Ulko- JA sisäliiksaa

Viime talvikausi meni varsin innostuneesti uuden trainerin, wattimittarin ja Valkun valmennusviisauksien siivittämänä. Monta uutta juttua & ahaa-elämystä, lähes joka viikko uusia wattihattinumeroita 2x20min vedoissa ja fiilikset kohdillansa. Heti tammikuun alussa eka kuntopiikki FTP:n osalta ( FTP = ~teho anaer kynnyksellä) ja vatsataudin & lenssun jälkeen maaliskuun loppupuolella vielä paremmat lukemat. Ja silloin vielä myös usko että kehitys siitä jatkuisi samankaltaisena kesällä kun pääsisi oikeasti ajamaan. Vaan näin ei käynytkään, nuo maaliskuun lukemat jäivät koko vuoden parhaiksi. Tämän pohjalta nyt pelisuunnitelma on ollut tälle talvikaudelle hieman erilainen. Pohjaa on edelleen rakennettu perusajon lisäksi pitkillä 2-3x20min - 1x50min vk-vedoilla, mutta rauhallisemmalla asenteella eli ennätyksiä ei ole tavoiteltu ja yläkynnykseen jätetty vähän turvamarginaalia vk-vedoissa. Tältä pohjalta viime sunnuntaina pienellä kutittelulla Pirkkahallissa irtosi 3x20min @260-265w haarukkaan, joka palautteli uskoa siihen että tämä maltillisempikin sweetspottailu on tuottanut tuloksia. Ja että ei ole kenties ihan lopullisesti tipahdettu seuratoverien tahdista, vaikka varsinkin Tappi onkin varsin armottomia lukemia takonut wattiviisariinsa.

Tällä viikkoa oli sitten tarkoitus aloittaa 2 viikon siirtymä kohti Valkun suunnittelemaa pientä raastokautta eli maksimihapenoton kutittelua. Ohjeet oli ajella kevyttä, siis oikeasti kevyttä (150-170w), viikon ajot ja hallissa sitten ajaa sunnuntaina tuoreena raskaampi setti lyhkäsempiä vetoja. Ohjeistus ja perustelut siihen oli varsin selkeät Valkulta, mutta rupulin toteutus taas vähän pätki. Eeppinen poltteli pahasti tallissa huolimatta kovista pakkasista ja kun töiden osalta hieman poikkeuksellinen tilaisuus tuli niin viikon saldo rakentui sitten parista kevyestä trainerisessiosta ja 3x n.2h maastoajosta talvipoluilla. Lunta vaan on vielä niin vähän, että talvipoluilla vielä kivet ja juurakot tarjolla ja kun joka maastolenkki suuntautui paikalliselle Tampereen nähtävyydelle, Ikean spoorille, niin rasitus ei tainnut ihan pysyä handulissa. Ikean spoori on sellainen vajaa 4km jumppalenkura jossa kapealla ajouralla riittää murkuloita ja polku kiemurtelee niin sivu- kuin ylös-alas suunnassa aivan koko ajan. Ei siis pääse nukahtamaan, eikä varsinkaan tule vilu -17 pakkasellakaan, ja kun Eeppisen kanssa vielä yhteinen sävel on hieman hakusassa niin eipä tuolla pk-sykkeillä päässyt eteenpäin mitenkään päin.

Maastoajo Eeppisellä oli harrastusta parhaimmillaan ja Ikean spoorilla säädöt alkoivat pikkuhiljaa löytyä niin jousitukseen kuin ajoasentoonkin. Stemmi vaihtui -17ast 100mm:een jotta isopyörän stongan sai pikkunapsun satulaa alemmas ja ylämäet spoorilla alkoi nousta ilman tahattomia keulimisia. Eteen tuli myös Nekalasta vähän järeämpi gummes, mutta Renegade sai jatkaa takana. Pikkasen häkellyttävää miten tommosilla naurettavan kokoisilla nappuloilla varustetun renkaan vetopito voi olla noinkin hyvä ja vaikka veto välillä hukkuisikin ylämäissä niin se lähes aina palaa. Vanhan ratsun 26” RaceKingeillä kun vetopito katos niin harvemmin se enää palasi.

Eeppinen nyt sellasessa kuosissa että vaikea sillä malttaa pk-lenkuraa ajella

Pettävä ulkonäkö Renegadella vs. vetopito pakkasen pakkaamalla lumella 

Ois ehkä kannattanut niistää kunnolla ennen lenkille lähtöä

Kaikki hauskanpito loppuu aikanaan ja kun sunnuntaiaamuna Pirkkahallissa ajovuoro alkoi 6:30 niin jalat olivat kaikkea muuta kuin suunnitelman mukaisesti tuoreet. Verkka alkuun kesti peräti 30min, sitkeätä yritystä taikoa jalkoihin eloa ja toisaalta yksinkertaisesti vain lykätä vetojen alkua eteenpäin. Vetosarjaksi muodostui lopulta 3x8min + 5min (4min. palautuksilla, vikassa välissä 6min). Watit ei kummosia olleet, mutta ei onneksi aivan umpisurkeitakaan. Henkinen puoli kanttasi kuitenkin selvästi ennen jalkoja. No tästä ei ole kuin yksi tie eteenpäin ensi viikolla. Seuraavien vauhdikkaampien viikkojen aikana varmaan saa vähän osviittaa myös siitä, että onko kesän pohjatavoite eli FTP +4w/kg kuinka kaukana.