Viikko alkoi, kun heräsin maanantaina aamuyöstä mahan kuplimiseen ja aika nopeassa tahdissa sen totaaliseen tyhjentämiseen. Noro-dieetti on ollut sen verran muodissa viime viikkoina, että melko suurella todennäköisyydellä siitä kysymys. Tosin oireet katosivat poikkeuksellisen nopeasti ja palasin alla kahdessa vuorokaudessa täysin tolpilleni, joten saattoipa joku ruokamyrkytyskin olla.
Joka tapauksessa viikon alku oli vähän hiljaisempi. Keskellä viikkoa otin aikataulun puitteissa trainerointia, kunnes viikonloppuna uskaltauduin pitkästä aikaa ihan ulos ajamaan. Yli kahden tunnin treenit viimeisen kolmen kk ajalta on yhden käden sormin laskettavissa, joten aloin olla jo aika valmista kauraa kahden ja puolen tunnin kohdalla lauantaina.
Ajatus oli, että otan sunnuntainakin vielä vähän normaalia pidemmän ulkotreenin, ehkä kolmetuntisen, mutta eksyin sitten kuitenkin teboilin letkaan, joka eksyi (kirjaimellisesti) jonnekin Hämeenkyrön pikkuteille. Pieni kouristus mahanpohjassa - ei helvetti, en ikinä selviä täältä kotiin - kun Kyröskosken kyltti ilmestyi näköpiiriin noin 3t kohdalla. Matkaa Treelle suorinta tiätä noin 47km, mutta kun sattuneesta syystä ajaminen Vaasantietä pitkin ei oikein herättänyt turvallisuudentunnetta, matkaa oli reippaasti yli 50km. Numeroinahan 50km ei kuulosta pyörän kanssa kummalliselta, mutta crossarilla, nastarenkailla, lumessa ja jäässä ihan vähän eri asia, kuin TT-mankeli alla lämpimänä kesäiltana. Doh, Samun ja Pian ystävällisellä ruokinnalla selvisin kotiin. Palautusjuoma, iso monster-pizza ja 3 litraa juotavaa naamariin ja elämä alkoi vaikuttaa ihan kohtuulliselta.
Tässä kohtaa piilee mun mielestäni matalaintensiivisen treenin hienous ja samalla suuri vaara. Jos aikaa olisi vain riittävästi, noita 4-5t lenkkejä voisi takoa päivästä toiseen ja syömällä riittävästi palautua ja taas jatkaa ja saavuttaa ihan tolkuton treenikuorma. Mutta jos ajaminen on ihan nuudelointia, miten tietää ilman tosi tiheää testausta, koska treeni on liikaa ja on pakitettava? Jos kynnystreenit tökkivät päivästä toiseen, kovapäisempikin tajuaa, että nyt ei varmaankaan ole palautunut riittävästi ja ymmärtää höllätä hetkeksi.
Doh, erittäin mielenkiintoinen viikonloppu jokatapauksessa, jossa kertyi tunteja enemmän, kuin normaalissa treeniviikossa, jonka johdosta viikon kokonaiskuorma:
13h/677TSS/9600kJ
ti - toipumista, tunti tosi kevyesti trainerlla
ke - 1:40h, jossa 60min@290 ja sen jälkeen nostin 20min@320. Aika helppoa ja hyväntuntuista kun ottaa alkuviikon huomioon
to - 1h superkevyttä palauttelua
pe - 30min, jossa 20min@340w (vähän kiire ilta)
la - 4h cyclolla. Kiesus, että otti koville, kun ei ole ajanut ulkona ja yli 2t lenkkejä. AP/NP 210/250
su -5h cycloilua jossain Hämeenkyrön maisemissa NÄLÄKÄ! AP/NP 200/240
Tällä viikolla alku vähän rauhallisemmin ja sitten pari kovempaa vetotreeniä, tarkoituksena "kalibroida" RPE, siis se efekti, mikä ekoista hapenottovedoista yleensä tulee, että sen jälkeen aiemmin raastava kynnystreeni tuntuukin leppoisalta ja mukavalta.
