Back in the saddle

Vahvasta alkukaudesta on vain muisto enää kun katsoo muistiinpanoja kahdelta viimeiseltä viikolta: viime viikolla kaksi lenkkiä yht. 3h ja tämän viikon arkipäivät menivät töitä paiskiessa täällä rapakon takana ja tahdonvoima oli sekä iltaisin että aamuisin niin heikossa kuosissa, että mukana olleet lenkkarit eivät hypänneet jalkoihin. Onneksi oli sentään viikonlopuksi suunnitelmat selvät.

Tuttu hotsku Campbellista ja Treadista vuokrapyörä alle. Tälläkin kertaa onnistui saada Scottin CR1 kuitukilpuri, mutta hieman sitä oli raiskattu kun joku oli keksinyt siihen asentaa täyden Tiagra-setin (eihän tuollaista konfiguraatiota kai voi kaupan hyllyltä saada, eihän...). Keli oli lähes täydellinen jo aamusta eli aurinko porotti ja mittari näytti yli 25-astetta.

Kruisailin ensin Saratogaan n. 16km josta alkaa n. 640nm / 7% nousu Skyline Boulevardille HWY9:iä pitkin. Ajatus oli kellottaa nousu ja katsoa onko kunto vielä edes viime vuoden lokakuun tasolla jolloin tuo nyppylä tuli edellisen kerran noustua jonkinsortin yrityksellä. Viime vuoden lokakuu olikin cycloilun takia loistava kuukausi, enemmän tunteja kuin kesäkuukausina 2011 kuin myös nyt 2012!

Jalat olivat heti alusta lähtien yllättävän mukavan tuntuiset ja sai vähän jopa rauhoitella vauhtia. Kun on niin vähän noussut näitä pitempiä mäkiä niin on helppo unohtaa, että rasitustaso mikä tuntuu ekat 10min suht siedettävältä ei välttämättä ole sitä 30min jälkeen enää. Johtuen lämpimästä kelistä, harjoittelemattomuudesta (tai sitten vain rivakasta vauhdista ;=) syke nousi nopsaan ylös ja noin 3min lähdöstä oltiin jo yläkynnyksen sykkeissä. Porukkaa oli mäessä jonkin verran ja selkiä poimittavaksi lähes koko nousun ajaksi. On sillä vaan kumma vaikutus kun jonnekin 100-200m päähän eteen ilmestyy kärsivän näköinen "saalis" napattavaksi... Kun nousun loppuun tuli vielä vähän kiristettyä niin keskisykekin nousi niinkin korkeaksi kuin 173 (n. 6 pykälää yli kynnyksen) ja lopussa heiluttiin 181 tasolla. Selvää on, että tehot olivat ihan jotain muuta, mutta kyllä sykkeet siitä kertovat, että yritystä oli ja siltä se alkoikin tuntua kun jossain 30min huitteilla oli muutenkin mäen tasaisesti jyrkin osuus. Kello pysähtyi aikaan 40min, joka 2min nopeampi kuin viime vuonna. Ei kelvoton, mutta heti kyllä tuli mieleen, että mitähän se olisi näyttänyt jos olisi saanut ehjän kesän aikaiseksi. Jos, jos ja jos....

Ylhäällä Skylinen rullaavia mäkiä tovi ja sitten suunta alas kohti laaksoa Page Mill Roadia pitkin. Tiagran vaihteet olivat toimineet ihan kelvollisesti mutta jarrut eivät herättäneet kyllä yhtään luottamusta, eikä sen puolesta kyllä ylitiukaksi pumpatut 22mm Contin kumitkaan jotka olivat varsin ikävät huonokuntoisella ja paikatulla asfaltilla, etenkin kun auringon & varjopaikkojen vuorottelun takia ei aina edes nähnyt pahimpia töyssyjä. Niinpä pääsi käymään niin nolosti että takaa tuli yksi paikallinen ohitse, tosin karkuun ei kaveria enää kehdannut päästää. Parit kerrat pääsi loppulaskussa sykkeet nousemaan kun oma ajolinja ei ollut ihan niin hyvä kuin kaverilla ja ei meinannut fillari millään taittua ajoissa jyrkkiin serpa-kurveihin.

Laaksoon palattuani kävin tutustumassa paikalliseen opinahjoon, Stanfordin kampusalueelle. Loopin muotoisella Campus-drivella oli pituutta n. 6km. Aavistuksen enemmän kuin vaikkapa TTY:n läpi menevällä tiellä, keskustan Yliopistosta puhumattakaan. Oli aika vaikuttava paikka!

Loppulenkkiin sitten vielä punnerrusta vastatuuleen, pieni nousu Mt Eden Roadia pitkin jotta pääsi katsomaan taas köyhien linnoja Pierce Roadin varrella. Koko matkan ajan, myös nousuosuuksilla / mäkien päällä oli pyöräilijöitä pilvin pimein, etupäässä yksin kaksin, mutta myös muutamia isoja +20 porukoita. Oli timmiä aktiiviharrastajaa, mutta lukumääräisesti suurin porukka oli ei-niin-pyöräilijän näköisiä kaikki spacerit stemmin alla weekend warrior:eja. Jopa mäkiosuuksilla tuli vastaan sen näköisiä tuhteja tätejä, että ei voi kuin hattua nostaa kun mäkiä ylös hartaasti kinnasivat. Jos tätä vertaa taannoiseen Italian matkaan, niin pyöräilijöitä täällä ainakin noin 5x määrä. Vasta reissun lopussa pienempiä asuinalueen läpi meneviä katuja pitkin ajaessani taisi olla yli 3min ajanjaksoja kun en nähnyt yhtään muuta pyöräilijää (siis maantiefillarilla)!

Koko retki 104km / 4:12. Kovin paljoa pitempi ei olisi kärsinytkään olla nykykunnolle.