamaan lisäksi.
Jo lämmittelymatka Saratogaan kertoi, että isommat watit pitivät tänään lepopäivää, eikä ekaa nousua tarvinnut alkua pitemmälle kinnata kun valinta oli selvä. Vaihtoehtoisen reitin olin katsonut suurin piirtein Google Mapsista, mutta en ollut tarkempaa tiedustelua tehnyt. Arvaus osui kohdalleen siitä, että yksittäiset nousut jäivät aika pieniksi, mutta hieman yllätyksenä tuli muutaman nousun jyrkemmät pätkät. Eihän ne pitkiä olleet, mutta kun ei jalat riittäneet pienimmälläkään vaihteella satulasta pyörittämiseen niin kyllä ne putkelta heiluen ihan riittävän pitkiltä tuntuivat.
Alla eilisen korkeusprofiili
Ja perässä tämänpäiväinen
Reitillä maisemat oli tänään vielä hienompia kuin eilen joten heikot jalat ei pahemmin rassannut kun sai näissä olosuhteissa ajella. Etenkin kun luki seuratoverien tilitystä Suomen ajokeleistä ;=)
Liittyen tohon tuntemusten epäluotettavuuteen pitää erottaa jalkojen arkuus (DOMS, niinkuin siellä Amerikassa sanotaan, pääasiassa lihaksen mikrotraumoista aiheutuva), yleinen ja treeniväsymys ja sitten taas glykogeenivarastot, joista ensimmäisellä ei uskoakseni ole merkittävää, akuuttia vaikutusta (aerobiseen) suorituskykyyn, toisella jonkin verran ja kolmannella radikaalisti.
VastaaPoista4 tunnin treeni mäkisessä maastossa, tyhjentää aika totaalisesti glykogeenivarastot, jonka seurauksena seuraavan päivän ajelu voi mennä vähän niin ja näin.