Härmän meininkiä

Kulunut viikko huipentui perjantaina kilpailukauden merkittävään välitavoitteeseen, SM-tempoon Noormarkun maisemissa. Vaikka "hienoista" uskonpuutetta ja välillä suorastaan vastustelua oli ollut ilmassa, niin valmentajan uhkauksesta raahata minut paikalle vaikka väkisin, laitoin sitten ilmon sisään ja viime päivien toiveet pelastavasta flunssasta tai mahataudista eivät toteutuneet, vaikka yritin torstaina vielä ansiokkaasti seisoskella sateessa (tuubi räjähti avaavia vetoja tehdessä). Niinpä perjantaina fillari autoon, manageri Hartman matkaan mukaan ja suunta kohti Satakuntaa.

Olimme käyneet Hannun kanssa edellisellä viikolla tutustumassa reittiin. Porin seutu ei ole erityisen tunnettu alppimaisemista, mutta reitille oli onnistuttu haalimaan seutukunnan kaikki mahdolliset nousumetrit. Ei varsinaisesti mäkiä, mutta sellaisia mukavia kinkamia, jotka tappavat ylipainoisen kuskin vauhdin kutakuinkin täydellisesti. Ajorytmillisesti siis haastava. Tempokuskin ABC: mäkeen ei saa missään nimessä tappaa jalkaa, jotta jää taakia vääntää vauhti päälle välittömästi nyppylän laella. Tehomittari on aika korvaamaton apuväline (tässäkin).

Vaikka en kourallisella startteja voi millään kriteerillä sanoa olevani rutinoitunut kilpailija, niin jostain syystä samanlaista junnujännitystä, mikä jätti viime vuoden ISM:ejä edeltävän yön unet muutaman hassuun tuntiin, ei ollut. Ehkä asiaa auttoi realismi siitä, ettei minkäänmoiseen sijoitukseen ollut mahdollisuutta. Enemmän varmaan jännitin Hannun ja Tommin onnistumisen puolesta.

 Sähköä ilmassa, jännitys on suorastaan käsinkosketeltavaa...
Sponsoreille näkyvyyttä : )

Aikuisia miehiä sukkahousuissa ja ufohatuissa. Ei ihme, jos pyöräilijöitä katsotaan välillä vähän hitaasti...

Viikkotempot on tullut ajettua vähän turhan optimistisilla tehohaaveilla, ns. takki auki ja henkeä haukkoen maaliin sinnitellen. Kun matkaa oli reilut 45km tiedossa, niin liikkeelle oli potkaistava todella konservatiivisesti. Pintapuolinen lämmitely, fillarin esittely viranomaisille ja rennoin rantein liikenteeseen yleisömassojen mylviessä kannustusta (lue:vaimokkeet hurrasivat).

 Off, we go!

Menomatkassa ei oikeastaan mitään mainitsemisenarvoista. 500m kääntöpaikalta minuuttia ennen lähtenyt Mattilan Sami tuli vastaan ja kun kääntö vei jonkinverran aikaa ja liikkeelle joutui kiihdyttämään hienoiseen nousuun (ja ihan järkyttävällä tuumalla, kun tuli sitten vasta jarruttaessa mieleen, että ois varmaan pitänyt vaihtaa pienemmälle), niin kalkuloin, että olin 40 sek luokkaa perässä siinä vaiheessa. 3min perään lähtenyt Hannu tuli sitten puolestaan siinä samaisessa 500m kohdassa vastaan, joten oli ajanut, ei kovin yllättäen, aika reippaasti kiinni jo siinä vaiheessa. Aloinkin jo heti kohta odottelemaan, että koska suhahtaa ohi. Mutta vauhdinjako oli ilmeisen onnistunut ja huolimatta siitä, että paluussa "mäkiosuuden" nyppylät olivat todella tehokkaita tappamaan vauhdin, sain hyvän rytmin ajamiseen, koska Hannua ei vain näkynyt, eikä kuulunut ja aloin jo hieman huolestumaan, että onko jotain teknistä ongelmaa. No tulihan se sieltä sitten ohi vihdoin. Onnistuin roikkumaan aika pitkään tuntumassa, mutta kun Nokian tempotorpedo pisti viimeisen vaihteen 5km kyltin kohdalla sisään, niin usko ei riittänyt vetää narua kireämmälle ja seurata. Mattilaan ero maalissa jäi loppujenlopuksi reiluun 20 sekuntiin.

Maaliin ajassa 1:03:42 (oma mittari näytti reitin mitaksi 45,5km ja keskariksi 42,9kmh), mikä oli ihan jees. Sijoitus 18. ei varsinaisesti mitään aikakirjoihin kirjattavaa, mutta aikuiselta harrastelupohjalta kuitenkin sekin ihan ok, ottaen huomioon, että ero P40-sarjan kilpakumppaneihin kutistui viime vuodesta minuuttitolkulla ja taaksekin jäi jokunen ihan oikeasti kova kuski.

Vaikka kunto ei ole (vielä) ihan sitä, mitä odotin ja toivoin, niin siihen nähden ihan 100%:nen suoritus ja kun järjestelyt olivat moitteettomat, keli kohdallaan ja reittikin mielenkiintoinen niin ehdottomasti hyvä fiilis jäi koko hommasta.

Amerikan meininkiä

Tässä ehtikin näköjään jo tovi vierähtää ilman hölinöitä tänne. No eipä tässä sitten Pirkan suurempaa kerrottavaa ole ollutkaan: pari 7h viikkoa ja vähän watit hukassa, aluecupin tempo sentään täytti minimikriteerit. Juhannus viikonlopun lauantai-iltana tulikin sitten lähtö työreissulle rapakon taakse. Lenkkarit läks mukaan mutta kun arkipäivät meni keskimäärin 7:00 - 21:00 töiden merkeissä niin tekosyiden keksimisessä ei ollut suuria vaikeuksia. Jotenkin tuo kuntoilumattomuus unohtui kuitenkin iltaisin kun oli aika sapuskaa hommata ja iltapalan kalorit oli hyvinkin laskettu niin että ei mitään palautumista haittaavia vajeita päässyt syntymään.

Työviikon aikana selvisi että firman juuri aloittanut paikallinen myyntiveijari harrastikin golfin sijaan fillarointia. Ja näin suunnitelmat viikonlopun omista ajoista vaihtuikin paikalliseen ajotouhuun tutustumiseksi, ajoseuraa oli tarjolla molemmille päiville. Enää vain tarvittiin pyörä, muut vermeet oli kyllä mukana. Hieman oli homma vain jäänyt viime tippaan ja vuokrajopoa ei meinannut mistään löytyä. Palo Altosta löytyi pelastus, Trekin Madone demopyörä, tosin hinta oli pikkaisen suolainen.

Kuvakulma valittu niin että siitä ei näy tuhtia pinoa spacereita stemmin alla

Perjantaina ehti just ennen auringon laskua ajaa lyhkäsen koeajon jossa sai jotenkuten kosketuspisteet pyörään omien preferenssien mukaiseksi. Lauantaina sitten 7:30 pyörä auton perään ja kohti Palo Altoa (joo, nää paikalliset suosii vähän aiempia lähtöaikoja kun osa WBR:n miehistöstä ;=)

Porukan osallistujat näytti ensisilmäykseltä melkoisilta weekend warrioreilta: pyörät oli kyllä vimpan päälle, S-Worksia sun muuta, mutta stemmien alla oli kaikilla törkeä pino spacereita ja ajopaidat keskimäärin ei ihan racer fit mitoituksella. Lyhyen jutustelun jälkeen selvisi, että kyllä pojat kuitenkin ihan tosissaan harrastivat ja pari veijaria oli juuri lähdössä Ranskaan ajamaan Tourin isoja nousuja, pari muuta oli siellä jo käynyt aiempana vuonna ja joku oli kisutellutkin nuorempana. Keli oli heti aamusta mukavan rapsakka +30C, kirkas taivas ja päivän mittaan Garmin rekisteröi jossain vaiheessa +42C astetta, auton mittarin tyytyessä näyttämään +36C lukemia.

Matka suuntautui läheisille kukkuloille, missä puheiden mukaan suurin osa ajeluista tapahtui. Normaalia tasaista ei juurikaan ilmeisesti harrasteltu, osin kai johtuen siitä että sitä oli tarjolla eniten laaksossa missä oli liikennettä ja liikennevaloja vähän liikaa. Tämä sen sitten selitti miksi kaverit ei ihan hirveästi panostaneet aerodynamiikkaan. 

Startti oli pillistä heti vastamäkeen ja varsinainen ensimmäinen kunnon nousu oli Page Mill Road 10km alkulämpän jälkeen. Eka kilsa oli suht rauhallista pikkuhiljaa kiristyen. Uusi myyntijantterimme oli ystävällisesti kertonut kavereilleen että nyt on mukana "ajomies Suomesta", leveästi paikalliseen tyyliin tarinaa höystäen ja kun erehdyin vielä kertomaan että Suomessa ei juuri mäkiä ole niin porukan pari ripeämpää kuskia päätti näyttää miten homma hoituu paikalliseen tyyliin. Väliin laukoivat stereotyyppisiä suomi-vitsejä tyyliin "You must have some vodka in those bottles".

Itse olen vähän heikosti provosoituvaa lajiketta, siksi kai se kisalisenssikin vielä uupuu, mutta paikalliset oli maineensa veroisia eli homma aika nopeasti karkasi lapasesta. Nousun jyrkällä osuudella yritettiin suomi-poika saada hyytymään armottoman helteiseen nousuun. Jyrkkyyttä oli just sen verran että Trekin välityksillä kadenssi tipahti epämiellyttävän alas ja putkelta piti runnoa paljon. Jalat oli toki tuoreet viikon lepäilystä, mutta oli laiskotellessa ehkä jokunen wattikin johonkin taas hukkunut. Mutta ei tippunut suomi-poika ei ja lopussa jaksoi jopa pitää huolen että tahtia ei alettu löysäämään rolling hills osuudellakaan. Jyrkimmällä 5min osuudella tuli ekaa kertaa pariin vuoteen maksimisykkeet 186 ja pätkän keskisykekin miellyttävä 182. Onneksi oli aamiainen jäänyt väliin koska jotain meinasi mahasta kiivetä ylös. Hienosti kuitenkin tuollainen tasaväkinen kisuttelu asiaa hoitelee koska kärsimyksen sijaan päässä pyöri vain ajatus että mitähän tekee suomi-kuvalle jos tässä nyt erehtyy ykät satulasta heittämään.

Nousun jälkeen vedettiin porukka kasaan ja kaksi kisakumppania yllättäen ilmoittivat että on kovasti perhe yms. kiireitä ja joutuvatkin suuntaamaan suht suoraan takaisin kotiin. Myyntijantterimme myöhemmin epäili että todellinen syy saattoi olla jokin muukin ;=) Nousun jälkeen on aina lasku ja matka jatkui kohti meren rantaa. Taas opittiin uutta, Trekin Madone ei todellakaan vakuuttanut laskussa, täristi niin perkuleesti ja jarrut lähes sudet. Kyllä oli omaa Cerveloa ikävä. Välineen piikkiin ehkä menee osa, mutta kyllä paikallinen jantterimme näytti rehellisesti närhet munat laskussa. En vain millään uskaltanut sokeissa mutkissa kapealla tiellä ja huonolla asfaltilla pysytellä miehen perässä. 

Maisemat oli aivan käsittämättömän hienot, mahtavia punapuu-metsiä, maisemia aavalle ulapalle ja heinikkoisia kukkuloita. Fillaristeja oli liikenteessä todella paljon, varmaan Suomen koko kesän lenkkien annos tuli nähtyä rapeaan viiteen tuntiin. Hurjin veijari kapusi ihan kunnon isoa mäkeä jollain perhanan taitettavalla pikkupyörällä! Koko aika joko kiivettiin tai lasketeltiin, tasamaa-tempoa ei käytännössä ollut metriäkään. Tosin mereltä puhaltava "ocean breeze" piti avoimella huolen siitä että suoriin alamäkiin ei vauhti karannut käsistä. Keskellä ei mitään, kukkuloiden välissä pelloilla sitten oli paikallinen "palvelupiste": pyöräilevä maajussi oli laittanut mökin tien varteen jossa oli tarjolla juotavaa, erilaisia snackseja, hunajaa ja vaikka mitä. Maksu hoitui pyöräilijöiden rehellisyyteen vedoten, eli kolikkoa vain kolehtirasiaan omantunnon mukaisesti, henkilökuntaa ei paikalla ollut.

Palvelupiste ja poseeraus

75km kohdalla sitten alkoi retken toinen isompi nousu, Tunitas Creek Road. Armeliaasti pääosin metsän varjossa, mutta ikävästi nousun aikana kiristyen. Jyrkällä osuudella ajelin yksin kunnes tuli ajettua 4 hengen porukka kiinni. Näyttivät ajomiehiltä ja homman nimi selvisi kun pojat leppoisasti iskivät juttua samalla kun itse puuskutin mukana hitaasti kampia runnoen. Pistivät sitten keskenään kisaksi vähän ennen huippua ja tiputtivat suomi-pojan kun märän lapasen. Kuumuus oli tehnyt kai tepposet ja 20min pahinta pätkää syke huiteli 10 pykälää alle aiemmin päivällä kellotetun maksimin. Hiki valui ja meinasi vähän ahistaakin kun ei juoma saatikka geelit enää maistuneet. Mutta vahvistuipa samalla ajatus että tarttis varmaan vähän taas reenata jotta vähän ois reserviä näissä karkeloissa.  

Koko retki 105km, 2000 nousumetriä, 4:40 ajoaikaa. Ja opetuksena että hehkuva helle on aika raaka elementti nousuihin joissa ei ilmavirta paljoa wanna-be kuskia jäähdytä. Huomenna aamulla tätä herkkua sitten lisää, helle vähintään yhtä kova, kuskista tiedä.

Huh, tulipa pitkät jorinat. Ainakin viimeisen kahden viikon edestä jollei jopa enemmänkin.

Arvokkaat tuubit

Tuossa alkukesästä raportoin aiemmin Ulvilan ajoista ja siitä kuinka toka päivän lähtö keskeytyi tuubin rikkoutumiseen. Sama toistui Kangasalapyöräilyssä, jonka jälkeen poikkesin Samulta hakemassa uusia kummeja alle. No siinä sitten seinällä roikkui omaa silmää hivelevä Spessun runko, jonka ansiosta keskustelu kääntyi uuden kulkimen speksaamiseen, tosin Samun pienellä avustuksella. Asia jäi hautumaan, mutta vain hektkeksi, ja eilen sen sitten sain. 

Ja tarinan tärkein opetus on se, että ne tuubit siirtyivät kiekkojen mukana tähän uuteen kulkimeen eli ei mennyt käynti senkään takia hukkaan. Vanhan kulkimen luovutus uudelle omistajalle vastikkeineen on jo sovittu. Pääsee uskollinen työjuhta hyvään kotiin.

Juhannus

Juhannusviikko meni säännöllisen harjoittelun merkeissä. TT kulkimen kanssa ajaminen on sinällään rutinoitunut, mutta wattien ulossaaminen ja vielä enemmän vauhdin saaminen wateista vaatii vielä monta lenkkiä ja kulkimen säätelyä. Jostain syystä kuljin ei oikein liiku. Sinällään asiassa ei mitään suurkatastrofia ole kun kuitenkin vetotreenit kyseisellä kulkimella mielellään tulee tehtyä.

Tässä viikon harjoitteet:

Ma Lepo

Ti Rauhallinen pyörittely 1.17h - 37km

Ke TT kulkimella 2*20min/ 5min 299W-38,3kmh ja 293W 37,4kmh Yht 1.35h - 50km

To Tihutteli ja lähdin palauttavalle cyclolla Kalliojärven reitille. 1.15h - 29km

Pe Markuksen ja osanmatkaa Samun kanssa rauhaksiin 2.59h -79km

La TT pyörällä Louskun reittiin tutustumista alemmalla VK:lla. 1.00,38h - 36,67km - 259W. ei ollut niin rentoa kuin piti ja vauhti ei tosiaankaan korpinnokkakypärää edes pölyistä putsannut vaikka tuultakin oli 6m/s. Yht 1.49h - 57km

- Teini halusi lähteä pyörällä mökille ja pyysi minut seurakseen. Siitähän ei kieltäydytä ja laittoi vielä kypäränkin ihan pyytämättä. Ajettiin 1.52h -37km. Olin cyclolla liikkeellä. Tosin tätä en laske viikon saldoon kuin en koiran lenkityksiäkään, mutta toimi se silti hyvänä palauttavana ajona.

Su Omin päin, kun Alli tanssi vielä lauantaihumppaa sovitun klo 12 lenkinaloitusajankohdan aikoihin.Ajelin 3.27h - 101km

Viikko yhteensä: 12.22h

Näillä mentiin juhannusviikko ja jotenkin jaloissa on ollut lievää väsyä, vaikka palauttavat ajelut olen ajellut oikeasti palauttavasti. Ei taida toimia tuollainen hissuttelu sitten kuitenkaan sen paremmin kuin kunnon WBR henkinen rykiminen ja kavereiden kanssa kisuttelu.

Tuleva viikko menee palautellessa, kun teini pääsee ripille sunnuntaina ja siihen liittyvät järjestelyt ja valmistelut priorisoivat tekemisiä. Tiistain tempokin jää edelleen korkkaamatta, kun iskee Helsinkityöt. Tänään on kuitenkin ilmottautuminen sisäistetty Jämi MTB:hen - tiimimanagerilta tuli iloinen tekstari asian hoitamisesta ja sen siivittämänä pistin työmaan liikuntatoimikunnan tms kautta vielä Route300 ilmoittautumisen sisään. Niin ja kävinpä uutta maantiepyörää tänään maanantain lepopäivän kunniaksi Samulla mitoittamassa. Speksit on nyt selvät ja tilaus sisässä, kun se on kasassa ja käsissä niin kuva tulee heti näytille.

Pialle onnittelut!

SM-hopeaa Omniumissa. Vaikka sattuneesta syystä tiedän,että kirkkain mitali oli hakusessa,niin mahtava suoritus kuitenkin.

Parannusta melkein kaikilla saroilla,ainoastaan linja-ajo harmittavasti tiputti korkeimmalta korokkeelta.

Parin viikon päästä revanssi sm-tempossa!

Vk 24: Mehumaija

En saanut motivoiduttua ajatuksesta lähteä Kauhajoelle asti parinkympin tempon takia ja kun maantien ajaminenkaan ei oikein nappaa (vaikka pohjanmaalla olisi ollut jo suht järkevän mittainen reitti tarjolla), niin korvaukseksi siitä oli tiedossa säälimätöntä raastoa viikonlopulle.
Sunnuntaina ohjelmassa oli amerikkalaisittain "kitchen sink"-tyyppinen treeni, siis lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suomalaisittain, etenkin omalla kohdallani kääntäisin sen "mehumaijaksi". Samaan tapaan heitetään vähän sitä sun tätä sekaisin ja puristetaan onnettoman treenarin kintuista viimeisetkin mehupisarat.

Treeni alkoi reilun tunnin mittaisella ripeällä lämmittelyllä @240w, jonka jälkeen 5x10sek kirit 3min palautuksella. Kirit oli sitä samaa puolentoista kilowatin peruspullaa, mitä ollut koko kevään. Eipä oikeastaan ole muuta odotettavissa, kun muun treenin väsy syö kyllä ihan totaalisesti nopeuden. Mutta perustekemistä, eikä tässä ole tarkoitus varsinaisesti parantaa kiriä, vaan valmistaa jalat seuraaville seteille.

10min verraa ja 3x8min@380w, palautukset armollisen pitkiä sentään. Ajo oli kyllä ihan vahvan tuntuista. Ei siis niin, että tuosta olisi tänään kauheasti kiristänyt, mutta toisaalta vetoa olisi voinut tiukan paikan tullen jatkaa aika reilusti pidempäänkin. Fiiliksen pohjalta, ilman mitään konkreettista testiä, kampi FTP maantiefillarilla voisi olla jossain 370-380w välissä. Harmi vain, että yhteislähtö ei kilpailumuotona kiinnosta pätkääkään, joten hukkaan menevät, ellei saa siirrettyä tempopöörän päälle. Tässä kohtaa huom. että maantiefillarissa on tätä nykyä kampitehomittari, joka näyttää 2-3% enemmän, kuin Powertap. Ei siis ihan niin kolossaalista, kuin miltä kuulostaa.

Tämän jälkeen jouduin suuntaamaan kotiin, koska ilma oli viilentynyt aika huomattavasti lähdöstä ja muutama pisarakin ripotteli taivaalta. Onneksi tajusin suunnata takaisin nähdessäni pilvet Lempäälässä. No, äkkiä tuuliliiviä niskaan ja lahkeet päälle. Treeniä oli reilu pari tuntia takana ja normi mittapuulla ihan kova treeni jo, joten myönnettäköön, että hitusen joutui kaivamaan motivaatiota, kun punnitsin mielessäni vaihtoehtoja jatkaa treeniä tai jäädä sohvalle (mitä ihmettä sä nelikymppinen, vanha mies oikein kuvittelet tekeväs?). Hulluus voitti ja lähdin jatkamaan. Pikainen puikkelehtiminen liikennevaloista läpi ja vuorossa 30min@320w. Jotta homma ei menisi turhan miellyttäväksi, niin 5sek mittainen kiri joka kolmas minuutti. Jalkojen puutumuksen määrä 20min ajon jälkeen on aika mielenkiintoinen.

Pieni hengähtystauko väliin, peräti 20min verraa. Katselin kelloa ja toivoin, että voi kunpa se menisi hitaasti. Ei mennyt kovin hitaasti ja tässä vaiheessa palauttava vaikutuskin oli lähinnä henkinen. Parkkeerasin sopivaan mäentöppäreeseen Kaarina Maunulla ja nyin 6x1min on/off@420-455w. Ei kuulosta kovin eeppiseltä teholta minuutille, mutta lisänä rikka rokassa, ihan mukavasti tuntui tässä vaiheessa.

10min taas verraa ja sitten viimeinen pitkä veto, 30min@300w, jonka oli tarkoitus päätyä suoraan Lukonmäen alle loppuherkuttelua varten. Koitin loppumatkasta ajaa kaikki kivet ja etsiä lasia, josko jostain tulisi armahtava rengasrikko, mutta eihän se silloin osu kohdalle, kun kerrankin haluaisi. Arvio matkasta jäi parilla minuutilla lyhyeksi, kello näytti 28min Lukonmäen alla. Ei tullut sitten mieleen lähteä ajamaan puuttuvan parin minuutin sakkoa. Luksa oli määrä vetää "täysiä" kolme kertaa. Tuo täysiä on varsin suhteellinen ilmaisu tässä kohtaa, kun haaste oli, että ylipäätään pääsen mäen ylös taluttamatta. Vaikka usko meinasi joka kerran loppua kesken, niin sain kuitenkin räpiköityä kolme "vetoa" kasaan ja ei kun suorinta tietä kotiin. Loppuverran aikana taivas repesi oikein kunnolla ja sain suihkun jo ennen pääsyä kotiin. Onneksi ei kuitenkaan aiemmin. Viimeisten viikkojen treeni on ollut aika kovaa ja sitä kautta kroppa kovilla, joten flunssa vain odottaa tilaisuutta iskeäkseen.

Suoritus oli loppua kohti hyvin paljon enemmän henkinen, kuin fyysinen. Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että oli kovin fyysinen suoritus, mitä ikinä tehnyt. Saapa nähdä, miten tästä palautuu ja onko sillä mitään vaikutuksia.

Linkki tehomittarifileen: http://www.trainingpeaks.com/av/6PZCH3Z6QMVHS6MVV2TX7PMNWI

Viikon aiemmat päivätkin ihan hyvää settiä:


Ma - 1:45t palauttelevaa/perusajoa Tappin kanssa. Keväällä temppuilemaan alkaneen, vanhan, uskollisen lanka-PT:n vääntötuubi taitaa olla matkansa päässä, napa lähetti dataa, mutta ei vääntöä

ti - 1:49t viikkotempo. Ihan jees aika keli huomioon ottaen. Tehot nousevat joka viikko muutaman naksun verran,mutta aika kaukana ollaan vielä siitä, mitä pitäisi olla. Toivottovasti lepo viikon päästä kaivelee tehot esille. Hannu taas ajeli sen verran ripeästi, ettei tarvitse selitellä...

ke - 1:25t palauttelevaa ja muutama lyhyt kiri Tappin kanssa Pereessa. Ei yllättäen ihan hirveän herkkä kirijalka..

to - 2:03t aluetempo. Heti aamusta alkaen fiilis oli se, että tänään ei ole kulkupäivä. Veikkaisin, että jonkinlainen takapotku sunnuntain Pirkasta. Teho jäi kymmenisen wattia viime syksyn vastaavasta. Sinänsä ajoasento ja keväällä investoitu USE R1-tanko kyllä rokkaavat, kun todennäköisesti 5-10sek hitaammalla kelillä ja siis 10w (=16sek) pienemmällä teholla jäin vain 2sek viime kesän ajasta.

pe - 1:38t palauttelevaa

la - 2:03t 8+7+7min@375w + 12min@330w TT-fillarilla.

su - 4:41t "mehumaija"

Kesäkuun alkua

Viime viikon tekemiset jäi kirjaamatta niin kuin myös viikon Pitkän Pirkan huipennus. Santtu kirjoitti ansiokkaan rapsan tapahtumasta ja siihen ei paljon ole lisättävää muuta kuin että toivottavasti taas ensi vuonna. Valmistautuminen meni omalta osin ihan hyvin ja tämä viikko on taasen ollut paluuta normaalin sapluunan suuntaan. Jotenkin ei ollut maanantaina intoa edes ajatella ajavansa kilpaa viikonloppuna eikä se oikein viikollakaan muuksi muuttunut. Tämän sunnuntain Kauhajoki jäi sitten väliin ja seuraava startti on oman seuran kotikisa, jossa taitaa tulla kautta-aikain ensimmäinen tempo startti kuitattua samalla. Saisi ainakin pari vuotta hyllyn päällä pölyttyneelle korpinnokkakypärälle käyttöä, ei ole vielä ollut kertaakaan käytössä.

Tässä parin viikon harkat:

Ma 3.6. 1.45h - 50km kevyttä ajelua

Ti -To työmatkailua teutoonien tykönä

Pe 1.50h - 50km kevyttä ajelua

La Lepiä

Su Pirkka 5.59h/ ajoaika 5.49h - 217km (215km mittarin mukaan ja keskivauhti 37kmh)

Yht 9.24h

Ma 10.6. 1.40h - 48km palauttelua

Ti TT pyörällä 1.36h - 2*20min VK + verrat. Vedot meno 300W/ 41,5kmh ja paluu  279W/ 36,4kmh. Oli aika tyhjät jalat jo alkuverrassa. Pate oli kirittämässä peesissä. Ilman kannustusta olisi toka veto jäänyt ajamatta.

Ke 1.05h -28km, Pereen tien lenkkiä Santun kanssa ja alussa lyhyt maksimi rykäsy per kierros.

To Lepo

Pe Hyötyliikuntaa eli polttopuiden tekoa tulevien talvien varalle (aikaa taisi mennä 6h)

La Maastureilla Markuksen kanssa Aapiskukolla käynti, 3.34h ja 70km. Ajeltiin suht leppoista.

Su Pinsiö omin päin. Mäet suhteellisen intensiivisesti. The mäki penkistä isolla rievällä loppuun asti. Yht 2.20h ja 71km

Yht 10.15h

Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa kunnon VK:t ohjelmaan ja kulkimena TT, että saa tuntumaa tulevaan starttiin. Lisäksi pitäisi lisätä maastajoa Jämiä ajatellen.

Pitkästä aikaa: Pitkä Pirkka

Pitkästä aikaa tekstiä blogiin, edellisestä kerrasta vierähtänyt jo tovi ja lievää saamattomuutta ollut ilmassa (en käy tässä erittelemään, ehkä joskus toiste), mutta pitkän Pirkan ajaminen koko WBR-jengillä velvoitti tarttumaan kynään ja kirjailemaan kuulumiset.

Projekti pitkä Pirkka alkoi jo kuukausia sitten, kun Tapin kanssa pohdittiin, että reipasvauhtisemmalla ja hieman vapaamuotoisemmalle ryhmälle voisi olla tilausta Pirkan pyöräilyssä. Tappi pari kertaa 34kmh keskariryhmässä kiertäneenä. Omalta kohdalta pohdinta oli ihan puhtaasti akateemista, kun en ollut koskaan edes klassikkomatkaa virallisesti ajanut, saatika sitten pitkää versiota, mutta en antanut sen haitata. Pitkä pohdinta ja huolellinen suunnittelu on meikäläisen kohdalla tunnetusti hyvä resepti epärealistisiin tavoitteisiin ja sitä seuraavaan yliyrittämiseen ja pettymyksiin ; ).

Lähestyimme Tappin kanssa virallisia teitä keskinopeusryhmiä ohjaavan seuran, Kaupin Kanuunoiden johtoa, jolta idea sai vihreän valon pienen pohdinnan jälkeen. Junnukin saatiin muilutettua ryhmän vetäjäksi, mutta jotenkin tiimin ainoa PKK:n jäsenkirjaa ja pelättyä keltaista paitaa kantava Markus, onnistui lipsahtamaan piiristä ja ehti jo ilmoittaa, että "Metriäkään en vedä tällä kertaa, loikoilen vaan aurinkokannella maksavana asiakkaana". ; )

Valmistautumiset sujuivat vähän vaihtelevissa merkeissä. Tappi poti vielä flunssan viime rippeitä Amerikan matkailun seurauksena ja itellä  kova treeniviikko takana ja hieman epävarmuutta ilmassa, miten tuossa mahtaa käydä, kun en ole koskaan kaksisatasta ylittänyt, eikä itseasiassa ole tullut yli 150km pätkää ajettua ilman reilummanpuoleista lounastaukoa. No, meni syteen tai saveen, niin lauantai-iltana vaihdettujen viimeisten keli- ja vaatetusspekulaatioden jälkeen, oltiin koko jengi sunnuntaiaamuna ryhmittyneenä lähtökarsinaan jäähallin pihassa.

Lähtölaukaus ja liikkeelle. Ryhmän ajoa ei oltu organisoitu sen tarkemmin, kuin että  tielle päästessä sovittiin, että ajetaan parijonossa ja pyöritetään telaketjua vastapäivään. Yli 30 ajajan telaketjua ei vaihtelevassa maastossa saa millään toimimaan ja kun ensimmäisten tuntien aikana kuntoa ja intoa päästä näyttämään sitä, riittää koko jengillä enemmän kuin tarpeeksi, niin lopputulos oli hitusen häröilyä ja melkoisen vieterimäistä ajoa letkan keskivaiheen takana, kun innokkaimmat tunkevat palauttavasta- vetojonoon pienenkin raon jäädessä kuskien välille, mikä etenkin alamäissä aiheuttaa aika kovaa haitariliikettä perällä. Tunnelma siis vähän samanlainen, kuin Saksan Autobahneilla, että jos et aja puskuri kiinni edelläajavassa, niin joku tunkee väkisin siihen väliin.

Ylöjärven kohdalla yritettiin Junnun kanssa muodostaa luukku, jotta n.15 hengen porukka keulilla onnistuisi saamaan toimivamman vedon pyörimään, mutta liikenneympyrät ja risteykset onnistuivat hajottamaan hyvän yrityksen organisoida toimintaa. Sinänsä, porukka ajoi kiitettävän siististi ja asiallisesti, enkä itse ainakaan huomannut vaaratilanteita ja häröilevän ajamisen ongelma oli lähinnä tarpeeton energiankulutus. Komissa, ensimmäisen tauon jälkeen Tappi piti puhuttelun ja huomautti etenkin alamäissä vetoletkan rakoihin siirtymisestä. Liikkeellelähtiessä sovittiin myös, että perinteisen kovavauhtisen, nopeavaihtoisen telaketjun sijaan ajetaan parijonossa vetopareilla vähän pidemmän aikaa. Nämä toimenpiteet rauhoittivat ajoa mukavasti.

En tullut laskeneeksi porukan kokoa missään vaiheessa, mutta hieman taisi olla harventunut ensimmäiseen taukoon mennessä, kun 86km oli takana. Oma mittari näytti tähän mennessä keskariksi 36,5kmh, joten aika hyvin tavoitteenmukaista vauhtia oli tultu, vaikka Markus jo jossain välissä maalaili piruja seinille, että 34:n porukka ajaa kohta kiinni (itseasiassa ensimmäisen 30 kilsan keskari oli 38,5kmh, joten kiinniajosta tuskin oli pelkoa, vaikka toki tuo alku on tasaisuuden takia nopeampaa, kuin seuraavat kilometrit).

Vieteriliikeajamisen kuriinsaaminen oli sen verran voimakkaasti tapetilla, että hienosäätö unohtui tuossa vaiheessa. Aika isolla osalla ajajista nimittäin tuntui olevan hieman hukassa periaatteet, miten porukalla ajetaan hyvään keskariin tähdäten. Ylämäkiin kinnattiin hampaat irvessä, putkelta notkuen ja mäen päällä oikaistiin jalka ja jäätiin henkeä haukkoen ihmettelemään, milloin porukka saadaan kasaan. Porukan kiskominen ylikovaa ylämäkeen on vähän turhaa, koska työtä tehdään ennenkaikkea painovoimaa vastaan ja siinä kohtaa peesistä on aika vähän apua. Toki siis erittäin hyvä, ettei ylämäen alkaessa oikaistu sitä jalkaa ja vedetty vauhtia ihan nolliin, mutta jonkinlainen välimuoto olisi ollut optimi ratkaisu. Muutamaan pidempään mäkeen onnistuttiin osumaan keulille Tappin tai JP:n kanssa ja rauhoittamaan menoa hieman, mutta kun letkassa on porukkaa yli 30 henkeä ja matkalla puolitoista kilsaa nousumetrejä, niin ihan aina ei onnistunut kohdille.

Toista juottopistettä lähestyttäessä olin ainakin itse huomaavinani hienoista matkaväsymystä porukassa ja viimeinen puoli tuntia ennen Muroleen taukopaikkaa näkyy ihan selvänä kuoppana tehoissa, vaikka istuin aika pitkiä pätkiä keulilla. JP:n fillarifoorumille heittämä epävirallinen tavoite, oli ajaa alle kuuden tunnin taukoineen. Ajokello näytti 4:29, kun Muroleesta startattiin liikkeelle ja matkaa jäljellä vielä 57km, joten tavoitteen täyttyminen vaikutti hitusen häilyvältä. Mutta ilmeisesti taukopaikka oli tullut ihan paikalleen, koska tämän jälkeen ajo sai ihan uutta meininkiä. Matka oli tehnyt sen verran tehtäväänsä, että vetoporukka harveni selvästi, minkä seurauksena veto alkoi myös toimia ihan kohtuu hyvin, huolimatta kumpuilevasta maastosta.

Terälahdesta "loppusuoralle" käännyttiin aika suoraan vastatuuleen ja vauhti uhkasi taas hiipua ihan tyystin. Lausuin muutaman kauniin "kannustavan sanan" (well, you know...) vetoporukassa ja vedin pari aika pitkää siivua, että vauhti saatiin ylös. Kärkeen erkani siitä eteenpäin kourallinen kuskeja, joiden kesken veto saatiin pyörimään ihan tosissaan. Uskolliset työjuhdat Tappi ja Junnu jauhoivat antaumuksella ja suureksi ilahdukseksi Markuskin, aiemmista uhkailuistaan huolimatta, puikahti aivan pron näköisessä tempoasennossa ohi nousevaa ketjua. Välillä osa vetoporukasta kävi lepuuttamassa "pääjoukossa" ja sieltä puolestaan nousi tuoretta jalkaa tilalle ja niinpä loppupätkä tultiinkin sitten reilun neljänkympin vauhtia Aitolahteen asti, jossa Tappin kanssa sovittiin, että rauhoitetaan ajo viimeisten kilometrien ajaksi, koska tultiin kaupunkialueelle ja edessä oli aika paljon klassikkomatkalaisia.

Sammon valtatielle käännyttäessä vilaisin kelloon ja tuumasin hieman huvittuneena Tapille, että ois niinku kahdeksan minuuttia aikaa kuuden tunnin alitukseen, että taitaa mennä tiukille. Oma kello taisi näyttää tasan kuutta tuntia maaliviivan ylittäessä, mutta Markuksen ajanotto tiesi, että kuusi tuntia alittui puolella minuutilla. Auringontarkkaa työskentelyä siis!

Omaan ajoon olin todella tyytyväinen, koska ihan oikeasti takaraivossa hieman kynti pelko, että mitenköhän tuossa käy, kun ei ole kokemusta noin pitkistä ajoista tauoitta (Mallukalla toki vedettiin tunneissa mitattuna pidempiäkin ja energiankulutukseltaan vastaavia settejä, mutta useammalla tauolla, millä on aika iso vaikutus kuitenkin). Tein jälkimmäisellä pysähdyksellä sen virheen (ehkä virhe tai toisaalta, jos makea juoma ei maistunut, niin ehkä sen väkisinjuominen olisi tökännyt ihan tosissaan), että laitoin juomapulloihin pelkkää vettä, kun High5:n alkoi tulla korvista. Muroleen jälkeen veto oli sen verran rivakkaa, etten lähtenyt kaivelemaan sormellisilla hanskoillani geelejä taskusta ja kun juomasta ei saanut hiilaria, niin viimeinen puoli tuntia tultiin kyllä melkoisen tyhjillä kintuilla. Muutoin ajo oli aika helppoa ja selvisin ihan yksinkertaisesti ison tehoreservin turvin. Ei voi kuin ihmetellä ja nostaa hattua niille sitkeille sisupusseille, jotka olivat silminnähden vähän väliä punaisella alusta asti ja silti sinnittelivät porukassa maaliin!

Omat mittaridatat: http://www.trainingpeaks.com/av/ZS236V25FYW4NAMRR3VHITKMAM

En ole ollut erityisempi Sportiveiden ystävä (tai no jos ollaan ihan rehellisiä, niin paha sanoa, kun tämä tosiaan oli elämäni ensimmäinen oikea sportive, aiemmat olleet omalla porukalla ajettuja porukkavetoja, jotka ovat "sattumalta" ajoittuneet Pirkan pyöräilyn aikoihin ja samalle reitille), osittain siksi, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt, mitä järkeä ajaa ihan ylettömän pitkiä matkoja ja toisaalta siinä pelossa, että tuollainen tapahtuma kerää kaikkein pahimmat wanna-bee-racerit, jotka haluavat päästä pätemään kovalla kunnollaan, mutta eivät sitten jostain kumman syystä kykene lähtemään oikeasti viivalle. Mutta täytyy sanoa,että tapahtuma ylitti kyllä ihan täysin kaikki odotukseni ja käänsi kelkan suorastaan positiiviseksi. Ihan helvetin hieno ajo ja hyvä fiilis, jos näin voimasanat sallitaan, ja voisin hyvin kuvitella, että kävisimme tiimin voimin osallistumassa useamminkin.

"Edustava" kuva tiimistä palauttelemassa.

Hmm, huolestuttavaa, muhun on tainnut puraista massatapahtumakärpänen, toivottavasti en ole tulossa vanhaksi!

PS pahoittelut jaarittelusta ja ylipitkästä tekstistä.

Pirkkaan valmistavaa

Otetaan tähän väliin lyhyt raportti siltä varalta että viikonlopun Pirkan pyöräilystä sattuisi syntymään jotain (pitempääkin) kerrottavaa. Tällä kertaa ei ole ministeriä tiedossa ajoseuraksi, mutta sen sijaan koko WBR-rytmiryhmä Junnulla vahvistettuna. Tämä muu joukkio jopa lupaantui +36kmh / 217km ryhmän vetäjiksi, ilmeisesti ilmaisen pääsyn innoittamana, muutenhan WBR-ukkojen taipumukset eivät juurikaan ole suuntautuneet tasaisten ryhmälenkkien ajoon ("ylämäet rauuuuhallisesti jne.").

Sitten takaisin nykyhetkeen. Taannoisen maastoilottelun jäljiltä jalat eivät edellisen viikon alussa olleet kovin hyvässä hapessa, enkä nyt viittaa polven naarmuun. Ilmeisesti railakkaampi kaahaus teknisessä maastossa oli jalkojen mielestä jotain aivan uutta ja ihmeellistä ärsykettä. Valkku oli kuitenkin jo aiemmin useaan otteeseen vinkannut että paikalliset viikkotempot olisi syytä käydä katsastamassa joten sinne sitten tiistaina suoraan työpäivän junamatkan päätteeksi uusia kokemuksia taas hakemaan. Pienet lämpät Junnun kanssa ja sitten viivalle. Lopputulema eli Junnulle takkiin 18km matkalla 1:40 kertookin jo ihan kaiken, TT-pyörät menivät sitten ihan omilla minuuttiluvuillaan. Hetken jo harkitsin pyörän myymistä ja vaihtamista johonkin toiseen harrastukseen, vaikka eläkeläisten bridge-kerhoon, johon oma fyysinen suoritustaso paremmin sopisi.

Torstaina piti mennä seuran yhteislenkille mutta kalenterikonflikti tyttären kevätjuhlan kanssa johti yksinajeluun myöhemmin illalla. Ja kenties hyvä näin, edelleen väsyille jaloille sopi ihan hyvin tasaisempi lenkki jonka sisällä n. tunnin veto @250w, vikat 25min lähes samat kuin tiistain viikkotempossa, joka vain alleviivasi tiistain onnetonta tohellusta.

Välipäivät kevyempää, mm. hieno pitempi cyclolenkki vaimon kanssa perjantaina vähän ennen auringonlaskua, kunnes koitti sunnuntai-aamu jolloin oli pienen revanssin paikka. Viime vuonna Kangasalan Kevätpyöräilyssä noutaja tuli vähän puolen välin jälkeen kärkiryhmän kiihdyttäessä karkuun kun nukuin letkassa taaempana, eikä kunto riittänyt ajamaan kiinni syntynyttä rakoa. Tänä vuonna vauhdinpitäjiksi tuli kunnon nippu elite-kuskeja mm. lähes koko V8-tiimi. WBR:ää viivalla oli myös Tappi ja Pauli, tosin Tapilla homma hyytyi tuubiongelmiin. Paulin kanssa sinniteltiin kärkiryhmässä maaliin asti, välillä telaketjussa kisakuskeja häiriköiden ja vauhdin kasvaessa sitten peesikärpäsinä. Pari kertaa oli hieman tiukkaa kun yritti telaketjussa sinnitellä mukana liian pitkään, mutta kisakuskit ajoivat varsin nätisti ja suht tasaista vetoa, muuten olisi kyllä perälauta vuotanut vielä lisää. 80km n. 39kmh tahtia yhdellä huoltotauolla ja parilla tienylitystauolla, mukaan mahtui myös melkoista perunapeltoa asfalttitieksi.

Eilen tiistaina sitten viikkotempon uusinta. Valkkukin oli tällä kertaa mukana varmistamassa että "valmennettavan" esitykset eivät olisi taas aivan luokattomia. Mm. ajoasennosta rukattiin kyynärpäät uuteen asentoon sojottamasta pois ilmavirrasta. Jalatkin oli taas ihan ok, mitä nyt lämppä jäi vain muutaman minuutin mittaiseksi. Vinkit kuitenkin toimivat ja ajasta lähti 1:07 veks vaikka keskiwattiloiset jäivät vieläkin odotettua alemmaksi @270w, uusi matala ajoasento vaatinee parit ajokerrat jotta ei vaikuta niin paljoa polkemiseen.

Kadonneiden wattien metsästystä ja kesäkumibluessia

Edellisen viikon lopputulema oli että kohti parempaa ollaan menossa ja kyllä se näin on onneksi tällä viikolla ollut. Mitään henkeäsalpaavia treenejä ei tullut, mutta ehjä viikko ja sekin on jo jotain. Ei pysty olla ihmettelemättä, kuinka alas voi kunto mennä parin viikon flunssassa.

Ma lepiä edellisen yön valvomisen (työjuttuja) jäljiltä ei vaan pystynyt hyppään sarviin

Ti tissiposkipäätöksellä en lähtenyt viikkotempoon, vaikka kerrankin olisin ehtinyt. Hyvä etten mennyt, vedin TT kulkimella 2*20min VK ja olihan ponnetonta. Watit/ vauhdit: 289/ 37,6 ja 281/ 38,9 Yht 1.33h ja 50km

Ke pyörittelyä 1.42h ja 50km, samalla tuli katsastettua Allin nousussa ollut kunto ja valmistelut Norjan ajoihin. Hyvin oli taas loihtinut muutamalla lenkillä kinttuihin vauhtia.

To Kanuunaletkassa 5*6 km telaketjuajoa reippaalla vauhdilla. Sinällään hyvä treeni, koska fillarifoorumille virisi pitkät keskustelut telaketjuajosta. Toivottavasti Pirkassa lähtee pyöriin hyvin heti alusta. Yht 1.58h ja 67km.

Pe perus Säijän pyörittely 1.12h ja 37km

La Pinsiö WBR palauttavasti Paeten kanssa eli isolla rievällä koko reissu ja mäet kinnaten. Yht 2.28h ja 72km

Su Kangasalan kevätpyöräily kesähelteessä. Ennen lähtöä pihisi etukumi, joka korjaantui ilmaa lisäämällä, kun vanha litku paikkasi reiän lennosta. Puolivälissä suhisi sitten takarengas ja ei muuta kuin litkupuuhiin. Siinä, kun kesdäkumibluessi oli päällänsä ja jättipaarmat ympärillä syöden elävältä, oli olo aika huipussaan. Pääjoukko meni ja minä tulin perästä. Eipä ollut kunto muutenkaan ihan huipussa ja olisi ollut tuskaista roikkumista jos sitäkään loppumatkasta. Visillan porukka toi tapahtumaan vauhtia aikalailla verrattuna aiempiin vuosiin ja se oli loistava juttu. 2.18h ja 80km

Viikko yhteensä 11.11h

Ensi sunnuntaina on pitkä Pirkka +36 ryhmässä. Kunto on nousussa ja ei voi kuin toivoa, että kadonneita watteja tulisi kevyen harjoittelun ja palautumisen kautta. Uudet tuubit täytyy hoitaa alle ennen h-hetkeä eli tuli asiaa Samun putiikkiin. Siinä voi ohessa nostattaa pyöräkuumetta.