Yksi oman pyöräkalenterin vuotuisia kiintopisteitä on ollut jo pitempään Tour de Tampere. Alunperin 18 vuotta sitten puhtaana maastotapahtumana alkanut, mutta sittemmin kasvanut ja laajentunut. Joitakin vuosia takaperin mukaan tuli myös cyclot ja sivutapahtumaksi MaisemaTour tavallisille pyörille. Kyseessä siis koko päivän retkiajo, lukuisilla eritasoisilla ryhmillä, ei kisa, mutta kyllä tuonkin on yleensä jaloissaan tuntenut päivän päätteeksi.
Taisi olla '97 kun olin ekan kerran mukana, uutuuttaan kiiltävällä täysjäykällä maasturilla, ensimmäisellä harrastepyörällä. Tuulipuku tms. päällä. Ei riittänyt taito, ei kunto, eikä bonusta tullut kalustostakaan ja leikki jäi kesken kun jalat kramppasi hillittömästi puolinvälin taukopaikalla Pyynikin näkötornille noustaessa. Seuraavina vuosina sitten homma sujui jo paremmin ja tuli eri ryhmissä ajettua päivän setti läpi. '01 eteenpäin olikin sitten pitkää pimeätä jaksoa kun jälkikasvua tuli ja ajanpuutteen takia tuli pyöräily vaihdettua hölköttelyyn.
Pimeä jakso olikin lähes yhtä pitkä kuin pimeä keskiaika muinoin ja vasta '09 tuli uudestaan innostuttua fillarointiin. Sen syksyn TdT olikin taas melkoinen kokemus, old skool pyörällä, kapeilla +3bar maastokumeilla Pirkkalan limaisen märillä juures-murkula-poluilla tuli heti alkumatkasta vedettyä etukautta voltit 3 kertaa parin kilsan matkalla. Kipu kasvattaa tms. ja loppu siitä reissusta onnistuikin pitämään renkaat maata kohden ja mies tangon & satulan välissä. Kalustoasioissakin tuli sivistystä kun ajotoverit kertoi että nykyaikaa oli muhkukumit ja 2bar paineet, joilla pito (ja mukavuus) hieman eri planeetalta touhukkaammilla poluilla.
Kolme viime vuotta onkin sitten mennyt cyclolla, osin vaihtelunhalun ja osin sen takia että on päässyt koluamaan eri polkuja kuin pitkälti tuttuja Tampereen maasturiuria.
Tämän vuoden reitti oli osin omaa käsialaa ja duunina olla yksi oppaista. Lähtö oli Tesomalta ja kynällä oli hahmoteltu reitti Roineen ympäri. Pituutta oli siis tiedossa ja toisaalta kuitenkin haluttiin tehdä TdT-hengen mukainen cycloreitti eli siis poimia mukaan kaikki cyclolle ajettavaksi kelpaavat polut, metsäautotiet, kuntopolut ja vastaavat pienemmät urat. Ja jos ei muuta ollut tarjolla niin sitten isompaa hiekkatietä ja pakon sanelemana jopa asfalttia paikoin. Kartoitusretkien ja reittipiirtoharjoitusten tulos oli +130km pitkä reittiviiva. Häveliäästi TdT ilmoon laitettiin "reilusti yli 100km" jotta ei kaikki säikähtäisi, mutta toisaalta jotta saataisiin ryhmä jolla päästään takaisin Tesomalle ennen iltakymmentä.
Nyt ajopäivän jälkeen voi sanoa, että homma meni suht kuosiin. Matkaan lähti 12 hengen porukka jossa kaikki osasivat ajaa cyclolla myös muualla kuin hiekkatiellä ja kukaan ei tummunut ennen aikojaan vaikka vauhti oli suht etenevää. Päivän keli oli just eikä melkein kohdallaan ja hyvät säät oli onneksi myös kuivattaneet parit mutarännit jotka reitille oli ripoteltu. Reitti oli hieno ajaa lävitse vaikka sitä oli harjoituksissa tullutkin maisteltua palasina: http://connect.garmin.com/activity/317760866. Matkaa kertyi siis 134km ja ajoaikaa 6h. Taisi olla oman pyöräuran pisin (oikea) cyclolenkki. Kokonaisaika oli 8h, toki taukojakin TdT-henkeen pidettiin muutamia mutta lisäihmettelyä tuli 4:stä rengasrikosta (avorenkaat pitäisi kieltää kunnon cycloilussa ;=) ja valitettavasti onnettomuudesta jossa kaatumisen seurauksena kuski jouduttiin hakemaan huoltoautolla Acutaan tutkittavaksi.
lauantai 25. toukokuuta 2013
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Flunssa
Ei tarvinnut vieläkään käydä kokemassa Pyynikkiä numerolapun kanssa. Viikko takaperin matkalla mantereelta toiselle alkoi flunssa puskemaan päälle ja sen kourissa olen vieläkin. Tarmon maantielle en viitsi ilmoittautua, kun en ole vielä ihan kunnolla toipunut varsinkaan keuhkojen osalta. Viikon tekeleet jäi pariin enemmänkin tunnustelevaan pyöräilyyn.
Torstaina Allin kanssa kevyt pyörittely 1.10h. Lenkillä sovittiin, että Route300 on ohjelmistossa tänäkin vuonna. Se ajoittuu varsin mukavasti koukkupolvien mestaruuskisojen edeltävään viikonloppuun. Perjantaina olin sitten entistä enemmän tukossa. Päätös oli helppo tehdä siinä vaiheessa Pyynikin suhteen.
