Ellivuoren maisemalenkki

Lauantai-aamulle oli speksattu joukkueen yhteislenkiksi Ellivuoren kierros, jota joukkueen itä-Tamperelaiselle jäsenelle mainostettiin viimosen päälle hienoksi maisemiltaan. Ja sitähän se olikin, niiltä osin kun kykenin maisemia havainnoimaan alkumatkasta. Jostain syystä osasta matkaa ainut muistikuva on edessä pyörivä musta rinkula ja sen alla vilistävä asfaltti.

Kokoontuminen oli sovittu Pirkkalaan joten alkuun sai rullailla hienossa kelissä noin puolen tunnin verran kotoa kohtauspaikalle. Kun joukkue oli kasassa niin käytiin läpi tutut lenkinaloitus-rituaalit eli kuulumisten vaihdot ja lenkin speksit: pitkä viikko kaikilla takana, osa oli nauttinut hieman enemmänkin viiniä edellisenä iltana, univelkaakin oli ja selittelyjen lopuksi joukkueen lisenssikuski tuttuun tapaan ehdotti, että tällä kertaa voitaisiin ajella vaikka ala-pk:ta, ihan vaan hienosta kelistä, reitistä ja seurasta nauttien.

Olihan tämä kaikki ennenkin kuultu joten tiedossa oli hyvin mitä tuleman pitää. Alku oli kieltämättä rauhallinen, mutta Rajasalmen sillan paikkeilla ilmeisesti kylmähkö +25 asteinen keli innosti Tapin nostamaan vauhtia vähän jotta saisi edes vähän eloa kylmiin lihaksiin. Siitä kun käännyttiin myötäiseen kohti länttä niin Tapin diesel oli sen verran jo lämmennyt, että osoittautui huomattavan vaikeaksi hillitä vauhtia vastamäissä kun pintakaasulla kerran tuntui ne mukavasti nousevan. Yhteislenkin käsitettä tässä vähän venyttämällä jatkettiin yhtä matkaa kohti Ellivuorta. Useimmiten kaikilla oli toisiinsa näköyhteys, vaikka joukkue olikin paljolti levällään tiellä kuin varpusparvi. Kun porukka saatiin kasaan, niin yleensä vastaan tullut ylämäki jo erottikin sankarit toisistaan. Omat jalat tuntuivat olevan ihan ok ja joukkueen ylivoimaisesti kevyimpänä jäsenenä koin velvoitteeksi nousta mäet samaa tahtia lisenssikuskimme kanssa, joskus jopa hieman lopussa irrotellen. Ajatus tuntui siinä kohtaa lenkkiä ihan järkevältä, lenkin loppuun mennessä tosin käsitys oli aika paljon erilainen...

Porintieltä kun käännyttiin Vammalantielle niin ihmeteltiin keskelle tietä tehtyjä merkintöjä jotka kovasti näyttivät tempoajon kääntöpaikalta. Hetkeä myöhemmin järkkäreiltä tiedustelemalla muisti palasi, täällähän oli jonkin sortin triathlon-kisat käynnissä. Ei aikaakaan kun alkoi vastaan tulla riutuvan näköisiä kuskeja, välineinä kaikkea hienoista tt-pyöristä Tunturin kaupunkimaastureihin. Näyttää totisesti triathlonistakin tulleen koko kansan harrastus.

Vähän ennen Kiskobaarin taukoa alkoi oma kone jo pätkiä kun eräässä pienessä töppäreessä en enää pysynytkään dieselin perässä. Ei ollut Suzukin 1,2 litraisesta vapaasti hengittävästä vastusta Audin 3,0 litraiselle turbodieselille vaikka kuinka yritti koneeseen kenkiä kierroksia. Onneksi takaa tuli Santtu joka poimi tasaisella kyytiin ja taukopaikalle päästiin vielä ihan hyvissä tunnelmissa. Kolaa, kahvia, pullaa, jätskiä yms. yms. koneeseen ja reilun tauon jälkeen takaisin tien päälle.

Tuskin oltiin päästy parkkipaikalta kurvaamaan takaisin tielle kun tähän asti hyvin rauhallisesti, jopa petollisen rauhallisesti ajanut Santtu näytti mistä on tempokuskit tehty. Veto lähti terävänä sivuvastaiseen tuuleen ja tällä kertaa ajettiin siistissä jonossa jota pääosin veti Santtu, välillä Tappi jotta Santtu pääsi palautumaan 20min vetojensa välissä. Omat vetohukit jäivät aika vähäisiksi, lähinnä keskityin pitämään takaisin ylös pyrkivän kolan mahassa ja seuraamaan edellä rullaavaa takapyörää. Kylmää oli kyyti ja tässä vaiheessa kävi parikin kertaa mielessä, että miksiköhän retken alussa piti tintata ylös ylämäkiä +10 sykepykälää anark-kynnyksen yläpuolella.

Kaikki hupi loppuu onneksi aikanaan ja kun Lempäälään oltiin päästy niin vaihdettiin jonoajo riviajoon ja kruisailtiin leppoisasti kohti pohjoista. Pieni tankkaus Nesteellä ja matka jatkui kohti Tamperetta. Jalat jaksoivat vielä jotenkuten rauhallista vauhtia, mutta loppu alkoi häämöttämään. Joukkueen tiet kun erosivat Ruskontien risteyksessä niin alkoi oma tuskallinen taivallus kohti kotia. Vihon viimeiset pikkunyppylätkin tuntuivat lähes ylivoimaisilta alppijyrkänteiltä ja kompaktirattaista haettiin pienintä välitystä käyttöön. Jalat olivat totisesti tyhjentyneet. Viime viikonlopun Pitkä Pirkka @34kmh ryhmässä tuntui tämän päivän ajoon verrattuna leppoisalta kruisailulta jossa ei juuri itseään joutunut (eikä tullut) koville laittamaan.

Päivän lenkin speksit 147km, 4:36 ajoaika, keskisyke 151 (Pirkassa 141...) ja keskari 32kmh (tällä ajotyylillä sitä ei toden totta "optimoida"). Mutta hemmetin hauskaa oli. Tai näin ainakin kuuluu kai sanoa ;=)