Viikonlopun vähän vajaan 6 tunnin ajot ei ehkä sittenkään olleet sitä parasta täsmälääkettä lenssuun koska nenä jatkoi vuotamista koko alkuviikon. Koska ei kuitenkaan ollut pahempia oireita niin keskiviikkona reinerillä pientä herkistelyä torstaita varten. Torstaina kun oli tarjolla aluecupin eka crossikisa Kyötikkälässä ja sitä ei millään viitsinyt jättää väliin kun ei koskaan aiemmin ollut tullut tuota kisamuotona kokeiltua. Tähän hengenvetoon pakko todeta miten hienoa on, että näitä aluecupin viikkokisoja ja mm. viikkotempoja jaksaa muutama uuttera seura-aktiivi järjestää! Hienoja tilaisuuksia, ei vaan hyvän reenin, vaan myös uusiin lajeihin tutustumisen kannalta. Tuskin olisin ihan äkkiä esim. lähtenyt kesällä jonnekin tempokisaa ajamaan, mutta viikkotempoon oli matala kynnys osallistua. Harmittavan vähän noissa kuitenkin käy porukkaa, osa ehkä menee vähän heikon markkinoinnin piikkiin, mutta ehkä osa harrastajista kuvittelee että siellä käy vaan lisenssikuskit.
Se alustuksesta ja itse päivän krossailuun. Tutulla kaavalla töistä kesken päivää karkuun ja kotoa lämmittelyajo kohti Kyötikkälää. Ehätin just perille sen verran ajoissa jotta pääsin kiertämään kerran 1,3km radan ympäri. Rata oli teknisesti varsin simppeli eli latupohjan kaltaista uraa, nurmikkoa ja irtosantaa kauttaaltaan + muutama kurvi & jarrutus jossa avuksi oli jos oli ajanut pyörällä jotain muutakin kuin suoraa maantietä. Aika lailla siis teknisesti helpompi kuin vaikka ilmeisesti tuleva SM-rata. Radan kierron jälkeen "muistui" muutama asia mieleen. Eli nurtsilla ajon takia vähän paineita pois tuubeista, jotta ne rullaisikin siellä johonkin ja muutama pikainen "dismount" eli jalkautumisharjoitus. Alunperin tarkoitus oli kai ajaa 30min + 1 kierros, mutta joku taisi naljailla järjestäjille jotain vähän ennen lähtöä jonka seurauksena tuli ilmoitus että kaikki ajaa 40min + 1 kierros.
Lähtöviivalla säyseästi takariviin ja siitä sitten puolireipas kiihdytys lähtösuoraa pitkin joka johtikin ihan ok lähtöön. Aina ekaan jyrkkään mäkeen asti jossa oli nauhoilla merkattu jalkautuminen alaosassa. Selkärangasta tuli jaloille ohjeet unclipata polkimista, molemmista niistä siis ja laittaa jalat tukevasti maahan, kumpikin omalle puolelleen vaakaputkea. Meni sitten niin kuten tulee normaalisti pysähdyttyä pyörällä, eikä niin kuin krossikisassa on tapana. Muu porukka suoritti paremmin ja lappasi ohitse kun seisoskelin hölmönä keskellä rinnettä. Perään vaan loikkimaan pienen sadattelun kera ja ajamaan häntää kiinni. Ei olleet ajolinjat radan ainoalla laskuosuudella ihan kuosissa ekalla kierroksella vielä mutta pitkällä suoralla pääsi jo hännän perään ja kun seuraavan nousun jalkautuminen meni jo sujuvammin niin sijoitukset lähtivät paranemaan. Jyrkkien mäkien juoksu ylös pyörän kanssa pisti puuskuttamaan, mutta yhdessä nousussa sekin pieni vaiva unohtui kun "remountissa" satulan ja persuksen väliin jäi toinen kulkusista, kun satulaan vauhdilla loikkasin. Sen jälkeinen eka polkaisu oli vähän adrenaliinilla boostattu....
Alun tohelluksen jälkeen kun pääsi rytmiin niin touhu oli varsin hauskaa eikä siinä ehtinyt liikaa murehtia kisakelloa tai muuta kun lyhyellä touhukkaalla radalla ei ehättänyt nuppi muuhun keskittyä kuin ajamiseen. Selän takana oli häntä ja edessä paahtoi parempijalkaiset, itse yksin siinä välissä. Kunnes sitten yksi aiemmin ohitettu ajoi peesiin kiinni. Ja sinne jäi. Siitä alkoi sitten kisuttelun kakkosvaihe eli hetken harkinta että jatkaako vaan omaa tahtia ja pitää tätä hyvänä vk-harkkana vai hyödyntääkö tilaisuuden leikkimieliseen kisutteluun. Jälkimmäinen optio voitti, joten hölläsin suorilla vauhtia ja siirsin tarmoa muualle jotta ei peesissä ollut toveri pääsisi liian helpolla. Parin kiekan jälkeen ylämäessä juostessa puuskutukseni ja hidas vauhti suorilla motivoi kaverin ohitukseen, ei muuta kuin sitten itse liimautumaan peesiin kiinni. Osat vaihtuivat vielä kertaalleen eestaas, mutta kongin soidessa viimeisen kierroksen merkiksi kaveri oli edessä. Hänellä oli selvästi ollut vaikeuksia kierroksen lopun nurmiosuudella joten siellä sitten spurtti peesistä ohitse ennen vikaa ylämäkeä ja näin helposti sitten maaliviivalle muutaman metrin etumatkalla. Hassua miten tuollainen mahdollisuus leikkimieliseen kisutteluun vain vetoaa ihmisluonteeseen, aivan sama siis kisataanko sijoista ynnämuut, kun vain on mahdollisuus reiluun mies miestä vastaan kamppailuun. Kisatoveri sitten maalissa tunnusti että renkuloissa oli lähes n. 4 baria ilmaa vs. minun n. 2,5 bar, ei siis ihme että hän pysähtyi kuin seinään aina epätasaisella nurmiosuudella.
Alla vielä kisan sykekäyrä. Tehokäyrä olisi ollut kivempi nähdä, tosin siitä taas olisi jäänyt uupumaan nuo jaloissa mukavasti tuntuvat jyrkät ylämäet. Numeroista toki viis, aivan loistavaa reeniä sekä kunnon & ajotekniikan osalta ja todella hauskaa toohotusta muutenkin. Nyt täytyy vaan järjestellä että pääsisi osallistumaan seuraaviin muutamaan aluecupin cx-kisaan myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti