Lähdettiin aamusella Allin kanssa kasin pintaan liikenteeseen. Sovittiin, että koko reissu pyöritetään pienellä eturievällä. Suuntana oli Ksala-Pälkäne-Vkoski ja oikoreitti aikataulupaineisena Koskista vanhaa kolmostien pohjaa kotiin. Onhan muuten tylsä pätkä tuo vanha valtatie. Vääränkoivun Shellillä otettiin sumpit ja oma ratkaisu kastettaviin oli jökö-anjovisleipä, joka oli hyvääkin parempi. Kärähdin kerran isosta rievästä ja tallipäällikön napakan huomautuksen jälkeen tipautin pienelle, enkä uskaltanut sen jälkeen edes koskea vasempaan vipuun. Hyvä oli lenkki varsinkin eilisen jälkeen! Matkaa kertyi 110km ja ohuen anjovisfileen verran päälle 4 tuntia aikana. Täytyy sanoa, että aika vilpoista oli aamutuimiin polkeminen, kun mittari juuri ja juuri kipusi aamuauringon säteilystä (plus) kymmeneen asteeseen ennen lähtöä. Nyt vaan jalat kattoon ja odotteleen sunnuntain starttia. Ja Martti Servoa mukaillen totean valmistsutumisistani, että tein sen mihin näillä lahjoilla pystyn, en yhtään enempää... Tuota minulle on joskus "rohkaisuna" oikein huudatettu Veteranon autostereoista, kun olen naama irvessä valmistautunut jollekin maratonille :-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti