Vähiin on jäänyt omat lorut blogissa viimeisen kuukauden aikana ja syy osin selvä, osin hakusessa. Ankaran työjakson ja matkailun takia on lenkkeily ollut kakkossijalla ja enemmän purskeista kuin osa arkea. Toisaalta taas seuran eeppiset viikonloppukurvailut on omalta osalta olleet vähissä kun viikonloput on tullut kulutettua lentokoneen istuinpäällisiä. Kirjoita siinä nyt sitten wanna be fillaristin kokemuksista.
Toisaalta nyt viimeisen matkan jälkeen (viikon takainen maanantai) alkanut säädyllisempi jakso on ollut wanna be meininkiä "parhaalla" mahdollisella tavalla: Viime viikolla tuli kerättyä siedettävät 10 tuntia kuudella lenkillä, sunnuntain lenkki kevyttä vaimon kanssa, muuten yritteliäämpää kuin ihan perus-pk:ta. Maanantai vapaata ja taas ti + ke lenkkipäiviä tällä viikkoa. Meno vain ollut tasaisen harmaata kuin syyskelit, kaikki lenkit olleet joko huonoja tai nipinnapin keskinkertaisia. Santun kanssa hapenhaukkomislenkki oli paras ja siitäkään ei pitkiä loruja tarvinnut kirjoitella. Hassua on miten motivaatiota nakertaa se kun väliin ei mahdu edes sitä yhtä hyvää lenkkiä ja meno on ponnetonta raskailla koivilla. Parempien ideoiden puutteessa ei kai muuta voi kuin jatkaa samaa ja odotella taas sitä uskon palauttavaa hyvää tai edes keskinkertaista päivää.
Ajatus oli lähteä Tampereen / Ylöjärven XCM-kisaan ensi sunnuntaina kokeilemaan edes puolta matkaa. Toistaiseksi kuitenkin seurataan säätiedotteita ja kuulostellaan jalkoja. Sen verran rankka on tuo rata että ei viitsi sinne lähteä sohlaamaan jos ei kulku tästä yhtään parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti