Nurmijärvi XCM

WBR-toverien esimerkin innoittamana katkaistaanpa tässä omakin 3kk kestänyt radiohiljaisuus. Aiheenkin osalta sopii mennä edellisiä peesaten eli tarinoidaan kevään kisakauden avauksesta.

Sitä ennen kuitenkin lyhyesti menneestä 3 kuukaudesta. Helmikuun puolivälissä kaikki oli hyvin, watteja oli tarttunut jalkoihin ja etenkin 8-15min vedoissa kolkuteltiin varsin kelvollisia lukemia. Ajosäätkin olivat muistaakseni suurin piirtein yhtä lämpimät kuin nyt toukokuun alussa ja kevään jatko näytti lupaavalta. Sitten iskikin jo aiemmalta vuodelta tuttu kevätsyndrooma, tosin pienellä twistillä tällä kertaa: Ensin pohjille puolittainen lepoviikko kovista vetoviikoista toipumiseen, jota tuli sitten jatkettua sujuvasti parin viikon lenssujaksolla. Tämän perään sitten pari viikkoa taas ajeluun totuttelemista ja taas lähes täydellinen muutaman viikon stoppi kun uudet työkuviot vaativat alkuun kaikki käytettävissä olevat vuorokauden tunnit. Tällä jaksolla tuli varmistus siihen mikä olikin jo tiedossa eli oma kunnon kehittyminen näyttää onnistuvan ainoastaan kun saa kerättyä vähintään 5-6 vkoa katkeamatonta nousujohteista tekemistä. Kovat yksittäiset treenit ja vaihtelevat peräkkäiset viikot eivät näytä juuri mitään laariin keräävän. Olin aiemmin kuvitellut että nämä “lait” pätisivät vain huomattavasti edistyneempiin urheilijoihin.

Huhtikuun puolivälin jälkeen pystyin tekemään taas paluun normaalimpaan ajamiseen ja sain kasaan 3 varsin kelvollista ajoviikkoa. Kunto osoitti selviä elpymisen merkkejä vaikka tuntuikin edelleen olevan selvästi helmikuun puolivälin alapuolella. Näiltä pohjilta tuli kuitenkin tehtyä päätös osallistua Nurmijärven Superday tapahtumaan: Samana päivänä maantiecupin kisa, sen ohessa kuntoajo ja vielä xcm-cupin maastoskabat. Porukkaa taisi osallistua yhteensä pitkälti yli 500 kuskia päivän eri tapahtumiin ja kisakeskuksessa oli kerrankin touhua ja tohinaa kunnolla. Loistava idea ja toteutus Hypyn jengiltä! WBR:stä Pate suoritti debyytin elite-sarjassa ja Tappi ajoi kilvassa, allekirjoittaneen tiketti oli xcm-lähtöön M40-sarjaan. Pate tuli nähtyäkin ennen omaa lähtöä ja mies oli hyvässä vireessä, ollen juuri irtoamassa pääjoukosta. Hieno ajo, etenkin kun sarja oli aiempaa kovempi ja 168km matka jo ihan rehellistä kestävyysurheilua. Oli vielä gummeksen puhkeamisen takia joutunut ajamaan 20min pääjoukkoa kiinni matkan varrella. Hienoa kehitystä Junnulta, toivottavasti kesän mittaan sama jatkuu kun kovia ajoja tulee lisää.

Vaikka kerrankin omat lähtövalmistelut olin tehnyt hyvissä ajoin niin silti lähtökarsinaan siirtyminen jäi vähän viime tippaan. Kanuunoiden keltainen paita ja tiukemman kuskin kisarassilta näyttävä Epic olivat kuitenkin kovaa valuuttaa ja ilman varsinaista pyyntöä sain tilaa keskeltä jonoa joku 40 kuskia kärjen takana. Asemista jotka olivat enemmän kuin hyvät omaan kuntoon nähden. Lähtölaukauksen kajahdettua ja tiukkaan pakatun kapean lähtösuman avauduttua vauhti oli alun loivasti nousevalla maantiellä ja sitä seuranneella hiekkatiellä n. 34-37 km/h, ajamisen ollessa letkassa varsin levotonta kuskien hakiessa paikkoja edessä odottavalle polulle jossa leveä letka sitten sumppuuntui kunnes saatiin kaikki mahtumaan yksi kerrallaan polulle. Sykkeet olivat korkealla ja jaloista tuntui kokonaan puuttuvan potku jota tässä kohtia olisi kaivattu oman aseman puolustamiseen, niinpä porukkaa lappasi hiljaksiin ohitse kurveissa ja pikkutöppäreissä jossa olisi kaivattu hetkellistä isompaa tehoa.

Ajamisen rytmiä ei meinannut millään löytyä ja kun päästiin teknisemmälle osalle reittiä niin tökkiminen vain paheni. Taitopuolelta selvästi puuttuu kyky ajaa letkassa teknisellä polulla, jota vielä märät juuret & kivet ja niihin huonohko rengasvalinta korostivat. Tilanteet tulivat nopeasti vieraalla polulla jota ei edellä ajavan takaa nähnyt kunnolla, reaktiot niihin olivat usein vääriä, josta seurasi turhia ajovihreitä, jarruttelua ja kiihdyttelyä. Takaa tuli osaavampia kuskeja ohitse useampia samalla kun itse jäin / päädyin muutaman itseni kaltaisen tökkivämmän kuskin kanssa ajamaan ja paikoin taluttelemaan pahimpien kivikkojen ylitse. Tässä kohtaa taisi jopa pientä turhautumista olla ilmassa sen suhteen miten kädetöntä oma eteneminen oli. Pari xcm-kisaan kohtalaisen teknistä alamäkeä vei sitten pois lopunkin luottamuksen omaan ohjastamiseen. Jopoa oli turha syyttää, Eeppinen kyllä tasoitti polkua ihan riittävästi ja salli ajaa suurimman osan aikaa persus penkissä kiinni. Kuskille vain lisää ajoa muillakin kun tutuilla vakiopoluilla ja etenkin sykkeet korkealla pienillä hapoilla jolloin hienomotoriikka, tai siis lähinnä sen puute, on ainakin itsellä ihan jotain muuta kuin pk-vauhdeilla.

Yksi teknisistä alamäistä ja kärkipään kuskien suorituksia. Kuva valehtelee aika hyvin mäen jyrkkyyden, voipi kuitenkin jotain päätellä siitä miten kuskit luistelevat alas. Video: MrToontza.

Ekan kierroksen loppupuolisko oli taas paljon helpompaa ja nopeampaa uraa, näillä pätkillä sentään oli hyötyä maantiellä ajamisesta ja tempoasennossa matka eteni vähilläkin jaloissa olleilla wateilla sen verran hyvin että perässä ollut letka viihtyi peesissä turhankin hyvin ja kuittasivat sitten taas polulla ohitse. Toinen kierros oli suhteessa helpompi ajaa kun rata oli jo osin tuttu ja monella polulla sai ajaa joko yksin tai pienemmässä letkassa ja siten sujuvammin. Takkiin tuli kuitenkin kolmisen minuuttia radan alkuosuudella, loppupuoliskon tullessa sitten samaa tahtia kuin ekalla kierroksella. Lopun peltojen keskellä kiemurtelevaa hiekkatietä tultiin taas toistuvista 90 asteen kurveista huolimatta +32 kmh vauhtia mikä taisi valitettavasti kertoa siitä että jalkoihin oli sittenkin jäänyt liikaa voimia jäljelle, watteja jotka olisi pitänyt jättää jo aiemmin matkalle. Henkisen kantin puutteen lisäksi tämä taisi ainakin osittain johtua siitä, että maantie- / traineripohjien takia nopeavauhtinen & korkeakadenssinen ajo sujuu tällä hetkellä kertaluokkaa paremmin kuin maastossa vaadittava hitaamman vauhdin matalakadenssinen voimapiikkejä sisältävä vääntäminen.

Ylläolevasta ehkä hippusen mollisävyisestä kirjoittelusta huolimatta kisa oli hieno ja reitti erittäin monipuolinen. Ja nyt ainakin taas tietää itse mitä kaikkea voi omassa ajamisessa kehittää ja kun näin monella saralla on paljon parannettavaa niin eiköhän niistä ainakin joitakin onnistu tulevina viikkoina tökkimään parempaan suuntaan. Yksi iso linjaus on ainakin muuttaa maantieajoon viritettyjä reenisessioita paremmin maastoajon olosuhteisiin sopiviksi.

Retken oppeina seuraavana päivänä vaihtui eteen vähän pitävämpää gummesta. Spessun renkaiden litkutus on kyllä mukavan kivutonta puuhaa: nousevat helposti vanteelle ja tiivistyvät käytännössä lähes heti.

Lyhyt kevätrapsa

Hetki on vierähtänyt sitten viime raportin ja näköjään Santtu ehti ennen minua rikkomaan sivustojemme media hiljaisuuden. Kausi on edennyt suhteellisen säännöllisin harjoittein ja eka kisa on omalta osalta startattu viime viikonloppuna. Meno oli suhteellisen normisettiä omaan tasoon. Suurin highlight taisi olla tempihaalarin vetskarin repeäminen maalissa. Vein sen tänään pajalle ja sovittiin, että pistetään kesäkyrsän syöjän mahan kestävä tilalle. Pitäisi olla Riihimäkeen mennessä kondiksessa - siis vetskarin. Sitten viime raportin on takana Mallorcan viikon ajoleiri Jokkerin, Pasin, Samun ja Santun kanssa. Sen jälkeen työreissuja Leville, Hauholle ja Mumbaihin peräkkäisinä viikkoina. Harjoittelu on painottunut viikonloppuihin ja alkuviikkoihin. Ihan hyviä treenejä olen kuitenkin saanut mahtumaan joka viikonlopulle sekä pidemmästi että myös kovemmasti.

Satakunnan ajoihin oli hieman poikkeavan uuvuttava valmistautuminen, kun väliin osui Vappu. Aattona lenkkeilin Siuron Koskibaariin ja Vapun päivänä aamusta 17km juoksua. Päivästä YO-talolle Marttia kuuntelemaan ja paluumatkalla hankittiin todellista testovoimaa Härmälän jousesta. Fixi -pyöräilytaidot olivat limiiteillä...

Edessä on toisenlainen kesäsapluuna verrattuna muutamaan aiempaan vuoteen. Ilmoittauduin Berliinin maratonille ja nyt näyttäisi nimikin löytyvän listalta. Ajatuksena on ajaa pari kisaa vielä pyörällä ja päälle pitkän Pirkan vauhtiryhmän vetojuhta-ajelut. Sen jälkeen alkaa pääpaino siirtymään juoksuun, toki pyöräilyä tulee olemaan mukana paljon edelleen. Jos Veterano saa jalkavaivat kuntoon, niin välissä käydään rymyämässä 24h rogaining Hailuodossa. Se toimiikin sitten hyvänä viikkoa edeltävänä valmisteluna koukkupolvien SM ajoihin. Siitä kuusi viikkoa itse starttiin. Tonnin vedoilla olisi tarkoitus hakea vauhtia ja pitkillä vekseillä kovuutta lisää. Omalla sadan kohdan virtuaalilistalla on kesälle yksi pitkä VK JaHan perässä putoamatta. Jos se menee, niin uskallan asetella Loukon pubin kaljalasinalustaan aikatavoitetta. Palaan siihen sitten, kun sen aika on. Jos jalat ylipäätään kestävät maraton valmistautumisen ja aika on kelvollinen, niin loppuvuodesta olisi tarkoitus juosta vielä satku ja tietenkin Imaamin itsensä järjestämässä, mittaamassa ja kellottamassa tapahtumassa. Missäs muussakaan voisin oman virtuaalisen sadan kohdan listan kovinta tavoitettani käydä kokeilemassa kuin tuossa tapahtumassa.

Tästä eteenpäin on taas vakaa aikomus tuottaa ikämiehen harjoitteludataa viikottain näille sivuille. Jos rapskat menevät liian juoksupainotteisiksi ja WBR Riders sensuroi ne pois, niin sitten saattaa tulla pientä viivettä julkaisuihin.

Kauden avaus: Satakunnan ajot

Edellisestä blogikirjoituksesta on taas vierähtänyt niin kauan aikaa, että tyhjän paperin kammo uhkaa iskeä ihan tällaiseen satunnaiseen harrastelijabloggariin. Kirjoituksen aiheita olisi kyllä roppakaupalla, mutta minkälaisella aasinsillalla pääsisi liikkeelle?

Ehkä helpoin on lähteä liikkeelle viikonlopun kauden avauksesta Satakunnan ajoissa.

Maantiekausi alkaa perinteisesti Lattomeren kisalla Porissa ja seuraavaksi Turun tuplaviikonlopulla. Kortteliajaminen ei ole oikein meikäläisen juttu, kun pyöränkäsittelytaito on triatlonistitasoa (kaikella kunnioituksella tietenkin, tämähän on vain sanonta ; )) ja Lattomerellä sataa yleensä räntää, joten olin etukäteen merkannut kauden aloituksen Ulvilaan, Satakunnan ajoihin.
Loppupeleissähän Lattomeri ajettiin melkein kesäkelissä ja oman seuran kisana, olin automaattisesti ilmoitettu viivalle, joten mukaan olisi päässyt, mutta kait noita skaboja jännittää niin paljon, että mukaan ei tule lähdettyä ilman pitkää henkistä valmistautumista.

Kevään kaksi ajoleiriä (tiedetään, Mallorcan raportti puuttuu edelleen...) ja kova treeni niiden välissä, ovat kaivaneet ehkä vähän turhankin syvän kuopan ja kunnossa on tullut takapakkia helmi-maaliskuun vaihteesta, välillä oikein reilustikin. Joten vielä viikko sitten olin vakaasti sitä mieltä, että en lähde Ulvilaan ja maantiekisat saavat jäädä tältä kaudelta kokonaan. Menneellä viikolla treeni alkoi kuitenkin normalisoitumaan, ei mitään häikäisevää, mutta takaisin "perustasolle", joten vaikka jännityskynnys oli ihan tolkuttoman iso ja huonosta kelistä sai mainion tekosyyn, niin suureksi hämmästyksekseni, huomasin perjantai-iltana pakkaavani pyörää autoon.

Jännä juttu kyllä, että kun päätös on tehty ja kamat kasassa, niin jännitys katoaa samantein ja olo on samaan aikaan sekä rento, että keskittynyt. En osaa sanoa, mistä moinen positiivinen piirre johtuu, mutta sen ansiosta saan 90%:sti kisoihin ihan maksimilatauksen.

Kisapaikalla saavuttiin Hannun kanssa melkein peräjälkeen ja lähdettiin kiertämään maantiereittiä alkuverraksi. Olosuhteet olivat melko samanlaiset, kuin vuosi sitten, muutama aste lämmintä ja jäätävä vastatuuli prologilla. Edellisen päivän avaava treeni oli mennyt vähintäänkin huonosti, eikä verra herättänyt sen suurempia toiveita. Mutta onneksi oma lähtö oli ihan alkupäässä, joten pääsin heti toimintaan.

Sähläsin lähdössä varmaan toista sekuntia, kun koitin yhtä aikaa painaa garminista lappia, pitää kiinni lähtötelineestä ja polkaista liikkeelle, mutta kun sain laskeuduttua telineestä tielle, niin lähtökiihdytys potkaisi mukavasti todellisuuteen.
Edellisen vuoden vauhdinjako meni aivan poskelleen, joten koitin pitää hieman holdia alussa ja onnistuin ihan kohtuullisesti säästelemään loppumäkeen. Minkäänlaisesta herkkyydestä ei ollut tietoakaan, mikä saattoi syödä muutaman watin, mutta on itselle mieluisa asia vauhdinjaon kannalta, kun heti lähdöstä saa paukuttaa melkein rajoitinta vasten, eikä ole pelkoa vetää hirveän pahasti yli.
Olin kuvitellut vetäväni loppumäkeen putkelle, mutta ihan niin paljoa ei sentään onnistunut säästelemään, että olisi tullut kuuloonkaan nousta jakkarasta siinä vaiheessa. Matkan aikana ei ihan hirveästi ehdi mittaria lukemaan, mutta viimeisessä töppäreessä kello osui silmiin ja hämmästelin, että oho, näyttääpäs se vähän. Näyttötaulu maalin jälkeen näytti samaa ja järkkäri vielä huikkasi takaisinpäin ajaessani vahvistukseksi, että "tuli melko hyvä aika".

Ihan hirveästi en asiaa murehtinyt, vaan lähdin pienen väliverran jälkeen kylille syömään. Olin onneksi jättänyt fillarin kisapaikalle, joten voimistuva halu paeta paikalta ennen maantiekisaa sai palaamaan takaisin sen sijaan, että olisin suunnannut suoraan Tampereelle. Tulokset olivat valmistuneet siinä välissä ja J. Lilja tiesi kertoa, että olin suoriutunut neljännelle sijalle. Jari otti itse oman sarjansa pystin ja kun Pia hämmensi M-Kilpa sarjan listaa viidennellä sijalla, niin päivähän oli lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Seurakavereista Jarkko oli sekunnin päässä ja Tommikin oli jopa melkein yrittänyt.

Kun paikanpäälle oli tullut, niin karkuun ei oikein enää tohtinut lähteä. Sen verran vähän maantiestartteja takana, etten tunne oloani siellä missään kohtaa kotoisaksi ja kun kyseessä oli kauden ensimmäinen startti ja vieläpä ensimmäinen Elite-startti ikinä, niin tässä kohtaa se edellisen illan rento ja keskittynyt fiilis vaihtui lähes kontrolloimattomaan jännitykseen. Onneksi tuttu reitti ja treenikavereita ympärillä auttoi. Hannu oli jo etukäteen ilmoittanut vartioivansa perälautaa ja mulle sopi erittäin mainiosti pitää seuraa siinä roolissa.

Ensimmäinen kierros ajettiin todella leppoisaa vauhtia ja siististi. Toisella kierroksella Ulvilan keskustan läpi menevällä kirkkotiellä vedettiin sivutuuleen jo sen verran reippaasti, että porukka oli nauhana ja jouduin tekemään aika paljon duunia, kun välien auetessa kuskit eivät tajunneet/halunneet siirtyä sivuun ja jouduin tuulen puolelta kiertämään ja ajamaan välin kiinni. Meinasi jo usko loppua, että tätä tahtia en hirveän kauaa kestä ja kohta on noutaja kolkuttelemalla. Mutta eipä sitä onneksi kestä kovin moni muukaan ja niinpä nykäisyt jäävät muutaman minuutin mittaisiksi, jonka jälkeen helpottaa.

Neljännellä kiekalla sain hetkellisen päähänpiston lähteä katsomaan välikirin ajoa. Ei siis pienintäkään ajatusta mihinkään kirimiseen, mutta lähdin nostamaan peltoaukion sivaripätkällä ylöspäin. Olin päässyt johonkin vähän puolen välin paremmalle puolelle tuulilaitaa nousten, kun huomasin, että toisessa laidassa alkaa kolisemaan. Onnistuin välttämään kasan, mutta jäin sen verran asiaa ihmettelemään ja päivittelemään, että etujoukko pääsi karkuun. Pallo punaisena takaa-ajoon Lapyn kuskin kanssa. Hetken päästä takaa tuli onneksi isompi joukko Tommin vetämänä. Sain kaivaa aika syviä vesiä, kun Tommi yritti viritellä systeemiä takaa-ajon tueksi, mutta eipä siihen rinkiin kyllä sitten juuri sillä hetkellä tuntunut olevan ketään muitakaan halukkaita. Antti tuli vähän jälkeen takaa ja vetäisi ripeän siivun ja jotenkin siitä sitten vain kärki tuli kiinni.

Huokaisin helpotuksesta mahdollisuudesta vetää henkeä ja keventää jalkaa ja katsoin epäuskoisena, kun Tommi vetää samaa vauhtia ohi koko porukasta ja iskee! No aika lyhyeksi se toki jäätävään vastatuulen jäi, mutta eipä aikaakaan, kun Antti alkaa viittomaan jotain. Kuvittelin, että yritti jeesata minua siirtymään parempaan peesipaikkaan viereensä ja koitin viestittää, että ei tässä mitään hätää, pysyn täällä vähän taaempana, mutta pienen verbaalisen selvennyksen "iske vasenta laitaa" siivittämänä ymmärsin vihdoin, mistä oli kyse. Selvennyksenä, että missään nimessä ei ollut kuvitelmaa päästä irti, vaan tehdä ajosta vain harjoituksellisesti kovempaa, kun olin aiemmin ilmoittanut Tommille, etten sitten todellakaan aio ajaa sunnuntaina. No reipas rykäisy ja viisikymppiä tauluun. Liikenneympyrästä uusi potkaisu ja ihan suoraan vastatuuliseinään. Vielä toinen liikenneympyrä ja sitten aloinkin jo katselemaan, että missä pelastava kiinniajoryhmä viipyy, koska sekuntiakaan enempää ei ollut enää potkua kintuissa. Aika pian onneksi tuli ja valuin suosista porukan läpi takaisin perälautaa suojaamaan. Antti kävi vielä kerran rykimässä, mutta noin muuten ajo oli siitä eteenpäin suht helppoa, mitään hysteerisen kovia sivarivetoja ei tullut, kunnes sitten viimesellä kierroksella Porin tien "mäen" päällä iski ihan jäätävät krampit niin, ettei ollut kertakaikkiaan mitään muuta tehtävissä, kuin jalan oikaisu. Hissuttelin siitä itsekseni maaliin n. minuutin pääjoukon perässä.

Werstaan nöösi Henkka vei lauantain etapin ja kokonaiskisassa podiumille. Ihan loistavaa osaamista! Vielä, kun Jarkko oli lauantaina neljäs ja Pia ja Lilja täydensivät hyvää mahtavaa suoritusta omilta osiltaan, joten ei ihan surkeasti Manse-jengiltä (Piaa en ihan vielä suostu Helsingin kirkon kuskiksi laskemaan :) ).

Sitä lukuunottamatta, että pääsin aitiopaikalta todistamaan aika raatelevan näköistä kasaa, kokemus oli ihan positiivinen ja taas kerran tyytyväinen, että voitin itseni lähtemällä viivalle. Välillä tuntui vähän pahalta, mutta se kait ton maantieajamisen ideakin on. Kunhan ajo rauhottuisi (lauantaihin saakka tainnut kauden joka startissa kolista!!) ja saisi vielä vähän kuntoa takaisin alkukevään lukemiin, niin kyllä ihan pieni kipinä voisi syntyä ajamaan muutama muukin lähtö.

Ehkä vähän turhan seikkaperäinen selvitys, mutta toivottavasti runsaslukuiset lukijat suovat sen, kun ekasta kisasta kyse. Tästä sitten taas arkisen puurtamisen pariin. Seuraavan kerran tarkoitus olla viivalla 17.5. Mustion tempossa.

Nutrilett piiskaa

Otin viikon teemaksi pienen painokurituksen. Käytännön toteutuksena julkkisdieetti ja niin että lounaalla 200kcal ja ehtoolla 400. Selkeä kuvio, ja kun lounaaksi nautin vatsan ääriään myöden täyttävän Nutrilett smoothien 200kcal, niin sabluuna oli selvä. Tämä taasen johti siihen, että kulkupolitiikka oli wattien valossa viikolla aika aneemista, mutta sykkeet kompensoivat asiaa. Viikonloppuna söin ja treenikin oli jo ihan ok tehoista.

Viikon aikaansaannoksia:

Ma Lepo

Ti Werstas 1h 210W

Ke Werstas Santun ja Henkan kanssa. Piti ajella tehoilla, mutta aukaisu veto kertoi jo kropan tyhjyyden. Yritin vielä aloittaa aikaisun jälkeen vetoa, mutta siitä ei tullut oikein mitään. 1.20h

To Werstas Henkan kanssa ja uudella yrityksellä VK treeniin. Kroppa oli edelleen ihan tyhjä. Verra 15min + 1h VK keskisyke 162 + verra 10min. Teho oli pitkässä vedossa alle 200, mutta syke korkea ja jaloissa armoton polte kun ei energiaa ollut tippaakaan. Yht 1.25h

Pe Lepo tai karsea jalkojen koettelemus = Ikeassa hoohailua

La Olisi ollut hallivuoroa tarjolla, mutta päätin hyvän sääennusteen innoittamana lähteä ajamaan cyclolla ulos. Pistin gumeksiin hyvät paineet, että nappulat rullaisi ja suuntasin kohti Tottiksen lenkkiä. No Henkkahan se puunasi Felttiä Pirkkalan vanhan kirkon parkkiksella. Päädyin sitten ajamaan Säijää, kun oli seuraa tarjolla. Ja oli muuten koko lenkin pelastus, kun Henkka asetti ehdoksi että tänään ajetaan rauhassa. Itselle oli kyseessä kevään eka ulkolenkki puhtaalla asfaltilla ja menohan olisi lähtenyt saman tien lapasesta. Ajelua kertyi 3.33h ja 99,1km. Olisi pidemmästikin voinut ajella, mutta aikasloti alkoi umpeutumaan. Olo oli lenkin jälkeen sellainen, että olisi voinut lähteä saman tien uudelleen eli ihan nappi lenkki. Paluumatkalla tuli pieni adrenaliinikuohu, kun huusin jollekin senioriautoilijalle. Tämä autoileva herrasmies meinasi ensin ajaa päälleni ja kiitokseksi onnistuneesta väistöstäni painoi torvea ihan huolella. No painoin herran peesiin ja siinä mentiin Crux auton peräluukussa kiinni, kunnes kuljettaja kaarsi kaupan parkkipaikalle. No siinä sitten vaihdettiin mielipiteitä kumpi teki mitä. Minä kuulemma kaahasin ja yritin vastaavasti huutaa herralle, että "sulla on väistämisvelvollisuus pyörätien risteyksessä!!!" No ihan turhaa voohkaamista, koska pyöräilijä häviää autokolarissa aina ja näköjään on syyllinenkin jos ajaa ylinopeutta tai kaahailee pyörätiellä niin kuin tässä tapauksessa sain kuulla. Selkkauksen jälkeen katselin ympärilleni nolona, että kuinka moni oli sitä vaahtoamista kuulemassa. Sittenhän on vielä se koulukunta, joka tööttäilee kun ajan ajoradalla välttääkseni 'ylinopeuden' pyörätiellä. Tästä kai pitää vetää vähitellen johtopäätös: myy polkupyörät, lopeta dieetit, anna mahan kasvaa, osta nahkatakki ja HD. Ja kyllä se päivä muuten vielä koittaa. Motto pitää: nelipyöräiset Ranskasta ja kaksipyöräiset Ameriikasta!

Ehtoosta Puhiksen kanssa 55min hölkkä

Su Pirkkahallissa Verra + 5min avaus 306W + 5 pal. + 2*20min/ 5min pal. Tehot 302W ja 303W. Tarkoitus oli ajaa rennosti ja siinä onnistuinkin. Viime vuoteen nähden hallivedoissa tuli n. 10W-15W tehoparannus eli jotain on tullut tehtyä paremmin edelliseen kauteen nähden. Päälle hölkättiin Markuksen kanssa 30min. Olisi voinut tuupata tunnin, mutta hallia valmisteltiin juniori yu kisoja varten niin polvet koukussa juoksevien oli parempi tehdä tilaa tulevaisuuden lupauksille. Yht 2h

Viikko yhteensä: 10.13h

Tulevan viikon sunnuntaina lähdetään aikaisella aamulennolla Jokkerin, Pasin, Spessudiilerin ja Santun kanssa Mallorcalle viikoksi. Tätä on odotettu! Kyyti tulee kylläkin olemaan allekirjoittaneelle kylmääkin kylmempää. Seurue on aivan hurjassa kunnossa.

Lentsun pukkas

Tuli aika ärhäkkä lentsu laskettelu viikon jälkeen. Alku meni perinteisellä kaavalla eli treeniä koneeseen ja sillähän se talttuu. No ei talttunut. Meni loppu viikko ja seuraavan alku ihan tolkuttoman kovissa lihaskivuissa. Samalla tuli iskias vaivat ja jouduin välillä koputteleen oikean jalan saarta ihan vaan varmistaakseni että se on vielä tallella. Takareisi oli vielä lauantaina vähän heikko ja voimaa ei pystynyt tuottamaan kunnolla, mutta sunnuntaina tilanne oli kohentunut ja pääsin takaisin treenin makuun. Juoksu on ollut vähäistä ja lähestyvä leiri pitää huolen, että kuntoa kohentelen pääosin kammilla.

Treenit

Ma 3.3. Lepo

Ti Werstas Henkan kanssa. Piti ajaa 2*20min VK, mutta 5min herättelyveto oli surkea. Aloitin varsinaista vetoa ja 5min jälkeen taivuin. Loppu pyörittelyä ja aavistus että tauti iskee päälle. Yht 1.20h

Ke Kevyt flunssan hätistyshölkkä Hannun kanssa. 1.12h

To Verstaalla kevyt 1h. Olo oli aika vetämätön.

Pe Lihaskivut alkoivat ihan kunnolla.

La ja Su toipumista ja nukkumista.

Viikko yht 4.32h

Ma 10.3. ja Ti toipumista.

Ke Varovaista aloittelua Werstaalla 1h

To Werstas Henkan kanssa 1.30h 205W ja sykkeet koko treenin VK:lla. Ei ollut vielä pöpö poissa.

Pe Lepo

La Pirkkahalli 2.40h, kevyttä ajelua ja väliin muutama pieni nykäys

Su Olo oli vihdoinkin suht hyvä, jos ei limaa ja lievää keuhkoarkuutta huomioinut. Verrat 15min + 5min 340W + 5min pal + 20min 307W + 5min pal + 20min 311W + verrat 35min + hölkkä ja kävely 30min. Kroppa oli vetojen jälkeen aivan tyhjä. Avaava veto lähti hyvin liikkeelle ja harkasta tuli tuskallinen mutta palkitseva. Henkka ajoi onneksi peesissä ja tsemppasi varsinkin tokassa vedossa, niin en kehdannut heittää jalkaa suoraksi. Paljon ei jäänyt enää loppuhölkkään ja jouduinkin väliin käveleen. Markus ja Henkka saivat tsempattua sen verran että tuli edes puoli tuntia täyteen. Kokonaisuutena omaan tasoon huippu hyvä treeni. Yht 2.15h

Viikko yht. 7.25h

Jo alkaneella viikolla olisi tarkoitus päästä perustreeniin kiinni ja saada pari tehokasta aikaiseksi. Julkkisdieettikin on taas keino valikoimassa.

Palautus- ja testiviikko

Kuuntelin kauhulla uutisista juuri ennen Teneriffan matkaa, kuinka flunssakausi on taas parhaimmillaan ja mietin, että todennäköisyys, että lentokoneessa on useampikin kantaja, on lähes 100%. Onnistuin kuitenkin välttämään flunssan matkalla kolmannen ajopäivän kastumisesta ja vilustumisesta huolimatta. Voiton puolella siis. Kunnes pääsen kotiin ja rakas vaimoni alkaa viikonloppuna valittamaan kurkkukipua. Töistä saatu flunssa yltyy täyteen voimaansa alkuviikosta, eikä sitä oikein samassa taloudessa asuen voi välttää. Keskiviikkona imusolmukkeet olivat turvonneet golf-pallon kokoiseksi ja torstaiaamuna oli jo pienoista niiskutusta.

Meinasin laittaa aamun Pirkkahallivuorolle suunnitellun testivedon puihin, mutta sen verran kärsimättömänä olin odottanut konkreettista tietoa, missä kunnon suhteen mennään, että ajoin testi hieman toistaitoisena. Tehoviikkoja lukuunottamatta ei ole tullut ajettua oikeastaan kertaakaan oikeasti kovaa sitten syyskuun alun viimeisten viikkotempojen. Tehoviikkojen treenit ovat vähän huono mittari aineenvaihdunnalliseen kuntoon, koska ovat ensinnäkin aika lyhyitä ja toisekseen, monta päivää putkeen HIT:iä vetää niin jumiin, ettei tehoista oikein saa hyvää referenssiä.

ma - lepo

ti - 1:16t jossa 2x15min 30/40sek TT-pyörällä.
Ei toki huonoa, mutta ei nyt ihan niin helppa, kuin kuvittelin. Kaikki sub-threshold on älyttömän helppoa, mutta +400 ei sen helpompaa, eikä siitä palaudu sen paremmin. Jokatapauksessa halusin ajaa tämän avaavaksi torstaita silmälläpitäen avaavaksi.

ke - 0:46t kevyttä

to - 1:53t Pirkkahallissa, jossa 1x40min testi. Alkuperäinen speksi oli 45-60min, mutta orastavan flunssan saattelemana päätin, että koitan 30-40min, miltä tuntuu. Fyysisesti toki 45 olisi sitten mennyt ja jos olisi saanut juoda, niin tuntikin, mutta kun lataus oli 40min pyykissä, niin siihen pysähtyi. Mutta aika hyvä vahvistus tuli, että talvikauden treeni on ollut toimivaa. 

pe - 0:56t taudin häätöä. Tauti iski, ei niin yllättäen torstai iltana. Olo oli v-mäinen, mutta ihan sentään possunuhasta ei tainnut olla kuitenkaan kysymys.  Kuumetta ei noussut ja oireet rajoittuivat nenä-kurkku alueelle, joten tuumasin, että pieni lämmön nosto trainerin päällä voisi toimia parantavasti. Jatkoin häätämistä illan mittaan vielä varmuudeksi muilla perinteisillä suomalaisilla "lääkkeillä" ja onnistuin saavuttamaan sen kirotun limbotilan, että ei ole kipeä, mutta ei nyt ihan 100% tervekään. 

la - 3:04t PK-cycloilua. Samu oli kerennyt ajelemaan jo pari tuntia, kun pääsin pyörän selkään, eikä ihan hirveää hiissaushinkua ollut, joten parin tunnin alkumatka oli vähän turhankin rauhallista. Mutta mukavaahan se on, jos vain on aikaa nilkuttaa. Ajelin loppuun tunnin sakkoa, että sain vähän lämmön ylös.
 
su - 1:45t Pirkkahallissa. Vähän suunnitelmatonta sekalaista ajelua. En halunnut ottaa erityistä ohjelmaa tai tavoitetta toipilaana  ja ajatus oli itseasiassa ajella paljon vielä rauhallisemmin. Mutta tylsähän siinä olisi tullut, joten tsemppasin Patea vetämällä 10min välein muutaman kierroksen vähän rivakammin ja niinpä siinä tuli sitten loppujenlopuksi suurinpiirtein tunnin verran ajeltua jonkinlaista kevennettyä HOP:ia.

su2 - 2:02t Samun, Jouko ja Jarkon kanssa cyclottelua Säijässä.


Samu tuossa kommentoi, että "pilkun paikka alkaa olla kohdillaan, kun palauttava viikko on 12 tuntia ajoa ja kolme salikäyntiä". Itsellä jäi 11,5t ja salit jäivät pois, mutta ihan reipas palauttava/toipilasviikko tosiaan!

Rinteessä

Edellinen merkintä on parin viikon takaa ja tässä välissä ehdittiin pitää lomaakin Levillä. Loman alusviikko tuli otettua edelleen tehopainotteisena, kun tiedossa oli toisenlaiset harjoitukset talvilomalla.

17.-23.2.
Ma Lepo

Ti Werstaalla 2*20min vedot. Verr 15min + 5min 300W + 5min pal + 20min 288W/ 5min pal + 20min 306W + verr 20min. Yht 1.30h

Ke Werstas 1h palauttavaa pyöritystä

To Pate tuli Werstaalle kokeilemaan wattimittariaan. Oma treeni 15min verr + 8*1min/ 2min pal (395W, 389, 403, 399, 403, 407, 399, 433) + 3min palautus + 8*30sek/ 2min pal (460W, 488, 456, 464, 489, 514, 472 ja 488) + 10min verr. Yht 1.10h

Pe Lomalle pakkailua ja illasta Henkan kanssa palauttavaa hölkkää 1.07h

La Autoilua Leville

Su Perillisen sairastumista ihmetellessä

24.2.-2.3.

Ma-Pe lumilautailun opettelemista nuoremman tyttären kanssa. Ja hommahan alkoi kuin alkoikin sujumaan ihan kelvollisesti. Oli aivan huippufiilikset perjantain laskujen jälkeen, kun palaset loksahtivat tytöllä kohdilleen. Tällaista fiilistä olen laskettelun osalta kaivannut jo pitkään, kun suksilla suihkiminen ei oikein enää jaksa innostaa. Yhteistä opettelemista riittävän haasteellisen, mutta palkitsevan ulkoliikunnan parissa. Lautailussa on ihan riittävästi itselle haasetta, kun koordinaatio ja liikkuvuus on mitä on kuin myös kaiken uuden teknisesti vaativan asian oppiminen. En väitä olevani edelleenkään lumilautailija parhaalla tahdollakaan ja tuskin tuplakorkit sun muut räystäskourut tulee ikinä onnistumaan, mutta kyllä mä sillä jo pystyn laskemaan! Yksi rasti omaan 'sadankohdan' listaan. Tuskin on imaamilla muuten tätä tavoitetta omassa listassaan.

La ajelu Leviltä kotiin

Su Pirkkahallissa 1.37h ajelua. Ajan tappamiseksi ajoin 4*10min vedon/ 3min palautus. Tehot olivat 280 paikkeilla eli rennosti. Kroppa on tosi kipeä viikon lautamöyryilyn jäljiltä ja erityisesti etujalan nivunen, kun kaaduin pari kertaa hississä. Siihen nähden tänään suht eheä suoritus ja hyvä aloitus taas pyörätreeneille. Juoksemista päälle ei voinut edes harkita nivusen takia.

Viikolla tuli myös yksi uusi tavoite tälle kaudelle. Sain Berliinin maratonille paikan ja kun sellaista tarjottiin, niin ei voinut oikein jättää tilaisuutta hyödyntämättä. Se juostaan seitsemän viikkoa ISMien jälkeen eli siinä ajassa luulisi saavan ihan hyvän juoksuvauhdin aikaiseksi, jos pitää säännöllisen juoksun ohjelmassa läpi kesän. Ihan lopullinen varmuus hommalle tulee maalis-huhtikuun vaihteessa.

Tuleva viikko olisi tarkoitus ajaa vähän määrää ja sunnuntaina pitäisi päästä järvistä juoksemaan, kun ei ole pyörävuoroa Pirkkahallissa.