Sunnuntaina avasin MTB kauden. Kävimme Markuksen kanssa pyörähtämässä Lamminpäässä. Joka mäen päällä sai yskiä keuhkoja tyhjiksi, mutta muuten oli kivaa ajella vaihteeksi poluilla. Yht 2.50h
Viikon saldoksi jäi 4h. Toivottavasti alkaa olo kohentumaan, että pääsee taas kunnon treenaamiseen kiinni. Ensi lauantaina olisi TdT, joka kovasti houkuttelisi. Ei lukita vielä, kun asian voi päättää vaikka aamulla. Seuraava varsinainen sytkytys on näillä näkymin pitkän Pirkan 36 ryhmässä ajelu.
Torstaina Allin kanssa kevyt pyörittely 1.10h. Lenkillä sovittiin, että Route300 on ohjelmistossa tänäkin vuonna. Se ajoittuu varsin mukavasti koukkupolvien mestaruuskisojen edeltävään viikonloppuun. Perjantaina olin sitten entistä enemmän tukossa. Päätös oli helppo tehdä siinä vaiheessa Pyynikin suhteen.
Sunnuntaina avasin MTB kauden. Kävimme Markuksen kanssa pyörähtämässä Lamminpäässä. Joka mäen päällä sai yskiä keuhkoja tyhjiksi, mutta muuten oli kivaa ajella vaihteeksi poluilla. Yht 2.50h
Viikon saldoksi jäi 4h. Toivottavasti alkaa olo kohentumaan, että pääsee taas kunnon treenaamiseen kiinni. Ensi lauantaina olisi TdT, joka kovasti houkuttelisi. Ei lukita vielä, kun asian voi päättää vaikka aamulla. Seuraava varsinainen sytkytys on näillä näkymin pitkän Pirkan 36 ryhmässä ajelu.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Kuntoliikunnan alennustila
Vielä viime vuoteen saakka tuli kestotilauksena Juoksija-lehti, muistuttamassa vanhoista touhuista ja onhan siinä ollut ajoittain ihan tolkullisia kirjoituksia mm. venyttelystä. Yksi toistuva teema lähes joka numerossa oli ns. vanhojen hyvien aikojen muistelu, silloin kun Suomen kestävyysjuoksun taso oli vielä kansainväliselläkin huipputasolla ja myös kansan syvät rivit olivat ei vaan aktiivisia vaan myös varsin kovakuntoisia. Muistelun todisteluna yleensä verrattiin menneitä tilastoaikoja niin kisoista kun hölkkätapahtumista nykypäivään. Vähän hymynkare naamallahan noita vanhojen partojen pärinöitä tuli luettua, vaikka faktoja ei toki käynyt kiistäminen.
Tänään tuli sitten sellainen kokemus jotta tuo nimenomainen teema otti kertaheitolla askeleen lähemmäksi omaakin sydäntä.
Kun en huomenna mene Pyynikin Fuji/Peloton GP:hen oikeasti ajamaan (keskeneräinen kunto ja muut kootut seliselit) niin piti sitten tänään käydä varjo-gp ajamassa, suunnitelmana VK 2x20min GP-reitillä. Näkötornin juurelle asti pääsin pahaa aavistamatta, siellä oli joku kaveri stop-kilven kanssa. Eihän tänään vielä pitänyt ajot olla?!? Samassa näkyikin jo ensimmäinen lauma sinipaitaisia naisihmisiä. Perhana, "Likkojen Lenkki" näyttäisi olevan taas täällä.
Harmia niellen kammet vain pyörimään ja kohti Varalan mäkeä, josko joku ajettava reitti löytyy. Näkötornille ei päässyt, mutta samat nousumetrit näköjään sai Tahmelantien ajamalla. Reitille osui 3 kohtaa missä leidit ylittivät tien ja kummassakin vedossa muutamat kerrat joutui niihin pysähtymään tai hidastamaan ja odottelemaan, ennen kuin liikenteenohjaajat päästivät autot ja fillarit lävitse. Siinä kun puuskuttaen ja hikeä otsalta valuen odotteli että arvon leidit pääsisivät verkkaisesti tallustamaan tien ylitse niin aloin muistella että eikös tuon pitänyt olla joku kuntotapahtuma. Niinhän sitä tapahtuman verkkosivuillakin mainostetaan, kun asiaa myöhemmin ihmettelin. Taitaa kyllä olla niin että on kovin vanhanaikaista ajatella "kunto" ja "lenkki" sanojen yhteyteen "edes pienen pieni hikinoro otsalla" tai "askellusvauhti joka hengitystä vähäsen kiihdyttää", koska jälkimmäisiä en tuolla havainnut.
Siitä sitten palasi mieleen Juoksija-lehden kirjoittajien tarinat.
Tänään tuli sitten sellainen kokemus jotta tuo nimenomainen teema otti kertaheitolla askeleen lähemmäksi omaakin sydäntä.
Kun en huomenna mene Pyynikin Fuji/Peloton GP:hen oikeasti ajamaan (keskeneräinen kunto ja muut kootut seliselit) niin piti sitten tänään käydä varjo-gp ajamassa, suunnitelmana VK 2x20min GP-reitillä. Näkötornin juurelle asti pääsin pahaa aavistamatta, siellä oli joku kaveri stop-kilven kanssa. Eihän tänään vielä pitänyt ajot olla?!? Samassa näkyikin jo ensimmäinen lauma sinipaitaisia naisihmisiä. Perhana, "Likkojen Lenkki" näyttäisi olevan taas täällä.
Harmia niellen kammet vain pyörimään ja kohti Varalan mäkeä, josko joku ajettava reitti löytyy. Näkötornille ei päässyt, mutta samat nousumetrit näköjään sai Tahmelantien ajamalla. Reitille osui 3 kohtaa missä leidit ylittivät tien ja kummassakin vedossa muutamat kerrat joutui niihin pysähtymään tai hidastamaan ja odottelemaan, ennen kuin liikenteenohjaajat päästivät autot ja fillarit lävitse. Siinä kun puuskuttaen ja hikeä otsalta valuen odotteli että arvon leidit pääsisivät verkkaisesti tallustamaan tien ylitse niin aloin muistella että eikös tuon pitänyt olla joku kuntotapahtuma. Niinhän sitä tapahtuman verkkosivuillakin mainostetaan, kun asiaa myöhemmin ihmettelin. Taitaa kyllä olla niin että on kovin vanhanaikaista ajatella "kunto" ja "lenkki" sanojen yhteyteen "edes pienen pieni hikinoro otsalla" tai "askellusvauhti joka hengitystä vähäsen kiihdyttää", koska jälkimmäisiä en tuolla havainnut.
Siitä sitten palasi mieleen Juoksija-lehden kirjoittajien tarinat.
torstai 16. toukokuuta 2013
Juomapojan oppivuodet
Pitkään jatkunut niiskuttelu ja muu yleinen puolivointisuus alkoi pikkuhiljaa häipyä taustalle edellisellä viikolla ja ylipäätään touhuihin tuli taas vähän uutta virettä. Mitään ihmeloikkaa uudelle kuntotasolle tms. ei sentään tapahtunut yön yli, mutta kun touhuamisen ilo alkoi palailla niin helppo oli todeta että sehän se loppujen viimeksi tälläiselle kuntoliikkujalle on se tärkein juttu.
Edelleen tähän samaan jaksoon mahtui lukuisia uusia kokemuksia pyöräilyn parissa. Ei kenties mitään spektaakkelimaisia extreme-elämyksiä, mutta uutta kuitenkin. Juuri tämä seikka on itselle yksi pyöräilyn "juttu" jos vertaa vaikka aiemmin harrastamaani hölkkäilyyn jossa, noh, hölkättiin joskus 45min ja joskus 120min ja siinäpä sitten sen harrastuksen anti jos unohdetaan satunnaiset hölkkäkisat.
No mitä sitten tuli koettua ja opittua viimeisen vajaan kahden viikon aikana? Yhtä ja toista, osan olisi aivan varmasti voinut hoitaa järkeilemällä kotisoffallakin, mutta kyllä fyysisesti koettu oppiminen on vain ihan omaa luokkaansa. Sen tietää jo pikkutenavatkin jotka hypistelee ja tunkee suuhunsa kaiken minkä käteensä vain saavat. Jostain syystä aikuiset unohtavat tuon jossakin vaiheessa elämää.
#1 Silloin kun on nukkunut huonosti, vääntänyt töitä hartaasti ja unohtanut syödä niin 5sek kireihin keskittyminen on mitä on. Isommat watit ja korkeat kadenssit voi silloin korvata pienemmillä wateilla ja isomman tuuman väännöllä (ref: ma 6.5. 17x5sek kirit).
#2 Jos eka vk-veto ei lähde yhtään mihinkään, niin 3min rullailun jälkeen toinen veto voi olla ihan eri planeetalta. Aivan turha siis voivotella tai lyödä hanskoja tiskiin ennen kuin on asian selvittänyt (ref: ti 7.5. 15+20min vk-vedot).
#3 Jos kavereiden kanssa vetoharkassa ottaa ekan vedon mäkeen "tunnustelevasti" niin voipi olla että kaverit häipyy horisonttiin ja loput vedot saa tehdä ihan ittekseen omassa rauhassa (ref: to 9.5. 9x3min Pyynikin GP-reitillä).
#4 Kun on koko talven-kevään tehnyt tasaista jyystöä niin se sujuupi suhteessa paljon paremmin kuin terävät kuormitushuiput kone punaisella. Jos tätä lakia yrittää rikkoa niin viikatemies tulee kylään nopeasti ja yllättäen kesken huvittelun (ref: su 12.5. 6x3min Pyynikin GP-reitillä).
#5 Vaikka kuinka yrittää selitellä ja perustella niin Valkku ei hyväksy +4h cyclolenkkiä "palauttavaksi" etenkin jos sykkeet väittää että puolet ajasta sydän on jostain syystä pamppaillut vk-alueella. Lisäselvitys "sehän oli vaan Tour de Tampere cycloreitin kartoitusajoa" ei myöskään muuta asiaa muuksi (ref: la 11.5. 4h20min cyclolla polkuja, metsäteitä ja asfalttiakin).
#6 Dieselin kuntoprofiili, first time ever XCO-skabassa ja kauniisti ilmaistuna vielä hieman vajavainen tuntuma maastoajoon (3. kerta kesäpoluilla) tarjoaa verrattomia mahdollisuuksia oppia yhtä ja toista sekä itsestään että XCO:sta kilpailumuotona jopa vain yhden 50min oppisession aikana (ref: to 16.5. XCO-aluecup Kyötikkälässä).
#7 Polut muuttuvat selvästi kapeammiksi kun vetää itsensä punaiselle ylämäessä. Liittynee jotenkin suhteellisuusteoriaan tms. Näillä yhtäkkiä kaventuneilla poluilla heikolla maastotuntumalla voi kuvitella että tarvitsee jarrutella mutkiin ja käyttää voimia taas vauhdin kiihdyttämiseen vaikka tismalleen samoilla poluilla, niiden ollessa leveämpiä, voi edetä paljon smoothimmin vain pyörää kallistelemalla (ref: ti 14.5. XCO-radan koeajosessio vs. to 16.5. itse XCO-skaba).
#8 Jatkoa edelliseen: yllä mainitusta syystä kaventuneilla poluilla syke nousee, mies väsyy, mutta kello ei tykkää ajosta (ref: XCO edelleen).
#9 Jos XCO-skaban alkukiihdytyksessä jää parin jäykkäperän taakse niin kun eka kapea rymistelypolku alkaa niin nämä jäykkäperät toimivat yllättävän tehokkaina hidasteina samalla kun katsot kärkiletkan karkaavan edessä. Tässä kohtaa ei enää asiaa muuta hiljainen selittelysi itsellesi, että "noi jäykkäperät näytti kyllä ihan nopeilta alun sileällä uralla".
#10 Jos XCO-reitti on huonosti merkattu, niin vaikka kuski muisti radan kurvit suht hyvin vielä ennen lähtöä niin samainen kuski voi kärsiä yllättävistä akuuteista dementia-oireista kesken ajon jos kone on päässyt punaiselle edeltävässä ylämäessä. Dementia-oireiden ilmaantuessa jarruttaminen ylämäessä ja arpominen kahden polkuvaihtoehdon välillä ei edistä ajoa parhaalla tavalla. Tilanne kyllä ratkeaa monasti itsekseen kun takaa tullut kisakumppani kertoo mihin pitää ajaa. Tästäkin ongelmasta selviää kun vain muistaisi pitää näköyhteyden kärkiletkaan.
#11 Kaikesta yllämainitusta säädöstä huolimatta kaahailu poluilla numerolappu fillarissa on alkukantaisen hauskaa ja luulisin että pitää suorittaa nyt setti empiirisiä kokeita jossa havainnoidaan miten tuo säätämisen määrä muuttuu suhteessa ajettuihin koviin harjoituskierroksiin kyseisellä kisaradalla.
Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti ensi viikolla koetaan taas uutta. Jos ei muuten niin sen takia että tälläinen varttuneempi ehtii jo sujuvasti unohtaa osan aiemmasta ja näin mahdollistaa ahaa-elämysten syntymisen myös jatkossa.
Edelleen tähän samaan jaksoon mahtui lukuisia uusia kokemuksia pyöräilyn parissa. Ei kenties mitään spektaakkelimaisia extreme-elämyksiä, mutta uutta kuitenkin. Juuri tämä seikka on itselle yksi pyöräilyn "juttu" jos vertaa vaikka aiemmin harrastamaani hölkkäilyyn jossa, noh, hölkättiin joskus 45min ja joskus 120min ja siinäpä sitten sen harrastuksen anti jos unohdetaan satunnaiset hölkkäkisat.
No mitä sitten tuli koettua ja opittua viimeisen vajaan kahden viikon aikana? Yhtä ja toista, osan olisi aivan varmasti voinut hoitaa järkeilemällä kotisoffallakin, mutta kyllä fyysisesti koettu oppiminen on vain ihan omaa luokkaansa. Sen tietää jo pikkutenavatkin jotka hypistelee ja tunkee suuhunsa kaiken minkä käteensä vain saavat. Jostain syystä aikuiset unohtavat tuon jossakin vaiheessa elämää.
#1 Silloin kun on nukkunut huonosti, vääntänyt töitä hartaasti ja unohtanut syödä niin 5sek kireihin keskittyminen on mitä on. Isommat watit ja korkeat kadenssit voi silloin korvata pienemmillä wateilla ja isomman tuuman väännöllä (ref: ma 6.5. 17x5sek kirit).
#2 Jos eka vk-veto ei lähde yhtään mihinkään, niin 3min rullailun jälkeen toinen veto voi olla ihan eri planeetalta. Aivan turha siis voivotella tai lyödä hanskoja tiskiin ennen kuin on asian selvittänyt (ref: ti 7.5. 15+20min vk-vedot).
#3 Jos kavereiden kanssa vetoharkassa ottaa ekan vedon mäkeen "tunnustelevasti" niin voipi olla että kaverit häipyy horisonttiin ja loput vedot saa tehdä ihan ittekseen omassa rauhassa (ref: to 9.5. 9x3min Pyynikin GP-reitillä).
#4 Kun on koko talven-kevään tehnyt tasaista jyystöä niin se sujuupi suhteessa paljon paremmin kuin terävät kuormitushuiput kone punaisella. Jos tätä lakia yrittää rikkoa niin viikatemies tulee kylään nopeasti ja yllättäen kesken huvittelun (ref: su 12.5. 6x3min Pyynikin GP-reitillä).
#5 Vaikka kuinka yrittää selitellä ja perustella niin Valkku ei hyväksy +4h cyclolenkkiä "palauttavaksi" etenkin jos sykkeet väittää että puolet ajasta sydän on jostain syystä pamppaillut vk-alueella. Lisäselvitys "sehän oli vaan Tour de Tampere cycloreitin kartoitusajoa" ei myöskään muuta asiaa muuksi (ref: la 11.5. 4h20min cyclolla polkuja, metsäteitä ja asfalttiakin).
#6 Dieselin kuntoprofiili, first time ever XCO-skabassa ja kauniisti ilmaistuna vielä hieman vajavainen tuntuma maastoajoon (3. kerta kesäpoluilla) tarjoaa verrattomia mahdollisuuksia oppia yhtä ja toista sekä itsestään että XCO:sta kilpailumuotona jopa vain yhden 50min oppisession aikana (ref: to 16.5. XCO-aluecup Kyötikkälässä).
#7 Polut muuttuvat selvästi kapeammiksi kun vetää itsensä punaiselle ylämäessä. Liittynee jotenkin suhteellisuusteoriaan tms. Näillä yhtäkkiä kaventuneilla poluilla heikolla maastotuntumalla voi kuvitella että tarvitsee jarrutella mutkiin ja käyttää voimia taas vauhdin kiihdyttämiseen vaikka tismalleen samoilla poluilla, niiden ollessa leveämpiä, voi edetä paljon smoothimmin vain pyörää kallistelemalla (ref: ti 14.5. XCO-radan koeajosessio vs. to 16.5. itse XCO-skaba).
#8 Jatkoa edelliseen: yllä mainitusta syystä kaventuneilla poluilla syke nousee, mies väsyy, mutta kello ei tykkää ajosta (ref: XCO edelleen).
#9 Jos XCO-skaban alkukiihdytyksessä jää parin jäykkäperän taakse niin kun eka kapea rymistelypolku alkaa niin nämä jäykkäperät toimivat yllättävän tehokkaina hidasteina samalla kun katsot kärkiletkan karkaavan edessä. Tässä kohtaa ei enää asiaa muuta hiljainen selittelysi itsellesi, että "noi jäykkäperät näytti kyllä ihan nopeilta alun sileällä uralla".
#10 Jos XCO-reitti on huonosti merkattu, niin vaikka kuski muisti radan kurvit suht hyvin vielä ennen lähtöä niin samainen kuski voi kärsiä yllättävistä akuuteista dementia-oireista kesken ajon jos kone on päässyt punaiselle edeltävässä ylämäessä. Dementia-oireiden ilmaantuessa jarruttaminen ylämäessä ja arpominen kahden polkuvaihtoehdon välillä ei edistä ajoa parhaalla tavalla. Tilanne kyllä ratkeaa monasti itsekseen kun takaa tullut kisakumppani kertoo mihin pitää ajaa. Tästäkin ongelmasta selviää kun vain muistaisi pitää näköyhteyden kärkiletkaan.
#11 Kaikesta yllämainitusta säädöstä huolimatta kaahailu poluilla numerolappu fillarissa on alkukantaisen hauskaa ja luulisin että pitää suorittaa nyt setti empiirisiä kokeita jossa havainnoidaan miten tuo säätämisen määrä muuttuu suhteessa ajettuihin koviin harjoituskierroksiin kyseisellä kisaradalla.
Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti ensi viikolla koetaan taas uutta. Jos ei muuten niin sen takia että tälläinen varttuneempi ehtii jo sujuvasti unohtaa osan aiemmasta ja näin mahdollistaa ahaa-elämysten syntymisen myös jatkossa.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Tehoa ja lepoa
Kulunut viikko on mennyt arkea sovitellessa niin, että jotain ehtisi treenaamaankin. Tulipa käytyä USA-Suomi matsi seuraamassa oikein paikan päällä. Vakaa aikomus oli korkata kautta aikain eka viikkotempo, mutta työpalaveri venähti taas kerran sen verran että homma kääntyi omaksi VK treeniksi.
Kirjoittelen viikon turinat jo nyt, kun huomenna pukkaa työkeikkaa ameriikan Yhdysvaltain maahan. Torstaina paluu ja sen jälkeen onkin sitten kova tohina Pyynikkiä ajatellen. Pääosin luotan levon voimaan tässä kohtaa, vaikka juoksuvermeet mukaan pakkasin.
Tässä viikon saldot:
Ma TT kulkimella palauttelua ja temporeitin katsastus Santun kanssa. 43km 1.30h
Ti Tempon tilalla 2*20min VK Saija perusreitillä, meno 19.38min 298W 41,1kmh, paluu 21.16min 307W 36,9kmh. Paluussa oli Pate ja Henkka kirittämässä peesissä, niin sain napsun enempi irti. Tuulet oli tasan päinvastaiset ja se näkyy wateissa. Yht 1.40h
Ke matsi
To Pyynikillä WBR porukka höystettynä Patella ja Henkalla. 9 kiekkaa 57.51min 281W. Yht 1.27h
Pe Haikan lavan pihan haravointia
La Henkan ja Joukon kanssa Ellivuori. Jos tää oli Elite heeboille pitkä palauttava, niin mun täytyy alkaa treenaan kolme kertaa enemmän kuin nykyään. Tultiin Kiskokabinetilta aika haipakkaa. Jouko oli laittanut vähän reippaammin päälle ja tais olla aika trooppisissa fiiliksissä, kun arska paisto ja Henkka pisti satsia vaan lisää :-). 3.58h ja 128km. Korkkasin seuran uudet ajorytkyt ja kyllä on hyvät!
Yht n. 8.30h
Ensi viikon alku menee reissussa ja sunnuntaina on vuoden kärsimysnäytelmä tiedossa Pyynikillä. Pääseeköhän papparainen maaliin? Henkalle lupasin Eliten voitosta kaljat Loukon pubissa.
Kirjoittelen viikon turinat jo nyt, kun huomenna pukkaa työkeikkaa ameriikan Yhdysvaltain maahan. Torstaina paluu ja sen jälkeen onkin sitten kova tohina Pyynikkiä ajatellen. Pääosin luotan levon voimaan tässä kohtaa, vaikka juoksuvermeet mukaan pakkasin.
Tässä viikon saldot:
Ma TT kulkimella palauttelua ja temporeitin katsastus Santun kanssa. 43km 1.30h
Ti Tempon tilalla 2*20min VK Saija perusreitillä, meno 19.38min 298W 41,1kmh, paluu 21.16min 307W 36,9kmh. Paluussa oli Pate ja Henkka kirittämässä peesissä, niin sain napsun enempi irti. Tuulet oli tasan päinvastaiset ja se näkyy wateissa. Yht 1.40h
Ke matsi
To Pyynikillä WBR porukka höystettynä Patella ja Henkalla. 9 kiekkaa 57.51min 281W. Yht 1.27h
Pe Haikan lavan pihan haravointia
La Henkan ja Joukon kanssa Ellivuori. Jos tää oli Elite heeboille pitkä palauttava, niin mun täytyy alkaa treenaan kolme kertaa enemmän kuin nykyään. Tultiin Kiskokabinetilta aika haipakkaa. Jouko oli laittanut vähän reippaammin päälle ja tais olla aika trooppisissa fiiliksissä, kun arska paisto ja Henkka pisti satsia vaan lisää :-). 3.58h ja 128km. Korkkasin seuran uudet ajorytkyt ja kyllä on hyvät!
Yht n. 8.30h
Ensi viikon alku menee reissussa ja sunnuntaina on vuoden kärsimysnäytelmä tiedossa Pyynikillä. Pääseeköhän papparainen maaliin? Henkalle lupasin Eliten voitosta kaljat Loukon pubissa.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Pyörän pesu, talutusta ja vähän kilvanajoa
Viikko meni henkisesti toipuessa edellisen viikon AHH ajojen yhteislähdöstä ja samalla valmistautuessa viikonlopun Satakunnan ajoihin. Kokemus oli varsin erilainen viikontakaiseen verrattuna. Ei kasoja! Olisikohan edellisen viikonlopun tapahtumat rauhoittaneet suurinta yli-intoa.
Sunnuntain lähdössä oli osa matkasta varsinaista perunapeltoa. Homma päättyikin sitten omalta osalta etukumin rikkoutumiseen. Kymppi ennen maalia kuului Captainin komento, että nyt mennään. Otin pari polkaisua putkelta huomatakseni, että kumihan on ihan löysä. Ei muuta kun sivuun ja taluttaan pyörää. Ei ole vielä meidän tiimillä tuota omaa huoltoautoa, josta saisi uuden kiekon ja peesipaikan pääjoukon metsästykseen. Eikä kyllä ollut järjestäjien toimesta neutraalia huoltoSkeidaakaan takana, jonka katolla olisi ollut kiekkoja mistä valita :-). Aikani talutettua pyörää, etten ihan jäätyisi pystyyn kun oltiin kuitenkin kastuttu alkumatkasta, pysähtyi auto joku ystävällinen kaveri autolla ja kysyi haluanko kyydin kisakeskukseen. Autossa selvisi, että hän ei ollut järjestelyväkeä, vaan oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa ja hyvää hyvyyttään korjasi yltäpäältä rapaisen ja kylmettyneen pyöräilijän kyytiinsä. Isot kiitokset hänelle! Oli muuten entisiä triathlonistejä ja tuon teon perusteella todellinen pyöräilyn ystävä.
Lauantaille oli tavoitteena ehtiä ajoissa ja verrytelleenä prologin lähtöön. Näin myös tapahtui eli huimaa parannusta edelliseen viikkoon.
Viikon saldot:
Ma Tempopyörällä 2*20min VK Säijän pätkällä + verrat. Watit 285 mennessä ja paluussa 286.1.37h - 51km
Ti Wappuaatto
Ke Tempo kulkimella kevyttä palauttavaa rullailua 1.37h - 48km. Hyvää kokemusta tuulioloihin.
To Lepo
Pe Valmistelua viikonlopun ajoihin. PikkuSäijä ja matkalla muutama lyhyt veto. 1.20h - 37km
La Prologi + ryhmälähtö. Oliskohan kaikkine verroineen päivineen 4h
Su Etappi 2, joka päättyi 65km kohdalla. Sinällään kevyttä menoa siihen asti. Yhteensä verroineen 2h Ja kun en pystynyt tänäänkään jeesaan kapua itse kisassa, niin sain komennon pestä hänen pyöränsä kun oltiin päästy Werstaalle. Tai siis komento kuului kotimatkalla: "Pesetkö muuten pyörän sisällä vai ulkona?" Ei siinä paljon muu auttanut kuin viritellä painepesuri ja alkaa hommiin. Onneksi sentään armahti, eikä laittanut enää kiillottamaan sitä pesun päälle.
Viikon saldo: Kurkon pyörän pesu 18min ja ajoa 9.34h
Tällä jo alkaneella viikolla olisi tarkoitus ottaa taas treeniä enempi, kun viikonloppuna ei ole kisoja. Pyynikin osallistumispäätökset pitäisi käydä kuulostelemassa reitillä. Starttiin on enää vajaa pari viikkoa. Sunnuntai menee lentokoneessa istumiseen, kun työreissu iskee Ameriikan ihmemaahan.Vähän tuli tuo työreissu huonoon saumaan Pyynikkiä ajatellen, kun olen reissulta takaisin torstaina. Tai sitten toisaalta siitä saisi hyvän tekosyyn skipata koko kisa.
Sunnuntain lähdössä oli osa matkasta varsinaista perunapeltoa. Homma päättyikin sitten omalta osalta etukumin rikkoutumiseen. Kymppi ennen maalia kuului Captainin komento, että nyt mennään. Otin pari polkaisua putkelta huomatakseni, että kumihan on ihan löysä. Ei muuta kun sivuun ja taluttaan pyörää. Ei ole vielä meidän tiimillä tuota omaa huoltoautoa, josta saisi uuden kiekon ja peesipaikan pääjoukon metsästykseen. Eikä kyllä ollut järjestäjien toimesta neutraalia huoltoSkeidaakaan takana, jonka katolla olisi ollut kiekkoja mistä valita :-). Aikani talutettua pyörää, etten ihan jäätyisi pystyyn kun oltiin kuitenkin kastuttu alkumatkasta, pysähtyi auto joku ystävällinen kaveri autolla ja kysyi haluanko kyydin kisakeskukseen. Autossa selvisi, että hän ei ollut järjestelyväkeä, vaan oli lähtenyt katsomaan tapahtumaa ja hyvää hyvyyttään korjasi yltäpäältä rapaisen ja kylmettyneen pyöräilijän kyytiinsä. Isot kiitokset hänelle! Oli muuten entisiä triathlonistejä ja tuon teon perusteella todellinen pyöräilyn ystävä.
Lauantaille oli tavoitteena ehtiä ajoissa ja verrytelleenä prologin lähtöön. Näin myös tapahtui eli huimaa parannusta edelliseen viikkoon.
Viikon saldot:
Ma Tempopyörällä 2*20min VK Säijän pätkällä + verrat. Watit 285 mennessä ja paluussa 286.1.37h - 51km
Ti Wappuaatto
Ke Tempo kulkimella kevyttä palauttavaa rullailua 1.37h - 48km. Hyvää kokemusta tuulioloihin.
To Lepo
Pe Valmistelua viikonlopun ajoihin. PikkuSäijä ja matkalla muutama lyhyt veto. 1.20h - 37km
La Prologi + ryhmälähtö. Oliskohan kaikkine verroineen päivineen 4h
Su Etappi 2, joka päättyi 65km kohdalla. Sinällään kevyttä menoa siihen asti. Yhteensä verroineen 2h Ja kun en pystynyt tänäänkään jeesaan kapua itse kisassa, niin sain komennon pestä hänen pyöränsä kun oltiin päästy Werstaalle. Tai siis komento kuului kotimatkalla: "Pesetkö muuten pyörän sisällä vai ulkona?" Ei siinä paljon muu auttanut kuin viritellä painepesuri ja alkaa hommiin. Onneksi sentään armahti, eikä laittanut enää kiillottamaan sitä pesun päälle.
Viikon saldo: Kurkon pyörän pesu 18min ja ajoa 9.34h
Tällä jo alkaneella viikolla olisi tarkoitus ottaa taas treeniä enempi, kun viikonloppuna ei ole kisoja. Pyynikin osallistumispäätökset pitäisi käydä kuulostelemassa reitillä. Starttiin on enää vajaa pari viikkoa. Sunnuntai menee lentokoneessa istumiseen, kun työreissu iskee Ameriikan ihmemaahan.Vähän tuli tuo työreissu huonoon saumaan Pyynikkiä ajatellen, kun olen reissulta takaisin torstaina. Tai sitten toisaalta siitä saisi hyvän tekosyyn skipata koko kisa.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Same old
Vähän alkaa näissä viikkoraporteissa olla jo särkyneen levyn maku, sama tarina junnaa paikallaan. Mutta eihän se sanoja kääntelemällä muuksi muutu. Välikausi jatkui siis edelleen tälläkin viikolla.
Maanantai ja tiistai olivat lepiä lekurien tutkimusten takia. Keskiviikkona kevyttä tunti trainerilla. Sen verran räkää valui nokasta että päätin jättää edelleen oikean harjoittelun hyllylle ja ajelin todellakin kevyttä eikä "WBR-palauttelevaa". Muiden ideoiden puutteessa kokeilin sentään vaihteeksi ajaa 20-25 varvia normaalia alemmilla kadensseilla josko edes jalat saisivat jotain uutta ärsykettä.
Perjantaina aikataulut sattuivat siten sopivasti, että työpäivän päätteeksi ehätin lähtemään kohti Pirkkalaa Tapin kanssa kevyelle. Tapillahan odotti kisat lauantaina joten kevyttä säestettiin vain muutamalla kirillä. Keli oli varsin kelpo josko vastaista tuulta oli ihan riittävästi mennessä Pirkkalaan, vastavuoroisesti se ehätti tyyntymään paluumatkalle joten jäi korvaukset saamatta. 69km, 2h23min ja NP watit 202w menomatkan nostamana. Räkää valui edelleen, mutta olo ei ollut hullumpi ja kiritkin irtosi ihan normisti.
Lauantaina sitten kova tuuli ja ajokaverien puute innoitti maastokauden korkkaukseen. Samantein vaan heti pitempi siivu Aapiskukolle harjupolkuja pitkin, perinteinen XCM-simulaatioreitti. PK-vauhdeilla tuota ei ole tullut ajettua aikoihin, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Meno tuntui ihan makoisalta ja hieman yllättäen jopo pysyi varsin hyvin hanskassa polulla kovemmassakin vauhdissa. Keskeneräinen kunto tuntui eniten siinä, että mikä tahansa terävämpi töppyrä hidasti vauhdin mateluksi. Vastaavasti perusvauhti pysyi kyllä koko matkan hyvänä suhteessa aikaisempien vuosien suorituksiin. Talven aikana hankitut diesel-ominaisuudet eivät ainakaan täysin siis ole kadonneet. Paluumatkalla sitten into ja liiallinen itsevarmuus ajossa kostautui kun helpohkossa paikassa huolimattomuusvirheen seurauksena etupää katosi alta ja kuski siirtyi syleilemään polun pintaa. Peukalo, pikkusormi ja polven syrjä on nyt mukavasti turvonneet mutta kotitohtorin arvio on että ei murtumia. 58km, 2h58min ja keskisyke ihan reipas.
Sunnuntaina synkeään keliin sitten kevyttä cycloilua reipas tunti. Onneksi pääsi ulos. Tunti palauttavaa trainerilla ei olisi ainakaan henkisesti ollut mitenkään "palauttavaa".
Yhteensä 7h40min ja vain yksi kunnolla ajorupeama. Ensi viikolle on luvattu hyvää keliä ja vaikka nokka edelleen vuotaa niin saattaapi se johtua myös kevätallergioista eli jos ei ylläripylläreitä tuu niin haaveena on tehdä comeback ihan oikeaan ajamiseen.
Maanantai ja tiistai olivat lepiä lekurien tutkimusten takia. Keskiviikkona kevyttä tunti trainerilla. Sen verran räkää valui nokasta että päätin jättää edelleen oikean harjoittelun hyllylle ja ajelin todellakin kevyttä eikä "WBR-palauttelevaa". Muiden ideoiden puutteessa kokeilin sentään vaihteeksi ajaa 20-25 varvia normaalia alemmilla kadensseilla josko edes jalat saisivat jotain uutta ärsykettä.
Perjantaina aikataulut sattuivat siten sopivasti, että työpäivän päätteeksi ehätin lähtemään kohti Pirkkalaa Tapin kanssa kevyelle. Tapillahan odotti kisat lauantaina joten kevyttä säestettiin vain muutamalla kirillä. Keli oli varsin kelpo josko vastaista tuulta oli ihan riittävästi mennessä Pirkkalaan, vastavuoroisesti se ehätti tyyntymään paluumatkalle joten jäi korvaukset saamatta. 69km, 2h23min ja NP watit 202w menomatkan nostamana. Räkää valui edelleen, mutta olo ei ollut hullumpi ja kiritkin irtosi ihan normisti.
Lauantaina sitten kova tuuli ja ajokaverien puute innoitti maastokauden korkkaukseen. Samantein vaan heti pitempi siivu Aapiskukolle harjupolkuja pitkin, perinteinen XCM-simulaatioreitti. PK-vauhdeilla tuota ei ole tullut ajettua aikoihin, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Meno tuntui ihan makoisalta ja hieman yllättäen jopo pysyi varsin hyvin hanskassa polulla kovemmassakin vauhdissa. Keskeneräinen kunto tuntui eniten siinä, että mikä tahansa terävämpi töppyrä hidasti vauhdin mateluksi. Vastaavasti perusvauhti pysyi kyllä koko matkan hyvänä suhteessa aikaisempien vuosien suorituksiin. Talven aikana hankitut diesel-ominaisuudet eivät ainakaan täysin siis ole kadonneet. Paluumatkalla sitten into ja liiallinen itsevarmuus ajossa kostautui kun helpohkossa paikassa huolimattomuusvirheen seurauksena etupää katosi alta ja kuski siirtyi syleilemään polun pintaa. Peukalo, pikkusormi ja polven syrjä on nyt mukavasti turvonneet mutta kotitohtorin arvio on että ei murtumia. 58km, 2h58min ja keskisyke ihan reipas.
Sunnuntaina synkeään keliin sitten kevyttä cycloilua reipas tunti. Onneksi pääsi ulos. Tunti palauttavaa trainerilla ei olisi ainakaan henkisesti ollut mitenkään "palauttavaa".
Yhteensä 7h40min ja vain yksi kunnolla ajorupeama. Ensi viikolle on luvattu hyvää keliä ja vaikka nokka edelleen vuotaa niin saattaapi se johtua myös kevätallergioista eli jos ei ylläripylläreitä tuu niin haaveena on tehdä comeback ihan oikeaan ajamiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)