Vähän alkaa näissä viikkoraporteissa olla jo särkyneen levyn maku, sama tarina junnaa paikallaan. Mutta eihän se sanoja kääntelemällä muuksi muutu. Välikausi jatkui siis edelleen tälläkin viikolla.
Maanantai ja tiistai olivat lepiä lekurien tutkimusten takia. Keskiviikkona kevyttä tunti trainerilla. Sen verran räkää valui nokasta että päätin jättää edelleen oikean harjoittelun hyllylle ja ajelin todellakin kevyttä eikä "WBR-palauttelevaa". Muiden ideoiden puutteessa kokeilin sentään vaihteeksi ajaa 20-25 varvia normaalia alemmilla kadensseilla josko edes jalat saisivat jotain uutta ärsykettä.
Perjantaina aikataulut sattuivat siten sopivasti, että työpäivän päätteeksi ehätin lähtemään kohti Pirkkalaa Tapin kanssa kevyelle. Tapillahan odotti kisat lauantaina joten kevyttä säestettiin vain muutamalla kirillä. Keli oli varsin kelpo josko vastaista tuulta oli ihan riittävästi mennessä Pirkkalaan, vastavuoroisesti se ehätti tyyntymään paluumatkalle joten jäi korvaukset saamatta. 69km, 2h23min ja NP watit 202w menomatkan nostamana. Räkää valui edelleen, mutta olo ei ollut hullumpi ja kiritkin irtosi ihan normisti.
Lauantaina sitten kova tuuli ja ajokaverien puute innoitti maastokauden korkkaukseen. Samantein vaan heti pitempi siivu Aapiskukolle harjupolkuja pitkin, perinteinen XCM-simulaatioreitti. PK-vauhdeilla tuota ei ole tullut ajettua aikoihin, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Meno tuntui ihan makoisalta ja hieman yllättäen jopo pysyi varsin hyvin hanskassa polulla kovemmassakin vauhdissa. Keskeneräinen kunto tuntui eniten siinä, että mikä tahansa terävämpi töppyrä hidasti vauhdin mateluksi. Vastaavasti perusvauhti pysyi kyllä koko matkan hyvänä suhteessa aikaisempien vuosien suorituksiin. Talven aikana hankitut diesel-ominaisuudet eivät ainakaan täysin siis ole kadonneet. Paluumatkalla sitten into ja liiallinen itsevarmuus ajossa kostautui kun helpohkossa paikassa huolimattomuusvirheen seurauksena etupää katosi alta ja kuski siirtyi syleilemään polun pintaa. Peukalo, pikkusormi ja polven syrjä on nyt mukavasti turvonneet mutta kotitohtorin arvio on että ei murtumia. 58km, 2h58min ja keskisyke ihan reipas.
Sunnuntaina synkeään keliin sitten kevyttä cycloilua reipas tunti. Onneksi pääsi ulos. Tunti palauttavaa trainerilla ei olisi ainakaan henkisesti ollut mitenkään "palauttavaa".
Yhteensä 7h40min ja vain yksi kunnolla ajorupeama. Ensi viikolle on luvattu hyvää keliä ja vaikka nokka edelleen vuotaa niin saattaapi se johtua myös kevätallergioista eli jos ei ylläripylläreitä tuu niin haaveena on tehdä comeback ihan oikeaan ajamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti