Vk 24: Mehumaija

En saanut motivoiduttua ajatuksesta lähteä Kauhajoelle asti parinkympin tempon takia ja kun maantien ajaminenkaan ei oikein nappaa (vaikka pohjanmaalla olisi ollut jo suht järkevän mittainen reitti tarjolla), niin korvaukseksi siitä oli tiedossa säälimätöntä raastoa viikonlopulle.
Sunnuntaina ohjelmassa oli amerikkalaisittain "kitchen sink"-tyyppinen treeni, siis lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Suomalaisittain, etenkin omalla kohdallani kääntäisin sen "mehumaijaksi". Samaan tapaan heitetään vähän sitä sun tätä sekaisin ja puristetaan onnettoman treenarin kintuista viimeisetkin mehupisarat.

Treeni alkoi reilun tunnin mittaisella ripeällä lämmittelyllä @240w, jonka jälkeen 5x10sek kirit 3min palautuksella. Kirit oli sitä samaa puolentoista kilowatin peruspullaa, mitä ollut koko kevään. Eipä oikeastaan ole muuta odotettavissa, kun muun treenin väsy syö kyllä ihan totaalisesti nopeuden. Mutta perustekemistä, eikä tässä ole tarkoitus varsinaisesti parantaa kiriä, vaan valmistaa jalat seuraaville seteille.

10min verraa ja 3x8min@380w, palautukset armollisen pitkiä sentään. Ajo oli kyllä ihan vahvan tuntuista. Ei siis niin, että tuosta olisi tänään kauheasti kiristänyt, mutta toisaalta vetoa olisi voinut tiukan paikan tullen jatkaa aika reilusti pidempäänkin. Fiiliksen pohjalta, ilman mitään konkreettista testiä, kampi FTP maantiefillarilla voisi olla jossain 370-380w välissä. Harmi vain, että yhteislähtö ei kilpailumuotona kiinnosta pätkääkään, joten hukkaan menevät, ellei saa siirrettyä tempopöörän päälle. Tässä kohtaa huom. että maantiefillarissa on tätä nykyä kampitehomittari, joka näyttää 2-3% enemmän, kuin Powertap. Ei siis ihan niin kolossaalista, kuin miltä kuulostaa.

Tämän jälkeen jouduin suuntaamaan kotiin, koska ilma oli viilentynyt aika huomattavasti lähdöstä ja muutama pisarakin ripotteli taivaalta. Onneksi tajusin suunnata takaisin nähdessäni pilvet Lempäälässä. No, äkkiä tuuliliiviä niskaan ja lahkeet päälle. Treeniä oli reilu pari tuntia takana ja normi mittapuulla ihan kova treeni jo, joten myönnettäköön, että hitusen joutui kaivamaan motivaatiota, kun punnitsin mielessäni vaihtoehtoja jatkaa treeniä tai jäädä sohvalle (mitä ihmettä sä nelikymppinen, vanha mies oikein kuvittelet tekeväs?). Hulluus voitti ja lähdin jatkamaan. Pikainen puikkelehtiminen liikennevaloista läpi ja vuorossa 30min@320w. Jotta homma ei menisi turhan miellyttäväksi, niin 5sek mittainen kiri joka kolmas minuutti. Jalkojen puutumuksen määrä 20min ajon jälkeen on aika mielenkiintoinen.

Pieni hengähtystauko väliin, peräti 20min verraa. Katselin kelloa ja toivoin, että voi kunpa se menisi hitaasti. Ei mennyt kovin hitaasti ja tässä vaiheessa palauttava vaikutuskin oli lähinnä henkinen. Parkkeerasin sopivaan mäentöppäreeseen Kaarina Maunulla ja nyin 6x1min on/off@420-455w. Ei kuulosta kovin eeppiseltä teholta minuutille, mutta lisänä rikka rokassa, ihan mukavasti tuntui tässä vaiheessa.

10min taas verraa ja sitten viimeinen pitkä veto, 30min@300w, jonka oli tarkoitus päätyä suoraan Lukonmäen alle loppuherkuttelua varten. Koitin loppumatkasta ajaa kaikki kivet ja etsiä lasia, josko jostain tulisi armahtava rengasrikko, mutta eihän se silloin osu kohdalle, kun kerrankin haluaisi. Arvio matkasta jäi parilla minuutilla lyhyeksi, kello näytti 28min Lukonmäen alla. Ei tullut sitten mieleen lähteä ajamaan puuttuvan parin minuutin sakkoa. Luksa oli määrä vetää "täysiä" kolme kertaa. Tuo täysiä on varsin suhteellinen ilmaisu tässä kohtaa, kun haaste oli, että ylipäätään pääsen mäen ylös taluttamatta. Vaikka usko meinasi joka kerran loppua kesken, niin sain kuitenkin räpiköityä kolme "vetoa" kasaan ja ei kun suorinta tietä kotiin. Loppuverran aikana taivas repesi oikein kunnolla ja sain suihkun jo ennen pääsyä kotiin. Onneksi ei kuitenkaan aiemmin. Viimeisten viikkojen treeni on ollut aika kovaa ja sitä kautta kroppa kovilla, joten flunssa vain odottaa tilaisuutta iskeäkseen.

Suoritus oli loppua kohti hyvin paljon enemmän henkinen, kuin fyysinen. Voin ihan käsi sydämellä sanoa, että oli kovin fyysinen suoritus, mitä ikinä tehnyt. Saapa nähdä, miten tästä palautuu ja onko sillä mitään vaikutuksia.

Linkki tehomittarifileen: http://www.trainingpeaks.com/av/6PZCH3Z6QMVHS6MVV2TX7PMNWI

Viikon aiemmat päivätkin ihan hyvää settiä:


Ma - 1:45t palauttelevaa/perusajoa Tappin kanssa. Keväällä temppuilemaan alkaneen, vanhan, uskollisen lanka-PT:n vääntötuubi taitaa olla matkansa päässä, napa lähetti dataa, mutta ei vääntöä

ti - 1:49t viikkotempo. Ihan jees aika keli huomioon ottaen. Tehot nousevat joka viikko muutaman naksun verran,mutta aika kaukana ollaan vielä siitä, mitä pitäisi olla. Toivottovasti lepo viikon päästä kaivelee tehot esille. Hannu taas ajeli sen verran ripeästi, ettei tarvitse selitellä...

ke - 1:25t palauttelevaa ja muutama lyhyt kiri Tappin kanssa Pereessa. Ei yllättäen ihan hirveän herkkä kirijalka..

to - 2:03t aluetempo. Heti aamusta alkaen fiilis oli se, että tänään ei ole kulkupäivä. Veikkaisin, että jonkinlainen takapotku sunnuntain Pirkasta. Teho jäi kymmenisen wattia viime syksyn vastaavasta. Sinänsä ajoasento ja keväällä investoitu USE R1-tanko kyllä rokkaavat, kun todennäköisesti 5-10sek hitaammalla kelillä ja siis 10w (=16sek) pienemmällä teholla jäin vain 2sek viime kesän ajasta.

pe - 1:38t palauttelevaa

la - 2:03t 8+7+7min@375w + 12min@330w TT-fillarilla.

su - 4:41t "mehumaija"

Kesäkuun alkua

Viime viikon tekemiset jäi kirjaamatta niin kuin myös viikon Pitkän Pirkan huipennus. Santtu kirjoitti ansiokkaan rapsan tapahtumasta ja siihen ei paljon ole lisättävää muuta kuin että toivottavasti taas ensi vuonna. Valmistautuminen meni omalta osin ihan hyvin ja tämä viikko on taasen ollut paluuta normaalin sapluunan suuntaan. Jotenkin ei ollut maanantaina intoa edes ajatella ajavansa kilpaa viikonloppuna eikä se oikein viikollakaan muuksi muuttunut. Tämän sunnuntain Kauhajoki jäi sitten väliin ja seuraava startti on oman seuran kotikisa, jossa taitaa tulla kautta-aikain ensimmäinen tempo startti kuitattua samalla. Saisi ainakin pari vuotta hyllyn päällä pölyttyneelle korpinnokkakypärälle käyttöä, ei ole vielä ollut kertaakaan käytössä.

Tässä parin viikon harkat:

Ma 3.6. 1.45h - 50km kevyttä ajelua

Ti -To työmatkailua teutoonien tykönä

Pe 1.50h - 50km kevyttä ajelua

La Lepiä

Su Pirkka 5.59h/ ajoaika 5.49h - 217km (215km mittarin mukaan ja keskivauhti 37kmh)

Yht 9.24h

Ma 10.6. 1.40h - 48km palauttelua

Ti TT pyörällä 1.36h - 2*20min VK + verrat. Vedot meno 300W/ 41,5kmh ja paluu  279W/ 36,4kmh. Oli aika tyhjät jalat jo alkuverrassa. Pate oli kirittämässä peesissä. Ilman kannustusta olisi toka veto jäänyt ajamatta.

Ke 1.05h -28km, Pereen tien lenkkiä Santun kanssa ja alussa lyhyt maksimi rykäsy per kierros.

To Lepo

Pe Hyötyliikuntaa eli polttopuiden tekoa tulevien talvien varalle (aikaa taisi mennä 6h)

La Maastureilla Markuksen kanssa Aapiskukolla käynti, 3.34h ja 70km. Ajeltiin suht leppoista.

Su Pinsiö omin päin. Mäet suhteellisen intensiivisesti. The mäki penkistä isolla rievällä loppuun asti. Yht 2.20h ja 71km

Yht 10.15h

Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa kunnon VK:t ohjelmaan ja kulkimena TT, että saa tuntumaa tulevaan starttiin. Lisäksi pitäisi lisätä maastajoa Jämiä ajatellen.

Pitkästä aikaa: Pitkä Pirkka

Pitkästä aikaa tekstiä blogiin, edellisestä kerrasta vierähtänyt jo tovi ja lievää saamattomuutta ollut ilmassa (en käy tässä erittelemään, ehkä joskus toiste), mutta pitkän Pirkan ajaminen koko WBR-jengillä velvoitti tarttumaan kynään ja kirjailemaan kuulumiset.

Projekti pitkä Pirkka alkoi jo kuukausia sitten, kun Tapin kanssa pohdittiin, että reipasvauhtisemmalla ja hieman vapaamuotoisemmalle ryhmälle voisi olla tilausta Pirkan pyöräilyssä. Tappi pari kertaa 34kmh keskariryhmässä kiertäneenä. Omalta kohdalta pohdinta oli ihan puhtaasti akateemista, kun en ollut koskaan edes klassikkomatkaa virallisesti ajanut, saatika sitten pitkää versiota, mutta en antanut sen haitata. Pitkä pohdinta ja huolellinen suunnittelu on meikäläisen kohdalla tunnetusti hyvä resepti epärealistisiin tavoitteisiin ja sitä seuraavaan yliyrittämiseen ja pettymyksiin ; ).

Lähestyimme Tappin kanssa virallisia teitä keskinopeusryhmiä ohjaavan seuran, Kaupin Kanuunoiden johtoa, jolta idea sai vihreän valon pienen pohdinnan jälkeen. Junnukin saatiin muilutettua ryhmän vetäjäksi, mutta jotenkin tiimin ainoa PKK:n jäsenkirjaa ja pelättyä keltaista paitaa kantava Markus, onnistui lipsahtamaan piiristä ja ehti jo ilmoittaa, että "Metriäkään en vedä tällä kertaa, loikoilen vaan aurinkokannella maksavana asiakkaana". ; )

Valmistautumiset sujuivat vähän vaihtelevissa merkeissä. Tappi poti vielä flunssan viime rippeitä Amerikan matkailun seurauksena ja itellä  kova treeniviikko takana ja hieman epävarmuutta ilmassa, miten tuossa mahtaa käydä, kun en ole koskaan kaksisatasta ylittänyt, eikä itseasiassa ole tullut yli 150km pätkää ajettua ilman reilummanpuoleista lounastaukoa. No, meni syteen tai saveen, niin lauantai-iltana vaihdettujen viimeisten keli- ja vaatetusspekulaatioden jälkeen, oltiin koko jengi sunnuntaiaamuna ryhmittyneenä lähtökarsinaan jäähallin pihassa.

Lähtölaukaus ja liikkeelle. Ryhmän ajoa ei oltu organisoitu sen tarkemmin, kuin että  tielle päästessä sovittiin, että ajetaan parijonossa ja pyöritetään telaketjua vastapäivään. Yli 30 ajajan telaketjua ei vaihtelevassa maastossa saa millään toimimaan ja kun ensimmäisten tuntien aikana kuntoa ja intoa päästä näyttämään sitä, riittää koko jengillä enemmän kuin tarpeeksi, niin lopputulos oli hitusen häröilyä ja melkoisen vieterimäistä ajoa letkan keskivaiheen takana, kun innokkaimmat tunkevat palauttavasta- vetojonoon pienenkin raon jäädessä kuskien välille, mikä etenkin alamäissä aiheuttaa aika kovaa haitariliikettä perällä. Tunnelma siis vähän samanlainen, kuin Saksan Autobahneilla, että jos et aja puskuri kiinni edelläajavassa, niin joku tunkee väkisin siihen väliin.

Ylöjärven kohdalla yritettiin Junnun kanssa muodostaa luukku, jotta n.15 hengen porukka keulilla onnistuisi saamaan toimivamman vedon pyörimään, mutta liikenneympyrät ja risteykset onnistuivat hajottamaan hyvän yrityksen organisoida toimintaa. Sinänsä, porukka ajoi kiitettävän siististi ja asiallisesti, enkä itse ainakaan huomannut vaaratilanteita ja häröilevän ajamisen ongelma oli lähinnä tarpeeton energiankulutus. Komissa, ensimmäisen tauon jälkeen Tappi piti puhuttelun ja huomautti etenkin alamäissä vetoletkan rakoihin siirtymisestä. Liikkeellelähtiessä sovittiin myös, että perinteisen kovavauhtisen, nopeavaihtoisen telaketjun sijaan ajetaan parijonossa vetopareilla vähän pidemmän aikaa. Nämä toimenpiteet rauhoittivat ajoa mukavasti.

En tullut laskeneeksi porukan kokoa missään vaiheessa, mutta hieman taisi olla harventunut ensimmäiseen taukoon mennessä, kun 86km oli takana. Oma mittari näytti tähän mennessä keskariksi 36,5kmh, joten aika hyvin tavoitteenmukaista vauhtia oli tultu, vaikka Markus jo jossain välissä maalaili piruja seinille, että 34:n porukka ajaa kohta kiinni (itseasiassa ensimmäisen 30 kilsan keskari oli 38,5kmh, joten kiinniajosta tuskin oli pelkoa, vaikka toki tuo alku on tasaisuuden takia nopeampaa, kuin seuraavat kilometrit).

Vieteriliikeajamisen kuriinsaaminen oli sen verran voimakkaasti tapetilla, että hienosäätö unohtui tuossa vaiheessa. Aika isolla osalla ajajista nimittäin tuntui olevan hieman hukassa periaatteet, miten porukalla ajetaan hyvään keskariin tähdäten. Ylämäkiin kinnattiin hampaat irvessä, putkelta notkuen ja mäen päällä oikaistiin jalka ja jäätiin henkeä haukkoen ihmettelemään, milloin porukka saadaan kasaan. Porukan kiskominen ylikovaa ylämäkeen on vähän turhaa, koska työtä tehdään ennenkaikkea painovoimaa vastaan ja siinä kohtaa peesistä on aika vähän apua. Toki siis erittäin hyvä, ettei ylämäen alkaessa oikaistu sitä jalkaa ja vedetty vauhtia ihan nolliin, mutta jonkinlainen välimuoto olisi ollut optimi ratkaisu. Muutamaan pidempään mäkeen onnistuttiin osumaan keulille Tappin tai JP:n kanssa ja rauhoittamaan menoa hieman, mutta kun letkassa on porukkaa yli 30 henkeä ja matkalla puolitoista kilsaa nousumetrejä, niin ihan aina ei onnistunut kohdille.

Toista juottopistettä lähestyttäessä olin ainakin itse huomaavinani hienoista matkaväsymystä porukassa ja viimeinen puoli tuntia ennen Muroleen taukopaikkaa näkyy ihan selvänä kuoppana tehoissa, vaikka istuin aika pitkiä pätkiä keulilla. JP:n fillarifoorumille heittämä epävirallinen tavoite, oli ajaa alle kuuden tunnin taukoineen. Ajokello näytti 4:29, kun Muroleesta startattiin liikkeelle ja matkaa jäljellä vielä 57km, joten tavoitteen täyttyminen vaikutti hitusen häilyvältä. Mutta ilmeisesti taukopaikka oli tullut ihan paikalleen, koska tämän jälkeen ajo sai ihan uutta meininkiä. Matka oli tehnyt sen verran tehtäväänsä, että vetoporukka harveni selvästi, minkä seurauksena veto alkoi myös toimia ihan kohtuu hyvin, huolimatta kumpuilevasta maastosta.

Terälahdesta "loppusuoralle" käännyttiin aika suoraan vastatuuleen ja vauhti uhkasi taas hiipua ihan tyystin. Lausuin muutaman kauniin "kannustavan sanan" (well, you know...) vetoporukassa ja vedin pari aika pitkää siivua, että vauhti saatiin ylös. Kärkeen erkani siitä eteenpäin kourallinen kuskeja, joiden kesken veto saatiin pyörimään ihan tosissaan. Uskolliset työjuhdat Tappi ja Junnu jauhoivat antaumuksella ja suureksi ilahdukseksi Markuskin, aiemmista uhkailuistaan huolimatta, puikahti aivan pron näköisessä tempoasennossa ohi nousevaa ketjua. Välillä osa vetoporukasta kävi lepuuttamassa "pääjoukossa" ja sieltä puolestaan nousi tuoretta jalkaa tilalle ja niinpä loppupätkä tultiinkin sitten reilun neljänkympin vauhtia Aitolahteen asti, jossa Tappin kanssa sovittiin, että rauhoitetaan ajo viimeisten kilometrien ajaksi, koska tultiin kaupunkialueelle ja edessä oli aika paljon klassikkomatkalaisia.

Sammon valtatielle käännyttäessä vilaisin kelloon ja tuumasin hieman huvittuneena Tapille, että ois niinku kahdeksan minuuttia aikaa kuuden tunnin alitukseen, että taitaa mennä tiukille. Oma kello taisi näyttää tasan kuutta tuntia maaliviivan ylittäessä, mutta Markuksen ajanotto tiesi, että kuusi tuntia alittui puolella minuutilla. Auringontarkkaa työskentelyä siis!

Omaan ajoon olin todella tyytyväinen, koska ihan oikeasti takaraivossa hieman kynti pelko, että mitenköhän tuossa käy, kun ei ole kokemusta noin pitkistä ajoista tauoitta (Mallukalla toki vedettiin tunneissa mitattuna pidempiäkin ja energiankulutukseltaan vastaavia settejä, mutta useammalla tauolla, millä on aika iso vaikutus kuitenkin). Tein jälkimmäisellä pysähdyksellä sen virheen (ehkä virhe tai toisaalta, jos makea juoma ei maistunut, niin ehkä sen väkisinjuominen olisi tökännyt ihan tosissaan), että laitoin juomapulloihin pelkkää vettä, kun High5:n alkoi tulla korvista. Muroleen jälkeen veto oli sen verran rivakkaa, etten lähtenyt kaivelemaan sormellisilla hanskoillani geelejä taskusta ja kun juomasta ei saanut hiilaria, niin viimeinen puoli tuntia tultiin kyllä melkoisen tyhjillä kintuilla. Muutoin ajo oli aika helppoa ja selvisin ihan yksinkertaisesti ison tehoreservin turvin. Ei voi kuin ihmetellä ja nostaa hattua niille sitkeille sisupusseille, jotka olivat silminnähden vähän väliä punaisella alusta asti ja silti sinnittelivät porukassa maaliin!

Omat mittaridatat: http://www.trainingpeaks.com/av/ZS236V25FYW4NAMRR3VHITKMAM

En ole ollut erityisempi Sportiveiden ystävä (tai no jos ollaan ihan rehellisiä, niin paha sanoa, kun tämä tosiaan oli elämäni ensimmäinen oikea sportive, aiemmat olleet omalla porukalla ajettuja porukkavetoja, jotka ovat "sattumalta" ajoittuneet Pirkan pyöräilyn aikoihin ja samalle reitille), osittain siksi, etten ole oikein ikinä ymmärtänyt, mitä järkeä ajaa ihan ylettömän pitkiä matkoja ja toisaalta siinä pelossa, että tuollainen tapahtuma kerää kaikkein pahimmat wanna-bee-racerit, jotka haluavat päästä pätemään kovalla kunnollaan, mutta eivät sitten jostain kumman syystä kykene lähtemään oikeasti viivalle. Mutta täytyy sanoa,että tapahtuma ylitti kyllä ihan täysin kaikki odotukseni ja käänsi kelkan suorastaan positiiviseksi. Ihan helvetin hieno ajo ja hyvä fiilis, jos näin voimasanat sallitaan, ja voisin hyvin kuvitella, että kävisimme tiimin voimin osallistumassa useamminkin.

"Edustava" kuva tiimistä palauttelemassa.

Hmm, huolestuttavaa, muhun on tainnut puraista massatapahtumakärpänen, toivottavasti en ole tulossa vanhaksi!

PS pahoittelut jaarittelusta ja ylipitkästä tekstistä.

Pirkkaan valmistavaa

Otetaan tähän väliin lyhyt raportti siltä varalta että viikonlopun Pirkan pyöräilystä sattuisi syntymään jotain (pitempääkin) kerrottavaa. Tällä kertaa ei ole ministeriä tiedossa ajoseuraksi, mutta sen sijaan koko WBR-rytmiryhmä Junnulla vahvistettuna. Tämä muu joukkio jopa lupaantui +36kmh / 217km ryhmän vetäjiksi, ilmeisesti ilmaisen pääsyn innoittamana, muutenhan WBR-ukkojen taipumukset eivät juurikaan ole suuntautuneet tasaisten ryhmälenkkien ajoon ("ylämäet rauuuuhallisesti jne.").

Sitten takaisin nykyhetkeen. Taannoisen maastoilottelun jäljiltä jalat eivät edellisen viikon alussa olleet kovin hyvässä hapessa, enkä nyt viittaa polven naarmuun. Ilmeisesti railakkaampi kaahaus teknisessä maastossa oli jalkojen mielestä jotain aivan uutta ja ihmeellistä ärsykettä. Valkku oli kuitenkin jo aiemmin useaan otteeseen vinkannut että paikalliset viikkotempot olisi syytä käydä katsastamassa joten sinne sitten tiistaina suoraan työpäivän junamatkan päätteeksi uusia kokemuksia taas hakemaan. Pienet lämpät Junnun kanssa ja sitten viivalle. Lopputulema eli Junnulle takkiin 18km matkalla 1:40 kertookin jo ihan kaiken, TT-pyörät menivät sitten ihan omilla minuuttiluvuillaan. Hetken jo harkitsin pyörän myymistä ja vaihtamista johonkin toiseen harrastukseen, vaikka eläkeläisten bridge-kerhoon, johon oma fyysinen suoritustaso paremmin sopisi.

Torstaina piti mennä seuran yhteislenkille mutta kalenterikonflikti tyttären kevätjuhlan kanssa johti yksinajeluun myöhemmin illalla. Ja kenties hyvä näin, edelleen väsyille jaloille sopi ihan hyvin tasaisempi lenkki jonka sisällä n. tunnin veto @250w, vikat 25min lähes samat kuin tiistain viikkotempossa, joka vain alleviivasi tiistain onnetonta tohellusta.

Välipäivät kevyempää, mm. hieno pitempi cyclolenkki vaimon kanssa perjantaina vähän ennen auringonlaskua, kunnes koitti sunnuntai-aamu jolloin oli pienen revanssin paikka. Viime vuonna Kangasalan Kevätpyöräilyssä noutaja tuli vähän puolen välin jälkeen kärkiryhmän kiihdyttäessä karkuun kun nukuin letkassa taaempana, eikä kunto riittänyt ajamaan kiinni syntynyttä rakoa. Tänä vuonna vauhdinpitäjiksi tuli kunnon nippu elite-kuskeja mm. lähes koko V8-tiimi. WBR:ää viivalla oli myös Tappi ja Pauli, tosin Tapilla homma hyytyi tuubiongelmiin. Paulin kanssa sinniteltiin kärkiryhmässä maaliin asti, välillä telaketjussa kisakuskeja häiriköiden ja vauhdin kasvaessa sitten peesikärpäsinä. Pari kertaa oli hieman tiukkaa kun yritti telaketjussa sinnitellä mukana liian pitkään, mutta kisakuskit ajoivat varsin nätisti ja suht tasaista vetoa, muuten olisi kyllä perälauta vuotanut vielä lisää. 80km n. 39kmh tahtia yhdellä huoltotauolla ja parilla tienylitystauolla, mukaan mahtui myös melkoista perunapeltoa asfalttitieksi.

Eilen tiistaina sitten viikkotempon uusinta. Valkkukin oli tällä kertaa mukana varmistamassa että "valmennettavan" esitykset eivät olisi taas aivan luokattomia. Mm. ajoasennosta rukattiin kyynärpäät uuteen asentoon sojottamasta pois ilmavirrasta. Jalatkin oli taas ihan ok, mitä nyt lämppä jäi vain muutaman minuutin mittaiseksi. Vinkit kuitenkin toimivat ja ajasta lähti 1:07 veks vaikka keskiwattiloiset jäivät vieläkin odotettua alemmaksi @270w, uusi matala ajoasento vaatinee parit ajokerrat jotta ei vaikuta niin paljoa polkemiseen.

Kadonneiden wattien metsästystä ja kesäkumibluessia

Edellisen viikon lopputulema oli että kohti parempaa ollaan menossa ja kyllä se näin on onneksi tällä viikolla ollut. Mitään henkeäsalpaavia treenejä ei tullut, mutta ehjä viikko ja sekin on jo jotain. Ei pysty olla ihmettelemättä, kuinka alas voi kunto mennä parin viikon flunssassa.

Ma lepiä edellisen yön valvomisen (työjuttuja) jäljiltä ei vaan pystynyt hyppään sarviin

Ti tissiposkipäätöksellä en lähtenyt viikkotempoon, vaikka kerrankin olisin ehtinyt. Hyvä etten mennyt, vedin TT kulkimella 2*20min VK ja olihan ponnetonta. Watit/ vauhdit: 289/ 37,6 ja 281/ 38,9 Yht 1.33h ja 50km

Ke pyörittelyä 1.42h ja 50km, samalla tuli katsastettua Allin nousussa ollut kunto ja valmistelut Norjan ajoihin. Hyvin oli taas loihtinut muutamalla lenkillä kinttuihin vauhtia.

To Kanuunaletkassa 5*6 km telaketjuajoa reippaalla vauhdilla. Sinällään hyvä treeni, koska fillarifoorumille virisi pitkät keskustelut telaketjuajosta. Toivottavasti Pirkassa lähtee pyöriin hyvin heti alusta. Yht 1.58h ja 67km.

Pe perus Säijän pyörittely 1.12h ja 37km

La Pinsiö WBR palauttavasti Paeten kanssa eli isolla rievällä koko reissu ja mäet kinnaten. Yht 2.28h ja 72km

Su Kangasalan kevätpyöräily kesähelteessä. Ennen lähtöä pihisi etukumi, joka korjaantui ilmaa lisäämällä, kun vanha litku paikkasi reiän lennosta. Puolivälissä suhisi sitten takarengas ja ei muuta kuin litkupuuhiin. Siinä, kun kesdäkumibluessi oli päällänsä ja jättipaarmat ympärillä syöden elävältä, oli olo aika huipussaan. Pääjoukko meni ja minä tulin perästä. Eipä ollut kunto muutenkaan ihan huipussa ja olisi ollut tuskaista roikkumista jos sitäkään loppumatkasta. Visillan porukka toi tapahtumaan vauhtia aikalailla verrattuna aiempiin vuosiin ja se oli loistava juttu. 2.18h ja 80km

Viikko yhteensä 11.11h

Ensi sunnuntaina on pitkä Pirkka +36 ryhmässä. Kunto on nousussa ja ei voi kuin toivoa, että kadonneita watteja tulisi kevyen harjoittelun ja palautumisen kautta. Uudet tuubit täytyy hoitaa alle ennen h-hetkeä eli tuli asiaa Samun putiikkiin. Siinä voi ohessa nostattaa pyöräkuumetta. 

Parempaa tiedossa

Kulunut viikko meni vielä flinssassa. Oikeastaan lauantaina oli ensimmäinen päivä, että keuhkot tuntuivat suhteellisen normaaleilta. Tekemiset jäivät viikonmittaan enemmän puutarhakaupassa kärryjen työntämiseen ja kassalla tuskan hikoiluun laskuja maksaessa. Tekosia olivat:

Ti 1.47h palauttava, 53km

To 1.28h 46km. 2*10min vk ryhmäajoa Säijässä. Keuhkoissa kirveli kuin boston ja ei ollut muutenkaan nenä vielä auki eli ei ihan pystynyt liekittämään ekaa kovempaa vetoa.

La Tour deTampere maastoajelua 5.36h ajoaikana ja matkana +80km. Olihan maantieniilolle aika teknistä polkua jälkimmäisellä puoliskolla. En ole tollaisissa louhikoissa ennen ajanutkaan. Huh huh. Maastomiehille näytti olevan ihan perussettiä.

Su Pirkkalaispyöräilyä 30km fiksillä nuoremman perillisen kanssa. Sitkeästi päästeli pikkuSäijän maastonappuloilla. Vanhemman kanssa vastaavasti vähän vauhdikkaampaa ajoa iltapäivästä (mittarin mukaan 50km/h ja todellinen lienee 45km/h), kun mentiin hakemaan hänelle ajovarmuutta isolta parkkialueelta. Kulkimena oli saman merkkinen kuin aamulla alla ollut fiksini, mutta sillä erotuksella että tässä oli vapaaratas ja moottorivoima.

Ei siis kovin kummoista harjoittelua vielä tällä viikolla, mutta kun flunssa oli päällänsä ja erityisesti aiheutti keuhkoissa arkuutta niin muutakaan ei voinut. Yht 8.51h

Ensi viikolla pitäisi juntata jo tehoa enemmän ja viikonloppuna valmisteluhenkistä ajelua parin viikon päässä häämöttävään pitkän Pirkan 36km/h ryhmäajoon.

Sunnuntaisettiä ja kalustopohdintoja

Aina ei kaikki mene ihan kuin Strömsössä, vaan huomattavasti paremmin! Eilinen TdT cyclo olisi jo yksinään riittänyt kruunaamaan viikonlopun harrastustoiminnan vinkkelistä, joten sunnuntain hyvät kelit ja ajorupeamat oli jo sitten selkeätä bonusta.

Aamupäivän palauttava oli tällä kertaa retkiajoa 5v tyttären kanssa joka on juuri oppinut ajamaan isosiskon 3-vaihteista 20-tuumaista jopoa. Ja sillä pääseekin jo ihan eri vauhtia ja matkaa kuin aikaisemmalla 16-tuumaisella sinkulalla. Pikkuihmisellä riittää lähes rajattomasti uskoa itseensä ja oppi tarttuu nopeasti.

Hymy oli leveä kun pikkuneiti hokasi että isä ei osaakaan tuosta ajaa niinkuin hän...

Väliin käynti "kesämökillä" eli Kaupinojan saunalla. Talviturkki tuli kastettua ja todettua että on uiminen vain sen verran jäätävän haastavaa puuhaa että ei taida innostaa triathloniksi ryhtyä.

Illalla tuuli vielä niin navakasti, että loogisesti järkeilin maastopyörän olevan turvallisin valinta palauttavaan lenkkiin. Vähän jaloissa kun eilinen cycloilu kuitenkin painoi. Jotta ei menisi kuitenkaan reeni hukkaan niin suuntasin parin mutkan kautta kohti Kaupin teknisiä polkuja, ehkä sieltä paljon kaivattuja, jonnekin hukkuneita, ajotekniikan alkeita olisi taas löydettävissä.

Matkalla tuli kuitenkin yhytettyä tuttu paikallinen XCM/O-kisakuski jonka kanssa jatkettiin yhtä matkaa kohti Kaupin juurakoita. Tässä vaiheessa ropisi sitten viimeisetkin itsepetoksen kulissit siitä että ajorupeamasta tulisi jotenkin "palauttava". Nautinnollinen kylläkin, itselläkin oli ilmeisesti tilanteen innoittamana uskoa itseensä kuin tyttärellä aamulla ja vaikka lenkki oli vasta kauden 5. maastossa niin juures-kivikko-muta-polkuja tuli tykitettyä ihan huolella kaverin kanssa. Legendaarisella THE Polulla sitten löytyi tämänkertaiset rajatkin ja pieni voltti tuli heitettyä, ja toimittua pyörän pehmustimena kun se kolahti selkään oman laskeutumisen päätteeksi. Meno ei siitä kuitenkaan häiriintynyt tai hiljentynyt.

Kaveri ajoi 29-täpärillä ja omistaa myös huippuluokan 29-jäykkäperän. Itsellä ollut vähän jälkimmäinen kiikarissa, lähinnä ajatuksella että siinä yhdistyisi kohtuullinen hinta noin 10kg painoon, nousisi hyvin mäkeä ja 29-tuumaiset gummekset tekisivät kuitenkin siitä maastokelpoisen. Kaverin perässä tykitys ja kuntopolu-osuuksilla mielipiteiden vaihto kuitenkin selvitti tosiasiat nopeasti. Jäykkäperä toimisi hienosti kyllä helpossa maastossa ala Jämi84, mutta oikeassa (tm) maastossa vain niin pitkään kun kuski jaksaa toimia vaimentimena. Omat rajat & prefenssit tuntien ja kaverin 29-täpärin erittäin sujuvaa menoa takaa ihmetellessä valintaan tuli kirkkautta, valitettavasti...Kevyt 29-kuitutäpäri olisi jotain 4000€ hujakoilla oleva investointi. Anthemilla siis varmaan tässä jatketaan sitten jollei lottovoitto yllätä.

Kotona sitten ehätti ennen suihkuun menoa tarkastaa kalustovauriot:

Polven alla kohtuu iso vekki, hyvin toimii tuo endorfiini kun en ollut ajon aikana edes noteerannut että tuo oli tulos voltista

Tämän sentään huomasin ajon loppumetreillä kun ihmettelin asfaltilla takakiekon vipatusta. Sisurihan siinä pyrki ulos puhki kuluneen RaceKingin kyljestä. Kaupin kivikot ovat armottomat kevytgummeksille...

Koko viikon ajot 11h, torstaina tuli VK:ta cyclolla, muuten arkena (oikeasti) palauttavaa. Toivottavasti kelit jatkuu.