82,7

Olen nuollut haavoja ISMien jäljiltä ja nyt oli aika tulla taas kaapista ulos. Otsikon mukainen 82,7 on tämän aamuinen tiukka painotilanne. Suunta on siis oikea. Jäljellä on enää reipas 9kg tiputuskamppailu. 3,5kg:n pudotuksen jälkeen painoindeksi oikeuttaa kutsumaan itseäni normaalipainoiseksi.

Viime viikko meni pyöritellessä eripituisia lenkkejä ja samalla tunnustellen kropan palautumista. Ei ole vielä ylärekistereille paljon asiaa, mutta perusjuntti alkaa jotenkin jo sujumaan. Eilen pystyin jopa pitkästä aikaa hyökkäämään mopoauton peesiin ja pysyin siellä hetken, vaikka mentiin loivaa (hyvin loivaa) nousua. Alla oli siinä vaiheessa pari tuntia vesisuihkua Santun kanssa Tottiksen kierrolla ja sen ansiosta jonkin verran kohmeiset jalat. Tehon nostoa rajoittaa varmaan omalta osaltaan myös jatkuva energian niukkuus, joka on tarkoituksenmukainen tila painotaistelussani. Käytännössä yhden tuollaisen rykäisyn jälkeen pajatso on aika tyhjä ja koneesta kilisseet 20 pennin kolikot painona jaloissa. Joka tapauksessa eilinen lenkki meni osastolle asenne kohdilleen, kun oltiin suurin osa ajasta vesisuihkussa. Valmennuspäälllikkö kyllä pikkasen lipsutteli, kun ei halunnut Säijän lisuria paluumatkalla :-). Tosin keli oli tälle kesää harvinaista sadeherkkua eli ei ollut mitenkään erityisen kylmä ilma, mutta kyllä sitä vaan jossain kohtaa tuli kuitenkin vetyttyä riittävän kohmeiseksi ja homma muuttui enemmän puurtamiseksi kuin hauskan pidoksi.

Viime viikon ehdoton highlight oli lauantain 135km Kanuunalenkki, jonne alunperin olin ajatellut meneväni pyörittelemään rauhallista pidempää lenkkiä, kuten ne normaalisti lauantaisin tuppaavat olemaan. Tällä kertaa oli vauhtia ja välillä jopa vielä kunnollakin. Se mikä oli kaikkein mukavinta, oli monen suusta tullut kommentti lenkin onnistuneisuudesta. Toivottavasti tuon tyylisiä lenkkejä on tarjolla toistekin. Lopussa sai vielä huomata, että ylärekistereille ei ole vielä asiaa kovin pitkäksi aikaa, jota ei noilla lenkeillä ole edes torstaisin normaalisti koeteltu niillä tämän kesän harvoilla käymilläni kerroilla.

Tänään kävin pyöräyttämässä perus Säijää lentokentäntie-kyläkaupantie paluulla, joka teki 55km pikkasen 30 pintaan keskarilla. Lähtö venyi yli puoli kasin ja kotiin palattuani lämpömittari näytti alle 10 astetta, jonka kyllä tunsi viluisissa käsissä loppumatkasta. Kotona jäpitin päälle 3min hooverin, joka laittoi taas lämpöistä verta liikkeelle.

Tällä viikolla on lauantaina edessä Turku ja Route 300 tallipäällikön kanssa. Lienee paikallaan hivenen tankata hiilaria keskiviikosta alkaen, vaikka tuo tapahtuma pitäisi järjestäjien komennossa suht leppoisalla vauhdilla mennä. Pituus on kuitenkin sitä luokkaa, että ei uskalla liivi auki lähteä sitkuttaan vaan nöyrästi tankatuin jaloin.

Sitten vielä lopuksi tuota otsikon aiheen alustaa raottaen. Painontiputusfilosofiani on hvyin yksinkertainen ja käytännössä tarkoittaa seuraavia noudatettavia teesejä. Ykkösteesi tarkoittaa sitä että teen kaiken vastoin yleisiä ravitsemus- ja dieettiohjeita. Kantava metodi on päivän tarkeimmäksi ruokailuksi mainostetun aamupalan väliin jättäminen. Se on omalla kohdalla toiminut ainakin silloin kun tiputin 10 vuotta sitten 27kg 7kk aikana. Ja vastaavasti kun olen aamupalan nauttinut ja yrittänyt dieettiä, en ole tiputuksessa kovin pitkälle koskaan päässyt. Toinen perusteesini on - tee pudotus mahdollisimman nopeasti ja kärsi koko ajan näläntunteesta. Omalla kohdallani ei ole välimuotoja; ne tuppaa aina lipsahtamaan syömisen puolelle. Tällä pienellä korpifilosofialla päästään siihen, että ensi maanantaina kokeilen itselleni aivan uutta menetelmää, joka on kolmen päivän Nutrilett dieetti. Paketissa tulee kaikki ateriat ja päivän kcal annos on pikkaisen 800 pinnassa ja siihen kun läimästään pyörälenkit päälle niin kärsimys on maksimoitu. Jos selviän siitä pyörtymättä jatkan toisen kolmen päivän satsin perään. Ja onko tuossa järkeä - tuskin, jos puhutaan palautumisesta tai mistään muusta kestävän kehityksen rakennemuutoksesta. Raportoin tuloksista sitten kun asia on ajankohtainen. Kolmas teesi ja ehdottomasti miellyttävin osa on: nauti keskiolutta ja punaviiniä pahimpaan hetkeen, jolloin meinaat sortua syömään. Ikävä puoli tuossa kolikossa on se, että pari olutta pahentaa yleensä nälän tunnetta entisestään...