Yksi syksyn fillaroinnin oheisharrastuksista on uusien cycloreittien suunnittelu. Säilyy harrastus mielekkäänä kun ei tarvitse syksyn arjen peruslenkeillä samoja reittejä sahata päivästä toiseen. Google Mapsin ja Retkikartta.fi:n avustuksella on helppo pähkäillä uusia reittejä ja tarvittaessa piirtää ne MapMyRide.com:n avulla .gpx fileksi Garminiin ladattaviksi jos reitti menee sen verran vieraille seuduille että navigointiin tarvitaan apua. Eilisen uuden reitin teema oli urbaanicycloilu eli kaupunkialueen sisällä paljon touhua sisältävää ajoa: mutkaa ja pikkumäkeä, leveämpää ja kapeampaa uraa, myös pieniä polunpätkiä poimien sieltä täältä. Näitä tulee etupäässä ajettua yksin koska WBR-ajotoverit jostain syystä hieman vierastavat näiden reittien teknisempiä osuuksia. Jopa päivänvalossa, saatikka sitten pimeällä valoilla kuten eilen. Niinpä, siinä varma syksyn merkki kun on taas pakko kiinanlamppu ruuvata tankoon kiinni jos meinaa työpäivän jälkeen jopoa ulkoiluttaa. Toisaalta olipahan taas hauskaa pitkästä aikaa kurvailla pimeillä poluilla vain tankolampun varassa, ei ole mitään vaaraa että silmät lumpsisi tai että ajelu tuntuisi tylsältä.
Sunnuntaina ajeltiin rapeat 3 tuntia maantietä WBR pl. Tappi ja vahvistettuna Cervelo-perheellä. Pia jo ansiokkaasti kirjoittikin lenkistä blogiinsa. Vaikka tarinointi hetkeksi hiljeni kun vettä alkoi tulla kunnolla ja kuskit kastuivat läpimäriksi niin pulina palasi nopsaan kun pahin sade hellitti. Yksin ajettuna tuo olisi ollut kai jonkinsortin asennelenkki, mutta noin hienolla porukalla sitä ei voi sellaiseksi mitenkään luonnehtia. Kun oma jalkakin oli varsin ok ja salli pitkästä aikaa osallistumisen perinteiseen WBR-henkiseen ilotteluun niin tuota voisi jopa luonnehtia yhdeksi kauden parhaista lenkeistä. Raskas ja aavistuksen vilakka sade kyllä antoi aihetta olettaa kesän menneen ja syksyn tulleen.
Perjantaina oli sen sijaan vielä täysi kesä kun kävin Kyötikkälän XCO radalla tekemässä 3x12min vetoa. Rata oli rutikuiva ja siten nopea, myös kuski selvästi nopeampi kuin tuota edeltäneellä viikolla jolloin kiekat radalla oli n. 30sek hitaampia ja 2 vetoa riitti annokseksi. Saisi vauhtia lisääkin kyllä olla roimasti, edelleen tuntuu että joku rajoitin leikkaa nousuosuuksilla vauhdin pahasti, lieneekö sitten onkelma maksimihapenoton kanssa vai aerobisen vauhtikestävyyskunnon vai molempien kanssa? Kuskin paino on sentään pysynyt kesän grillikauden yli kuosissa, tosin jopo painaa ihan liikaa ja on muutenkin 26-tuumaisena eilisen teknologiaa. Spessun, Canyonin, Giantin jne. tarjontaa 29-tuumaisissa on tullut jo alustavasti tutkailtua…
Torstaina tuli ajeltua puolihöpöä Tapin ja Joukon kanssa. Mukavaa oli päästä Joukoa onnittelemaan pojat-40 sarjan maantieyhteislähdön SM-kullasta! Kun Tappi oli laihiksella ja Joukolla kisakausi pulkassa niin ajelu oli leppoisaa näiden poikien mittareilla. Vähän tuli lenkuran loppuun ohjelmaa kun Leukun pitkän alamäen jälkeen nousin putkelle pikkutöppyrässä. Takaa kuului kolahdus ja Fizikkihän se siellä kieriskeli asfaltilla. Takaruuvi & kynsi oli irronnut ja etummainen oli riittänyt pitämään sen paikoillaan niin pitkään kun paino oli satulan päällä. Ruuvia ei tietenkään enää mistään ojanpenkasta löytynyt vaikka Tappi ja Jouko sitä tarmokkaasti auttoivat etsimään joten lenkin vikat 5km sai ajaa putkelta. Ihan sopiva loppu satulansäätäjälle joka ei ollut muistanut tarkistaa ruuvien kireyttä.
Edellistä edeltävältä viikolta voisi nostaa tähän vielä torstailenkin WBR-porukalla Säijässä. Valkku istui tällä kertaa keulilla ökybemarissaan ja me muut kolme olimme jopoilla liikenteessä. Motorpacing taitaa olla oikea termi tuolle touhulle ja itsellä oli eka kerta kyseessä, mutta ei varmastikaan viimeinen. Hauskaa oli, vaikkakin aika happamaa ajoittain. Ensi kerralla voisi ehkä alkuverran tehdä eri kaavalla, nyt ekat 8min suoraan startista kylmiltään tönättiin Leukun mäkeen 260w keskitehoilla. Valkku voisi myös aerodynaamisen sedaninsa vaihtaa vaikka 90-luvun kartano-Volvoon.
Kalenteria kun katsoo niin syyskuun puolella ollaan. Tässä se viimeinen ja varma merkki siitä että kesä on ohitse. Tovi ehkä vielä Cervelolla ulkona kunnes siirtyy trainerin päälle sisälle ja cyclo saa ajoa senkin edestä, ehkä myös maasturikin viime vuotta enemmän jos ei kosteat juuret ja kivet ala liikaa ahistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti