Vanhemman tyttären uutta pyörää testattiin ensin perjantaina retkellä Tiihalan maalaismaisemiin ja vanhalle hevostallille. Vaikka ei tyttö ole mitenkään pyöräilyä harrastanut niin uusi kevyempi (n. 10kg vs. vanha 14kg) ja isopyöräisempi jopo rullasi mukavasti vaihtelevilla urilla ja 34km taittui pariin tuntiin. Toki runsaiden pysähdysten kera. Mikä selkeästi erottaakin kuntoilulenkin retkeilystä. Vaikka tuttuja reittejä ajeltiin niin kaikkea uutta tarttui silmään kun vauhtia oli vähemmän ja saattoi pysähtyä ihmettelemään milloin mitäkin. Hetken tosin kesti päästä ylitse fiksaatiosta että pyöräily = kuntoilua, mutta sen jälkeen pyöräretkeily näyttikin parhaat puolensa: nuorisonkin kanssa pystyy muutamassa tunnissa ottamaan haltuun ison alueen, kuitenkin pysähtyen ihmettelemään kaikkea vähänkään mielenkiintoista. Ei onnistu kävelyretkeillen tuo sama millään.
Frog tuli kun Islabikes myi ei oota. Euroopassa ei taida juuri muita ollakaan jotka myy järkihintaan kevyitä nuorisopyöriä?
Illalla sitten vielä vaimon kanssa parisuhdelenkkinä lähes sama maalaismaisema-reitti kun aamulla tyttären kanssa. Ja kun harjoitus kerran meni hyvin niin uskallettiin lähteä kahdestaan pitemmälle kahden yön viikonloppumatkalle Hesaan.
Ihan aina ei ole ollut näin sama näkemys matkalle pakattavista tavaroista, nyt on...
Kolmeen päivään Hesassa mahtui kolme leppoisaa retkeä Hgin ja Espoon rantamaisemissa. Meininki sama kun perjantaina tyttären kanssa eli rauhallinen vauhti ja miljoona pysähdystä. Retkeilyä ja hienosta kelistä nauttimista. Hesassa tosin tuntuu olevan työmatkatempoilijoita enemmän kuin Mansessa ja pakko on tunnustaa että hieman koville otti pari ekaa kertaa kun hybridi suhahti takaa ohitse.
Jos aiemmin Hesa on lähinnä näyttäytynyt keskustansa, ruuhkiensa ja erilaisten teknokampuksiensa kautta ei niin kiinnostavana paikkana niin nyt tuli nähtyä seudusta aivan toinen ja kertaluokkaa positiivisempi puoli. Hienoja rantamaisemia ja niitä kiertäviä teitä ja kuntopolkuja oli riittämiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti