Niin se vain meni, että hyvin alkanut blogin päivitys uhkasi jäädä tauolle, kun Mustion tempon surkean räpellyksen jälkeen oli metrin mittainen jorde otsassa, eikä huvittanut kirjoittaa, eikä ollut mielessä mitään painokelpoista sanottavaa. Pari vuotta hyvää treeniä takana, erittäin onnistunut talvi ja lopputulemana on dadaaa... tehollisesti huonoin tempo, numerolappu selässä... ikinä! Kunto, tai ainakin suorituskyky (aina positiivinen valmennuspäällikkö ei ole vielä suostunut myöntämään, että kunto olisi kadonnut, vaan suorituskyky vain on tilapäisesti alamaissa, itse en ole ihan vakuuttunut, ainakaan "käppyrät" eivät tue tätä olettamaa), on toki ollut huhtikuusta eteenpäin tosi heikko, mutta kuvittelin, että numerolappu jotenkin maagisesti taikoisi sen takaisin ja olkoonkin, ettei reitti liki 400 nousumetrin kanssa ollut ihan tällaiselle ylipainoselle tehty, niin normi talvikunnossakin ajasta olisi pitänyt saada minuutti pois ja hyvänä päivänä kolme. Ihmiskroppa ja sen kunto on vain joskus perinjuurin oikukukas. Mutta aika tylstyttää närästyksen, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Suurin osa edellistä ja alkava viikko on mennyt duunireissussa Santiagossa, Chilessä. Olin etukäteen jo heittänyt hanskat tiskiin, että saisi minkäänlaista treeniä tehtyä, mutta hotellista löytyi gymiltä nojapyörä-tyyppinen helvetinkone, jota on tullut kammettua aamuin illoin ja viikonloppuna löysin tieni paikalliseen pyörävuokraamoon, josta sain vuokralle maastopyörän räyskän, jolla pääsin kipuamaan kylän keskellä töröttävää San Cristobal nimistä kukkulaa ylös alas.
Nousu on mitaltaan reilut 6km ja olisiko äkkiarvaamalta keskimäärin 5%, vähän loivempaa, kuin tyypillinen Mallukan kinkama. Maastopyörä osoittautui itseasiassa hyväksi vehkeeksi, koska sillä aikaa sai nousuun kulumaan vajaat parikymmentä minuuttia. Tarkoitus oli ajaa pari kovaa ja muutama kevyempi, mutta kun mäki oli aivan kansoitettu pyöräilijöistä, niin hyvistä aikeista huolimatta tuli aina joku selkä, joka piti ajaa kiinni tai selän takaa joku uutuudenkiiltävällä hiilimaantiekonkelilla yrittäjä, joka piti pitää takana, joten tuli tunkattua viisi kierrosta sen verran huolella, että saattoipa nimittää ihan treeniksi. Kuviakin olisi ollut, mutta onnistuin tiputtamaan luurin taksiin fillarireisulta tullessa, eikä siitä (yllättäen) ole sen jälkeen kuulunut. Hienon näköistä oli kyllä ja paikallinen talvikelikin aikalailla optimaalinen fillarointiin niin, että nousuissa hihat pois ja laskussa päälle sääteli lämpötilan sopivaksi.
Viikonloppuna on sukulointikarkeloa, joten hieman suunnitelmissa ollut Tarmo maantie jää väliin, eipä sillä, että ei noista yhteislähtökaatuiluista kyllä meikäläisen treeniin mitään iloa ole. Harmittaa, että reissun takia jää väliin JPH Fysio tempo, joka olisi ollut helatorstaina hienolla reitillä ja hyvällä osanottajalistalla, mutta tuleepa noita tempokarkeloita onneksi vielä jokunen tälle kesälle.
Suurin osa edellistä ja alkava viikko on mennyt duunireissussa Santiagossa, Chilessä. Olin etukäteen jo heittänyt hanskat tiskiin, että saisi minkäänlaista treeniä tehtyä, mutta hotellista löytyi gymiltä nojapyörä-tyyppinen helvetinkone, jota on tullut kammettua aamuin illoin ja viikonloppuna löysin tieni paikalliseen pyörävuokraamoon, josta sain vuokralle maastopyörän räyskän, jolla pääsin kipuamaan kylän keskellä töröttävää San Cristobal nimistä kukkulaa ylös alas.
Nousu on mitaltaan reilut 6km ja olisiko äkkiarvaamalta keskimäärin 5%, vähän loivempaa, kuin tyypillinen Mallukan kinkama. Maastopyörä osoittautui itseasiassa hyväksi vehkeeksi, koska sillä aikaa sai nousuun kulumaan vajaat parikymmentä minuuttia. Tarkoitus oli ajaa pari kovaa ja muutama kevyempi, mutta kun mäki oli aivan kansoitettu pyöräilijöistä, niin hyvistä aikeista huolimatta tuli aina joku selkä, joka piti ajaa kiinni tai selän takaa joku uutuudenkiiltävällä hiilimaantiekonkelilla yrittäjä, joka piti pitää takana, joten tuli tunkattua viisi kierrosta sen verran huolella, että saattoipa nimittää ihan treeniksi. Kuviakin olisi ollut, mutta onnistuin tiputtamaan luurin taksiin fillarireisulta tullessa, eikä siitä (yllättäen) ole sen jälkeen kuulunut. Hienon näköistä oli kyllä ja paikallinen talvikelikin aikalailla optimaalinen fillarointiin niin, että nousuissa hihat pois ja laskussa päälle sääteli lämpötilan sopivaksi.
Viikonloppuna on sukulointikarkeloa, joten hieman suunnitelmissa ollut Tarmo maantie jää väliin, eipä sillä, että ei noista yhteislähtökaatuiluista kyllä meikäläisen treeniin mitään iloa ole. Harmittaa, että reissun takia jää väliin JPH Fysio tempo, joka olisi ollut helatorstaina hienolla reitillä ja hyvällä osanottajalistalla, mutta tuleepa noita tempokarkeloita onneksi vielä jokunen tälle kesälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti