Kurikan rinteessä ja polun pinnassa

Käytiin tänään Lensun kanssa cycloilemassa Taivalpirtti-Hakkari reitillä. Loppupuolelle käytiin vielä katsastamassa Kurikan rinteen pitoa - liukasta oli. Mittaa tuli 65 kilsaa lenkille ja taas oli pykälän mukavampaa jalkojen puolesta. Muualtakin kuullut toteamus, että kampylosta palautuminen vaatii kaksi kuukautta, on omalla kohdalla tuntunut menevän juurikin niin. Oikeastaan tänä viikonloppuna on ekan kerran tuntunut kivalta runnoa ylämäkiä. Siis enpä toivo kenellekään vastaavaa pöpöä ainakaan parhaimpaan kilpailukauteen. Tosin oma pojat 40 ismien floppi ei liene maailmankaikkeuden pahimpia takaiskuja urheiluhistoriassa :-).

Huomenna viritellään lamput tankoon ja mennään jatkamaan harjoituksia, jos tänään pannutetut sormet eivät ole kovin kipeät. Tuli nimittäin otettua kuperkeikka kesken polkupätkän, kun katse harhautui taivaan variksiin. Havahduin yhtäkkiä olevani polun ulkopuolella ison kiven takana, jota ei Eddiellä ylitettäisi. Sen sijaan ylitys tapahtui omin päin ja laskeutumisessa vasemman käden sormet saivat toimia laskutelineinä. Nyt on rystyset turvoksissa ja puristusote aika haalea. Wanna be mikä wanna be. Kun oli oikea kisakuski letkassa, niin enpä episodista paljon maininnut, mutta avauduinpa nyt sitten asiasta tällä foorumilla. Pikku pannuista huolimatta oli loistolenkki ja sää oli mitä upein ajankohtaan suhteutettuna.