Vierähtänyt taas luvattoman kauan edellisestä blogi-kirjoituksesta, että vähän vaikea saada kiinni, mistä pitäisi aloittaa. Omassa ajossa ei ikurien jälkeen ole ollut vain kertakaikkiaan mitään raportoitavaa. Onneksi Markuksen pitkälle jatkunut kisakausi ja ahkera kirjoittelu sen tiimoilta, on pitänyt blogia elossa.
Sen verran sain itse aikaiseksi media-aktiviteettia kuitenkin, että suoritin haastattelun ja näpsittiin muutama kuvakin vanhan ajokaverin lehteen: http://huippufreeride.fi/2013/09/17/vauhdin-hurmaa/
(vaikka kuvien mallissa ei ole paljon kehumista, niin Mikko on kyllä ihan kansainvälisen tason sport/action-kuvaaja ja ihan uskomattoman hienoja kuvia lopputuloksena)
Yhteenveto menneestä kaudesta. Reilu vuosi sitten "valmennuspalaverissa" määrittelin menneelle kaudelle seuraavat tavoitteet:
- ajaa muutamia maantiekisoja - check, ei hääppöistä tekemistä, mutta ei ollut tavoitekaan, kuin ajaa harjoitusmielessä ja tehdä kisasta mahdollisimman kova ja selvitä ehjänä maaliin. Riihimäellä tämä toteutui sitä kautta, että vedin ekan 20min niin kuutamolle, että nyykkäsin ekan kierroksen mäessä ja päästin vahingossa pääjoukon karkuun, jota sitten koitin jahdata pari seuraavaa kierrosta. Ulvilassa irtiotto viimeisen kierroksen alussa, joka ajettiin vartin päästä kiinni ja sen jälkeen harkittu jalan suoristaminen ja rauhallinen nilkuttaminen yksin maaliin, holtittomat kirikarkelot välttäen.
- ajaa Pyynikki GP - onnistuin ketkuttelemaan tästä työmatkaverukkeella. Verukkeella todellakin, koska lähtö reissuun oli vasta kisapäivän iltana ja aikaa ilmoittautumiseenkin olisi ollut, mutta kun tekosyitä olla osallistumatta kaivattiin, niin kyllä niitä sitten keksi.
- ajaa SM-tempo, ei tavoitetta sijoituksesta - check, kunto oli vielä aika keskentekoinen kesäkuussa, mutta siihen nähden ihan 100%:nen suoritus
- TOP5 sijoitus ISM-tempossa - check, pronssinen mitali kaulaan Säkylän ikureista lähes nappisuorituksella. Ihan paras kuntopiikki oli 2-3vk aiemmin, mutta tasainen reitti suosi ylipainoista suorittajaa sen verran, että kompensoi.
Muita mainittavia suorituksia:
- Satakymppi 10km viikkotempossa 13min haamurajan alitus (olkoonkin, että hitusen alimittainen reitti)
- Tienoon tempo M40 epävirallinen reittiennätys
Ja jos ei sinänsä suorituksia kategoriaan, niin Mallukan ajoleiri huhtikuussa, kuului aivan ehdottomiin kauden kohokohtiin.
Ajokausi siis aika nappiin ja tavoitteiden mukaisesti. Lukuunottamatta kevään Noro-epidemiaa ja Keniasta hankittua mahanraastajaa, kiitettävästi terveen kirjoissa, mikä on iso juttu kelle tahansa (kestävyys)kuntourheilijalle.
Harjoitustunteja kertyi aika tarkalleen keskimäärin 10h/vk painottuen luonnollisestikin leiriin ja kesälle.
Ulkopuolisen valmentajan käyttäminen on hitusen kaksipiippuinen juttu: toisaalta, vaikka kommunikaatio on niin hyvää, kuin se voi olla, niin ohjelman seuraamisessa fiilispohjainen oma-arviointi ja hienosäätö ei onnistu. Toisaalta, vaikka oma valmennustietämys riittäisi ja olisi vielä täysin samoilla linjoilla valmentajan kanssa, ulkopuolisen objektiivinen näkemys ulkopuolelta on ihan ehdottoman tärkeää isomman kokonaisuuden hanskaamiseksi, eikä tsemppausta ja uskonluomista ns. heikkoina hetkinä voi aliarvioida. Ts. mikäli onnistuu löytämään valmentajan, joka on valmennusnäkemyksesti ja metodologisesti riittävän samoilla linjoilla ja kommunikointi toimii, niin suosittelen vahvasti.
Ikurimitali oli jonkinlainen utuinen haave kaukaisuudessa ja kun se toteutui, niin tavoitteiden asettaminen tulevalle kaudelle onkin hieman hämmentävää ja huomattavasti vaikeampaa. Toki mitalin värin parantaminen voisi olla, mutta toisaalta, ei jotenkin tunnu niin isolta jutulta ja koska Säkylän kaltaista tasaista reittiä ei taida olla tarjolla, niin aika epärealisistakin. Sijoituksen parantaminen SM-tempossa (taitaa olla siinäkin vähän reittiongelmaa) on sitä kautta ehkä isommalla prioriteetilla. Toki siinä kohtaa pitää ottaa realiteetit käteen. Vaikken suostu vielä ikälopuksi tunnustautumaan, niin ehkä ihan hitusen kuitenkin sen suhteen antaa tasoitusta 10v+ nuoremmille. Ja toki tietty vanhan sanonnan mukaisesti "kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia", niin vaikka se ehkä omalla kohdalla saattaa olla ruokalusikka, eikä ihan kaikkein pienin kahviotin, niin sellaista ihmetreeniä ei ole, millä terävin kärki otettaisiin kiinni.
Mutta jos ei varsinaisesti eksakteja tulostavoitteita, niin muutoksia ja sitä kautta uusia kokemuksia kuitenkin tiedossa. Ensinnäkin, seura vaihtuu Tampereen esikaupunkialueen menestyneimpään porukkaan, Koiviston Iskuun. Toinen iso muutos on aikomus ajaa maantiekisoja ensi kesänä Elite-luokassa, mihin seuravaihdoskin kiinteästi liittyy. Kokemus, kun on omalla kohdalla vähintäänkin ohutta, niin mahdollisuus ajaa isossa, erittäin kokeneessa joukkueessa, on iso houkutin. Tarkoittaa myös, että maantiekisoja on lähestyssävä vähän vähemmän takkiaukimeiningillä ja harjoittelua myös mukautettava vähän sen suuntaisesti.
Yllämainittujen lisäksi jonkinlainen ajatus osallistua ensi kesän ratakarkeloihin, mutta pitää tietenkin katsoa vähän sen mukaan, mitä ja miten paljon ehtii ja mikä kiinnostaa.
Lyhyesti virsi kaunis ei nyt toteutunut, kun viime päivityksen jälkeen oli loppujenlopuksi jotain mielenpäällä, mutta jos joku jaksoi lukea jaaritteluani aina tänne asti, niin vihdoin päästään itse olennaiseen: Tapin kanssa tuli viikonlopun lenkeillä puheeksi taas tulevan kevään Mallukan leiri ja itseasiassa molemmille varmaan konkretisoitui siinä, että se on ehkä koko tulevan kauden tärkein "tavoite". Ei niinkään suoritusmielessä, vaan kokemusmielessä. Viime kevään leiri oli aivan kertakaikkiaan mahtava ja juuri nimenomaan koko harrastuksen parasta antia aikuisurheilijalle!
Sen verran sain itse aikaiseksi media-aktiviteettia kuitenkin, että suoritin haastattelun ja näpsittiin muutama kuvakin vanhan ajokaverin lehteen: http://huippufreeride.fi/2013/09/17/vauhdin-hurmaa/
(vaikka kuvien mallissa ei ole paljon kehumista, niin Mikko on kyllä ihan kansainvälisen tason sport/action-kuvaaja ja ihan uskomattoman hienoja kuvia lopputuloksena)
Yhteenveto menneestä kaudesta. Reilu vuosi sitten "valmennuspalaverissa" määrittelin menneelle kaudelle seuraavat tavoitteet:
- ajaa muutamia maantiekisoja - check, ei hääppöistä tekemistä, mutta ei ollut tavoitekaan, kuin ajaa harjoitusmielessä ja tehdä kisasta mahdollisimman kova ja selvitä ehjänä maaliin. Riihimäellä tämä toteutui sitä kautta, että vedin ekan 20min niin kuutamolle, että nyykkäsin ekan kierroksen mäessä ja päästin vahingossa pääjoukon karkuun, jota sitten koitin jahdata pari seuraavaa kierrosta. Ulvilassa irtiotto viimeisen kierroksen alussa, joka ajettiin vartin päästä kiinni ja sen jälkeen harkittu jalan suoristaminen ja rauhallinen nilkuttaminen yksin maaliin, holtittomat kirikarkelot välttäen.
- ajaa Pyynikki GP - onnistuin ketkuttelemaan tästä työmatkaverukkeella. Verukkeella todellakin, koska lähtö reissuun oli vasta kisapäivän iltana ja aikaa ilmoittautumiseenkin olisi ollut, mutta kun tekosyitä olla osallistumatta kaivattiin, niin kyllä niitä sitten keksi.
- ajaa SM-tempo, ei tavoitetta sijoituksesta - check, kunto oli vielä aika keskentekoinen kesäkuussa, mutta siihen nähden ihan 100%:nen suoritus
- TOP5 sijoitus ISM-tempossa - check, pronssinen mitali kaulaan Säkylän ikureista lähes nappisuorituksella. Ihan paras kuntopiikki oli 2-3vk aiemmin, mutta tasainen reitti suosi ylipainoista suorittajaa sen verran, että kompensoi.
Muita mainittavia suorituksia:
- Satakymppi 10km viikkotempossa 13min haamurajan alitus (olkoonkin, että hitusen alimittainen reitti)
- Tienoon tempo M40 epävirallinen reittiennätys
Ja jos ei sinänsä suorituksia kategoriaan, niin Mallukan ajoleiri huhtikuussa, kuului aivan ehdottomiin kauden kohokohtiin.
Ajokausi siis aika nappiin ja tavoitteiden mukaisesti. Lukuunottamatta kevään Noro-epidemiaa ja Keniasta hankittua mahanraastajaa, kiitettävästi terveen kirjoissa, mikä on iso juttu kelle tahansa (kestävyys)kuntourheilijalle.
Harjoitustunteja kertyi aika tarkalleen keskimäärin 10h/vk painottuen luonnollisestikin leiriin ja kesälle.
Ulkopuolisen valmentajan käyttäminen on hitusen kaksipiippuinen juttu: toisaalta, vaikka kommunikaatio on niin hyvää, kuin se voi olla, niin ohjelman seuraamisessa fiilispohjainen oma-arviointi ja hienosäätö ei onnistu. Toisaalta, vaikka oma valmennustietämys riittäisi ja olisi vielä täysin samoilla linjoilla valmentajan kanssa, ulkopuolisen objektiivinen näkemys ulkopuolelta on ihan ehdottoman tärkeää isomman kokonaisuuden hanskaamiseksi, eikä tsemppausta ja uskonluomista ns. heikkoina hetkinä voi aliarvioida. Ts. mikäli onnistuu löytämään valmentajan, joka on valmennusnäkemyksesti ja metodologisesti riittävän samoilla linjoilla ja kommunikointi toimii, niin suosittelen vahvasti.
Ikurimitali oli jonkinlainen utuinen haave kaukaisuudessa ja kun se toteutui, niin tavoitteiden asettaminen tulevalle kaudelle onkin hieman hämmentävää ja huomattavasti vaikeampaa. Toki mitalin värin parantaminen voisi olla, mutta toisaalta, ei jotenkin tunnu niin isolta jutulta ja koska Säkylän kaltaista tasaista reittiä ei taida olla tarjolla, niin aika epärealisistakin. Sijoituksen parantaminen SM-tempossa (taitaa olla siinäkin vähän reittiongelmaa) on sitä kautta ehkä isommalla prioriteetilla. Toki siinä kohtaa pitää ottaa realiteetit käteen. Vaikken suostu vielä ikälopuksi tunnustautumaan, niin ehkä ihan hitusen kuitenkin sen suhteen antaa tasoitusta 10v+ nuoremmille. Ja toki tietty vanhan sanonnan mukaisesti "kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia", niin vaikka se ehkä omalla kohdalla saattaa olla ruokalusikka, eikä ihan kaikkein pienin kahviotin, niin sellaista ihmetreeniä ei ole, millä terävin kärki otettaisiin kiinni.
Mutta jos ei varsinaisesti eksakteja tulostavoitteita, niin muutoksia ja sitä kautta uusia kokemuksia kuitenkin tiedossa. Ensinnäkin, seura vaihtuu Tampereen esikaupunkialueen menestyneimpään porukkaan, Koiviston Iskuun. Toinen iso muutos on aikomus ajaa maantiekisoja ensi kesänä Elite-luokassa, mihin seuravaihdoskin kiinteästi liittyy. Kokemus, kun on omalla kohdalla vähintäänkin ohutta, niin mahdollisuus ajaa isossa, erittäin kokeneessa joukkueessa, on iso houkutin. Tarkoittaa myös, että maantiekisoja on lähestyssävä vähän vähemmän takkiaukimeiningillä ja harjoittelua myös mukautettava vähän sen suuntaisesti.
Yllämainittujen lisäksi jonkinlainen ajatus osallistua ensi kesän ratakarkeloihin, mutta pitää tietenkin katsoa vähän sen mukaan, mitä ja miten paljon ehtii ja mikä kiinnostaa.
Lyhyesti virsi kaunis ei nyt toteutunut, kun viime päivityksen jälkeen oli loppujenlopuksi jotain mielenpäällä, mutta jos joku jaksoi lukea jaaritteluani aina tänne asti, niin vihdoin päästään itse olennaiseen: Tapin kanssa tuli viikonlopun lenkeillä puheeksi taas tulevan kevään Mallukan leiri ja itseasiassa molemmille varmaan konkretisoitui siinä, että se on ehkä koko tulevan kauden tärkein "tavoite". Ei niinkään suoritusmielessä, vaan kokemusmielessä. Viime kevään leiri oli aivan kertakaikkiaan mahtava ja juuri nimenomaan koko harrastuksen parasta antia aikuisurheilijalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti