Jussin jälkilöylyt

Omat muistelot Juhannuksen suorituksista kuuluvat lähinnä kategoriaan "Italialaisten uroteot toisessa maailmansodassa" eli ei ihan kauheasti muisteltavaa jälkipolville.

Perjantain aamun sää oli todella hieno ja oli upeata ajella mm. Kangasalan Tiihalan ja Saarikylien pätkät maalaismaisemissa, pääsi todella hienosti Juhannuksen tunnelmaan ja kruisailunäkökulmasta lenkki oli varmaan yksi vuoden parhaista. Harjoituksellisestä näkökulmasta näyttikin vähän toiselta. Ohjelmassa oli tutut 2x15min (tai 2x20min) vedot jotka piti vetää reippaasti, olihan takana laiskottelua koko viikko, superkompensaatio edellisen viikonlopun Ellivuoren seikkailusta ja lämmin sää herkistämässä lihaksia. Toisin vain kävi, veto oli täysin ponnetonta alusta asti ja vauhdit sen mukaiset. Niinpä sitten 15 min kohdalla tuli vain jatkettua kun ei rasitus liikaa rassannut ja veto piteni puolen tunnin mittaiseksi. Sitten piti lopettaa, olihan kyse sentään "vedosta". Sitä ei kyllä heti vauhdista ja sykelukemista olisi voinut päätellä. Toinen samanmoinen sitten perään ja se oli siinä. Reilu pk-kruisailu hienossa kelissä olisi varmaan ollut paljon rehdimpi suoritus.

Lauantaista Tappi ehtikin jo tarinoimaan, unohti vain kohteliaana miehenä mainita että aika ajoin ajotoveri katosi rinnalta ja häipyi peesiin lusmuilemaan. Näin saatiin tämäkin lenkki suoritettua niin että paria pientä vauhti-iloittelua lukuunottamatta ei joutunut itseään liiemmälti rääkkäämään. Perjantaille siis jatketta tälläisestä välimallin (kuoleman alueen?) lenkkeilystä.

Sunnuntain sää ja tenavien synttärit antoikin jo sitten riittävät tekosyyt palautua sohvalla. Näin viikon saldoksi saatiin 5h20min ilman ensimmäistäkään kunnon treeniä. Alkavalla viikolla ei auta kuin yrittää nyt oikoa tätä vähän aikaa jo vallinnutta laskevaa trendiä, olkoonkin että aiemmilla viikoilla on sentään ollut ihan kunnon liikuntaa vaikka tuntimäärät onkin olleet alakanttiin.