Investointeja osa I

Huhupuheet kertovat että pyöräilijät tehtäisiin talvella, tarkoittaen että talvella suoritettu ankara hikoilu paikallaan polkien näkyisi liukkaana kulkuna kesällä. Voihan tuossa olla jotain perääkin, ainakin seuran valmennusjohto tuntuu tuohon uskovan ja levittelee vielä ympärilleen kaiken maailman tieteellisiä tutkimuksia joissa asiaa todistellaan monimutkaisin termein ja laskelmin. Itse uskon vahvasti siihen, että talvella tehdyt hyvin harkitut ja toteutetut välpehankinnat luovat pohjan sille miten mankeli kesällä kulkee. Toki esim. taannoin hankitun wattiviisarin talvikaudella suoritettu säännöllinen sisäänajo- ja testikäyttö-ohjelma ei varmaan haitaksikaan ole ollut kesän koitosten kannalta.

Sitten itse asiaan. Samun säätämöltä löytyy paljon kiiltäviä, keveitä, tuoreen hiilikuidun tuoksuisia tai muuten vaan ostohimon herättäviä härpäkkeitä. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. seuraavaa.

Vaimo ajeli ekan kesän vanhalla maasturillani ja seuraavana kautena +2000km cyclollani joten jouluna tuli sitten luvattua että saa ihan oman pyörän tulevaksi kesäksi. Vaikka olihan se näppärää kun tuo cyclo oli aina puhtaaksi pesty ja kuurattu. Toisella käynnillä säätämöön tärppäsi kun löytyi vaimon kriteerit täyttävä mankeli ja kotiin lähti Spessun Tarmac Sport, kuitua paljon, Shimpan 105 osat ja paino näillä kiekoilla narauksen vajaa 8kg ilman polkusimia.

Oma Cervelo käväisi myös säätämöllä ja palasi tälläisten, seurankin piirissä muodissa olevien, soikeiden rattaiden kera.

Kysymys tietenkin kuuluu mitä tapahtui Cervelon vanhoille kammille ja miksi ehjät kammet oli pakko vaihtaa uusiin? Palataan siihen parin päivän kuluttua osassa II....

Soikeilla rattailla on tullut vasta pari settiä ajettua joten tarinaa niistä myöhemmin lisää jahka kokemusta karttuu. Eka lenkki oli kuitenkin aikalailla mielipiteet jakava, tokalla kertaa alkoi jo löytyä jutusta juonta.