maanantai 3. joulukuuta 2012

Auringonpaistetta Kaliforniassa

Päivä sen jälkeen kun lentsikka nousi Helsinki-Vantaalta iski kotomaahan viimeinkin talvi. Tai ainakin näin minulle on vakuuteltu. Pienen lentelyrupeaman jälkeen laskeuduin itse SFO:lle, nauttimaan Kalifornian auringonpaisteesta ja huojuvista palmuista. Kentältä kun pääsin ulkoilmaan niin hetkeksi kyllä heräsi epäilys että oliko sittenkin kone eksynyt Seattleen tms. Tuuli meinaan kohtuu perusteellisesti, vettä satoi vaakasuorassa ja lämpötila ei kovin montaa astetta tuntunut eroavan siitä mitä se oli kotoa lähtiessä.

Onneksi se siitä vähän talttui seuraavan päivän illaksi ja pääsin työpaltsujen jälkeen pimeässä nakuttelemaan pienen totuttelulenkin hölkötellen (40min @ 5:00). Lenkkireitti meni hienosti lahden rantaväylää, mutta valojen puuttuessa ei ihan täysillä maisemista päässyt nauttimaan ja tossuja sai nostella vähän normaalia enemmän. Vastaan tuli pari osaavampaa otsalamppujen kanssa. Sama huvi 10min pitempänä seuraavana iltana, pimeänäkö sai edelleen harjoitusta ja nyt onnistui jo sorallakin juoksu kompastelematta.

Perjantain vika työmöte meni myöhäiseksi ja päälle pitkähkö siirtymä SF:stä etelämmäksi Campbelliin. Juoksut jäi väliin, mutta lähikaupasta jaksoin sentään iltasella hakea 6-packin Sierra Nevadan varsin kelpoa Pale Alea ja Baja Freshistä kunnon kaloripommin. Säätiedotusta katsoessa taisi pari Sierraa kitusiin hävitäkin...

Lauantai-aamu valkeni sitten alla olevan näköisenä.


Sen verran sokurista olin, että hylkäsin suosiolla fillarin vuokraamisen ja hartaasti odotetun ajelun lähiseudun nyppylöissä, ajatushan oli pistää uusiksi viimeisen käynnin kellotus HWY9:iä ylös Skylinelle. 

Ei muuta kuin hotellin kuntosalia tutkimaan, joka ulkoa päin vaikutti lupaavalta, eikä sisältäkään katsoen ihan toivoton ollut. Salin kaksi ergometriä tosin olivat jo parhaat päivänsä nähneet, mutta toinen näytti satulaa lukuunottamatta ihan kelvolliselta, joten ei muuta kuin ratsaille ja Santun ohjelman mukaista 2x20min 15s on/off hupia kokeilemaan. Hieman haasteellista oli löytää oikea tekemisen taso ja taisi jäädä vähän tavoitellun alle kun syke nousi vasta lopussa kynnyksen tasolle. Jalkojen sijaan pahiten kärsi takamus, nojatuolimainen satula kun pakotti asettumaan ihan sen kärkeen. Varsin hauska oli kyllä tuo on/off vetoloinen kun se pakotti koko ajan keskittymään kellon vahtaamiseen ja siinä aika kului ihan huomaamatta, mikä ei ollenkaan huono asia salilla jossa ei ole telkkua turvan edessä niinkuin kotosalla. Pyörän perään vähän vielä reippailua painoilla. Ruokaa koneeseen, lepotauko ja pimenevään iltaan vielä tossuilla pikainen 45min @ 4:45. Nää pikaiset juoksulenkit näyttää sopivan hyvin jaloille, ei ollenkaan kipeydy niinkuin viime kerralla kun tuli tyhjästä aloitettua juoksentelu suoraan vähän pitemmillä rupeamilla.

Sunnuntaina keli oli samaa kauraa, joten kuntopyörä kutsui taas, verkkojen välissä 60min ala-vk:ta ja tällä kertaa lopussa takamuksen lisäksi taisi jo vähän jalkojakin alkaa pakottamaan.

Viikon kuntoilut jäi näin sitten 5h tasolle, mutta parempi tuokin kun ei mitään. Alkavalla viikolla on vielä vähän enemmän haasteita päivien aikataulujen kanssa mutta eiköhän sieltä jotain rakosia löydy ainakin juoksukenkiä kurastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti