Talvikelit

Onneksi marraskuun lopun reissulla rapakon taakse pääsi ajelemaan useampana päivänä maantielenkkiä hienoissa maisemissa. Kotimaan kelit kun on paluun jälkeen olleet vähemmän hehkeitä ja ajorupeamat ovat olleet käytännössä yksinomaan arkista puurtamista kunnon kasvattamiseksi. Harvemmin on onneksi tainnut näin käydäkään että menee useampi viikko ilman ensimmäistäkään lenkkiä joka olisi itsessään yksittäisenä lenkkinä jollakin tavalla palkitseva kokemus. Lähes kaikki arkiajo on ollut iltaisin noin tunnin trainerisettejä. Puolireipasta, mutta ei vielä mitään raastoa. Jos nyt tällä kertaa välttäisi kuntohuipun ilmaantumisen tammikuussa jo. Digiboksilla on ollut onneksi sen verran ohjelmaa tallennettuna, että nuo tunnin setit on menneet pitkänkin työpäivän jälkeen sujuvasti. Viikonlopun cyclo- ja maasturilenkeillä kelit ovat olleet sen verran liukkaita ja perheen aikataulut tiukkoja, että ne ovat jääneet keskimäärin alimittaisiksi alle 2 tuntisiksi ja liukkaiden kelien takia kevyesti ajetuiksi. Onneksi Kanuunoiden sunnuntain Pirkkahallivuorot ovat pyörineet koko joulukuun, siellä on päässyt ajamaan vähän reippaampaa settiä vajaa 2 tuntia ja perään sitten tullut hölköteltyä hyvässä seurassa noin tunti juoksutossuilla.

Tälläisinä viikkoina on carpe diemin hokemisen sijaan osoittautunut usein toimivammaksi pitää katse tulevassa kaudessa. Joillekin tämä tulee luonnostaan, mutta tälle harrastajalle ei ole haitaksi jos ajelua on tukemassa muitakin asioita kun spekulointi tulevan kauden wattilukemista. Yksi perinteinen motivaatiotuki on ajokaluston uudistaminen. Rationaalinen selitys uuden fillarin tarpeelle on tietenkin, että uusi on nopeampi, mukavampi, aerodynaamisempi tai jotain muuta sellaista selvästi mitattavaa. Käytännössä isoin vaikutus taitaa tulla muuta kautta: Uusi fillari tuo ajamiseen uutta intoa ja iloa ihan vain olemalla “uusi”. Etenkin jos se tuoksuu tuoreelle hiilikuidulle ja siinä on riittävästi esteettistä silmää kutkuttavia hienosti työstettyjä komponentteja. Lisäksi jos hankinta on kolkutellut hieman järjen ja tolkullisen rahankulutuksen rajoja niin harjoitusintoa tukee myös ajatus siitä, että aivan kelvottomassa kunnossa ei uuden fillarin seurassa kesällä kehtaa edes näyttäytyä. Kohtuullisen ikävä ajatus olisi myös jos uudella fillarilla muutama aiempina vuosina usein kellotettu vakioreitti ei kulkisikaan aiempaa ripeämmin. Nämä kaikki tekijät taas auttavat siinä että ajotunteja karttuu hieman enemmän, uuden pyörän kulku kesällä täyttää odotukset ja rationaalinen puolisko aivoista saa kaipaamansa todisteet siitä että hankinta oli perusteltu ja eurot eivät menneet hukkaan.

Jo pari kuukautta kestänyt pyöräkuumeen oirehtiminen ja moneen suuntaan sinkoillut ankara speksailu sai päätöksen viimein vain muutamaa päivää ennen Jouluaattoa. Silloinen tieto oli, että jos ennen Joulua tilaapi niin paketti saattaa tulla helmikuun loppuun mennessä. Ei muuta kuin visiitti Nekalan pajalle ja tilaus sisään. Vain tovi tilauksen jättämisen jälkeen tulikin iloinen uutinen, että jostain tehtaan varaston perukoilta olikin löytynyt ylimääräinen kappale ja toimitus saattaa onnistua jo ennen vuodenvaihdetta! Nyt vain tuuria kelien suhteen jotta pääsisi heti myös testaamaan uutta vekotinta.

Jotain tälläistä on pian tulossa keskisen Euroopan Santa Clausilta

Päivä tilauksen jättämisen jälkeen oli aika jättää kotimaan pimeys ja sateet taakse ja suunnata ensimmäistä kertaa viettämään joulua lämpimämpiin olosuhteisiin. Vaikka kyse olikin perhelomasta, yhdyssanan ekaa osaa painottaen, niin etukäteen sovittu suunnitelma oli kuitenkin vuokrata pyörä 2-3 päiväksi ja heittaa parit lyhkäsemmät lenkit lähimaastoissa. Teneriffa oli pyöräkohteena tuttu ainoastaan parin tutun jutuista ja jostain mieleen jääneestä tiedonmurusesta että Protour-talleistakin osa kävisi siellä synkimmän talven aikaan treenaamassa. Reiteistä ei juuri ollut havaintoa, eikä työkiireiden takia tällä kertaa ehättänyt edes kunnolla Googlen streetview:n yms. työkalujen avulla tehdä kunnon taustatöitä reittisuunnittelua varten.

Pyörät käytiin vuokraamassa Playa de la Americaksen keskustasta Bike Point Tenerifestä, josta löytyi perus-amuliini pyöriä siedettävään hintaan. Ekan päivän reitiksi tuli vinkkinä saatu pätkä luoteeseen Costa Adejesta. Vilkkaasti liikennöityjä teitä, yksi napsun vajaa 400 vertikaalimetrin nousu jossa onneksi liikennettä ei ollut ja jonkinsorttisia maisemia Atlantin aallokkojen suuntaan maiseman ollessa muuten varsin kuivaa ja karua. Tuosta sitten vähän varianssia seuraavina päivinä, mutta peruskaava pysyi samana nousumetrien ja lenkkien pituuden vähän kasvaessa. Aikaa ei ollut lähteä mihinkään Teiden huiputukseen tai muutenkaan kauemmaksi. Huikeasti parempaa settiä kuin mitä kotimaassa tarjolla tähän vuodenaikaan, mutta toisaalta ei lähellekään samassa sarjassa sitä mitä Mallorcalla tai Amerikan länsirannikolla pääsi kokemaan tänä vuonna. Ei voi kuitenkaan olla muuta kuin tyytyväinen että tälläinen mahdollisuus tuli vielä vuoden loppuun, etenkin kun seurasi kotimaan säitä jouluviikolla. Olkoonkin, että hieman pahalta tuntui seurata ajotoverien huimien tuntimäärien nakuttelua jouluviikolla.

Vuoden aikana tulikin yhteensä 16 ajopäivää kotimaan ulkopuolella, taso joka olisi erittäin mukava pitää jatkossakin, mutta voipi osoittautua valitettavan haasteelliseksi. Ulkomailla ajelut ovat kuitenkin olleet erittäin hieno lisä harrastukseen ja pitempiä mäkiä reissuilla kinnatessa on myös aina konkretisoitunut miksi runsaat vk-vedot ja vastaavasti vähemmän runsas ruokahalu on ihmiselle hyväksi.

Tämän kaltaista maisemaa parhaimmillaan Teneriffalla, tosin ihan tarkalleen tuosta ei kyllä tullut fillarilla ajettua