Pitkään jatkunut niiskuttelu ja muu yleinen puolivointisuus alkoi pikkuhiljaa häipyä taustalle edellisellä viikolla ja ylipäätään touhuihin tuli taas vähän uutta virettä. Mitään ihmeloikkaa uudelle kuntotasolle tms. ei sentään tapahtunut yön yli, mutta kun touhuamisen ilo alkoi palailla niin helppo oli todeta että sehän se loppujen viimeksi tälläiselle kuntoliikkujalle on se tärkein juttu.
Edelleen tähän samaan jaksoon mahtui lukuisia uusia kokemuksia pyöräilyn parissa. Ei kenties mitään spektaakkelimaisia extreme-elämyksiä, mutta uutta kuitenkin. Juuri tämä seikka on itselle yksi pyöräilyn "juttu" jos vertaa vaikka aiemmin harrastamaani hölkkäilyyn jossa, noh, hölkättiin joskus 45min ja joskus 120min ja siinäpä sitten sen harrastuksen anti jos unohdetaan satunnaiset hölkkäkisat.
No mitä sitten tuli koettua ja opittua viimeisen vajaan kahden viikon aikana? Yhtä ja toista, osan olisi aivan varmasti voinut hoitaa järkeilemällä kotisoffallakin, mutta kyllä fyysisesti koettu oppiminen on vain ihan omaa luokkaansa. Sen tietää jo pikkutenavatkin jotka hypistelee ja tunkee suuhunsa kaiken minkä käteensä vain saavat. Jostain syystä aikuiset unohtavat tuon jossakin vaiheessa elämää.
#1 Silloin kun on nukkunut huonosti, vääntänyt töitä hartaasti ja unohtanut syödä niin 5sek kireihin keskittyminen on mitä on. Isommat watit ja korkeat kadenssit voi silloin korvata pienemmillä wateilla ja isomman tuuman väännöllä (ref: ma 6.5. 17x5sek kirit).
#2 Jos eka vk-veto ei lähde yhtään mihinkään, niin 3min rullailun jälkeen toinen veto voi olla ihan eri planeetalta. Aivan turha siis voivotella tai lyödä hanskoja tiskiin ennen kuin on asian selvittänyt (ref: ti 7.5. 15+20min vk-vedot).
#3 Jos kavereiden kanssa vetoharkassa ottaa ekan vedon mäkeen "tunnustelevasti" niin voipi olla että kaverit häipyy horisonttiin ja loput vedot saa tehdä ihan ittekseen omassa rauhassa (ref: to 9.5. 9x3min Pyynikin GP-reitillä).
#4 Kun on koko talven-kevään tehnyt tasaista jyystöä niin se sujuupi suhteessa paljon paremmin kuin terävät kuormitushuiput kone punaisella. Jos tätä lakia yrittää rikkoa niin viikatemies tulee kylään nopeasti ja yllättäen kesken huvittelun (ref: su 12.5. 6x3min Pyynikin GP-reitillä).
#5 Vaikka kuinka yrittää selitellä ja perustella niin Valkku ei hyväksy +4h cyclolenkkiä "palauttavaksi" etenkin jos sykkeet väittää että puolet ajasta sydän on jostain syystä pamppaillut vk-alueella. Lisäselvitys "sehän oli vaan Tour de Tampere cycloreitin kartoitusajoa" ei myöskään muuta asiaa muuksi (ref: la 11.5. 4h20min cyclolla polkuja, metsäteitä ja asfalttiakin).
#6 Dieselin kuntoprofiili, first time ever XCO-skabassa ja kauniisti ilmaistuna vielä hieman vajavainen tuntuma maastoajoon (3. kerta kesäpoluilla) tarjoaa verrattomia mahdollisuuksia oppia yhtä ja toista sekä itsestään että XCO:sta kilpailumuotona jopa vain yhden 50min oppisession aikana (ref: to 16.5. XCO-aluecup Kyötikkälässä).
#7 Polut muuttuvat selvästi kapeammiksi kun vetää itsensä punaiselle ylämäessä. Liittynee jotenkin suhteellisuusteoriaan tms. Näillä yhtäkkiä kaventuneilla poluilla heikolla maastotuntumalla voi kuvitella että tarvitsee jarrutella mutkiin ja käyttää voimia taas vauhdin kiihdyttämiseen vaikka tismalleen samoilla poluilla, niiden ollessa leveämpiä, voi edetä paljon smoothimmin vain pyörää kallistelemalla (ref: ti 14.5. XCO-radan koeajosessio vs. to 16.5. itse XCO-skaba).
#8 Jatkoa edelliseen: yllä mainitusta syystä kaventuneilla poluilla syke nousee, mies väsyy, mutta kello ei tykkää ajosta (ref: XCO edelleen).
#9 Jos XCO-skaban alkukiihdytyksessä jää parin jäykkäperän taakse niin kun eka kapea rymistelypolku alkaa niin nämä jäykkäperät toimivat yllättävän tehokkaina hidasteina samalla kun katsot kärkiletkan karkaavan edessä. Tässä kohtaa ei enää asiaa muuta hiljainen selittelysi itsellesi, että "noi jäykkäperät näytti kyllä ihan nopeilta alun sileällä uralla".
#10 Jos XCO-reitti on huonosti merkattu, niin vaikka kuski muisti radan kurvit suht hyvin vielä ennen lähtöä niin samainen kuski voi kärsiä yllättävistä akuuteista dementia-oireista kesken ajon jos kone on päässyt punaiselle edeltävässä ylämäessä. Dementia-oireiden ilmaantuessa jarruttaminen ylämäessä ja arpominen kahden polkuvaihtoehdon välillä ei edistä ajoa parhaalla tavalla. Tilanne kyllä ratkeaa monasti itsekseen kun takaa tullut kisakumppani kertoo mihin pitää ajaa. Tästäkin ongelmasta selviää kun vain muistaisi pitää näköyhteyden kärkiletkaan.
#11 Kaikesta yllämainitusta säädöstä huolimatta kaahailu poluilla numerolappu fillarissa on alkukantaisen hauskaa ja luulisin että pitää suorittaa nyt setti empiirisiä kokeita jossa havainnoidaan miten tuo säätämisen määrä muuttuu suhteessa ajettuihin koviin harjoituskierroksiin kyseisellä kisaradalla.
Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti ensi viikolla koetaan taas uutta. Jos ei muuten niin sen takia että tälläinen varttuneempi ehtii jo sujuvasti unohtaa osan aiemmasta ja näin mahdollistaa ahaa-elämysten syntymisen myös jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti