sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

MehuPOJAN starttiviikonloppu

Viikko meni valmistautuessa Hikiän AHH ajoihin. Olihan oikea starttien startti tälle kaudelle. Saavuttiin Captain Paten kanssa ajoissa mestoille. Santtu oli hakenut numerot valmiiksi ja kun olin pukenut ajosetinkin päälle kotona, piti aikaa olla vähintäänkin riittävästi verroihin. Pyörä kasaan ja menoksi. No hattiwatit näytti viivaa ja yritin hakea mittaria uudelleen Garminiin, mutta ei vaan löytynyt. Sitä siinä sitten noiduin ja säätelin, josko värkki alkaisi loihtia lukemia Ei se alkanut. Verryttelyksi jäi pelkkä mittarin raplaus ja pyörän polkaisut sen aktivoimiseksi. Sitten havahduin, että omaan starttiin on kaksi minuuttia. Ei muuta kuin lähtöpaikalle, jossa jo kyseltiin onko kukaan nähnyt allekirjoittanutta. Aloin repiä talvihousuja jalasta ja sekään ei meinnannut onnistua. Joku vanhempi herrasmies auttoi kiskomaan ne jaloista. Siitä sitten lähtökarsinaan ja kysyin että onko paljon aikaa lähtöön. Vastaus kuului, että voit kuule mennä heti kun vaan ehdit. Että semmoista. Sitten vielä orpopoikana ilman watteja tuuppasin Trabantin täyteen loistoon ensimmäiseen töppäreeseen ja siinähän se sitten oli. Loppu oli aika hapanta. Lähdön jälkeen löysin Samun, joka antoi oman powertapin patterin tyhejntyneeni tilalle ja sain taas watit tulemaan mittariin. Opetus: ota varapatteri kiekkopussiin mukaan. Ja jos härpäkkeet ei toimi, älä laiminlyö verroja vaan aja ilman viisareita tahi muita värivaloja.

Yhteislähtö ei ollut omalta osalta muuta kuin sopiva jatkokertomus prologin sähläämiseen. Ei voi näillä aamuilla ihan noin rehvakkaasti ajella. Tai voi mutta sitten saa tulla ihan omassa rauhassa loppumatkan. Tuli vedettyä pari typerää nykäisyä alussa ja kun eka isompi mäki tuli vastaan, oli ajelut paketissa. Mäessä ajattelin, kun oli hapot jaloissa jo valmiina ennen nousua, että homma menee perinteisesti eli mäen päällä tempasen eron kiinni ja otan nousun vähän säästeliäämmin. No mäen päällä pääjoukko oli pistänyt heti tohinaksi ja sitä sitten jahdattiin yksi kiekka kiinni, jonka jälkeen jäin jahtiporukasta kun tajusin että ei mene sillä porukalla kiinni. Siinä vaiheessa kiinniottoa hoiteli Santtu, kun muilla ei tuntunut olevan yhtään paukkuja. Omat eväät meni muutamaan vuoronvaihtoon. Oli kyllä aika turhautunut olo, kun oma ajo oli taktisesti mitä typerimmästä päästä. Kun on wanna be, niin eihän oma kunto riitä katkaisemaan letkaa. Lopun tulin vuorovedolla jonkun spessukaverin kanssa ja se oli hyvä juttu. Tuli ajettua loppuun asti, enkä heittänyt jalkaa oikoiseksi. Sitten tuli vielä Elite muutama kilsa ennen maalia ja jäätiin letkan perään peesiin. Siinä olikin sopivan mukavaa imussa, kun ei tarvinnut enää ajella vetovuoroja. Maalipaikalla Captain otti sitten puhutteluun, että et oo poika juonut edes mehujasi. Ei olekaan muuten urheilutouhuissa kukaan pojaksi huudellut sitten vesijuoksuharjoittelun Kalevassa neljä vuotta takaperin (silloin kyseessä oli +70 v mummo :-)). Ja tietysti kapu käänsi puukkoa vielä perään, että odotteli lopussa koko ajan missä kansipojat viipyy. Ei pystytty jeesaan ei. Joskohan tuolla Ulvilassa ensi viikonloppuna sitten vähän rauhallisemmalla aloituksella yrittäisi ja kiristelisi vasta myöhemmässä puoliskossa lähtöä. Oma kone kun tunnetusti vaatii tunnin ajoa, ennen kuin alkaa vauhdit löytymään, jos silloinkaan. Sunnuntain lähtöön en osallistunut, kun nuorempi perillinen oli tanssiesityksessä mukana Pakkahuoneella ja en olisi ehtinyt ajoissa paikalle.

Kyllä täytyy ikäväkseen todeta, että ei ole kilpasarjan touhu yhtään sen rauhallisempaa kuin viime suvena. Nytkin kaksi kasaa samassa lähdössä ja näillä aamuilla ei vaan enää huvita ihan hirveitä riskejä ottaa näissä vapaa-ajanvietepuuhissa. Toivottavasti homma rauhoittuu seuraavissa starteissa. Oli aika rumaa jälkeä Maissilla, josta on foorumilla hänen oma kertomus. Saateltiin kaveri Paten kanssa kotiin ja toivottavasti ei mennyt into pyöräilyyn nuorelta lupaavalta kuskilta tuon takia! Tsemppiä toipumiseen.

Tässä viikon kokonaisuus:

Ma& Ti lepoa. Tiistaina oli lepsu olo, kun oli vielä Hesapäiväkin alla.

Ke Leukun testicenterissä 5*4min/ palautus lasketteluna alas lähtöpaikkaan n. 4min. Watit: 322, 334, 343, 356 ja 374. Verrat meno-paluuna. Yht 1.19h

To Työmatkacycloilua: meno mutkan kautta 50min ja paluu 42min

Pe Trainerilla pyörittelyä 1h 150W

La AHH ajot 2.2km prologi + yhteislähtö 54km Noin 2h ajelua lämmittelyineen.

Su Palauttavahenkinen pidempi lenkki. Tottijärvi-Lempäälä-V:koski-Kaarina-Saarenmaa-Pirkkala. 129km, 4.13h ja 203W. Rane oli alkumatkasta hetken matkaa mukana, muuten tuuppasin yksikseen enkä malttanut edes kahveella poiketa.

Viikko yht. 10.04h

Ensi viikolla olisi ajatus ottaa alkuviikosta vähän tehoa. Ma aika-ajopyörällä kevyet VK:t 2*20min ja ke lyhyitä nykäisyjä, jos vappujuhlistaminen ei tykytä liikaa rinnassa. Ulvilassa yritän parantaa suoritusta olemalla Prologin startissa ihan ajallaan ja verrytelleenä.


4 kommenttia:

  1. Nämä sinun kisastarttisi ovat ihan ehdotonta viihdettä! Startti oli nytkin näemmä melkein yhtä legendaarinen kuin se viime kauden lähtölaukauksen ampuminen;-) En malta odottaa, mitä keksit seuraavaksi Ulvilassa...

    VastaaPoista
  2. 4.13h ja 203W "palauttavahenkinen"? Toi on jopa WBR-vitsiksi vähän yliampuva ;)

    VastaaPoista
  3. Tarkoittanet 2010 Sappee MTB:n lähtölaukausta.

    Mikäänhän ei ole kunniakkaampaa kuin ampua pyörätapahtuma liikkeelle räjäyttämälllä polkupyörän rengas. Tosin asiaa saattaa hivenen himmentää se, että en ollut sopinut asiasta järjestäjien kanssa ja olihan se itsellekin pienoinen ylläri. Uhrasin oman kisani muiden liikkelle lähettämiseen.

    Taphtumakulku oli seuraavanlainen: juuri ennen starttia kanssakilpailija huomasi, että takagummini oli tyhjä. Aloin vaihtamaan uutta rengasta kovalla sählingillä ja pumpatessani paineita jäi sisäkumi ilmeisesti päälikumin ja vanteen reunaan likistyksiin kohtalokkain seurauksin. Porukka lähti liikkeelle kuin tykinsuusta ja toimitsijat olivat äimänkäkenä. Onneksi kuuluttajana oli kohtuullisen supliikki kaveri Salmen Jari, joka otti tilanteen haltuun, totesi kavereille että kellot päälle ja äkkiä. Sen jälkeen mikki käteen ja kuulutus: näin on tämän vuoden tapahtuma LAUKAISTU liikkeelle. Vähän ajan päästä tuli lähtöä järjestelleet toimitsijat tuohtuneena paikalle ja noituivat että eihän lähtöä pitänyt AMPUA liikkeelle vaan mennä hallitusti mönkijän saattelemana :-). Minä keräsin vähin äänin kumin riekaleet ja pakkasin kamat autoon poistuen paikalta. Tämä tapahtumasarja taisi olla muuten ensimmäinen tutustuminen Markukseen. Siis jostain syystä nimeni jäi hänen mieleen, vaikka ei varsinaisesti vielä silloin esittäydytty toisillemme... Niin ja samana suvena hommasin maantiepyörän, kun ei kehdannut näyttäytyä vähään aikaan maastopoluilla. Edellistä olin ajanut viimeksi 1990 ja näin palasin vanhan rakkaan lajin eli maantiepyöräilyn pariin. Tämä tarina on muuten tosi!

    VastaaPoista
  4. Sappee 2010 jep jep. Tappia en silloin vielä tuntenut mutta kohteliaasti kuitenkin huomautin eteeni lähtökarsinaan ajaneelle kaverille että hänen takagummes näyttää aika tyhjältä. Tästä sitten lähti liikkeelle tuo yllä oleva kuvaus. Itse seisoskelin vielä pyörän vieressä kaivamassa nenääni tai jotain kun aikaa lähtöön piti vielä olla....Vaan yhtäkkiä pamahti ja koko mullilauma liikenteeseen. Jäin hienosti sitten porukan hännille, edessä oli varmaan jokainen mahdollinen harrastelijapyöräilijä JA 200m päässä odotti erittäin hidas parin kilsan polkulasku johon mahtui yksi kerrallaan kisaajat ilman mitään ohitusmahdollisuuksia. Muotoillaanko sitten näin että eka 10-15 minuuttia meni varmaan keskimäärin 50 watilla...Tämä oli varmaan siis ensimmäinen WBR-jekku omaan niskaan vaikka seura oli vielä perustamatta?

    VastaaPoista