Kalustoesittely: osa 1

Todella pitkään pyörinyt mielessä, että pitäisi tehdä kattava kalustoesittely Markuksen esimerkkiä noudattaen. Eikä ainoastaan blogin runsaslukuisen lukijakunnan ihmeteltäväksi ja ihasteltavaks, vaan ihan sisäisestä tiedotustarpeesta. Tiimi, kun tuntuu olevan sen verran levällään ja aikataulut täydellisen ristissä, että en noin tarkemmin ajatellen muista, koska olisi viimeks koko jengillä ajettu porukkalenkki. Siinä siis tuppaavat viimeisimmät päivitykset ja uudet hienot hilavitkuttimet, jotka ovat kuitenkin aikuisen wanna-be-racerin merkittävin saavutus harrastuksen saralla, jäämän vaille ansaitsemaansa huomiota.

Osa 1 kertoo talven aikana tapahtuneesta aika-ajo masiinan päivityksestä.

Ihan hyvin menneen viime kauden loppupuolella aloitimme Hannun kanssa spekulaation seuraavan kauden varustepäivityksistä. En muista, kumpi asian ensin ilmoille heitti, mutta molemmille taisi olla melko selvää, että nyt ei puhuttaisi mistään kosmeettisesta muutoksesta, vaan pitkään palvelleet P2:t menisivät vaihtoon.  Tästä seurasi tietenkin kuumeinen spekulointi, pohdiskelu, testien lukeminen ja vertailu. Ehdolla oli New P3, P5, Speedmax Evo ja taisinpa hetken hourailla jonkun Trekinkin perään (kaikkea sitä...). Pitkällisen pohdinnan jälkeen totesin, ettei tuolla tasolla löydy objektiivista, merkityksellistä eroa eri runkojen välillä ja niinpä koneen ytimeksi valikoitui Specialized Shiv TT pitkälti siitä syystä, että merkkiä saa tuosta Nekalan hyvinvarustetusta pyöräliikkeestä, Suomen nopeimmasta sellaisesta ja sitä kautta palvelun, takuun, huollon, varaosien ja kaikenlaisen virittelyn kanssa ei tarvitse ihmetellä, vaan ne yksinkertaisesti toimivat.

Jotta kellekään ei syntyisi sellaista kuvaa, että kyse oli jonkinlaisesta kompromissiratkaisusta, niin selvennetään, että tämä on se pyörä, jolla on voitettu viisi (5) viimeistä Elite miesten aika-ajon maailmanmestaruutta (jonka lisäksi joukko naisten, U23, joukkue, tms. mestaruuksia ja mitaleja) ja vaikka joku voisi väittää, että viisi vuotta on high-tech fillareiden kohdalla jo vanhahtava design, niin meriittien ja riippumattomien testien valossa runkosetti kuitenkin kuuluu kategoriaan, jonka voisi nimetä: parasta, mitä rahalla saa.

Runko on varustettu poikkeuksellisesti sähkösetillä johtuen siitä, että sillä saatiin edes vähän lisää pituutta ekstensioneihin. Persjalkaisista jääräpäistä koostuva, kansainvälinen kilpapyöräilyn kattojärjestö UCI, on suuressa viisaudessaan määrittänyt tarkat speksit, miltä pyörän pitää näyttää ja minkä kokoinen se saa olla. Erityisen tarkkaa mitoitus on aika-ajopyörissä. Virallinen perustelu on turvallisuus ja ajajien yhdenvertaisuus. Kumpikaan ei kaikin osin toteudu kovin hyvin ja oma veikkaus on, että todelliset syyt ovat muualla, mm. patakonservatiivisuudessa ja teknologisesta kelkasta jääneen muhvirunko-pyöräteollisuuden tukemisessa.

Oli, miten oli, niin liki kaksimetrisen kuskin sovittaminen n.180cm:lle tarkoitettuihin mittoihin on hitusen haastavaa ja jokainen milli on käytettävä hyväksi. Koska ohjaamon mitta 2014 kaudella otetaan keskiöstä ekstensioneiden päähän, mukaanlukien vaihdevivut, niin mekaaninen vaihdesysteemi käytännössä lyhentää tällöin ohjaamoa 3-4cm efektiivisesti, riippuen, mistä kuski uskaltaa vielä pitää kiinni. 70kmh vauhdissa kiinnipitäminen pelkällä pikkurillillä vaihdevivusta ei ole järin turvallista, mutta käytännössä kaikki "aikuisen kokoiset" ovat joutuneet tekemään niin ihan viime päiviin asti, kunnes pari viikkoa sitten asiaan tuli 5cm lisähelpotusta, yli 190cm mittaisille kuskeille. Heh, onnea vain kaikille 189,5cm pitkille!

Politikoinnista ja vuodatuksesta takaisin itse pyörään. Kelavalmistajan kahden sähkösetin ero on lähinnä imagollinen. Koska suorituskyvyllistä eroa ei käytännössä ole, en oikein keksi mitään järkiperustelua DA:n jäätävälle hinnalle, joten voimansiirtoa hoitaa DI2 Ultegra. Voimaa sinne siirtoon välitetään Rotorin kammilla ja rattailla (kuriositeettina 170mm kammet!!), jotka kiinnittyvät Spessun kenkiin Speedplay-polkimilla. Speedplaythän näyttävät vähän hassulta ja myös tuntuvat muutaman ensimmäisen lenkin ajan, mutta kun niihin on kerran tottunut, on ihan mahdoton ymmärtää, miten joku vielä käyttää jotain muita polkimia.

Shiv:n runkosettiin kuuluu Tectron jarrut, joista etummainen on korvattu TriRigin Omega:lla,joka ei ole ainoastaan erittäin hienon näköinen, vaan myös tosi fiksusti säädettävä ja omaa ihan todella hyvän jarrutustehon ja tuntuman. Kaitpa sillä teoriassa saattaa vielä joku wattikin säästyä normipalikkaan verrattuna.

Edessä pyörii 85mm korkea Enven 8.9:n se osa 8 ja takana Zipp Super-9. Molemmat tietenkin avokiekkoja. Edelliset kauden palvelleet sinänsä mainiot FFWD:n kiekot lähtivät uuteen kotiin ja sitä myötä katosi levyssä ollut tehomittari. Sen seitsämän vuotta, mitä olen treenannut tehomittarin kanssa, Powertap on osoittautunut ehdottomasti luotettavimmaksi (tästä kertoo varmaan jotain se, että aerodynaamista kenttätestausta tekevä Alphamantis käyttää tyystin Powertappeja suurta tarkkuutta vaativassa mittauksessa) ja hinta-laatusuhteeltaan omaa luokkaansa olevaksi mittariksi, mutta koska se optio ei ikävä kyllä ollut nyt käytettävissä, niin tehoa mitataan nyt saksalaisella Power2Max-mittarilla kampien spiderista.

Vanhasta pyörästä jäi jäljelle... satula. ISM Prologo, eli melko täydellisestä päivityksestä voidaan puhua.

Melkoisella varmuudella voi sanoa, että tänä vuonna homma ei jää pyörästä kiinni. Kunhan vain saataisiin kuskillekin "tilauksessa" olevat watit toimitettua (tällä kohtaa on ilmennyt hienoisia toimitusvaikeuksia), niin voisi jopa liikahtaakin jonnekin. Huomenna on edessä tulikaste Mustion tempossa.

 "Fast even standing still"