Reeniä vai ajelua? Pitkäjänteistä, ajoin puuduttavaakin, puurtamista odottaen että jotakin löytyy tien päästä. Ehkä. Vai nautiskelua yksittäisistä lenkeistä, sivuuttaen mahdollisuuden kehittyä nopeammaksi, kestävämmäksi, paremmaksi, ja nauttia vielä isommin. Talvella vastaus oli vielä selkeä ja reenimoodi päällä kunnes kevät ja duunin vaihdos katkaisi rytmin, toi tauon ja teki arkikuvioista haastavampia ja vaikeammin ennakoitavia. Sen jälkeen kysymys reenistä vs. ajelusta on leijunut ilmassa ja vastaus vaihtunut useamman kerran. Rajallinen tarmo on monasti valunut muualle ja harrastaminen on vetänyt lyhyimmän korren.
Reenaaminen, siis tarkoittaen lenkkejä joiden päätavoite on kunnon kehittyminen ja kaukana muilla sijoilla muut arvot, on mielekästä silloin kun se näyttää vievän jonnekin. Jos evidenssiä tästä ei tule tai usko muuten suotuisaan lopputulokseen horjuu niin intokin alkaa hiipumaan kun otsalohkossa prosessori tekee risk vs. reward kalkyylejaan. Pyöräily kun eroaa vaikkapa juoksusta siinä että vaihtoehto reenaamiselle on varsin houkutteleva. Ajelua lenkki kerrallaan, valiten välineen, tyylin ja tempon päivän fiiliksen mukaan. Leppoisaa cycloilua Espoon rantaraittia pitkin, kurvailua kiemurtelevilla neulaspoluilla, perhelenkki maisemia katsellen. Virne naamalla, jota 20w lisää FTP:tä tuskin juurikaan leventäisi.
Onneksi homeostaasia järkyttää toisenlaisetkin ajelut. PK-lenkki Tapin kanssa 25.5. jossain kohtaa, liian varhain, 130km matkaa pitää nöyrtyä ajamaan peesissä. Korso XCM 8.6. hyvä flow, mutta mielessä kolkuttaa ajatus miltä tuntuisi jos kintut antaisivat myöden ajaa koko ajan talla pohjassa hienoilla poluilla, eikä töppäreiden jälkeen tarvisi hengitystä tasailla. Varjo-yöpirkka 27.6. maantieajoa parhaimmillaan, vauhdikkaassa telaketjussa mutkaista Kapeentietä kohti Terälahtea. Kunnes jalat sanovat sopimuksen irti 5km myöhemmin ja hupi loppuu. Yhtäkkiä wateilla onkin taas merkitystä ja ilman niitä hauskanpito ei onnistu, tai ainakin maku on väljähtäneempää.
Josko ajelusta siis piiru takaisin reenaamisen suuntaan. PK-watteja tuskin tarvitaan enää tässä vaiheessa kautta, mutta olisiko eniten iloa vk- vai mk-wateista vai vieläkin lyhyemmistä paukuista? Tiistaina Kyötikkälässä ruuti oli vielä kosteaa ja raaston sijaan saldoksi tuli jyystämistä. Huomenna uusi yritys. Viikonloppuna kenties vanhojen aikojen tyylinen takuuvarma WBR:n pk-lenkki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti