perjantai 30. toukokuuta 2014

Järviset nöyrryttää

Lupasin jatkaa viikottaista kirjoittelua siinä kuitenkaan onnistumatta. Otan uuden yrityksen, kun JaHakin jo kuittaili edellisen tekstini kommenteissa, että onko sensuuri iskenyt. Tässä välissä sitten edellisen päivityksen on tullut treenattua ja pikku hiljaa myös juoksulenkkien merkeissä. Juoksua jopa niin paljon, että ensimmäinen rasitusvamma on ilmestynyt. Se tosin johtuu eilisestä kaikin puolin varsin nöyräksi laittaneesta järvisestä imaamin ja proffan kanssa. Pispalasta alkaen ainoa tavoite oli sätkiä siihen risteykseen, mistä imaami kääntyy Warthburg centerille. Toki muutama metri päälle, jotta pääsin näköyhteydestä pois ja sen jälkeen kävellen kämppärin nousun päälle. Huikkasin proffalle että jatkaa vaan omaa lenkkiä ja ryömin perästä kohti Pirkkalaa. Kun tulin taas Härmälässä tien varteen, aloitin juoksemaan ettei kukaan näkisi miten säälittävästi hylkeelle on käynyt. Pääsin vihdoin kotiin muutaman väliin heitetyn kävelypätkän ansiosta huomatakseni lenkin päälle, että toinen jalkapohja on ihan tulessa päkiän alta. Ja se ei totisesti johtunut siitä, että olisin liitänyt päkiöillä kotiin. Tästä on kuitenkin hyvä todeta, että Berliinin projektin osalta ei ole kuin yksi suunta. Pohja on juoksukunnon suhteen saavutettu! Pirkan pyöräilyn jälkeen alkaa säännöllinen useamman viikottaisen juoksulenkin jakso ja motivaatio on valmiiksi kohdillaan, kun vauhdit ei voi kuin lenkki toisensa jälkeen parantua.

Toinen nöyristävä Järvinen oli läsnä, kun olin Iidesjärven tykin kanssa Säijässä vetoloisilla. Kävin alkuvedosta välillä aina rinnalla ja yritin jopa vähän kisutttaa ohi, kunnes realiteetti iski maitohapon muodossa reisiin. Taju oli hämärän rajamailla roikkuessani albiinon maantiekulkimen takalimpussa. Pelastukseksini koitui tykin ajopuvun neonvärit, jotka pystyin erottamaan vielä tajunnan rajamailta ja näin pysyin ajoradalla sekä peesissä loppuun asti. 20min vedon tuloksena oli yli 300W keskiteho. Tokassa vedossa nöyrryin ja roikuin enemmän peesissä, jolloin teho oli 20W matalampi mutta keskivauhti melkein 2kmh korkeampi. Kyllä tuossa vaan sai vanhasta Trabantista ihan erilailla irti kuin omin päin, vaikka nöyräksi vetikin! Ajomiehet ja koukkupolviset puuhastelijat on kaksi ihan erilaista asiaa. Tässä kun ei voi vedota edes toisen kovempiin harjoitusmääriin.

Viime viikonloppuna ajoin lauantaina AHH ajoissa Hikiällä, jossa oli kelit varsin hikiset. Prologi noudatti normaalia kaavaa. Alkuun täysiä ja loppuun hiipuvasti maaliin. 2,2km ja teho 417W. Yhteislähtö oli omalta osalta kauden ponnettomin ja lähinnä selviytymistä maaliin. Sunnuntain iltapäivän lähtöön en ehtinyt ja niinpä käytiin ajelemassa Markuksen kanssa 130km pikku nätti PK lenkki. Ei poikettu edes kahveelle, kun vettä tuli välillä sen verran ravakasti että pysähtyminen olisi jäädyttänyt kuskit. Hyvä lenkki saatiin aikaiseksi. Alkaa kovasti kaipaamaan kesän lämpöisiä kelejä ja pidempiä yhteislenkkejä.

Tulevana viikonloppuna ajelen TdT:ssä cyclolenkin ja valmistaudun samalla seuraavan viikonlopun Pirkkaan, jossa olen 36+ ryhmässä työjuhtana. Sen jälkeen alkaa viiden vuoden takaisen juoksukunnon kaivaminen esiin naftaliinista, jotta selviän Berliinin marasta sekä Wihan satkusta. Heitän tässä samalla haasteen Jahalle tuosta satkusta ja mieluummin WIhassa juostuna kuin Suoramajärven matolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti