Tonnit ja Teivo Cup I raastettu, talvi suunniteltu

Viime viikko meni pääosin lepäillessä ja kun vatsan sisältö oli puolesta viikosta eteenpäin liikkeessä, niin tekemiseen käytetty aika jäi lyhyeksi ja ponnettomaksi. Saldona oli kaksi tehokasta juoksutreeniä ja molemmat kovia. Tarnia on tällä kertaa aika juoksupainotteista, vaikka pyörittely pääsääntöisesti pääosissa onkin.

Tiistaina avasin tonnin vetojen osalta juoksukauden ja lauantaina starttasi ensimmäinen varsinainen Teivo Cup.Olen molempiin harjoitteisiin ihan tyytyävinen. Tonnit raastettiin Henkan, Leppäsen ja Veteranon kanssa perinteisellä Sarankulman sulalla. Olin vähän ajatellut, että tonnien kausi alkaa omalta osalta vasta Pirkkahallissa, mutta lähestyvä Teivo ja urheilulta kiinni pysyvä halli pakottivat juoksemaan yhden tehotreenin ulkona.

Lauantaina oli vuorossa varsinanen Teivo Cupin avaus ja PJH olikin nuotittanut kulun jo etukäteen omassa blogissaan. Ja niinhän se sitten menikin, paitsi että olin kääntöpaikalle mennessä jo antanut aika paljon siimaa, kun ei kovempaa päässyt. Alusta oli tosi liukas ja haaveilemani 19 min alitus ei toteutunut. Tavoite on talvelle, että tuo raja alittuisi vähän heikommassakin kelissä eli 'rutiinilla'. Kova pakkanen on sitten toinen juttu. Olen kuitenkin lauantain vetoon ihan tyytyväinen, kun paluumatkan keskisyke oli 188 (mennessä 178). Tarkoittaa, että pystyin pistämään kaikki peliin ja siltä se tuntuikin. Lensun aiemmin loitonnutta selkää yritin tavoittaa lopussa, mutta ei se tullut kiinni.Maalissa oli kova kramppi vatsassa ja se taisi johtua vatsavaivoista.

Nyt on saldona on kahden kovan juoksuvedon jäljiltä pahasti jumittava alaselkä. Jätin sunnuntaina suunnittelemani pyörittelyt tekemättä ja nyt on vatsalankkkujen tekeminen käynnissä. Aloitin aamun 3 min vapinalla ja samoja tein tuossa viikon mittaan jo alle.

Keväälle on tavoitteena saada juostua puolimaraton. Tavoite ei ole mikään oma ennätys, mutta sellaisella juoksukunnolla että sitä voi itselleen juoksuna pitää. Ajankohta on ennen Mallorcaa, koska sen jälkeen on keskittyminen pyörittelyyn. Kevättavoite taas tarkoittaa sitä, että Teivo Cupit ovat talven ohjelmassa, tonnin vedot Pirkkahallissa ja ei Teivo viikonloppuina pitkä juoksulenkki sunnuntaisin. Jos saisi taas vakiletkan käyntiin tyyliin klo 9 Puljulta, niin hommmaan tulisi rutiini. Muutoin on tarkoitus pyöritellä cyclolla ja trainerilla. Tuo pitkä juoksulenkki tulee enemmänkin kotijoukkojen toiveesta, kun sunnuntaisin jäisi enemmän yhteistä aikaa. Pyörälenkit tuppaavat olemaan kuitenkin aina vähän pidempiä ja pakkaseen ei jotenkin viitsi ihan ysiltä lähteä pyörällä puskemaan. Näillä mietteillä eteenpäin ja alla vielä listaus viikon tekosista:

Ma Lepo

Ti Vedot 1h yhteensä. 6*1000m veto/ palautus: 4.07min/ 1.44min, 3.50/ 1.58, 3.57/ 2.10, 3.46/ 2.42, 3.47/ 2.36, 3.50/ loppuverra.

Ke 1.45 cycloilua Santun ja Samun kanssa

To Lepo

Pe Trainerilla 0.30h Välissä muutama 30sek veto +500W

La Teivo cup + verrat n. 1h. TC aika 19.13min

Su Lepo

Tulevalla viikolla on tarkoitus treenata lisää ja enemmän kuin menneellä...

Tilannekatsaus

Lokakuun puolivälissä vielä tuli ihmeteltyä radiohiljaisuutta seuratoverien blogipäivityksien osalta, mutta nyt kun oma tauko on kestänyt lähes 1,5 kk niin enää ei tarvitse asiaa kummastella. Eihän tuota jutun juurta määräänsä enempää löydy tähän vuodenaikaan kun kiihkein ajokausi on takana. Vikan cx-kisan jälkeen meni muutama viikko keskimääräistä vähemmillä ajoilla, mutta lokakuun lopusta lähtien on taas tullut normaalia omaa tasoa cycloilua ja jonkin verran traineriakin eli noin 8-10 tuntia / vko. Alunperin aikomus oli kyllä tässä kohtia kautta tehdä vaihtelun nimissä jotain muutakin kuin fillarointia eli vähän juoksennella, kokeilla sauvamäkeä ja heilutella kahvakuulia, mutta kummasti pyöräkengät on lähes aina jalkaan ilmestyneet kun on ollut mahdollisuus reippailuun. Riittäisiköhän oman vuotuisen ajomäärän tuplaaminen siihen että talvikuukausina tulisi päädyttyä tuollaiseen ratkaisuun?

Menneestä kaudesta jäi mukava maku suuhun vaikka kaikki mielessä pyörineet tavoitteet eivät toteutuneetkaan. Jos putsataan puutelista ensin niin siellä päällimmäisinä on kaksi asiaa: xcm-kisat ja kisakunto kesällä. Erityisesti aerobinen kestävyys kehittyi huomattavan hyvin alkaen loppuvuodesta 2012, pitkälti trainerin & wattiviisarin & Valkun hyvän ohjauksen siivittämänä. Vahinko vain että kuntohuippu tuli jo maaliskuun puolella ja syystä tai toisesta huhtikuusta eteenpäin joko poljettiin paikallaan ja keskikesällä jopa mentiin takapakkia. Siis klassinen "January hero, June zero". Spekulointia on tullut kyllä harrastettua ihan riittämiin, mutta edelleenkin syyt ovat hieman hämärän peitossa. Vanhoja turha toki muistella, mutta jotain niistä mielellään oppisi että ei tulisi toisintoa ensi kesänä. Kalenteriin kesälle ruksatut xcm-kisat jäivät ajamatta kun ei motivaatio riittänyt lähteä “vajaakuntoisena” niitä ajamaan.

Onneksi plussapuolelle tuli merkintöjä sen verran enemmän että vaaka ilman muuta kallistuu kokonaisuudenkin puolesta voiton puolelle. Vaikka kesällä ei kampeen odotettuja watteja saanutkaan väännettyä niin kyllä ajaminen taas meni selvästi eteenpäin viime kaudesta ja se on ikääntyvälle kuskille iso juttu, kun ei ajomäärät kuitenkaan kovin merkittävästi aiemmasta kasvaneet. Isoin kiitos kuuluu ilman muuta Valkulle eli Santulle joka kärsivällisesti jaksoi opastaa mitä ja miksi pitäisi tehdä. Toinen kaudesta mieleen jäänyt juttu oli useamman kisalajin kokeilu, osassa riitti paikallisen aluecupin leikkimieliset kisat ja osassa virallisempiakin koitoksia: tempo, xco, xcm ja cx kaikkia tuli ajettua useampi lähtö ja kaikki hienoja kokemuksia, vain xcm oli vanha tuttu. Mukaan olisi vielä hyvin mahtunut maantiekisa yhteislähdöllä, mutta se jää nyt tulevan kauden työlistalle.

Kolmas plussalistan iso juttu oli fillarointi muualla kuin tutuilla kotiseudun väylillä. Vuoteen mahtui peräti kaksi Mallorcan ajoreissua, kaksi työmatkaa Piilaaksoon jotka mahdollistivat viikonlopun ajorupeamat ja vielä tulossa on joulukuun perheloma Kanarialle jossa pitäisi onnistua ainakin lenkki tai pari ajella. Tätä kirjoitusta raapustetaan sunnuntai-iltana San Josen kulmilta Campbellista. Takana pitkä työviikko, mutta myös kaksi hienoa ajopäivää. Kelit oli tosin hieman sääennusteita kylmempiä ja en ole varmaan koskaan ollut lenkillä aiemmin niin kylmissäni kuin tänään alamäkiä alas tiputellessa. Jotenkin oli mukaan valikoitunut liian heppoiset ajovarusteet ja tasamaan asukkina aina tuppaa unohtumaan miten käy kun ensin ylämäessä kelaa hien päälle, pääsee jonkin töppäreen laelle jossa on aavistus vilpoisampaa kuin laaksossa ja lähtee sieltä sitten laskemaan alas. Tämän päivän retki suuntautui vanhoja punapuita katsomaan Big Basin Redwood luonnonpuistoon. Tämän jälkeen kotimaan mäntymetsät ei valitettavasti taida ihan niin tunnelmallisilta enää tuntua kuin aiemmin…

Pari kertaa tuli arkipäivinä juoksemassakin käytyä, rantapolun maisemissa ei mitään vikaa mutta kyllä tuo juokseminen pitkän tauon jälkeen on vain aika tönkköä puuhaa

Seuraavat raapustelut blogiin sitten tulevaan kauteen liittyen. Kalustoa tullaan ainakin virittämään sen verran että kuskinkin olisi syytä virittää myös itseään jotta kehtaa uuden pyörän kanssa missään näyttäytyä.

Säännöllistä kohti

Kulunut viikko on paketissa ja jonkinlaisia treenejä tuli tehtyä. Julkkisosastolla oli 5:2 moodi päällä ma ja pe. Säännöllisyyttä tuli aikaiseksi, kun tänäkin viikonloppuna tuli kierrettyä järvi jalan. Meni jo naksun helpommin kuin viikko sitten.

Tässä viikon saldo:

Ma cyclolla rauhaksiin 2.12h

Ti Werstaalla Santun kanssa pientä traineritotuttelua 1.15h. Ajoin välissä pienet vetoloiset 2min palautuksilla. 1min 322W, 2min 333W, 3min 336W, 4min 321W, 3min 322W, 2min 323W, 1min 423W. Ei mitään ihmeellistä, mutta kirjasin kuitenkin tehot ylös että voi verrata myöhemmin.

Ke-To lepo, työesteitä

Pe cycloilua 2.16h. Oli velttoa menoa ja olin ihan varma, että tulen kipeäksi. Perjantai oli paastopäivä. Paastoa seuraava päivä on yleensä ollut rankka energian puutteen takia, mutta nyt sakkasi jo samana päivänä.

La teboilin letkassa cycloilua 3.13h. Edellisen päivän tahma oli ohi ja tulipa sellainenkin ison eturiävän periaatteesta kiinni pitäminen tehtyä kuin Lamminpään horhan nousu. Nyt voi kait keventää pyörää ja heittää pikkuriävän ja etuvaihtajan Werstaan nurkkaan. Sydän oli vähän kovilla lopussa, ainakin 189 sykkeestä päätellen. Kivaahan tuo oli, kun oltiin porukalla liikkeellä. Tosin kuusen runkojen yli nostaessani pyörää oli huumori koetuksella. Henkan kanssa jo hetki luultiin, että oltiin eksytty talvi TdT:hen :-).

Su järvinen 2.23h hölkötellen Veteranon, Kaskis Handen ja osa matkaa myös Puhiksen kanssa. Olihan mukavaa juntata vanhalla vakikaartilla kierros. Sai Vetskukin aimo annoksen maantiepyörähorinaa lenkin mittaan, kun Hande on löytänyt kuninkuuslajin ja jaettiin asiaan kuuluvia kokemuksia menneeltä suvelta. Sinänsä porukka vanhenee, kun ikärasismi on tullut juttuihin mukaan. Ennen puhuttiin vaan jalan seudun vaivoista ja puutostiloista, nyt arvaillaan eri ihmisten ikiä ja kyaeenalaistetaan nuorempien jäsenien nuoruutta. Kehonrakennukseen siirtynyt sadan asian imaami oli blogistaan päätellen aiemmin liikkeellä samalla reitillä ja samansuuntaisesti kiertäen. Kun aikataulut saadaan vielä kohdilleen, on vanha letka lähes kasassa.

Ensi viikolla on la Teivo Cup ja siihen valmistavana alkuviikosta pitää ottaa jalalla pientä rykäisyä, muutoin on ohjelmistossa peruspyörittelyä.

Järven kiertoa

Viikon liikuntoja tuli tehtyä puolesta viikosta lähtien. Ma-ti meni töiden ansiosta harakoille ja senkin jälkeen oli viikon mittaan vähän lyhkäisiä sloteja. Julkkisdieetti on nyt 4:3 moodissa eli kolme paastopäivää per viikko. Viikon huipennus oli isänpäivän järven kierto juosten Veteranon kanssa. Tuli taas pitkän juoksulenkin karuus koettua ihan konkreettisesti. Pari tuntia meni ihan nätisti pintakaasulla, mutta sen jälkeen alkoivat iskut sattumaan reisissä ja loppulenkki ja -päivä olikin sitten aika kivuliasta. Mikä tärkeintä, tuli klaarattua tuo lenkki läpi asti. Ensi kerralla lienee jo helpompaa. Se, mikä on käsin kosketeltavaa ja jaloin tunnettavaa juoksussa, on kesälomasta reilun 10kg keventyneen elopainon tuoma helpotus - toki ei asia ei ole kovin yllättävää.

Tässä viikon touhut suurin piirtein:

Ma-Ti Lepo

Ke 0.45h trainerilla. Pari lyhyen ytimekästä vetoa välissä. Ensin 5min 350W ja sitten hyvä palautuksen jälkeen nosto 400W ja jatkamista, kunnes tippuu 370W alle. Klaarasin kokonaisen 1.30min. Ehtoosta kulttuuria harrastamassa Tampereen Teatterissa - Les Miserables musikaalin merkeissä

To Ajelua 1.50h ja kävin Pyynikillä sätkimässä hetken Santun ja Paten kanssa. Jätin kaverit tekemään harjoitusta ja jatkoin omaa rauhallista lenkkiä. Oli loppuakohden aika tummaa. Keskiviikkona pidin tavallistakin tiukemman paaston (n. 350kcal energiaa) ja lenkillä sai kyllä tuntea tyhjän kuminan jaloissa

 Pe Aikaikkuna kutistui aika lyhyeksi ja tein 0.30h trainerilla. Välissä 10min veto 328W

La Markuksen kanssa rauhallista cycloajelua. Siis rauhallista, kun oma kulku oli kyllä huonointa ikinä. Ajelua taisi tulle 2.20h ja ajettiin Kalliojärvi ja Hakkari. Tulin vielä Suolijärvi-Nirva kautta kotiin. 

Su Järven kierto 2.27h. Mentiin ns. sienestäjien reitti eli rantaväyliä pitkin.

Alkaneella viikolla olisi tarkoitus vähän kokeilla juoksuvetoja ajelun lomassa.

Ajeltua

Edellisestä raportista on jo neljä viikkoa, mutta kyllä tässä kuluneet viikot on suhteellisen aktiivisesti tullut liikuttua. Tahti on ollut viisi treeniä per viikko ja viikonloppuisin vähän pidemmästi. Julkkisdieetti on edelleen päällä. Tuloksena -10kg kesälomasta. On taas palannut aika, että voi ajaa alaotteella ilman vaakaputken hakkaavaa iskutusta mahaan. Se taas tekee sellaista pitkittäistä rantua. Käytän siitä lenkillä toista nimeä, mutta en toista sitä tässä julkisessa tekstissä.

Cyclokulkimen uusimiskuumeen vasta pikkuhiljaa noustessa huippulukemiin ja toisaalta pyöräkauppiaan ajellessa Espanjan lämmössä, on ollut tyytyminen pääosin vanhan uskollisen Eddien ulkoiluttamiseen. Toki on tullut myös nilkkoja ojenneltua kerran viikossa. Mikä parasta, niin esi Teivo tuli korkattua toissa viikonloppuna. Siitä, että juoksin ko tapahtumassa, on oikein todiste Mogulin blogissa. Ja mieltä lämmittää erityisesti, että pääsin hienon blogin kuvakavalkaadiin, vaikka juoksuvauhdit ja tyyli ovat nykyisellään mitä ovat. Samaisen viikonlopun perjantaina juhlistettiin seuran 50v merkkipaalua Tampereen raatihuoneella ja päälle nautittiin illallinen Tammerissa. Oli hieno kuulla ja nähdä kuvista aikaa, jolloin pyörät ja kuskit olivat metallia! Meillä oli erittäin juhlava tilaisuus hienon ja perinteikkään asian äärellä.

Edelleen on harjoituksellisesti tullut tahkottua aika rauhaksiin harjoituksia viikolla. Viikonloppuna on ollut pientä tiristelyä pidempien siivujen lomassa - se mitä nyt vallitsevalla energiatasapainolla ylipäätään pystyy. Haastetta on sovittaa 5:2 dieetti ja kehtittävä harjoittelu yhteen. Tällä viikolla otin edellisen viikon kurittoman elämän perään 4:3 kurinpalautuksen ja painon suhteen tuloksia tuli heti. Välipäivinä pystyy syömään paljon maltillisemmin ja silti saa kulinaariset nautinnot täytettyä syömäpäivinä ilman pohjatonta mässäämistä.

Tänä viikonloppuna tuli ajeltua lauantaina 3h ja tänään 3,5h. Molempina päivinä perinteisesti Viinikan TB:n kautta. Eilen meni ajoitus ristiin, kun kuultiin tänään aamulla että osa porukkaa oli tullut paikalle juuri kun olimme 6 minuuttia yli sovitun ajan lähteneet Henkan kanssa liikkeelle. Kesällä kisakalenterien takia tuppaa lenkit olemaan enempi vähempi WBR porukalla, mikä on äärimmäisen kivaa, mutta kyllä näissä cyclo lenkeissä ilman muuta kiehtoo tuo isolla porukalla touhuaminen. Se on oikeastaan koko homman sydän. Ja ilman muuta näitä syys-talvi-iltojen synkkää ja kylmää jyystöä jaksaa paremmin, kun miettii kevään Mallorcan leiriä. Olisi se taas niin hienoa. Toivottavasti homma saadaan jiirattua kohdilleen taas ensi keväänä!

Näillä mietteillä mennään seuraavan neljän viikon kimppuun ja toivottavasti painokuuri on sen jälkeen saavuttanut tavoitteen. Sitten alkaa tavoitteellisempi ja aiempaa nousujohteisempi Werstas -jyystö kohti ensi kesän karkeloita.

  

Kohti uutta kautta 2

Vierähtänyt taas luvattoman kauan edellisestä blogi-kirjoituksesta, että vähän vaikea saada kiinni, mistä pitäisi aloittaa. Omassa ajossa ei ikurien jälkeen ole ollut vain kertakaikkiaan mitään raportoitavaa. Onneksi Markuksen pitkälle jatkunut kisakausi ja ahkera kirjoittelu sen tiimoilta, on pitänyt blogia elossa.

Sen verran sain itse aikaiseksi media-aktiviteettia kuitenkin, että suoritin haastattelun ja näpsittiin muutama kuvakin vanhan ajokaverin lehteen: http://huippufreeride.fi/2013/09/17/vauhdin-hurmaa/
(vaikka kuvien mallissa ei ole paljon kehumista, niin Mikko on kyllä ihan kansainvälisen tason sport/action-kuvaaja ja ihan uskomattoman hienoja kuvia lopputuloksena)

Yhteenveto menneestä kaudesta. Reilu vuosi sitten "valmennuspalaverissa" määrittelin menneelle kaudelle seuraavat tavoitteet:
- ajaa muutamia maantiekisoja - check, ei hääppöistä tekemistä, mutta ei ollut tavoitekaan, kuin ajaa harjoitusmielessä ja tehdä kisasta mahdollisimman kova ja selvitä ehjänä maaliin. Riihimäellä tämä toteutui sitä kautta, että vedin ekan 20min niin kuutamolle, että nyykkäsin ekan kierroksen mäessä ja päästin vahingossa pääjoukon karkuun, jota sitten koitin jahdata pari seuraavaa kierrosta. Ulvilassa irtiotto viimeisen kierroksen alussa, joka ajettiin vartin päästä kiinni ja sen jälkeen harkittu jalan suoristaminen ja rauhallinen nilkuttaminen yksin maaliin, holtittomat kirikarkelot välttäen.
- ajaa Pyynikki GP - onnistuin ketkuttelemaan tästä työmatkaverukkeella. Verukkeella todellakin, koska lähtö reissuun oli vasta kisapäivän iltana ja aikaa ilmoittautumiseenkin olisi ollut, mutta kun tekosyitä olla osallistumatta kaivattiin, niin kyllä niitä sitten keksi.
- ajaa SM-tempo, ei tavoitetta sijoituksesta - check, kunto oli vielä aika keskentekoinen kesäkuussa, mutta siihen nähden ihan 100%:nen suoritus
- TOP5 sijoitus ISM-tempossa  - check, pronssinen mitali kaulaan Säkylän ikureista lähes nappisuorituksella. Ihan paras kuntopiikki oli 2-3vk aiemmin, mutta tasainen reitti suosi ylipainoista suorittajaa sen verran, että kompensoi.

Muita mainittavia suorituksia:
- Satakymppi 10km viikkotempossa 13min haamurajan alitus (olkoonkin, että hitusen alimittainen reitti)
- Tienoon tempo M40 epävirallinen reittiennätys

Ja jos ei sinänsä suorituksia kategoriaan, niin Mallukan ajoleiri huhtikuussa, kuului aivan ehdottomiin kauden kohokohtiin.

Ajokausi siis aika nappiin ja tavoitteiden mukaisesti. Lukuunottamatta kevään Noro-epidemiaa ja Keniasta hankittua mahanraastajaa, kiitettävästi terveen kirjoissa, mikä on iso juttu kelle tahansa (kestävyys)kuntourheilijalle.
Harjoitustunteja kertyi aika tarkalleen keskimäärin 10h/vk painottuen luonnollisestikin leiriin ja kesälle.

Ulkopuolisen valmentajan käyttäminen on hitusen kaksipiippuinen juttu: toisaalta, vaikka kommunikaatio on niin hyvää, kuin se voi olla, niin ohjelman seuraamisessa fiilispohjainen oma-arviointi ja hienosäätö ei onnistu. Toisaalta, vaikka oma valmennustietämys riittäisi ja olisi vielä täysin samoilla linjoilla valmentajan kanssa, ulkopuolisen objektiivinen näkemys ulkopuolelta on ihan ehdottoman tärkeää isomman kokonaisuuden hanskaamiseksi, eikä tsemppausta ja uskonluomista ns. heikkoina hetkinä voi aliarvioida. Ts. mikäli onnistuu löytämään valmentajan, joka on valmennusnäkemyksesti ja metodologisesti riittävän samoilla linjoilla ja kommunikointi toimii, niin suosittelen vahvasti.

Ikurimitali oli jonkinlainen utuinen haave kaukaisuudessa ja kun se toteutui, niin tavoitteiden asettaminen tulevalle kaudelle onkin hieman hämmentävää ja huomattavasti vaikeampaa. Toki mitalin värin parantaminen voisi olla, mutta toisaalta, ei jotenkin tunnu niin isolta jutulta ja koska Säkylän kaltaista tasaista reittiä ei taida olla tarjolla, niin aika epärealisistakin. Sijoituksen parantaminen SM-tempossa (taitaa olla siinäkin vähän reittiongelmaa) on sitä kautta ehkä isommalla prioriteetilla. Toki siinä kohtaa pitää ottaa realiteetit käteen. Vaikken suostu vielä ikälopuksi tunnustautumaan, niin ehkä ihan hitusen kuitenkin sen suhteen antaa tasoitusta 10v+ nuoremmille. Ja toki tietty vanhan sanonnan mukaisesti "kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia", niin vaikka se ehkä omalla kohdalla saattaa olla ruokalusikka, eikä ihan kaikkein pienin kahviotin, niin sellaista ihmetreeniä ei ole, millä terävin kärki otettaisiin kiinni.

Mutta jos ei varsinaisesti eksakteja tulostavoitteita, niin muutoksia ja sitä kautta uusia kokemuksia kuitenkin tiedossa. Ensinnäkin, seura vaihtuu Tampereen esikaupunkialueen menestyneimpään porukkaan, Koiviston Iskuun. Toinen iso muutos on aikomus ajaa maantiekisoja ensi kesänä Elite-luokassa, mihin seuravaihdoskin kiinteästi liittyy. Kokemus, kun on omalla kohdalla vähintäänkin ohutta, niin mahdollisuus ajaa isossa, erittäin kokeneessa joukkueessa, on iso houkutin. Tarkoittaa myös, että maantiekisoja on lähestyssävä vähän vähemmän takkiaukimeiningillä ja harjoittelua myös mukautettava vähän sen suuntaisesti.

Yllämainittujen lisäksi jonkinlainen ajatus osallistua ensi kesän ratakarkeloihin, mutta pitää tietenkin katsoa vähän sen mukaan, mitä ja miten paljon ehtii ja mikä kiinnostaa.

Lyhyesti virsi kaunis ei nyt toteutunut, kun viime päivityksen jälkeen oli loppujenlopuksi jotain mielenpäällä, mutta jos joku jaksoi lukea jaaritteluani aina tänne asti, niin vihdoin päästään itse olennaiseen: Tapin kanssa tuli viikonlopun lenkeillä puheeksi taas tulevan kevään Mallukan leiri ja itseasiassa molemmille varmaan konkretisoitui siinä, että se on ehkä koko tulevan kauden tärkein "tavoite". Ei niinkään suoritusmielessä, vaan kokemusmielessä. Viime kevään leiri oli aivan kertakaikkiaan mahtava ja juuri nimenomaan koko harrastuksen parasta antia aikuisurheilijalle!

Lisää rossia

Hyvät krossilenkit on oivaa lääkettä kesän loppumisen aiheuttamaan lievään harmitukseen, niitä kun saa muutaman alle niin kohta ei edes liiemmin enää muista kesäkautta, lämmintä auringonpaistetta, kuivia kelejä ja lyhyillä ajohepenillä ajelua. Kun itselle maantiefillari ei muutenkaan ole mikään päälaji / ainut fillaridisipliini niin välineen vaihtuminenkaan ei aiheuta otsan rypistymistä vaan pikemminkin päinvastoin. Näin kauden lopussa on muutenkin mukava ajella kun ei tarvi miettiä mitään suunnitelmallista / tavoitteellista viikko-ohjelmaa vaan senkun ulkoilee sen mukaan miten maistuu. Viime viikon aluecupin ekasta cx-kisasta jäi oikein hyvä fiilis joten sittemmin kaikki lenkit on olleet cyclolla vaikka maastossakin piti alunperin käydä kuivempien kelien sattuessa kohdalla.

Viime viikon LA: Tapin kanssa rentoa rullailua, vähän ylämäkiin tiristäen. Yksi näistä pienistä runttauksista oli sitten kohtalokas kun edelleen selvittämättömällä tavalla takavaihtajan korvake päätti irtautua rungosta. Todennäköisemmin jokin ketjun jumitus kuin että takavaihtaja olisi seurustellut takapinnojen kanssa. Kummallakaan ei ollut ketjutyökalua mukana joten sinkulakonvertointi jäi vain haaveeksi ja alamäet rullaillen piti hankkiutua pois latureitiltä tien varteen josta sitten raatoautolla pois.

Sellasta...Onneksi vaihtoon meni vain korvake, ketju ja takavaihtaja.

Viime viikon SU: Kuuden hengen porukalla pari tuntia latupohjia, hiekkateitä ja parit polutkin. Kun oma cyclo oli lauantain jäljiltä telakalla niin piti ottaa maasturi alle. Ajatus trail-täpäristä cyclojen seurana vauhdikkaammalla lenkillä ei alkuun kuulostanut ihan leppoisinta kyytiä tarjoavalta idealta, mutta eihän siinä loppujen lopuksi ottanut takkiin kuin muutaman kilon painossa ja vähän takajousituksen heijaamisessa, ja mukana oli helppo pysyä. Isot maasturin muhkukumit rullasivat eri pinnoilla joko lähes yhtä hyvin tai röykkyisämmällä paremmin kuin cyclojen kumit. Etenkin nykyisillä UCI-säännöillä (erit. renkaan max-leveys) cyclosta on tehty fillari joka ei pärjää esim. 29" jäykkäperälle juuri muualla kun asfaltilla ja kovapohjaisilla hiekkateillä, mutta toki cyclo on edelleen hauska ajovälpe siinä missä vaikka täysjäykät sinkulamaasturit on joidenkin toisten mieleen.

TI: Keli oli jo aamusta harmaa & sateinen, eikä se siitä juuri parantunut iltaa kohti. Aluecupin toinen cx-kisa oli tarjolla Lamminpäässä ja hetken pohdinnan jälkeen päätin pakata pyörän autoon ja suunnistaa sinne kelistä huolimatta. Tarjosihan kunnon sadekeli ja siitä Lamminpään kisaradalle seurannut hiekka- / mutavelli erinomaisen lajinomaiset olosuhteet jotka oli pakko ainakin kertaalleen päästä kokemaan. Viivalla oli vain 5 kuskia, tosin sentään yksi kauniimmankin sukupuolen edustaja (Rossin Maija, 2x cyclo-SM kulta kahdelta viime kaudelta). Rapa roiskui ja vaatteet olivat läpimärät jo muutama minuutti lähdöstä mutta vilpittömästi voi sanoa että hauskaa oli ainakin näin kertakokeiluna. Ainoastaan vaate- & kalustohuolto illalla kesti sen verran kauan että sitä ei kyllä alvariinsa jaksaisi. Ihmeellisesti hienoa kangasharjun hiekkaa oli mennyt ihan joka paikkaan, mm. sukat olivat aivan kyllästetty hiekalla.

TO: Cyclolla katsomaan Tapin koitosta Pirkkalan yleisurheilukentälle, taisi olla joku Viimeisten Pirkkalalaisten vuosittainen touhukisa. Menomatkasta 20 minuuttia näytti menneen "vahingossa" yläkynnyksellä, harvemmin on tullut vk-vetoa vedettyä vahingossa mutta kaikki on näköjään mahdollista kun on kiire, myöhässä ja kova halu päästä näkemään WBR-toveri kituuttamassa itseään.

LA: Aamusta jo katsastamaan vajaan kilometrin päähän Kaukajärven rantaan joko Velo8:n järkkäämän cyclokisan reitti olisi merkitty, olihan se melkein kokonaan joten ilmoittautumisen ohella ajamaan pari harjoituskierrosta. Rata oli taas varsin erilainen kuin kaksi aluecupin cx-kisaa, jotka puolestaan taas olivat keskenään erityyppisiä. Kaukajärven rata oli hyvin tasainen, vain yksi pieni ylämäki kun Lamminpäässä oli taas nousumetrejä per kierros ihan mukavasti. Rataan toi kuitenkin haastetta hidas alusta, alkuun rantaraitin upottavaa mutaväylää, sitten epätasaista nurmikenttää, tekninen polkuosio ja loppuun vielä hiekkarannalla veden rajassa taiteilua irtohiekassa. Jokamiesluokassa viivalla oli 7 kuskia ja huonon lähdön seurauksena jäin 4:ksi. Vain pari mutkaa lähdöstä kärkimies kaatui näyttävästi kyljelleen tiukassa mutkassa ja jäin hetkeksi pussiin, pari edellä ollutta kaveria siinä pääsi karkaamaan ja tekivät nopeasti eroa 20-30m. Näissä asetelmissa sitten kisaa käytiin pitkä pätkä ja aina kun tuntui että sain vähän edellä olevaa kaveria kiinni niin onnistuin innoissani sähläämään jotain, yleensä jalkautumisesteiden luona. Vähän ennen viimeistä kiekkaa tuntui kuitenkin ero kutistuvan taas ja viimeisellä kierroksella se alkoi yhtäkkiä supistumaan todella nopeasti. Viimeiseen ylämäkeen sain hyvän lennon ja pääsin aivan hopeamiehen kantaan, se ei kuitenkaan riittänyt kun lopun teknisellä osuudella ei vaan mitenkään mahtunut rutistamaan mistään ohitse. Yksi kierros lisää kun olisi ollut, tai sitten olisi pitänyt ajaa vaan terävämmin jo aiemmin. Vanha vika, liian helppoa on ottaa inaus tuskasta pois ja ajella vähän enemmän mukavuusalueella jos näyttää siltä että takaa ei uhkaa kukaan ja edessä oleva selkä ei tule lähemmäksi. Tässä oli hyvä opetus siitä että aina pitäisi vaan jaksaa itseään kiusata niin paljon kuin voi.

Jokkisluokan top3, allekirjoittaneella kypärä vielä päässä jos 

vaikka sattuisi liukastumaan penkiltä laskeutuessaan

SU: Aamusta peräti kymmenen hengen porukalla entisiä ja nykyisiä kisakuskeja ajamaan tuttua Taivalpirtin - Lempäälän - Pirkkalan cycloreittiä n.79km ja 3h15min. Keli oli syksyisen erinomaisen hieno, joskin vähän kalsa heti aamusta. Edellisen lauantain insidentti toistui lievemmässä muodossa, ketju meni kaksin kerroin etuvaihtajan häkkiin jumiin (syy epäselvä...) ja tällä kertaa se tiesi etuvaihtajan menoa, tosin sitä nyt ei cyclolla niin kaipaakaan. Jaloissa tuntui alussa painavan eilinen rääkki, mutta eipä se oikeasti näyttänyt vaikuttavan vaan kun tarmokkaammin paikoin ajettiin niin tuntui oma kulku olevan kauden parhaasta päästä. Pari vuotta takaperin syksyn cyclolenkeillä juuri tällä samalla reitillä WBR-toverit tarjosivat armotonta muilutusta ja varsinkin Lempäälän-Pirkkalan "rollercoaster" pätkän ajelin yleensä pari sataa metriä perässä, kavereiden aina välillä pysähtyessä oottelemaan ja sitten taas tiputtivat kyydistä. Tällä kertaa suhteellinen kulku oli aika eri planeetalta noihin aikoihin, hienolta tuntui että jotakin vastinetta on tullut kaikille näille tunneille pyörän päällä. Vaikka oma kehitys on ollut välillä harmistuttavan hidasta (sen lisäksi että alkoi varsin vaatimattomalta tasolta) niin ehkä pitäisi olla vain tyytyväinen siihen että kehitystä on kuitenkin koko ajan viimeiset pari vuotta tapahtunut ja hartaasti toivoa että sama jatkuisi yli seuraavankin kauden. Lenkin loppupuolella tuli vielä löydettyä itselle optimoitu rataprofiili: Pirkkalan Lastenojanvuoren latupohjan suht jyrkät seinänousut nousivat kaikki cyclolla varsin mukavaan tahtiin.