Conquer El Teide

Eevalle syksyllä ilmestyneen pollen myötä päätettiin, ettei lähdetä melkein 10v perinteenä jatkuneelle paolle tropiikkiin kesken synkimmän talven ja kun rakas vaimokekultani ehdotti, että "sinähän voit sitten mennä vaikka poikien kanssa fillarileirille", niin ei tarvinnut sen enempiä vakuutella. Jouko ja Samu ilmoittautuivat matkaseuraksi sekuntiakaan empimättä, kun ilmaisin aikeistani julkisesti. Aikatauluhaasteiden ja edestakaisinvatvomisen jälkeen ajankohdaksi tuli helmikuun puoliväli ja paikaksi legendaarinen Teneriffa.

Lähtöviikko oli tavalliseen tapaan hetkisen kiireinen. Onneksi Suomen nopein pyöräkauppa tarjosi ihan täyden matkapalvelupaketin: vein fillarin maanantaina Nekalaan ja keskiviikkona se oli kammet ja pakka nousuihin sopiviksi vaihdettuna ja valmiiksi matkalaatikkoon pakattuna! Suht näppärää, suosittelen! Vielä kun Jouko kävi noukkimassa paketin kyytiinsä ja omaksi tehtäväksi jäi ainoastaan pakata ajokamppeet ja selviytyä hereille aamulla kyytiin, niin eipä olisi matkanteko helpommin voinut sujua.

 "Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat"

Ja yksi vähän innokkaampi reissaaja!

Perillä, kärsimättömästi odottamassa ensimmäistä mäkeä

Treenipäiväkirja reissusta

to - 1:31t Teneriffa 1 Camela-Arona
jalkojen availua lentomatkan jälkeen, n.30 min vaihteleva mäkiefortti (lue: ensin hiissattiin Samun kanssa innoissaan ja sitten, kun mäki alkoi vähän jyrkkenemään, niin Jouko katosi horisonttiin)

pe - 6:48t Teneriffa 2 - Camela - Granadilla - Guimar - Arofo
Ajelua vaihtelevassa maastossa, ei pitkiä mäkiefortteja, mutta jotenkin niitä nousumetrejä kuitenkin kertyi melkein 3000.
Noin jälkeenpäin ajatellen vähän turhankin pitkä päivä ensimmäiseksi kunnon ajopäiväksi, mutta minkäs teet, kun intoa on ihan riittävästi..

la - 3:48t Teneriffa 3 - Camela - San Miguel
Suunnitelmana nousta Vilafloriin, mutta sade yllätti kesken nousun. Olin suunnitellut tekeväni peruskiipeämisen lomaan vähän kovempia vetoja ja kun sade pukkasi päälle, oli veto kesken ja ajattelin, että kiipeän seuraavaan kylään suojaan, mutta kun en ollut ihan varma, missä kylä on ja onko siellä sateensuojaa, niin käännyin takaisin. Siinä vaiheessa vaatteet olivat tietenkin kastuneet läpi, eikä takki paljon lämmittänyt laskussa, joka vesisateessa sujui vielä tavallistakin hitaammin. Samulla ja Joukolla oli hoksottimet toimineet sen verran paremmin, että olivat kääntyneet takaisin ensi pisaroilla ja odottelivat kahvikuppi kädessä, kun horkasta täristen saavuin Aronaan. Vilunväristyksiä jatkui vielä seuraavat puoli tuntia ja olin suht vakuuttunut, että flunssa iskee ja leiri on tässä, mutta selvisin onnneksi loppujenlopuksi pienellä nuhalla joka sekin taittui lyhyemmällä palautuspäivällä.

su - 4:26t Teneriffa 4 - Las Galletas - El Medano - San Isidro - Granadillo - Vilaflor - Arona - Camela
Aamu alkoi niiskutuksella ja ensimmäinen mäkiefortti San Migueliin tyhjensi takin niin, että siitä eteenpäin Vilafloriin ei vain jaloissa tapahtunut kertakaikkiaan mitään, joten päätin kammeta ylös rauhakseen maisemia katsellen.

ma - 1:58t Teneriffa 5

Palauttelevaksi tarkoitettua ajo vaihteeksi pohjoisen suuntaan. Jotenkin päädyttiin ihan käsittämättömään puikkoon, siis 20-30%. Totesin muutaman minuutin jälkeen, että ei ihan mene palauttavaan kategoriaan ja käännyin takaisin. Samu ja Jouko jatkoivat urhoollisesti seinän kiipeämistä ties kuinka pitkään.

ti - 5:35t Tenerife 6, Teide1 - Las Americas - Granadillo - Vilaflor - Teide
Ihan jees ajoa. Granadillosta Vilafloriin aloin lopussa hinaamaan tehoa ylöspäin "mukavantuntuiselle tempotasolle". Kahvilla Vilaflorissa tuli niin kylmä, että oli pakko lähteä takki päällä liikkeelle, mutta jäin riisumaan muutaman minuutin jälkeen ja kun lähdin siitä vähän ripeämmin liikkeelle, että saisi nopeasti lämmön päälle, niin tuntui tosi hyvältä, mietin jo, että josko tästä survoisi ylös asti samalla taakilla, mutta sitten usko loppui ja jäin hetkeksi odottelemaan Samua ja Joukoa. Viimeinen puoli tuntia kraaterin reunalle tuli hyvää perusvääntöä.

Kraaterin sisällä suht jäätävä tuuli, meinasi oikeasti loppua usko kesken, että pääsisi perille hissin lähtöpaikalle asti, kun ei meinannut pienimmällä vaihteella päästä eteenpäin.
Mutta olihan tuo kertakaikkiaan ainutlaatuinen paikka ja nousu niin hieno, että ajatus ajaa se uudestaan heti seuraavana päivänä, kypsyi jo ennen kuin oli lähdetty laskettelemaan alaspäin.

ke - 5:04t Teneriffa 7, Teide2
Selkä katkesi ihan tyysin puolentoista tunnin jälkeen. Jaloissa olisi ollut potkua ajaa, vaikka kuinka, mutta selkää vihloi, eikä putkella keikkuminenkaan auttanut. Muutaman sekunnin venyttelyn jälkeen pystyi ajamaan taas 5 minuuttia hyvin, mutta eipä tuossa nousussa oikein ole paikkaa oikaista kunnolla ja olin päättänyt ajaa ylös asti yhteen putkeen, joten oli vain sinniteltävä. Jännä juttu, tällaista ei ole käynyt vuosikausiin.

to - 1:25t Teneriffa 8
Pikainen pyörittely ennen lähtöä. Jalat ihan hyvän tuntuiset, kun vähän lämpeni, olisi voinut ajella vaikka koko päivän.

Yhteensä n. 30t, vajaa 15000 nousumetriä, reilu 20000kJ ja 1700TSS. Tota kai voisi kutsua treeniksi!

Mitään huippusuorituksia tuolla ei tullut, mutta ajo heijastelee aika hyvin tehtyä treeniä, eli pohjaa/kestävyyttä on hyvin, vajaata 300w jaksaa takoa koko päivän ja päivästä toiseen, eikä ajo  romahda päivien kuluessa. Toisaalta ylärekkari on varsin vaisu ja kovat tehot jäävät tulematta.

Ennakkovaroittelut olivat kertoneet lähes mahdottomista mäistä ja ajokelvottomasta asfaltista. Molempiin tuli törmättyä, 30% seinämät ovat hauskoja kuriositeetteja, mutta ei oikein ajoleirin perusta ja paikkapaikoin cyclocrossiin paremmin soveltuva asfaltti meinaisi koetella hermoja. Toisaalta löytyi myös sileänsileää baanaa ja ehkä upeimpia nousuja, mitä hyvin vajavaisella ulkomaan pyöräilykokemuksellani olen ajanut. Paikkana Teneriffa siis enemmän, kuin lunasti odotukset ja aivan ehdottomasti tulevaisuudessakin leirikohteena.