Viime viikon sunnuntaina toiveena oli saada ehjä viikko kasaan ja joskus toiveilla on näemmä tapana toteutua. Viikon teemaksi valikoitui wattitieteilijöiden wattage-foorumista plagioitu sabluuna: arkena tv-dinneriä eli tunti laatuaikaa per ilta töllön ja trainerin kanssa 2x20min ylä-tempo / SST tehoilla ja viikonloppuna sitten pitempää settiä. Joku kovemmista aikarajoitteisista masters-sarjan karjuista oli foorumilla todennut että talvi mennään tuolla ja keväällä sitten ehtii hifistelemään hienompia kuvioita.
Näin sitten maanantai - torstai mentiin samalla kaavalla. Vetojen tehot 225w-240w tai jotain sinne päin. Luottamus wattiviisarin äärettömään viisauteen nimittäin horjui lisää tällä viikolla. Ongelmaksi kohdentui auto-zeron käyttäytyminen. Yleensä ei ole tullut kampia suoriksi laitettua kesken trainerisession, mutta nyt kokeilin muutamaa eri ajoitusta vetojen välissä, jossa Garmin ehättää tuon auto-zeron tehdä. Ja kummallisuuksia siitä seurasikin: sain pariinkin otteeseen tehot tipahtamaan n. 15w(suhteessa tuntuma, syke ja nopeus jotka keskenään kaikki konsistentteja vs. wattiviisari). Asiasta tuli pistettyä kirjelmääkin Garminin Euroopan tukeen josta nopsaan tulikin muutama vinkki takaisin. Täytyy jatkaa testauksia alkavalla viikolla josko saisi ilmiön paremmin haltuun.
Perjantai meni perhe-elämää harrastaessa ja lauantaina sitten aamusta ennen klo 8 crossari starttas kohti Pirkkalaa. Tapin kanssa tuli heitettyä hyvä n. 3h lenkki, alkuun vähän tempoa kun oli taas kiirus kohtaamispaikalla, sitten Tapin kanssa selvästi rauhallisempaa pitkä tovi. Tosin Leukun mäki pääsi yllättämään uudella tavalla: jäisellä tiellä takatuubi lipsahti ylämäkeä kiivetessä ja kuski laskeutui melko tarkkaan p**siilleen kylmälle asfaltille. Häntäluuta aristaa vieläkin, mutta tämä vamma unohtunee viikon sisällä. Loppulenkistä power-diesel lämpeni ja innostui vähän polttamaan karstoja, näin vikat 30min tultiin hyvällä ylä-temposykkeellä ylämäkiin tiristäen ja en meinannut parissa vastaisessa millään pysyäkään dieselin kannoilla.
Kotona vaatteiden vaihto, nopsa lounas ja vaimon kanssa pertsaa vielä rapeat puoltoistatuntia. Odotus oli palauttavaa, mutta sen verran vaimo laittoi monoa toisen eteen ja oma tekniikka kun on mikä on jotta meni hiihtelykin ala-PK:n puolelle.
Sunnuntaina kaveri sai houkuteltua testaamaan maasturilla Kaupin ja Leinola Bike Parkin talvipolut ja hyvä niin! Monin paikoin aivan unelmabaanaa ja muutama muhjuosuuskin meni tekniikkaharjoittelun piikkiin. Kyllä mutkaisen talvipolun tykittämisessä on vaan jotain sellaista mitä ei ole vielä tullut vastaan talvisella cx-lenkuralla saatikka trainerillä jyystämisessä. Pari tuntia vierähti hetkessä kunnes piti palata kotio kokkaamaan päivällistä perheelle.
Hieno viikko, lähes 11h touhua ja tuntuma että sellainen tempo-vauhtinen meno sujuu taas varsin mukavasti, mutta aika nopsaan alkaa ahistamaan kun yläkynnys lähestyy ja piiputtaa heti kun mennään sen yläpuolelle. Ensi viikolla sitten palaakin ohjelmaan ylärekisterin kutittelu jotta kulku siellä paranisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti