Crossfittiä

Korson kisan jälkeen käynnistyi lähtölaskenta seuraavaan wannaben kuntoa testaavaan koitokseen eli Jämi84:een. Maastokisaan jossa olosuhteet pitäisivät olla suotuisat sujuvaan ajoon ilman selityksiä: Kilsan mittainen leveä kiitorata lähtösuorana pitäisi taata huonommallakin lähdöllä pelipaikat ennen kapeampia uria ja kun rata on vain nimellisesti maastoajoa niin ei voi oikein juuriinkaan liukastella. Voihan siellä toki kumin puhkoa, mutta nyt on tubelessit alla Epicissä joten sekin porsaanreikä on eliminoitu seliseli-osastolta.  

Ensimmäinen viikko Korson jälkeen meni hieman reeni-ideaa hakiessa krossarilla kruisailun, yhden reippaan trainerivetoloisen, Tapin kanssa pitkän kuntopolkuajon ja Kyötikkälän xco-raastovetojen parissa. Kun viikon lopussa sunnuntaina kotona portaiden nousu alkoi jo pistää puuskuttamaan niin seuraava viikko täytyi aloittaa hieman kevyemmissä merkeissä. Ja aikataulusattumista johtuen jatkettiin myös. Kunnes sitten juhannuspäivänä tapahtui sekä ryhdistyminen että oivallus mistä maastorullailuun voisi hakea uutta vauhtia: Crossfit - kovien heebojen laji jonka pitäisi lajin ylipappien mukaan tuottaa uskovaisiin ylivoimainen yhdistelmä kestävyyttä, voimaa ja motoriikkaa. Juuri kaikkea siis kaikkea sitä mistä uupeloa tuntuu wannabellä olevan.

Reeni alkoi välittömästi mökkimatkalla mukana olleen kahvakuulan avittamana. Hyppykyykkyjä, boksihyppyjä, yhden jalan kyykkyjä ja väliin vatsaa, punnerruksia eri muodoissa jne. Edellisestä lihaskuntotreenin tapaisesta oli niin pitkä aika että en ihan varmaksi vuosilukuakaan arvaile joten pitkään ei tarvinnut touhuta kun narut olivat tyhjät. Selväksi kyllä kävi että ihan hirvittävää voimareserviä ei kropassa ollut piileskellyt tahi positiivisesti ajatellen kehityspotentiaalia oli aivan riittävästi tarjolla. Sunnuntaina kotiutumisen myötä harjoitukset jatkuivat kestävyys- ja motoriikkapainotuksella. Välineenä oli Epic ja kestävyyden osalta nojasin hieman Crossfitin kannalta epäortodoksisesti perinteiseen pk-ajeluun, mutta mukana Crossfitistä innoituksen saaneita motoriikkaa kehittäviä osioita. Nämä jälkimmäiset osiot huipentuivat liikesarjaan nimeltä drop-otb-handstand joka ei tosin ihan näin ensimmäisellä kerralla vielä mennyt täysin puhtaasti lävitse.

(Asiaan perehtymättömille tiedoksi että drop-otb-handstand on yksinkertaisesti liikesarja jonka voi suorittaa vaikka Hakametsän jäähallin läheisen alikulkutunnelin luona niin, että alikulkutunnelista itäänpäin jäähallin suuntaan läpiajettaessa ei ajetakaan normaalia nousevaa ajoluiskaa ylös vaan nyppäistään vasemmalle sivulle jyrkähköä seinämää ylös ja kun sitten seinämä hieman yllättäen päättyy n. puolen metrin droppiin niin annetaan hitaasta vauhdista eturenkaan tipahtaa alas ja siirrytään puolivoltilla tangon ylitse handstandiin. Jos käsilihakset sattuvat pettämään handständissä, kuten aloittelijoille saattaa käydä, niin sitten laskeudutaan enemmän tai vähemmän hallitusti maahan ja kallista kypärää suojellen esim. leukaluun varaan. Onnistuneessa suorituksessa myöskään kalliiseen muovipyörään ei tule vaurioita tai edes skraaduja koska se laskeutuu nätisti liikkeen suorittajan päälle liikkeen loppuvaiheessa.)

Juuri nyt särkee aika makiasti koipia, ranteita, kämmenpohjia ja leukaa, mutta se kuulunee Crossfitin “no pain, no gain” filosofiaan. Pari päivää voisi ottaa tähän väliin perinteisemmän kestävyyskuntoilun parissa ja jatkaa sitten taas näitä Crossfit harjoitteita. Jos vaan paikat kestää niin ootellaan vaan kun pain = gain yhtälö alkaa tuottaa vääjäämättömiä tuloksia.