Neljän terhakkaamman viikon jälkeen vähän palauttelua oli ohjelmassa. Lisäksi puoli-rospuuttoaikaa oli helpottamassa peräti kaksi hallivuoroa samalla viikolla. Vaihtelua oli viikon ohjelmassa muutenkin. Pitemmittä puheitta:
MA: Sohva
TI: VK 4x10min rainerilla, lepopäivä oli vieny terän ja vähän halutonta punnerrusta noin 255w ilman mitään loppuhuipennuksia, sentään palautukset nipistin minuuttiin.
KE: Sohva. Tästähän vois tulla tapakin jos tätä vähän harjoittelis enemmän.
TO: Hallia aamusta, 30min @280w, vikat 4min @300w. Kulki mukavasti niin sai mennä. Mutta tais olla vähän fuskua kun sykkeet meni kirkkaasti yli yläkynnyksen ja toiseen vetoon ei sitten irronnut tarmoa enempää kuin 15min @261w. Illalla vielä kahvakuulaa lyhyesti.
PE: Peruspullaa trainerilla 1h noin 200w.
LA: Poikain laturetki. Viidellä hengellä Näsijärven jäätä Lapinniemestä Olkahisiin ja siitä Kangasalalle ladun tapaisia josta sitten mutkan kautta Kaukajärvelle. Perinteistä, tosin putulumessa ei pito häikäissyt ja mäkisemmät osuudet mentiin tasatyönnön ja haarakäynnin yhdistelmällä, eipähän päässyt vajavainen tekniikka hidastamaan. Vähän yli 4h hiihtelyaikaa joten tempo oli aikaste rauhallinen.
SU: Hallia taas, 30+30min @252w, kolmen minuutin huili välissä. Ekassa suht tasaista pikku tiristyksellä lopussa ja tokassa sitten kaikkea 200w - 310w väliltä tilanteen mukaan ajellen. Perään vielä 45min traineria jossa alkoi jo nälättää.
Yhteensä n.11h tosin kaikkea ei kehtaisi ehkä lauantain lenkistä laskea kuntoiluksi. Vedoissa ihan mieltä piristäviä suorituksia. Ensi viikon alussa matkustelua joten tarttee pääsiäiseen panostaa sitten enemmän vikoja kunnon kilometrejä ennen etelän leiriä.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Amatöörien puuhastelua ja epätasaista suorittamista
Viikoittainen raportointi blogiin näyttää muodostuneen jo niin standardiksi, että sain huomautusta viime sunnuntain puuttuvasta raportista. Osittain syynä oli puhdas saamattomuus, kun viikko oli kulkenut sen verran heikosti, ettei siitä ollut paljon kerrottavaa ja toisaalta se, että merkittävin kerrottava oli mätkähtäminen asfaltoituun tantereeseen amatöörimäisen huoltotoimenpiteen seurauksena.
Cyclottimen polkimet olivat mukana Kenian reissulla. Polkimien kierteethän ovat niin, että poljin periaatteessa kiristyy kokoajan ajaessa. Tästä syystä tapaan laittaa polkimet "sormikireyteen", etenkin kurapyöriin, jotta niitä ei sitten tarvitse repiä irti rystyset verillä. Samu mainitsi jostain vaseliinista tässä yhteydessä. Olin kyllä itseasiassa nähnyt oikeiden mekaanikkojen voitelevan polkimen kierteet jollain mönjällä, mutta ei nyt sattunut itellä sellaista olemaan kädenulottuvissa, kun ruuvailin polkimia takaisin cyclottimeen, joten tuttu sormikireys ja luotetaan, että kyllä ne siitä itekseen kiristyy. No, ei sitten kiristynyt, minkä seurauksena viikko sitten sunnuntaina, kaikessa rauhassa, Leukun mäkeä kivutessa, polkaisin kirjaimellisesti tyhjää ja mätkähdin selälleni asfalttiin. Ilmat pihalle, joukko voimasanoja. Yritin ruuvata poljinta takaisin paikoilleen, mutta ekat kierteet olivat tietenkin vähän korkanneet, eikä matkaan sitten ollut sattunut minkäänsortin työkaluja. Eikun puhelinta kaivamaan, että Eeva tulisi hakemaan. Eipä onnistunut, kun rakas vaimokekultani oli lähtenyt punttisalille, vastoin kaikkea normaalia, kävellen ja puhelimestakin loppui sopivasti akku kesken puhelun. V-käyrä oli kohtuu korkealla, kun kinnasin yhdellä jalalla eteenpäin. Onneksi hiukan ennen vanhaa kirkkoa tuli vastaan ystävällinen alkuasukas, jolta sain 6-avainta lainaksi ja polkimen kiinni (kiristettynä tällä kertaa) ja suoriuduin kotiin.
Selkä oli ottanut hittiä lapaluun alapuolelle ja oli lähinnä epämiellyttävän tuntuinen, mutta ei varsinaisesti kipeä siinä vaiheessa. Ma ja ti treenitkin menivät selän kanssa ihan jees (muuten ihan penkin alle, mutta se on toinen juttu), mutta torstai aamuna, Pirkkahallin jälkeen aivastin pari kertaa voimallisesti ja siinä vaiheessa silmissä kipunoi. Joko ajelu tai aivastelu saivat selän ja kyljen vihlomaan niin, että kauhukuvat peruuntuneesta Mallukan-reissusta kävivät jo mielessä. To-iltana oli todella taiteilua löytää asento, jossa hengittäminen ei sattunut ja sen seurauksena onnistuin kehittämään miellyttävän krampin vasempaan hartiaan. Lauantaina olisi ollut kevään toistaiseksi hienoimpia ulkoilukelejä, mutta eipä uskaltanut lähteä ulos ilakoimaan, vaan nökötin kotona trainerin selässä mieli mustana. Tänään Pirkkahallissa ajaessa ei tuntunut pahemmin, eikä kummempia jälkioireita ole ilmaantunut, joten josko tämä tästä kuitenkin pikkuhiljaa.
Noin itse treenien puolesta, olen ajellut kahta kertaa lukuunottamatta viimeisen kahden viikon treenit tempopyörällä, mitä ei ole tullut tehtyä, kuin ihan satunnaisesti syksyn jälkeen. Seurauksena on ollut totaalinen takareisien jumitus, joka on ihan täysin syönyt tehon treeneistä. Jotenkin kuvittelisi, että kun maantiefillari alkaa osoittaa jonkinlaista merkkiä kulkemisesta, niin TT-pyörällä tultaisiin perässä, mutta meikäläisen kohdalla homma ei toimi niin, vaan TT-fillaria on kuljetettava tosi tiuhaan, jos aikoo sen liikahtavan. Samoin, jonkinlaista lihashuoltoa, Tapin kammoamassa, venyttelyn muodossa on taas aktivoitava. Vaikkein uskokaan venyttely autuaaksitekevään voimaan, niin jos takareidet ovat niin kireät, että puolet tehosta häviää ihan vain jalan pyöräyttämiseen kampikierroksen ympäri, niin tuskinpa pienestä liikkuvuuden parantamisesta haittaakaan on.
Edellisen viikon suoritukset:
ma - pyörittelin 35min ihan puhtaasti painonhallinnallisista syistä. Olen pitänyt 500kcal/pv vajetta ja treenipäivät ovat ihan jees, mutta lepopäivinä on ihan huutava nälkä. Ajattelin, että pienen pyörittelyn jälkeen voi syödä vähän enemmän, eikä haittaa tulevia treenejä. Taisi olla väärin ajateltu. Lyhytkin, kohtuu kevyt pätkä tuntui siirtävän kuorman viikonlopulta.
ti - 1:34, jossa 8x4/1min 290-300-310-320-330-340-340-340w
ke - 1:43, jossa 2x20min@320w.
to - 1:30 kevyttä pyörittelyä. Lauantai ei ollut käytettävissä, kun tuli täytettyä vuosia ja sitä kuulemma piti sitten juhlia, joten jouduin ottamaan lauantaille suunnitellun ulkotreenin trainerilla
pe - 1:38, jossa 1x45min@310w , jonka aikana muutama kiri. Viikon surkea suorittaminen jatkui. Ihan tervanjuontia, teki mieli antaa periksi jo 10min kohdalla.
la - lepo
su - n 2:30 cyclolenkki. Vaidoin mittariin lähteissä patterit viime viikonlopun pätkimisen takia, minkä seurauksena nyt ei pätkinyt, kun ei toiminut laisinkaan. 70km tuli matkaa ja vähän paha sanoa, paljonko ajoaikaa tuli poljinepisodin seurauksena.
ja kuluva viikko:
ma - 1:36h@250w TT-pyörällä
ti - 1:21h, jossa 40min@312w TT-pyörällä.
ke - lepo
to - 1:45h Pirkkahalli, jossa 2x20min@349-344w maantiefillarilla
pe - lepo
la - 1:49h TT-pyörällä. Ulos olisi tehnyt mieli, mutta ei uskaltanut, joten ajoin jonkinlaista välireipasta trainerilla. Jalat eivät taas toimineet yhtään, oli tosi nihkeän tuntuista ja selän/kyljen kipeys ja kramppaus sävyttivät ajoa.
su - 1:45h Pirkkahalli TT-pyörällä. Tuli aamu-unessa napattua väärä mittarin headi matkaan, joten ei dataa ajosta. Ajelin varsin rauhaksiin, fiilistä hakien ja ajoasentoa tunnustellen. Ajaminen tuntui noin sata kertaa paremmalta, kuin tervanjuonti trainerilla.
Reilu puolitoista viikkoa Mallukkaan. Olisi ihan ykköstä päästä ajamaan edes vähän maantiepyörällä ulkona ennen reissua, mutta Pia jo varoitteli tänään Pirkkahallissa ja muistutteli muutaman vuoden takaisesta liiallisesta intoilusta ja sen seurauksista, joten kun selkä on jo valmiiksi kipeä, niin ehkä kesärenkaat cyclottimeen saavat korvata ihan täysiverisen maantieajelun.
Cyclottimen polkimet olivat mukana Kenian reissulla. Polkimien kierteethän ovat niin, että poljin periaatteessa kiristyy kokoajan ajaessa. Tästä syystä tapaan laittaa polkimet "sormikireyteen", etenkin kurapyöriin, jotta niitä ei sitten tarvitse repiä irti rystyset verillä. Samu mainitsi jostain vaseliinista tässä yhteydessä. Olin kyllä itseasiassa nähnyt oikeiden mekaanikkojen voitelevan polkimen kierteet jollain mönjällä, mutta ei nyt sattunut itellä sellaista olemaan kädenulottuvissa, kun ruuvailin polkimia takaisin cyclottimeen, joten tuttu sormikireys ja luotetaan, että kyllä ne siitä itekseen kiristyy. No, ei sitten kiristynyt, minkä seurauksena viikko sitten sunnuntaina, kaikessa rauhassa, Leukun mäkeä kivutessa, polkaisin kirjaimellisesti tyhjää ja mätkähdin selälleni asfalttiin. Ilmat pihalle, joukko voimasanoja. Yritin ruuvata poljinta takaisin paikoilleen, mutta ekat kierteet olivat tietenkin vähän korkanneet, eikä matkaan sitten ollut sattunut minkäänsortin työkaluja. Eikun puhelinta kaivamaan, että Eeva tulisi hakemaan. Eipä onnistunut, kun rakas vaimokekultani oli lähtenyt punttisalille, vastoin kaikkea normaalia, kävellen ja puhelimestakin loppui sopivasti akku kesken puhelun. V-käyrä oli kohtuu korkealla, kun kinnasin yhdellä jalalla eteenpäin. Onneksi hiukan ennen vanhaa kirkkoa tuli vastaan ystävällinen alkuasukas, jolta sain 6-avainta lainaksi ja polkimen kiinni (kiristettynä tällä kertaa) ja suoriuduin kotiin.
Selkä oli ottanut hittiä lapaluun alapuolelle ja oli lähinnä epämiellyttävän tuntuinen, mutta ei varsinaisesti kipeä siinä vaiheessa. Ma ja ti treenitkin menivät selän kanssa ihan jees (muuten ihan penkin alle, mutta se on toinen juttu), mutta torstai aamuna, Pirkkahallin jälkeen aivastin pari kertaa voimallisesti ja siinä vaiheessa silmissä kipunoi. Joko ajelu tai aivastelu saivat selän ja kyljen vihlomaan niin, että kauhukuvat peruuntuneesta Mallukan-reissusta kävivät jo mielessä. To-iltana oli todella taiteilua löytää asento, jossa hengittäminen ei sattunut ja sen seurauksena onnistuin kehittämään miellyttävän krampin vasempaan hartiaan. Lauantaina olisi ollut kevään toistaiseksi hienoimpia ulkoilukelejä, mutta eipä uskaltanut lähteä ulos ilakoimaan, vaan nökötin kotona trainerin selässä mieli mustana. Tänään Pirkkahallissa ajaessa ei tuntunut pahemmin, eikä kummempia jälkioireita ole ilmaantunut, joten josko tämä tästä kuitenkin pikkuhiljaa.
Noin itse treenien puolesta, olen ajellut kahta kertaa lukuunottamatta viimeisen kahden viikon treenit tempopyörällä, mitä ei ole tullut tehtyä, kuin ihan satunnaisesti syksyn jälkeen. Seurauksena on ollut totaalinen takareisien jumitus, joka on ihan täysin syönyt tehon treeneistä. Jotenkin kuvittelisi, että kun maantiefillari alkaa osoittaa jonkinlaista merkkiä kulkemisesta, niin TT-pyörällä tultaisiin perässä, mutta meikäläisen kohdalla homma ei toimi niin, vaan TT-fillaria on kuljetettava tosi tiuhaan, jos aikoo sen liikahtavan. Samoin, jonkinlaista lihashuoltoa, Tapin kammoamassa, venyttelyn muodossa on taas aktivoitava. Vaikkein uskokaan venyttely autuaaksitekevään voimaan, niin jos takareidet ovat niin kireät, että puolet tehosta häviää ihan vain jalan pyöräyttämiseen kampikierroksen ympäri, niin tuskinpa pienestä liikkuvuuden parantamisesta haittaakaan on.
Edellisen viikon suoritukset:
ma - pyörittelin 35min ihan puhtaasti painonhallinnallisista syistä. Olen pitänyt 500kcal/pv vajetta ja treenipäivät ovat ihan jees, mutta lepopäivinä on ihan huutava nälkä. Ajattelin, että pienen pyörittelyn jälkeen voi syödä vähän enemmän, eikä haittaa tulevia treenejä. Taisi olla väärin ajateltu. Lyhytkin, kohtuu kevyt pätkä tuntui siirtävän kuorman viikonlopulta.
ti - 1:34, jossa 8x4/1min 290-300-310-320-330-340-340-340w
ke - 1:43, jossa 2x20min@320w.
to - 1:30 kevyttä pyörittelyä. Lauantai ei ollut käytettävissä, kun tuli täytettyä vuosia ja sitä kuulemma piti sitten juhlia, joten jouduin ottamaan lauantaille suunnitellun ulkotreenin trainerilla
pe - 1:38, jossa 1x45min@310w , jonka aikana muutama kiri. Viikon surkea suorittaminen jatkui. Ihan tervanjuontia, teki mieli antaa periksi jo 10min kohdalla.
la - lepo
su - n 2:30 cyclolenkki. Vaidoin mittariin lähteissä patterit viime viikonlopun pätkimisen takia, minkä seurauksena nyt ei pätkinyt, kun ei toiminut laisinkaan. 70km tuli matkaa ja vähän paha sanoa, paljonko ajoaikaa tuli poljinepisodin seurauksena.
ja kuluva viikko:
ma - 1:36h@250w TT-pyörällä
ti - 1:21h, jossa 40min@312w TT-pyörällä.
ke - lepo
to - 1:45h Pirkkahalli, jossa 2x20min@349-344w maantiefillarilla
pe - lepo
la - 1:49h TT-pyörällä. Ulos olisi tehnyt mieli, mutta ei uskaltanut, joten ajoin jonkinlaista välireipasta trainerilla. Jalat eivät taas toimineet yhtään, oli tosi nihkeän tuntuista ja selän/kyljen kipeys ja kramppaus sävyttivät ajoa.
su - 1:45h Pirkkahalli TT-pyörällä. Tuli aamu-unessa napattua väärä mittarin headi matkaan, joten ei dataa ajosta. Ajelin varsin rauhaksiin, fiilistä hakien ja ajoasentoa tunnustellen. Ajaminen tuntui noin sata kertaa paremmalta, kuin tervanjuonti trainerilla.
Reilu puolitoista viikkoa Mallukkaan. Olisi ihan ykköstä päästä ajamaan edes vähän maantiepyörällä ulkona ennen reissua, mutta Pia jo varoitteli tänään Pirkkahallissa ja muistutteli muutaman vuoden takaisesta liiallisesta intoilusta ja sen seurauksista, joten kun selkä on jo valmiiksi kipeä, niin ehkä kesärenkaat cyclottimeen saavat korvata ihan täysiverisen maantieajelun.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
E3 Harelbeke
Hienoja ovat nämä kevätklassikot, ihan erilaista katsottavaa kun Grand Tourit! Toohotusta on pitkin matkaa kun ois WBR-lenkkiajo kyseessä ja kaput joutuu ihan itse ajamaan pitkät tovit jos meinaavat podium-paikoista taistella. Päteviä äijiä on useampi jotka voi uskottavasti kisata kirkkaimmasta mitskusta.
Meillä halus pikku teletapitkin katsoa loppuhuipennuksen ja isompi juniori ihmetteli ääneen miksi noi haluaa kärsiä noin paljon kun katottiin kaverien naamanväänteitä ja jännättiin josko Spartacus saa pidettyä jahtiryhmän takanansa. Heikko olin kuitenkin uskossa kun olin varma että huonosti päättyy kun ero supistui nopsaan 40 sekunttiin, mutta onneksi Sveitsin ihme ei pistänyt kampea suoraksi vaan näytti millä asenteella kisat voitetaan!
Meillä halus pikku teletapitkin katsoa loppuhuipennuksen ja isompi juniori ihmetteli ääneen miksi noi haluaa kärsiä noin paljon kun katottiin kaverien naamanväänteitä ja jännättiin josko Spartacus saa pidettyä jahtiryhmän takanansa. Heikko olin kuitenkin uskossa kun olin varma että huonosti päättyy kun ero supistui nopsaan 40 sekunttiin, mutta onneksi Sveitsin ihme ei pistänyt kampea suoraksi vaan näytti millä asenteella kisat voitetaan!
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Back to Business
Tämä viikko meni harjoitellessa harjoittelua ja siihen olen tyytyväinen. Tekemisissä oli ihan oikeata tekemisen meininkiä. Loppuviikosta saatiin vielä cherry on top of the cake tyyliin kunnon wbr lenkki aikaiseksi. Su oli vuorossa Saariselällä pienimuotoista hiihtelyä Pirkkalan kirkkaimman sähköistäjän ohjeiden mukaan. Tässä viikon tekemiset:
Ma lepo
Ti verrat + 2*20min/ 4min watit 267 ja 265 Yht 1.15h
Ke 1h palauttelua Werstaalla 190w
To verrat + 1h VK kiristyvänä 10min välein: 233, 235, 241, 246, 252 ja 266. Yht 1.30h
Pe sählyä 1.15h intensiivisesti
La 3.46 cycloilua PK
Su hiihtoa 1.48h vapaata, 25km
Viikon saldon 10.34h
Hattiwatit tulee myöhemmin, kun pääsen Werstaalle ja pääsen garminiin kiinni.
Ma lepo
Ti verrat + 2*20min/ 4min watit 267 ja 265 Yht 1.15h
Ke 1h palauttelua Werstaalla 190w
To verrat + 1h VK kiristyvänä 10min välein: 233, 235, 241, 246, 252 ja 266. Yht 1.30h
Pe sählyä 1.15h intensiivisesti
La 3.46 cycloilua PK
Su hiihtoa 1.48h vapaata, 25km
Viikon saldon 10.34h
Hattiwatit tulee myöhemmin, kun pääsen Werstaalle ja pääsen garminiin kiinni.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Viikon muut
Viikon kohokohta eli kauden eka WBR-style (tm) koohotus tulikin jo rapsattua erikseen, joten tässä viikon muut suoritteet.
MA: Kriittinen itsetarkastelu väläytteli sellaista mahdollisuutta että yläkroppa ois päässyt kaiken traineroinnin lomassa vähän näivettymään. Illan pieni kahvakuulasessio todisti epäilykset oikeaksi. Tästä ei ole taas kuin yksi tie eteenpäin...
TI: VK 4x10min trainerilla, kahdessa vikassa vedossa under-over kikkailut. Watit suht ok, mutta vähän väsyä tuntui koivissa.
KE: Harvinaisen väsy 1h pk:ta trainerilla, taisi mennä ekaa kertaa laskevilla wateilla, tosin kun en nähnyt syytä pitää kiinni mistään tasosta niin annoin liukua vaan.
TO: VK 2x20min trainerilla, Valkun ohjeen mukaan kevyempänä kuin viime viikon setti ja tällä kertaa varsin mukavan tuntuinen.
PE: Aurinkoinen keli ja kun ehdin siitä vielä nauttimaan, niin lajiksi vaihtelun nimissä vapaan hiihtelyä 1h. Oli yllättävän väsynyttä rimpuilua ja kun ei luistokaan ollut erityisen hyvä niin sai tehdä töitä vauhdin eteen. Onneksi sentään yläroppa sai tässä vähän virikettä.
LA: Jep jep jep, loistomenoa ja paljon virkeämpää kuin aiemmin viikolla.
SU: Aamulla ensin lämmittelyksi vähän kahvakuulia, sitten monenlaista perhetouhua ja kun viimein pääsi suorittamaan vähän ennen auringonlaskua niin piti tehdä kevyttä ja palauttavaa. Mutta Kaupin takuupolut ja maasturi oli siihen kyllä väärä yhdistelmä, ei niillä poluilla vaan voi ajaa mitään kävelyvauhtia. Jalat oli "tired" jo ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen "very very pleasantly tired" Lydiard-termein. Mutta pari tuntia poluilla kruunasi viikonlopun setit! Pieni aksidenttikin oli sattua kun nojasin hieman ahnaasti polulla yhteen sisäkurviin jossa sattui jo oleskelemaan 30cm paksu mänty. Jäin hyväksi kakkoseksi vaikka yritinkin näyttävää olkapää-taklausta. Onneksi paksut talvivaatteet mukavasti pehmentävät tällejä.
Viikon saldo 10h ja väsytila sellainen että pitää vähän varovaisesti starttailla alkavaan viikkoon.
MA: Kriittinen itsetarkastelu väläytteli sellaista mahdollisuutta että yläkroppa ois päässyt kaiken traineroinnin lomassa vähän näivettymään. Illan pieni kahvakuulasessio todisti epäilykset oikeaksi. Tästä ei ole taas kuin yksi tie eteenpäin...
TI: VK 4x10min trainerilla, kahdessa vikassa vedossa under-over kikkailut. Watit suht ok, mutta vähän väsyä tuntui koivissa.
KE: Harvinaisen väsy 1h pk:ta trainerilla, taisi mennä ekaa kertaa laskevilla wateilla, tosin kun en nähnyt syytä pitää kiinni mistään tasosta niin annoin liukua vaan.
TO: VK 2x20min trainerilla, Valkun ohjeen mukaan kevyempänä kuin viime viikon setti ja tällä kertaa varsin mukavan tuntuinen.
PE: Aurinkoinen keli ja kun ehdin siitä vielä nauttimaan, niin lajiksi vaihtelun nimissä vapaan hiihtelyä 1h. Oli yllättävän väsynyttä rimpuilua ja kun ei luistokaan ollut erityisen hyvä niin sai tehdä töitä vauhdin eteen. Onneksi sentään yläroppa sai tässä vähän virikettä.
LA: Jep jep jep, loistomenoa ja paljon virkeämpää kuin aiemmin viikolla.
SU: Aamulla ensin lämmittelyksi vähän kahvakuulia, sitten monenlaista perhetouhua ja kun viimein pääsi suorittamaan vähän ennen auringonlaskua niin piti tehdä kevyttä ja palauttavaa. Mutta Kaupin takuupolut ja maasturi oli siihen kyllä väärä yhdistelmä, ei niillä poluilla vaan voi ajaa mitään kävelyvauhtia. Jalat oli "tired" jo ennen lenkkiä ja lenkin jälkeen "very very pleasantly tired" Lydiard-termein. Mutta pari tuntia poluilla kruunasi viikonlopun setit! Pieni aksidenttikin oli sattua kun nojasin hieman ahnaasti polulla yhteen sisäkurviin jossa sattui jo oleskelemaan 30cm paksu mänty. Jäin hyväksi kakkoseksi vaikka yritinkin näyttävää olkapää-taklausta. Onneksi paksut talvivaatteet mukavasti pehmentävät tällejä.
Viikon saldo 10h ja väsytila sellainen että pitää vähän varovaisesti starttailla alkavaan viikkoon.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Wannabeet kevätlaitumelle
Sää helli taas tänäänkin siinä määrin että olisi ollut synti jollei peräti myös rikos olla sitä hyödyntämättä. Pirkkalan snagarin kulmille saatiin klo 11 viivalle allekirjoittanut, Tappi ja Junnu. Junnulla painoi vielä jaloissa Terwahiihto, itsellä rapsakka reeniputki ja Tappikin kannatti vähän kevyempää linjaa ja näin lyötiin lukkoon lenkin teema. Ja mikäs tässä kelissä olisikaan kruisailla kevyesti kevlejä ja metsäteitä pitkin, höystettynä parilla sipaisulla kuivaa ja paljasta maantietä. Tähän väliin täytyy ihmetellä ja kiitellä Pirkkalan jo mainetta kerännyttä auraurakoitsijaa jonka jäljiltä mm. Naistenmatkantien kevli oli erinomaisessa kunnossa, paikoin jo asfaltti paistaen, eikä missään muruakaan sepeliä! Toista se on Tampereen puolella, löysästi aurattuja väyliä ja lumimössön sekaan heitelty käsittämätön määrä sepeliä.
Keli oli suht nopia ja tuubit siivitti menoa joten jo alkumatka snagarille tuli rullattua 25kmh vauhtia. Siitä sitten samaa tahtia veljeksien kanssa kohti Leukun mäkeä, jossa vähän Tapin johdolla jalkoja lämmiteltiin, mutta vauhtia höllättiin heti perään jotta ei pk:sta pahemmin lipsuttu. Hahmontiellä ajeltiin leppoisasti lumisesta metsätiestä nautiskellen kun Junnu yhtäkkiä hyökkäsi peesistä ja jaksoi vääntää muutaman sata metriä ennen kuin päästiin kysymään mikä ihme miehelle tuli. Tappi joutui vähän isällisiä sanoja lausumaan jotta viesti varmasti välittyi perille. Ja kauniisti sitä ajeltiinkin sitten Lempäälän Nesteelle jossa vedettiin kolat huiviin.
Tästä sitten Itäparkin ohitse Savontien alkuun joka olikin pieni ylläri. Tapilla ja mulla tuubit, Junnulla edessä nastat, joilla oli hienosti pärjätty siihen asti. Mutta Savontie olikin lanattu jääuriksi ja kun tie on tunnetusti mutkaa sekä sivuille että ylös-alas niin pientä himmausta piti harrastaa. Jalat sai vähän lepoa vaikka sydän vähän tykyttelikin alamäissä. Yksi jyrkempi, kahdella S-mutkalla varustettu alamäki meinasi jo ylittää maastokuskinkin kyvyt. Jarruihin ei juuri uskaltanut koskea, vauhtia pääsi kertymään vähän liikaakin ja kun pitoa ei ollut niin piti vain antaa pyörän liukua keskellä olevalta jäätiköltä kohti reunavallia. Ja toivoa että renkaita voisi "nojata" reunavalliin niin että homma olis vielä pelastettavissa ja jyrkkä kurvi selvitettävissä. Oli tuuria ja pystyssä pysyttiin. Junnu kommentoi takaapäin että oli kuulemma sellaiset koreografiat ollut minulla että Bolshoin balettikoulun pääsykoe olisi mennyt heittämällä läpi.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja retkue selvisi hengissä Kaarina-Maununtyttärentielle. Joka oli sula. Ja kuskeilla taisi Savontien hissuttelun jäljiltä olla jotain paineita jaloissa. Tietäähän sen mitä siitä seuraa tällä kohlojengillä. Ei taidettu 100 metriäkään päästä kun alkoi vuoronperään tykittely vetomiehen peesistä. Jostain syystä Junnun alkuinto hiipui suht nopsaan ja jouduttiin Tapin kanssa sitten pistään leikki seis kun muutaman minuutin toohotuksen jälkeen ei pitkällä suorallakaan enää näkynyt Junioria missään takanapäin. No kyllähän se sieltä peesiin saatiin ja Saarenmaantie tultiin vastaiseen vielä reipasta ravia. Tässä kohtia allekirjoittanut sitten kurvasi kohti kotia.
Oma mittari sanoi 3h06min ja 80km. Kiitos toverit taas hienosta lenkistä!
Ainiin, mutta missä olikaan JJ, tai siis Valkku? Kotona elpymässä selällään maaten. Ei oo oikein hyvää esimerkkiä seuran työhevosille...Vaikka Valkun kunto tuon kestääkin. Ja kylmää kyytiä olisi kyllä tullut muille jos olisi mukana ollut ja intoutunut laittamaan omat watit maantiehen lopun touhuosuudella.
Keli oli suht nopia ja tuubit siivitti menoa joten jo alkumatka snagarille tuli rullattua 25kmh vauhtia. Siitä sitten samaa tahtia veljeksien kanssa kohti Leukun mäkeä, jossa vähän Tapin johdolla jalkoja lämmiteltiin, mutta vauhtia höllättiin heti perään jotta ei pk:sta pahemmin lipsuttu. Hahmontiellä ajeltiin leppoisasti lumisesta metsätiestä nautiskellen kun Junnu yhtäkkiä hyökkäsi peesistä ja jaksoi vääntää muutaman sata metriä ennen kuin päästiin kysymään mikä ihme miehelle tuli. Tappi joutui vähän isällisiä sanoja lausumaan jotta viesti varmasti välittyi perille. Ja kauniisti sitä ajeltiinkin sitten Lempäälän Nesteelle jossa vedettiin kolat huiviin.
Tästä sitten Itäparkin ohitse Savontien alkuun joka olikin pieni ylläri. Tapilla ja mulla tuubit, Junnulla edessä nastat, joilla oli hienosti pärjätty siihen asti. Mutta Savontie olikin lanattu jääuriksi ja kun tie on tunnetusti mutkaa sekä sivuille että ylös-alas niin pientä himmausta piti harrastaa. Jalat sai vähän lepoa vaikka sydän vähän tykyttelikin alamäissä. Yksi jyrkempi, kahdella S-mutkalla varustettu alamäki meinasi jo ylittää maastokuskinkin kyvyt. Jarruihin ei juuri uskaltanut koskea, vauhtia pääsi kertymään vähän liikaakin ja kun pitoa ei ollut niin piti vain antaa pyörän liukua keskellä olevalta jäätiköltä kohti reunavallia. Ja toivoa että renkaita voisi "nojata" reunavalliin niin että homma olis vielä pelastettavissa ja jyrkkä kurvi selvitettävissä. Oli tuuria ja pystyssä pysyttiin. Junnu kommentoi takaapäin että oli kuulemma sellaiset koreografiat ollut minulla että Bolshoin balettikoulun pääsykoe olisi mennyt heittämällä läpi.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja retkue selvisi hengissä Kaarina-Maununtyttärentielle. Joka oli sula. Ja kuskeilla taisi Savontien hissuttelun jäljiltä olla jotain paineita jaloissa. Tietäähän sen mitä siitä seuraa tällä kohlojengillä. Ei taidettu 100 metriäkään päästä kun alkoi vuoronperään tykittely vetomiehen peesistä. Jostain syystä Junnun alkuinto hiipui suht nopsaan ja jouduttiin Tapin kanssa sitten pistään leikki seis kun muutaman minuutin toohotuksen jälkeen ei pitkällä suorallakaan enää näkynyt Junioria missään takanapäin. No kyllähän se sieltä peesiin saatiin ja Saarenmaantie tultiin vastaiseen vielä reipasta ravia. Tässä kohtia allekirjoittanut sitten kurvasi kohti kotia.
Oma mittari sanoi 3h06min ja 80km. Kiitos toverit taas hienosta lenkistä!
Ainiin, mutta missä olikaan JJ, tai siis Valkku? Kotona elpymässä selällään maaten. Ei oo oikein hyvää esimerkkiä seuran työhevosille...Vaikka Valkun kunto tuon kestääkin. Ja kylmää kyytiä olisi kyllä tullut muille jos olisi mukana ollut ja intoutunut laittamaan omat watit maantiehen lopun touhuosuudella.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Paluuta harjoitteluun
Alkuperäisen sapluunan mukaan näillä viikoilla piti alkaa iskemään VK:ta lisureilla eli 2*20min olisi 3*20 jne. Hommat ei aina mene niin kuin elokuvissa ja nyt tavoitetta on rukattu uusiksi. Jos saisi kuukauden takaisen tason päälle niin hyvä edes se. Joka tapauksessa hyvää oli kuluneella viikolla se, että tuli tehtyä kolme tehotreeniä, joka ei alkuviikosta tuntunut mitenkään helpolta. Watit eivät ole mitään kovia, mutta hyvä että edes nämä. Tässä viikon touhut:
Ma lepo
Ti 10min verra + vk 30min - 266w + verra Yht 1h
Ke perusWerstas 1h 197w
To verra 15min + vk 4*10min/ 2min pal watit: 242, 246, 250, 258 yht 1.20h
Pe lepo, kun ei ehtinyt ajaan
La Teivo cup 5km 20.46 + verrat. Hyvin nousi syke, mutta kulku oli perushorroria. Yht. 1h
Su Oli aikataulupainetta olla ennen puoltapäivää kotona ja toisaalta ulkona olo kylmä. Lykättiin Markuksen kanssa lähtöä ja päätettiin lähteä klo 9. Aikaa kertyi 2.13h ja vauhti oli rauhallista, että pysyi ajoviima aisoissa. Hyvä kuitenkin, että saatiin aikaiseksi ulkolenkki.
Treenit yhteensä 6.33h
Viikon kovimman ja positiivisimman urheilupaukun räjäytti pirkkalainen perheenäiti Mervi Pesu pokkaamalla hiihtosuunnistuksen MM -mitaleita pitkin viikkoa ja sitten pisteeksi viikon päälle pitkän matkan maailmanmestaruus. Sitä eilen Veteranon kanssa Teivossa povailtiin ja kovasti toivottiin. Ei paljon ikä tunnu, kun hommat osaa. Onnittelut!
Ensi viikolla olisi ajatuksena saada tunteja kasaan paremmin kuin viime viikkoina. Huomenna heti vk:ta. Lauantaina, jos vaan on keliä, pitäisi tuupata pidemmästi. Sunnuntaina suuntaan Saariselälle ja riipasen vapaalla talven tokan hiihtolenkin.
Ma lepo
Ti 10min verra + vk 30min - 266w + verra Yht 1h
Ke perusWerstas 1h 197w
To verra 15min + vk 4*10min/ 2min pal watit: 242, 246, 250, 258 yht 1.20h
Pe lepo, kun ei ehtinyt ajaan
La Teivo cup 5km 20.46 + verrat. Hyvin nousi syke, mutta kulku oli perushorroria. Yht. 1h
Su Oli aikataulupainetta olla ennen puoltapäivää kotona ja toisaalta ulkona olo kylmä. Lykättiin Markuksen kanssa lähtöä ja päätettiin lähteä klo 9. Aikaa kertyi 2.13h ja vauhti oli rauhallista, että pysyi ajoviima aisoissa. Hyvä kuitenkin, että saatiin aikaiseksi ulkolenkki.
Treenit yhteensä 6.33h
Viikon kovimman ja positiivisimman urheilupaukun räjäytti pirkkalainen perheenäiti Mervi Pesu pokkaamalla hiihtosuunnistuksen MM -mitaleita pitkin viikkoa ja sitten pisteeksi viikon päälle pitkän matkan maailmanmestaruus. Sitä eilen Veteranon kanssa Teivossa povailtiin ja kovasti toivottiin. Ei paljon ikä tunnu, kun hommat osaa. Onnittelut!
Ensi viikolla olisi ajatuksena saada tunteja kasaan paremmin kuin viime viikkoina. Huomenna heti vk:ta. Lauantaina, jos vaan on keliä, pitäisi tuupata pidemmästi. Sunnuntaina suuntaan Saariselälle ja riipasen vapaalla talven tokan hiihtolenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)